Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. tammikuuta 2019

Eräitä daniilkharmillisia tarinoita

KIRJA-ARVOSTELU: Elmeri Vehkala: Eräitä harmillisia tarinoita (Nastamuumio 2013)
Toissasyksynä minulle suositeltiin romaania nimeltään Älykuvio K (2017), jossa kuulemma 1970-80-luvun vaihdetta kuvattaisiin lapsen näkökulmasta. Kirjan suosittelija oli siinä määrin ahkera lukija ja arvostelukyvyltään uskottava, että tein heti kirjastoon sähköisen varauksen. Jouduin kuitenkin odottelemaan vajaan kuukauden, kun jonossa edelläni oli pari henkilöä.

Sillä välin luin Vehkalan edellisen teoksen, tämän novellikokoelman, jonka löysin heti lähikirjaston hyllystä. Oikeastaan novellit sopivatkin minulle paremmin, sillä tapanani on jättää romaanit kesken. Novelleja on helpompi lukea ripotellen, eikä sivujakaan kirjoissa ole yleensä satamäärin. Mutta en nyt ole ihan varma ovatko sittenkään kyseessä edes novellit. Jotain epämääräisiä tarinoita kumminkin. Päättele itse:

Eräs husaari, jonka nimi oli Kokowicki, ratsasti husaarilaumaan. Häntä iskettiin sapelilla päähän. Hän putosi ratsailta puolikuolleena ja hevoset talloivat hänet. Kasakat hyppäsivät ratsailtaan ja tökkivät häntä pistimillään. Nauroivat. Kultahampaat välkehtivät. Sylkivät päälle. Husaari Kokowicki jäi kuitenkin eloon, sillä lääketiede tekee ihmeitä. 
Kokowicki matkusti lomallaan miehitettyyn Belgiaan. Siellä hän näki miten väkijoukko kivitti mäyräkoiran hengiltä, koska se oli saksalainen. Koira sanoi "hau", ja ulisi surkeasti. Kokowicki muisteli, että periaatteessa hän oli saksalaisten puolella, joten hän pelasti koiran. Tosin se kuoli myöhemmin, koska lääketiede ei tee mitä tahansa ihmettä. 
(s.25)
Tarinoissa on hitosti hyviä lauseita, usein aloittamassa tai lopettamassa kappaleita, kuten asiaan kuuluu.
Ruttopuistossa istui eräs Jumala. 
Tämän kaiken näin Unicafesta. 
Tämä juttu kertookin tavallaan minusta. 
(s.9-10)
Hyvän lauseen eräs ominaispiirre on, että sen voi siivota irralleen ja se sittenkin säilyttää ilmaisuvoimansa, joskus se jopa paranee. Ja se astuu ryhdikkäästi monenlaiseen kontekstiin.

Juoni on toissijaista. Se on vain sarja yllättäviä käänteitä tai tekosyy päästä sanomaan jonkinlainen nokkela miete:
Ja niin oli hyvä. Kuka tietää minkälainen soppa syntyisi, jos kaikki kotonaan taidetta luovat raastettaisiin estradeille ja heidän taiteensa arvosteltaisiin ja sen viihdyttävyys mitattaisiin esimerkiksi huutoäänestyksellä, kaiken kansan nähden. 
(s.10)

Elmeri Vehkala tunnetaan divaripiireissä planeetta-imperiumistaan, ja tänä jouluna hän oli uutisissa ostettuaan tuhatmäärin vanhoja kirjoja WSOY:n varastosta. Aloittaessani lukemista en tiennyt hänestä mitään.

En kyllä usko, että asia olisi muuttanut mitään. Enintään lukenaisuus voi selittää sitä, miksi joku päättää unohtaa juonikuviot ja keskittyä kirjojen varsinaiseen rikkauteen, eli pieniin mahtaviin hetkiin, joissa leikitään kielellä ja ajatuksilla.

Proosarunous ja taiteellis-absurdistinen novellistiikka merkitsevät eräänlaista siirymistä kovempiin huumeisiin.

Kirja ei näytä tällaiselta - olen vain poiminut yksityiskohtia sieltä täältä:
"Politiikka on ihan kiva harrastus", sanoi Pirkko kummitädilleen. "Minulla on tosi monta ystävää, jotka ovat saaneet noin 18 ääntä eduskuntavaaleissa." 
* * *
Hyvin tavallinen harhaluulo on, että sama firma joka antoi meille humoristiset seinätaulut ja hauskat puskuritarrat, tekee myös Ugandan rajan varoituskyltit huumeiden salakuljettajille koituvista rangaistuksista. 
* * *
On täysin mahdollista tulla hulluksi.
Erittäin hyvä tapa tulla hulluksi on työn tekeminen siksi että pääsisi lomalle.

Ensimmäinen seikka, jonka kirjoituksista pistin merkille, on niiden tyylillinen yhteys Daniil Harmsiin. Absurdismi, sirpaleisuus, väkivaltaiset sattumat ja sen sellaiset asiat.

Kirjan nimi voisi olla Eräitä harmsillisia sattumia...

Mies meni tunturiin ja mietti siellä, mitä ihmiset sanoisivat, kun hän palaisi tunturista; olihan hän sentään mennyt tunturiin. Tunturista palattuaan mies tajusi etteivät ihmiset sanoneet mitään hänestä, korkeintaan jotain tunturista. 
Mies meni kauppaan asiakkaaksi ja odotti palvelua. Ei tullut. Seuraavaksi mies meni kauppaan myyjäksi ja odotti asiakkailta palautetta. Eipä saanut. Vasta kun mies meni kauppaan tomaatiksi, alkoi tapahtua. Häntä nipisteltiin ja hierottiin. Ihailtiin ja haukuttiin. 
(s.44) 
Et voi väittää, etteikö kyseessä olisi erinomaisen laadukas daniil-harmsillisen tyylin edustaja. Kirjan suurin ongelma on hutilointi pienissä asioissa. Löysin paljon kirjoitusvirheitä sekä kohtia, joissa olisin poistanut turhia sanoja tai kokonaisia lauseita. Juuri siitä syystä, että monet lauseet ovat niin huimia, tuntuvat toiset niiden rinnalla vaatimattomilta tai tarpeettomilta. Olisin ehkä poistanut myös joitakin kokonaisia tarinoita ja pienentänyt kirjaa leveys-korkeus-suunnassa sentin kummastakin, jotta se olisi selkeämmin pokkarikokoa ja kulkisi taskussa, kätevästi kuin kännykkä.
Kokeilin kerran sellaista, että välitin joka päivä vähemmän kaikesta. Kuljin pitkin paikkoja ja sanoin kaikille ja kaikelle, että miten vähän välitin. Minusta tuli kuuluisa, mutten välittänyt siitäkään. Lopuksi kaikki minua ja vähää välittämistäni palvoneet ampuivat minut avaruuteen... 
(s.82)
Tämä on selkeästi teos, jota sopii naukkailla pieninä siivuina, kuin taskumatista hörppäisi.

HARMSILLISUUDEN HARJOITTAJIEN ASEMA SUOMESSA

Daniilharmillisuuden voisi Suomessa määritellä peräti erilliseksi kirjallisuudenlajiksi. Nykyajassa toinen laadukkaan pienen absurdin proosan hallitsija on Jarkko Jokinen, suosittelen tutustumaan myös hänen kahteen proosarunokirjaansa, jos pienet hauskat tarinat maistuvat. Saattaa olla, että kirjasto on sijoittanut ne runohyllyyn, mutta ne voivat yhtä hyvin olla novelleissa.

Heli Laaksonen on suomentanut virolaisen Andrus Kivirähkin tarinakokoelman Koiranne alkaa kohta kukkia, jota useammassakin uutisessa tai arvostelussa luonnehditaan tyyliltään Daniil Harmsin sukulaiseksi.

Se löytyi helposti hakukoneella, kun etsin harmsilaiseksi mainittuja kirjoja, mutta olen senkin aiemmin jo lukenut, ja uskallan sitäkin suositella. Turhaan ei Kivirähk ole yksi Viron suosituimmista nykykirjailijoista.

Google löytää pian myös Erkka Mykkäsen, jota Savon Sanomat on luonnehtinut näin:
"Sille ei voi mitään, että ensimmäisenä lyhyistä ja absurdeista tarinoista tulee mieleen Daniil Harms."
Esikoisteos on kokoelma absurdeja novelleja
Sillekään ei voi mitään, että Mykkänen, kuten myös edellä mainittu Jokisen Jarkko ovat pitkäaikaisia ystäviäni. Jotenkin Daniil Harmsiin liittyvät hakutulokset nyt epäilyttävästi tuottavat kirjoja, joita olen jo entuudestaan lukenut.

Mitä se sitten kertoo Daniil Harmsin asemasta Suomessa?

No ei se tietenkään kerro hittoakaan.

Sentään Turun Sanomat on löytänyt vuonna 2015 Tony Laineen kirjan, jota luonnehditaan näin:
"...Sattua voi mitä vaan, ja sattuukin. 
Samalla tulee mieleen Daniil Harms ja hänen kokoelmansa Sattumia." 
TS: Runoista proosaan
Täytyypä varmaan laittaa Tony Laineen kirja varauslistalle.

Arvostelut, esseet, kuten kaikki muutkin tekstit on tärkeä lopettaa hyviin sanoihin, joten tällä kertaa päätän bloggaukseni tähän ajatukseen:

Enempää en tänään jaksa Googlettaa.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Uusi laji olympialaisiin (Kevätpörriäinen Remix 2012)

Tämän linkin kautta pääsee kuuntelemaan uusimman jakson podcastista:

SoundCloud: Uusi laji olympialaisiin



* * * JOS HALUAT KUULLA KUUNNELMAN, NIIN ÄLÄ VÄLITÄ NÄISTÄ MUISTA HÖPINÖISTÄ * * *

Facebookissa on keinotekoinen esto, joka pakottaa asentamaan lisäosan älypuhelimelle, vaikka mikään tekninen syy ei todellisuudessa estäisi SoundCloudin käyttöä ilman lisäosaa (kuten voit linkkiä klikkaamalla huomata).

Tämä kikkailu vähentää merkittävästi SoundCloudin käyttäjämääriä, sillä harva viitsii asentaa mitään turhia lisäosia, eikä se edes paranna äänenlaatua tai helpota elämää muillakaan tavoin. Hankaluus voi olla tahatonta, mutta myös Facebookin harkittu ratkaisu (jolla se haluaa vaikeuttaa kilpailijoidensa toimia, ellei voi ostaa niitä pois). Nykyään jo 80% somen käytästä tapahtuu älypuhelimella, joten sillä on suuri merkitys.

Jos SoundCloudin linkin kuitenkin reitittää minkä tahansa Facebookin ulkopuolisen foorumin tai blogin kautta, sen voi kuunnella puhelimella aivan normaalisti, niin kuin istuisi tietokoneella. Linkki avautuu silloin selaimella, jonka on ohjelmoinut Google tai jokin puolueeton osapuoli. En tiedä mikä on tilanne Applen laitteilla, mutta Androidilla tämä ainakin toimii näin oudosti.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ministerin hepulikohtaus (PodCast)

Tänään saimme Suvi Nurmen kanssa valmiiksi jo seitsemännen jakson Kevätpörriäis-kuunnelmasarjassa. Kahden minuutin podcast kertoo pääministerille varsin tyypillisestä pienestä välikohtauksesta. Jaksossa ääninäyttelijöinä vierailevat YLE:n ulkomaisten uutisten Kasper Salonen sekä muusikko-näyttelijä Talvikki Eerola (Kajaanin kaupunginteatterista).

Soundcloud.com/ministerin-valikohtaus-kasper-salonen-talvikki-eerola

Aiemmat 6 jaksoa pääsee kätevimmin kuuntelemaan tämän linkin kautta:
Kevätpörriäinen Remix

Hyvää juhannusta!

PS.
Ylimääräistä höpinää somen ongelmista:

SoundCloud on siitä hankala julkaisualusta, että Facebookista klikattuna älypuhelin (siis joko SoundCloudin oma halu tyrkyttää aplikaatioita käyttäjille tai Facebookin koodi) ohjaa käyttäjän lataamaan lisäosaa, joka ei olisi ollenkaan välttämätön. Nettiselaimen kautta avattuna sama linkki ei vaadi mitään latauksia ja äänityksen kuuntelu toimii täysin ongelmitta. Ja jos Facebookista on ensin avannut Bloggerin, äänityksen pystyy kuuntelemaan myös Facebookin pyöriessä taustalla.

Hyvin todennäköistä on, että Facebook tietoisesti pyrkii rajoittamaan kilpailijoidensa suosiota sosiaalisessa mediassa. Youtube-linkit ovat jo kauan saaneet rajoitettua näkyvyyttä, ellei videota ole ladattu erikseen Facebookiin ja silloin taas Youtube tai lataaja eivät saa siitä mitään tekijänoikeustuloa. Samaan aikaan (eli jatkuvasti) Facebook rajoittaa kaikkia sellaisia uutisia, joissa puhutaan Facebookin monopoliaseman väärinkäytöksistä tai kirjoitetaan firmasta mitenkään kriittiseen sävyyn. Esimerkiksi kuinka monesti muistat nähneesi siellä uutista, jossa puhuttaisiin siitä, kuinka fb varastaa Youtube-videoiden tuloja, koska sillä on sota Googlen kanssa?

Pienillä algoritmien viilauksilla voi täysin estää sen, ettei tietynlainen sisältö saisi yhä laajentuvaa ja leviävää näkyvyyttä, muuttuen viraaliseksi - koska postauksen näkijöitä on tuhannen sijasta vain 10 tai 50. Jos muutama läheinen ihminen tykkää ja kommentoi jakamaasi "epätoivottua" uutista, ei linkin jakaja välttämättä tajua että sitä on sensuroitu raskaalla kädellä.

Jos epäilet sanojani, niin tuleeko mieleesi SoundCloudissa julkaistua biisiä, josta olisi tullut megahitti Facebookissa? Ei tietenkään. Muutama artisti on hyvin suosittu, mutta lähinnä siksi että heillä on jo valmiiksi tietty kuulijakunta - tai he käyttävät myös muita kanavia, kuten radiota - tai koska jokin tempaus on nostanut heidät otsikoihin perinteisessä musiikkimediassa.

Pelkällä hyvällä biisillä menestyminen on käytännössä mahdotonta, koska algoritmit eivät sitä mahdollista. Linkit näkyvät vain muutamille, eivätkä useimmat pääse niitä kuuntelemaan, koska linkin klikkaaminen pyytää asentamaan aplikaation, joka ei olisi välttämätöntä, mutta sen kiertäminen ei ole vaihtoehto. Moni ei tietenkään jaksa nähdä sitä vaivaa, joten he eivät ikinä koko biisiä kuule. Ja lisäksi biisien kuunteleminen töissä tai julkisella paikalla on vaikeampaa kuin uutistekstin lukeminen.

Kuva ja sana ja video kyllä menevät viraaliksi Facebookissa, mutta ääni ei. Facebook on oletusasetuksiltaan mykkä toimintaympäristö. Ja kaikki pienet hidastavat tekijät kumuloituvat. Niinpä täytyy piakkoin löytää uusia keinoja näkyvyyden lisäämiseksi. Jo alkujaanhan näitä oli tarkoitus tehdä juuri radioon. Ja nämä suomenkieliset höpinät avautuvat niin marginaaliselle yleisölle, että englanninkielisellä alustalla julkaiseminen on vain väliaikainen hätäratkaisu. Tässähän tätä alaa vasta opetellaan sekä ääniteknisesti että maksimaalisen julkisuuden näkökulmasta.

Jos jotain tällaista soittaisi YLE Ykkösellä, 10.000 suomalaista hihkaisisi samaan aikaan WTF!!! Seurauksena olisi autokolareita.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lasten onnittelukirje Mauno Koivistolle 1982

Moi Manu, tervehdin Sinun uudesta presidentteisyydestäsi.

Ensivaikutelmani Suomen uudesta presidentistä: Voi onnellista! Varmasti oikea mies. Suomen presidentiltä vaaditaan lujaa luonnetta ja viehätysvoimaa.
Me halusimme parhaan, saimme parhaan! Hyvä Suomi! Hyvä Manu!

Pidän sinusta siksi, kun sinulla on hiustöyhtö ja sinä pelaat lentopalloa. Olet varmaan paras pelaaja lentopallossa, kun sinulla on ykkönen rinnassa.

Toivon, että Suomi pysyisi samanlaisena. Toivon, että et mullistaisi koko Suomea, vaan pysyisit Paasikiven linjalla. Tee sinä samallalailla kuin Urho Kekkonen.
On hauskaa saada pitkästä aikaa uusi presidentti. Mutta älä ole niin kauan presidenttinä, että olet jo ihan kalju.

Sinä annoit hyvät sanat Johannes Virolaiselle, ja lopputulos syntyi, ja minä katoin sinua televisiosta. Valtionpäämiehen työ on varmasti aika raskas. Kai sinä nyt olet nukkunut hyvin? Vaali-illan jälkeen Tellervo sanoi, että ”Sinäpä olet väsyneen näköinen, vaikka sait ääniä hirmuisesti.”

Pistä vitsejä väliin tai heitä vapaalle. Sano sille opetusministerille, että panee koululaitoksen ojennukseen. Vähennä myös autojen hintoja.

Minä sain äidiltä luvan katsoa niitä presidenttivaaleja, mutta meidän isä jo kuorsasi kun kerrottiin, kenestä tulee uusi presidentti.

Minä näin sinut televisiossa. Sinä olit kauniisti koristeltu. Näytit oikein komealta kunniamerkkeinesi ja otsakiehkuroinesi. Sinä olit niin arvokkaan näköinen, sinun vaimosi oli niin arvokkaan näköinen ja kamerat ottivat sinusta kuvia.

Jopa Kalevi Sorsa sanoi, että tämä saa kelvata.

Minä haluan tehdä lupauksen, se on tämä: En hauku koskaan Suomen perisenttiä. Toivon sinulle pitkää ikää ja hyviä ideoita.

Hallitse nyt maata hyvin ja rauhallisesti. Äläkä haasta riitaa muiden valtioiden kanssa. Älä anna tulla sotaa. Älä tuhlaa rahoja turhiin asehankintoihin. Myy vaneria ja gelloosia. Älä petä kansaa.

Hyviä pressanpäiviä, ja toivon, että tasavallan presidentti tulisi Jakomäen ala-asteelle käymään. Täällä kaikki toivoo, koska me ei olla koskaan nähty tasavallan presidenttiä.
Olen ylpeä sinusta. Sinulla on nyt hieno linna. Must'ki tulee presidentti ja kova tuleeki.

Moido presidentti. Pitkää ikää ja valiojugurttia!
Lähde: Kevätpörriäinen 1982:
Jan Fredriksson 2 B / Timo Suominen 6 B / Toni Rauhamaa 6 A /Ari-Pekka Jokinen 4 A / Jarmo Kupinlahti 3 B / Jan Fredriksson 2 B / Simo Tikka 2 B / Jarkko Ikonen 4 C / Mirka Mattson 2 B / Mirkka Karhuviita 2 A / Milla Kuismanen 2 A / Piastina Näppi 5 A / Kaisa Vahve 4 B / Ari Antero Riikonen 2 A / Jukka Tyrkkö 3 A / Juusi Pohjola 1 B / Niina Honkanen 1 A / Simo Heikkinen 1B / Tomi Kaipainen 2 B / Nette Stenbacka 2 B / Ari Hirvonen 2 A / Minna Hautanen 2 lk / Katja Turman 2 B / Timo Kärkkäinen 3 A / Sirkku Salo 2 D / Juha Välikoski 2 B / Asko Holli 1 lk / Jarmo Jauhevainen 5 A

maanantai 8. toukokuuta 2017

10-vuotiaan pojan esseen aiheella "Näistä eläimistä tykkään"

Ihmiset pitävät eläimistä, koska niiden kanssa on helppo jutella, mutta ne eivät puhu pahaa selän takana. Salaisuutesi on turvassa.

Minä pidän eläimissä melkein kaikesta. Söpöisyydestä, kuonosta, ja niiden kanssa voi peuhata. Minä pidän linnuista, kun ne on kauniita, ja kun niillä on kynnet ja ne pistää ja nokkakin nipistää.

Koirista juuri pennuissa on kivaa, kun ne puree ja samalla katsoo silloin ylöspäin. Kun hampaat kutittaa ja rupean nauramaan, niin sitten se vasta hölmön näkönen on.

Useimmilla eläimillä on luottavaiset silmät. Minä pidän eläinten katseista ja tervehdyksistä. Eläimillä on kaikenlaisia ilmeitä ja eleitä. Joillakin on syyttävä tai syyllinen ilme. Hevosen katse on joko lempeä tai vihainen. Eläimet näyttävät tunteensa ja pitävät sellaisesta, joka pitää niistä.

Ja jos on surullinen, niitä voi halata. Kotieläin ei lähde pakoon kuten villinä kasvanut kottarainen. Pajjattavana oleminen on vähän kuin niiden duuni.

Oravat ovat kivoja vekkuleita puhumattakaan hiiristä. Minä pidän monista eläimistä siksi kun ne on niin söpösiä. Suosituimpia eläimiä ovat isot eläimet niin kuin kissa, koira tai leijona, sillä etenkään monet tytöt ei pidä hämähäkeistä tai koppakuoriaisista.

Kissan turkki kutittaa jalkapohjaa. Kissalla on usein joku osa ihmisessä kiinni. Harvemmin ihminen sillä lailla hiipii viereen ja tervehtii otsallaan. Kissojen liikkeitä on mukava katsella, kun ne ovat niin ketteriä. Kissa on kaunis, koska sillä ei ole velvollisuuksia. En soisi niille tapahtuvan mitään niiden tahdon vastaista.

Meidän perheen koira on sekarotuinen ja pidän siitä, kun sen karva on niin karvaista.

Pidän eläimistä, koska ne antavat anteeksi tyhmyyteni. Eläimet ovat mielestäni monessa suhteessa ihmisiä järkevämpiä. Etenkin koirat ymmärtävät kaiken, vaikkei kaikki ihmiset sitä tajuakaan. Olisi hyvä, jos ihmisten hännästä näkisi, ovatko he iloisia, peloissaan tai muuta.

Eläimissä pidän eniten koirista ja niiden eloisuudesta. En tiedä, mitä mieltä te muut ajattelette, minun mielipide on eloisuus.


OPETTAJAN KOMMENTTI: Olen enintään kerran aiemmin lukenut mitään vastaavaa.

Kuva: BorhanLee (Wikimedia Commons)
Lähde: Kevätpörriäinen 1982, digitalisoitu Remix 8.5.2017.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Avoin kirje Kevätpörriäisen toimituskunnalle ja katukauppiaille

Kirjallisen työni puolesta olen viimeisen kahden vuoden aikana lukenut useita Kevätpörriäisiä kannesta kanteen. Olen ammentanut vaikutteita lasten luovuudesta sekä muun muassa käsikirjoittanut seuraavanlaisen koululaisten teksteihin perustuvan podcast-sarjan:
SoundCloud: Kevätpörriäinen Remix

Lehtien lukeminen on herättänyt paljon ajatuksia ja palauttanut mieleeni muistoja lapsuudesta. Yksi tällaisista muistikuvista liittyy siihen, miten lapsia ei koskaan kuunnella ja heidän huoltaan oteta vakavasti.
Kevätpörriäisen lopussa on usein mielipide-palsta tai kysymys&vastaus -palsta, joissa olen poiminut muutaman mielestäni tärkeän katkelman:
Miksi kansikuvan on aina tehnyt 1-2-luokkalainen? kysyy Juha Sikstus. Minä olen ihmetellyt aivan samaa. Lehden sisältä löytyy monesti taidokkaita 5-6-luokkalaisten piirroksia, jotka voisivat tehdä paljon suuremman vaikutuksen ostajiin.

Lehdessä ei Juha Sikstuksen kysymykseen kukaan vastaa, mutta luulen, että kyse on perinteestä. Lehden viime vuosikymmenten traditioon kuuluu, että kansikuva on värikäs ja lapsellinen. Jos tarkkoja ollaan niin lehden perinteet ovat kyllä muuttuneet suuresti vuosien varrella.

Esimerkiksi tällaiselta näytti Kevätpörriäinen vuonna 1958.
Niin sitä vaan on röyhkeästi seisottu kikkeli paljaana keskellä järveä. Ja jotkut vielä luulevat, ettei entisajan ihmisillä ollut rohkeutta ja ronskia huumorintajua.

Perinteet ovat siis muuttuneet monta kertaa vuosikymmenten aikana, joten se ei ole mikään syy estää 5-6-luokkalaisia pääsemästä kanteen. Olen aika varma siitä, että myös eka- ja tokaluokkalaiset itse pitäisivät lehteä suuremmassa arvossa, jos kansi olisi taidokkaampi, sillä he katsovat ylöspäin 5-6-luokkalaisia ja heidän aikaansaannoksiaan.

Koululaisten omissa silmissä piirrosten tasoerot ovat paljon suurempia kuin aikuisten silmissä. Kaiken ikäiset kaupittelijat varmasti mieluummin myisivät kadulla lehteä, jonka kansi on mahdollisimman taidokas. Etenkin 6-luokkalaisille voi olla noloa olla missään tekemisissä lehden kanssa, jonka kansi on pikku lapsen tekemä. Hehän ovat menossa jo yläasteelle.

5-6-luokkalaisen tekemä kansi tekisi lehdestä tyylikkäämmän koululaisten omissa silmissä, ja myyjien on uskottava tuotteeseensa, jotta he voivat kaupata sitä ylpeydellä. Niinpä pyydän toimituskuntaa harkitsemaan vakavasti, että perinteet taas muutettaisiin, ja kaikkien ikäryhmien kansi-ehdotukset otettaisiin vakavasti.

Tästä me pääsemme mielipidepalstan seuraavaan kysymykseen:
Minusta ei ole ihan viisasta, että pienen mehiläisen annetaan lehdessä vastata näinkin isoihin ja tärkeisiin kysymyksiin, sillä mikäpä olisi tärkeämpää kuin kaupankäynti ja omien taiteellisten tuotosten myyminen? Pörri ei ota kysymystä ollenkaan vakavasti, vaan vastaa siihen "Höpsistä!", ja vieläpä huutomerkin kanssa.

