keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Luukku 9: Talouden suuret kysymykset

Fakta/Premissi 1. Maailman talousfoorumin mukaan Suomi on EU:n kilpailukykyisin maa.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/06/10/raportti-suomi-on-eun-kilpailukykyisin-maa/20148232/12

Ja kuitenkin:
Fakta/Premissi 2. Suomi on ainoa EU-maa, jonka talous on sukeltanut:
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-talous-eun-pohjanoteeraus---unionin-ainoat-laskulukemat/gKbGziGH

Jos noudatetaan filosofista päättelyä, yksinkertaisin ja suorin selitys on:
Kun homma toimii teoriassa, mutta ei käytännössä, kannattaa vikaa etsiä teoriasta.

Niinpä on syytä olettaa, että kilpailukykymittauksissa ja talousteoreettisissa oletuksissa on jokin perustavasti vialla.
Vikaa on joko hallituksen soveltamassa talousteoriassa tai suorastaan koko globaalin ekonomistikerhon teoreettisissa lähtökohdissa. Numerot tuskin valehtelevat. Todennäköisempää on, että mittauksen kohteena ovat väärät muuttujat.

Kyllä näille ajoille joskus tulevaisuudessa makeasti naureskellaan.

Toinen mahdollinen selitus liittyy luottamukseen. Kenties suomalaisten luottamus talouteen, politiikkaan ja työnantajiin on niin heikkoa, että se näkyy kilpailukyvyssä. Hallituksen jatkuva vatulointi ja ministerien henkilökohtaiset töppäilyt syövät luottamusta entisestään.

Jos monimutkaisempia selityksi haluaa, niin sellaisia olen hiljattain etsinyt monissa aiemmissa kirjoituksissa, kuten:
"Miksi hyvän taloudenpidon kovimpien kansainvälisten erotuomareiden mukaan erinomaista teoriaa noudattava valtio on kaikkein huonoimmassa asemassa?"
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/11/salaliitto-piiloutuu-teoriaan.html
"tsensä brändäys ja markkinointi on aina pois kaikesta siitä, mitä ammattilainen oikeasti haluaisi ja osaisi tehdä opiskeluaikanaan ja pitkällä urallaan. Tämä pätee yhtä hyvin tieteeseen, taiteeseen kuin tavalliseen työelämään."
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/11/jatamme-liikaa-sattuman-varaan.html

Olen kahden viime vuoden aikana kirjoittanut pelottavan paljon taloudesta. Tuntuu, että aika vaatii sitä, vaikka tahtoisin ennemmin keskittää huomioni taiteeseen, kulttuuriin ja filosofiaan.

Ei sinänsä, etteikö lähestymistapani olisi nytkin filosofinen ja humanistinen. Olen suorittanut Helsingin Valtiotieteellisessä vain perusopintoja kansantaloustieteestä, sosiologiasta, valtio-opista ja tilastotieteestä - ja lähinnä vuosina 2001-2004. Sitten suuntasin huomioni kirjallisuuteen ja filosofiaan, julkaisin runokirjoja ja pitkälti vieraannuin akateemisista yhteisöistä sekä perinteisestä työelämästä.

En tiedä olisivatko näkemykseni erilaisia, jos olisi jatkanut valtiotieteiden maisteriksi. Tietääkseni valtiotieteilijöille eivät työelämän ovet aukene mitenkään kovin helposti, mutta yhteiskunnallisessa keskustelussa uskottavuus on paljon korkeampi kuin humanisteilla.

Humanistien heikko arvostus lienee sekin yksi syy sille, miksi tässä maassa keskustelukulttuuri rypee - ja kenties sama ongelma toistuu myös yritysten sisällä. Tämä hiljattain julkaistu artikkeli kannattaa lukea:
Helsingin Sanomissa haastatellaan jatkuvasti eri alojen professoreja, oli aiheena mikä tahansa päivän politiikasta terveyteen ja hyvinvointiin. Kirjallisuuden professoreja ja kirjallisuudentutkijoita ei kuitenkaan liiemmälti haastateltavien joukossa näy.”
http://nuorivoima.com/2015/12/01/kun-humanistin-arvosteleminen-on-jokamiehenoikeus/

Sattumalta kirjoitus ilmestyi liki samalla hetkellä kun pääministerimme vähätteli "kaiken maailman dosentteja."

Kun Suomalaisen tieteen karttaa tarkastelee kokonaisuutena, voi nähdä miten suuren osan muodostavat lääketeollisuus, kemianteollisuus ja fysikaaliset alat.
Kuva: Tiedetuubi / VTT
http://tiedetuubi.fi/tiede/tama-suomen-tieteen-koko-kuva

Psykologia ja sosiologia ovat maassamme pieniä marginaalitieteitä. Ei ihme, jos meillä inhimillistä muuttujaa ei juurikaan ymmärretä.

Humanismiin ja sivistyneisyyteen liittyy myös se, että uusien mullistavien totuuksien sijaan osataan antaa arvoa myös perinteisille viisauksille.

Tämän vuoden kirjoitusten joukossa seuraava ehkä herättääkin minussa lämpimimpiä onnistumisen tunteita, vaikka kirjoitus on aivan liian pitkä, eikä kaunokirjallisesti mitenkään erityisen taidokas:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/07/itsestaanselvyyksien-puolustamiseksi.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti