Truth-Fetish

Monia varmaan kiinnostaa tietää millaiset ovat 2100-luvun säät. Sulavatko jäätiköt, leviävätkö aavikot, nouseeko merten pinta? Ainakin tunnelma on katossa täällä ilmastontutkijoiden uudenvuodenbileissä. Kiertelen vähän tässä boolimaljan seutuvilla ja kyselen kuulumisia.
- Railakas meno. Onko juhlille aihetta?
- Tää on ihan helvetin iso saavutus. Mieletön voitto koko tiedeyhteisölle - tieteen uskottavuudelle. Mistä muuten oot löytänyt noin makean kasettinauhurin. Toi on varmaan yli sata vuotta vanha? Vai onko toi joku kopio, mistä noita saa?
- Ei tää toimi. Tahtoisitko esitellä itsesi?
- Ai joo. Iltaa vaan kaikille kuulijoille langan päässä. Olen Ari Myräkkä, jatko-opiskelija. Valmistelen väitöskirjaa stratosfääristä.
- Puhuit jotain äsken suuresta voitosta. Kukas on voittanut ja kenet?
- Tiede on voittanut ja pseudotiedehuuhaa on hävinnyt.
- Eli?
- Eli kävi juuri niin kuin me ennustettiin.
- Ja siinä on juhlan aihetta?
- Nyt on turha kenenkään urputtaa. Ne oli väärässä, me oltiin oikeassa. Lämpötilat on kohonneet melkein neljä astetta ja meren pinta jo kaksi metriä.
- Eikö sen olisi voinut estää?
- Ei missään nimessä. Eihän kukaan tiedemies sellaista ole toivonut.
- Ja minkä takia ei?
- No se on ihan tieteeseen sisään rakennettu juttu. Jos jotain väitetään niin se pitää pystyä osoittamaan empiirisesti. Ilmastoskeptikkojen taistelu olisi jatkunut ikuisesti, ellei me oli olisi annettu asioiden edetä luonnollisesti. Kuinka muuten sä voit todistaa mitään ennustuksia todeksi? Jos muutosta ei olisi tullut niin koko juttu olisi jäänyt ainaiseksi spekulaatioksi. Siitä kiisteltäisiin vieläkin.
- Ja nyt se on sitten varmennettu että mönkään menee?
- Kyllä. Kaikki on mennyt just niin päin persettä kuin me luvattiin. Just eikä melkein. Meidän laskelmat piti kutinsa.
- Ja sitäkö täällä ollaan nyt juhlimassa?
- No lähinnä sitä. Mutta kyllä mä toivon saavani myös pesää tänään.
- Kiitoksia paljon.

Tuolla näyttäisi olevan jonkin sortin professori. Pystänpä parin kysymyksen sinnekin:
- Onko totta, että tiedeyhteisö yleisesti ottaen suhtautuu ilolla siihen, että kauhuskenaariot ovat toteutuneet?
- Ainakin kaikilla niillä on syytä juhlaan, jotka aikoinaan löivät vetoa isoilla summilla. Ilmastovedonlyönti on tehnyt monesta muutosaktiivista miljonäärin - ja vastaavasti köyhdyttänyt skeptikkoja.
- Mutta entäs jos otetaan koko ihmiskunnan etu huomioon?
- Tieteen edistyminen on yhteinen voitto. Ja tiede vaatii empiriaa ja kokeita. Vain täydellinen tuho saattoi toimia täydellisen tuhon koelaboratoriona. Ei me tehdä kompromisseja tässä työssä, tällä alalla. Tää ei oo mitään humanismia, vaan kovaa luonnontiedettä.

Olin pohjistanut muutamia kysymyksiä:
- Palataan vuoteen 2035: silloin ilmeisesti poliitikot olivat viimein saavuttamassa yhteistä sopimusta, mutta tiedeyhteisö vaati, ettei mitään saa tehdä. Näinkö siinä kävi?
- No enhän itsekään ollut silloin edes syntynyt, mutta ymmärrän kyllä syyt. Tuon ajan johtavat tutkijat olivat koko uransa ajan - jo 30 tai 40 vuotta - joutuneet kuuntelemaan epäilijöiden höpölöpöä. He saivat tarpeekseen lobbauksesta ja epäilevistä äänenpainoista.
- Ja tämäkö oli paras tapa ratkaista asia?
- Tieteen kannalta totuus on aina korkein hyve. Totuuden on mentävä jopa ikävien seurausten edelle. Reipas ja näkyvä lämpötilan nousu oli ainoa keino päättää keskustelu. Osapuolet yhdessä sopivat, että antaa mennä – ja katsotaan mitä tapahtuu.
- Oletteko te nyt ylpeitä, kun kaikki tapahtui juuri niin kuin te tutkijat olitte ennakoineet?
- No itse en puhuisi ylpeydestä. Mutta nyt kun sinä nyt kerran käytit sitä sanaa niin kyllähän tähän tulokseen täytyy olla "monella tapaa tyytyväinen" – ainakin tieteen uskottavuuden kannalta. Parempi ajatella positiivisesti. Tätä koko kampanjaa voi käyttää lyömäaseena niin monessa kiistassa. Kreationisteillekin pistettiin luu kurkkuun, vaikka evoluutio ei mitenkään liity asiaan.

- Ilmeisesti jäätikköä vielä piisaa etelämantereella ja merten nouseminen on vasta päässyt alkuun?
- Meren nouseminen on se seuraava jännä juttu, joka ihmiskunnan täytyy kokea.
- Nimenomaan täytyy?
- Joo, kyselyjen perusteella se on ihan must! Odotetuin juttu. Super hot. (koko seurua nauroi makeasti, ja itsekin aloin tunnetasolla tajuta mitä kutkuttavia uhkakuvia tähän alkavaan vuosisataan liittyi.)
Professori jatkoi:
- Jäätiköiden sulaminen on vähän kuin aikanaan Beatles tai korvalappustereot – tai fasismi - sille vaan ei osaa sanoa ei.
- Hyvin pistetty, sanoi Ari Myräkkä joka oli nyt liittynyt keskusteluun: - Muistan vaarini kertoneen kuinka ensin tuli 8-bittinen Nintendo ja sitten tää Jäätiköiden Sulaminen ja muut Maya-intiaanien lupaamat apokalypsit. Sitä ei voi vaan vastustaa, kun saa elää mukana historian merkkihetkissä.
- Itse asiassa jo 2030-luvulla Grönlannista tuli ykkönen turistikohteena, kertoi professori. - Kaikki halusivat omin silmin nähdä kuinka vesi virtaa vuolaana. Jäätiköiden vierelle kasvoi lentokenttiä. Buumin huipulla siellä oli enemmän terminaaleja kuin Lontoon Heathrowssa... mikä edisti tietenkin prosessia. Jäätiköitä jopa räjäytettiin mereen, että tulisi siistimmät efektit.
- Kaikki tahtovat omin silmin todistaa apokalypsin?
- No jokainen uskonto ja sukupolvi sitä lupailee, mutta me ollaan saatu olla sen arkkitehteja. Ootko muutten koskaan pelannut Play Station ysiä, joka kytketään suoraan ydinjatkeeseen?
- No enpä ole pelannut.
- Ei kannatakaan. Apokalypsissä on ihan vitun paljon tehokkaampi flow.

Esko Elias II

Blogissani olen vieraillut muinaisissa imperiumeissa idässä ja lännessä. Nähdäkseni lähelle olen katsonut mahdollisimman kauas, ja niinpä olen (toistaiseksi) väistänyt kaikki kotimaan aiheet.
Tällä hetkellä elämme niin synkkien talousnäkymien keskellä, että jo uutistenlukijankin ääni värisee. Lievittääkseni työn armossa pakertavan kansan huolia teen katsauksen Suomen taloustilanteeseen vuonna 2100.

Aloitin matkani vuodesta 2101. Luin koosteen kuluneen vuoden merkittävimmistä uutisista ja sitten palasin joitakin kuukausia takaisin ajassa - kuumimmalle skenelle, eli sinne missä historia tulee livenä.
Vuoden mehevimmät lööpit ohjasivat minut Korvatunturille, jossa oli käynnissä joulupukin vaalit - järjestyksessään jo viidennet.

Sadassa vuodessa puhuttu kieli ehtii muuttua paljon, ja oma puhetapani kuulosti tuon ajan ihmisten korvissa vanhahtavalta ja viralliselta ("alkeelliselta laajakaista-slangilta", kuten vuonna 2100 sanotaan).
Toimittajat olettivat, että olin ulkomaalainen, joka on oppinut suomea kirjoista ja netistä. Käytin tilannetta hyväkseni ja sillä tavoin saatoin esittää tyhmempää - eli siis juuri niin tietämätöntä kuin olin.
Ainakin yksi asia oli vuodessa 2100 pysynyt ennallaan: suomalaiset olivat innoissaan siitä, että ulkomainen toimittaja oli tullut tekemään heistä juttua.

Olen pyrkinyt ilmaisemaan dialogin nykykielellä. Jotkin uudet sanonnat menivät minulta vähän ohi, mutta luulen ymmärtäneeni pääkohdat.

Pyysin paikallisia kertomaan Korvatunturin historiasta.
- No siis tästähän käytiin valtavaa kädenvääntöä vielä joku sata vuotta sitten, kertoi paikallisen koulun historianopettaja, jonka löysin lähipubista. - Koko ajan piti tapella siitä, että asuuko Joulupukki Etelänavalla, Suomessa, Venäjällä, Norjassa vai missä - ja täällä Suomessa me sitten päätettiin, että se kiista täytyy ratkaista.
- Ja se ratkaistiin kuinka?
- Selkein konsti tietenkin oli, että pistettiin lehteen ilmoitus: "etsitään joulupukkia elinikäiseen virkaan" - ja juuri sillai siinä tehtiinkin: perustettiin vaan se virka.
- Eli nykyään lapsien ei enää tarvitse epäillä joulupukin olemassaoloa ja pettya karvaasti?
- Ei todellakaan. Tänä päivänä joulupukki on olemassa ja sillä selvä. Katso vaikka wikipediasta.

- Eikö ole aika vaativaa ottaa vastuulleen tuollainen titteli koko elämänsä ajaksi?
- No eihän siinä ole mitään uutta. Paavejakin on nimitetty virkaan jo vuosisatoja, eikä Dalai Lama valita siitä, että joutuu olemaan hengellinen johtaja kunnes henki lähtee. On ihan luonnollista, että kapitalismilla on oma keulakuvansa, joka sitoutuu työhön ihan yhtä pitkäksi aikaa kuin nämä muutkin elävät symbolit.

- Mitenkäs muut maat sitten nielivät tämän Suomen päätöksen omatoimisesti perustaa joulupukin virka?
- No olihan siitä aluksi vähän vääntöä Maailman Kauppajärjestössä - mutta sitten kun EU oivalsi projektin taloudelliset mahdollisuudet ja antoi tukensa, niin ei meitä sitten enää pysäyttänyt mikään.
- Eli Ruotsi tai esim Kanada eivät lähteneet haastamaan?
- No siis nehän olisivat ehkä pistäneet vastaan, jos olisivat tajunneet millaisia mahdollisuuksia tässä piili. Jos rehellisiä ollaan, niin varmaan kaikki muut ajatteli aluksi, että me ollaan ihan hulluja.
- Ja nyt joulupukki-instituution on siis hyväksynyt yli 150 maata.
- Kyllä vain. Joulupukki on ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen maailmalla.
- Eli ilmeisesti joulupukki on nykyään Suomen ulkopolitiikassa isompi herra kuin presidentti tai ulkoministeri?
- Isompi kuin sellaiset kaikki yhteensä. Joulupukin ympärillä pyörii bisnes, joka vastaa kymmentä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Joulupukin brändi on monet kerrat keikkunut maailman kymmenen arvokkaimman joukossa.

- No mitä tähän joulupukin työhön sitten tarkalleen ottaen sisältyy?
- Siitä sinun varmaan täytyisi kysyä joltain tontulta. Ainakin sanotaan, että pukin aikataulustaan kolmannes kuluu ulkomailla - hän käy vuosittain yli viidessäkymmenessä maassa valtiovierailulla. Joulupukilla on oma rakettireki - tai oikeastaan kolme.
- No mites sitten muu klassinen joulun ihme; tontut jo mainitsitkin - mutta entäs lentävät porot?
- Nekin on kaikki about kunnossa. Tontut luotiin parikyt vuotta sitten geenitekniikalla - ja porojen nenä saatiin hohtamaan jo paljon sitä ennen. Porot kyllä lentäisi, jos kaikki tykkäisi siitä. Nää on näitä eläinsuojelukysymyksiä. Arvaa, kun joku kettutyttö vapauttaa poroja, joilla on siivet selässä ja painovoiman kumoavat sarvet. Millä hitolla sellaisen sitten ottaa kiinni?

Oletin puristaneeni kaiken oleellisen irti tästä lähteestä, joten kumosin tuoppini ja lähdin. Janosin kuulla vielä tonttujen ja muiden joulutyöläisten näkökulman.
Otin yhteyttä viralliseen tiedotustonttuun, mutta hän oli liian kiireinen näin vaalien aikaan. Kuulin, että Suomen jouluministeri pitäisi tiedotustilaisuuden toimittajille ja päätin lähteä sinne etsimään joulun taikaa ja tilaisuutta gonzoiluun. Täytin termospullon tujakalla glögillä, jotta uskaltaisin heilua takarivissä ja huutaa kaikkien päälle.

Vaistosin että tästä tulisi paras reportaasi koskaan. Olin sellaisissa endorfiinipöllyissä että se vastaisi kunnon kokkeliviivaa. Kaiken lisäksi minulla oli päällä niin uskomattomat retrokuteet, että kaikki joilla oli yhtään silmää muodille ottivat asennon ja tekivät kunniaa. Vanhahtava murteeni iski jalat tonttutyttöjen alta ja olin aikamatkaaja menneisyydestä - siis vittu mikä katu-uskottavuuden huippu ja egotrippi oli meneillään.
Olin juonut jo puolet glögistä, kun jouluministeri aloitti. Kusetti ihan hitosti, mutta en jaksanut matkustaa ajassa uudestaan ihan vaan käydäkseni vessassa. Piti vaan kestää ja heilua että saisin nopeasti esittää kysymyksiä.

- Hyvää iltaa, aloitti jouluministeri ja kaatoi kannusta vettä lasiinsa kuten asiaan kuuluva vesilasikäyttäytyminen edellytti. - Tiedätte jo varmaan tilanteen. Ylitontut, esipukit ja jouluministeriön virkamiehet ovat kokoontuneet lumilinnaan valitsemaan uutta pukkia. Minä hetkenä hyvänsä saattaa piipusta nousta merkkisavu, joka ilmoittaa, että lopulliseen tulokseen on päästy. Vaali tapahtuu suljetuin ovin, enkä voi paljastaa äänestyksen vaiheista. Yksinkertaisesti en tiedä siitä enempää kuin tekään. Luen kuitenkin virallisen tiedotteen, jonka on laatinut ylitonttu...

Jouluministerin selonteko oli puuduttava, mutta vieressäni istui vanhempi toimittaja, joka oli vähintään yhtä lempeässä maistissa. Tarjosin hänelle glögiä ja kuiskailin kysymyksiä käheällä huutoäänellä:
- Kuka muuten alun perin keksi näin sekopäisen idean?
- Jaahas. Projektin historiasta on varsin selkeä kuva. Kaikki sai alkunsa blogikirjoituksesta, joka ilmestyi 17.3.2010 - muistan tän siitä, että nuorimmalla pojalla on synttärit. Arvellaan, että alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pelkkä vitsi, mutta kävikin niin, että lähikauppias Vesa Keskinen sai joltain kaveriltaan linkin tähän blogitekstiin ja innostui ideasta ihan tosissaan. Lyhyessä ajassa hän kokosi tarvittavat pääoman, ja yhteistyössä SubTV:n kanssa Vesi Keskinen järjesti ensimmäisen Haluatko joulupukiksi? -kilpailun. Hän perusti Korvatuntunturille myös oman lähikaupan ja kutsui Scorpionsit esiintymään.
- Ja hetikö se sitten löytyi se oikea virallinen joulupukki?
- Aluksi joulupukit olivat määräaikaisessa virassa, mutta kaikista se tuntui vain teatterilta. Olihan näitä joulupukkia esittäviä partanaamasiviilejä nähty jo kotona ja kaupoissa ja telkkarissa.
Vasta kun 2000-luvun merkittävin filosofi Jari Sarasvuo kirjoitti kirjan, jossa hän ylisti Sisäistä Joulupukkia. Siitä sitten opittiin uusi vakaumus - ja pian jo aika moni suomalainen uskoi, että joulupukkius voisi olla ihmisen todellinen pysyvä ominaisuus.
Ensimmäinen aito joulupukki kastettiin virkaansa lumipesulla jouluaattona 2024. Sen jälkeen on joulupukkeja ollut jo neljä: Esko Elias Ensimmäinen, Jussi Petteri, Jussi Petteri Toinen - ja juuri edesmennyt Matti Olavi.
- Aika uskomatonta mitä kaikkea ihmiset voi keksiä ja muuttaa todeksi.
- No jaa. Mun mielestä paljon uskomattomampaa on se, miten vuosisatojen ajan aikuiset kusettivat omia lapsiaan. Ei sen aikaiseen maailmankuvaan jotenkin vaan pääse sisään, vaikka silloin se varmaan tuntui ihan normaalilta. Olihan normaalia joskus sekin, että syötiin vasikoita ja hevosia.

Skenesurffaaja - johdanto

Tässä vaiheessa minun täytyy tehdä pieni tunnustus. Historiallisten aiheitteni kirjavuus ei ole perustunut luovuuteen tai laajaan yleissivistykseen vaan tekniseen huijaukseen.

2000-luvun vaihteessa nettiforumeilla kohuttiin aikamatkaaja John Titorista. Häly unohtui nopeasti ja noin kaksi vuotta sitten huomasin, että Titorin käyttämä aikakone oli tullut myyntiin pennihuutokaupassa. Veikkaukseni osui nappiin ja sain kojeen 42 eurolla 13 sentillä. Sen jälkeen olen tehnyt parikymmentä matkaa menneisyyteen - ja muutaman myös tulevaisuuteen.



(Kuva koneesta, jonka John Titor toi mukanaan vuodesta 2036.)

Aiemmin olen naamioinut retkeni fiktiivisen tarinan muotoon, mutta nyt ajattelin julkaista muutaman matkakertomuksen suorasanaisena raporttina. Jotkin historian opetukset ovat liian tärkeitä, jotta ne jäisivät ihmisten mieliin vain tekaistuna hupailuna.