Itse en ole pieni keltamusta piikkipylly, vaan aikuinen Homo Sapiens, joten tiedän hyvin, miten me isot ihmiset keksimme syitä sanoa kaupittelijoille EI - etenkin kadulla, kun on kovasti kiire jonnekin aikuisten tapaamiseen. Ines Nymanin esittämä kysymys on siis mielestäni erittäinkin aiheellinen ja tärkeä. Miksi aikuiset eivät ostaisi Kevätpörriäistä?

Aikuisilla on monesti syvälle juurtuneita ennakkoluuloja muista ihmisistä. Heillä on ennakkoluuloja toisista aikuisista, kuten myös lapsista. He kuuntelevat herkemmin ihmistä, jolla on arvovaltaa, kuten poliisia tai ministeriä, ja he saattavat luulla, että Kevätpörriäisen kirjoittajat ovat vain tylsiä taviksia, koska kukaan heistä ei ole vielä astronautti tai formulakuljettaja.

Jos joku aikuinen kysyy miksi Kevätpörriäinen kannattaisi ostaa, niin voitte vastata heille esimerkiksi niin, että myös Finlandia-voittajat ovat aloittaneet uransa Kevätpörriäisessä, kuten Mikko Rimminen, jonka Nenäpäivä-romaani voitti Finlandian vuonna 2010. Tässä hänen tyylinäytteensä 1980-luvun Kevätpörriäisestä:
Mikko Rimmisen hymyautomaatti.
Tietenkään aivan jokainen Finlandia-voittaja ei ole lapsena saanut kirjoittaa Kevätpörriäiseen, koska kaikki Suomen perheet eivät asu Helsingin seudulla. Ja sitä paitsi Kevätpörriäiseen järjestetään vaativat karsinnat.

Olen 100% varma siitä, että myös vuoden 2017 Kevätpörriäisen kirjoittajien joukosta löytyy tulevia kansanedustajia, lääkäreitä, poliiseja, opettajia, toimitusjohtajia ja kirjailijoita. Niinpä aikuisten kannattaisi olla hereillä ja tietää, että sitten kun he itse ovat jo vanhainkodissa, niin nämä Kevätpörriäisen kirjoittajat ovat aikuisia ja johtavat tätä maata.

Kevätpörriäinen ei siis ole ollenkaan turha lehti. jota vain mummojen tulisi ostaa ja lukea. Kevätpörriäinen viitoittaa tietä tulevaisuuteen. Ja sitä paitsi sen lukeminen on tosi hauskaa, muutenkin kuin vitsipalstan osalta.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevätpörriäinen Goes Random

Jotkin Kevätpörriäisen teksteistä ovat mykistävän realistisia ja niissä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Toiset tekstit taas viehättävät, koska niissä on absurdeja tapahtumia. Ne ovat suorastaan silkkaa dadaa.

Jonkin sortin "random" on varmaankin aina kuulunut osaksi anarkistista huumoria, vaikka sitä ei olisi kutsuttu sillä nimellä. Hyvinkin randomeja sketsejä esittivät 1930-luvulla Marx-veljekset ja 1960-luvulla Monty Python. Jostakin alitajuisista syistä tietyt karnevalistiset yhdistelmät ovat hauskempia kuin toiset, ja täysin järjettömältä tuntuma läppä saattaa kehittyä miljoonien tuntemaksi meemiksi, koska siinä on jotakin selittämättömän hauskaa.

Terminä random on tosi väsynyt, eikä siinä ole mitään hauskaa, kuten Urban Dictionary osoittaa. Käytän sitä vain tylsän akateemisen tutkijan näkökulmasta, koska se ilmentää sitä, mitä tässä tapahtuu. Jos tahtoo selityksen siitä, mitä "random" merkitsee niin täytyy selata nettisanakirjaa seuraaville sivuille, koska ensimmäisellä sivulla toistetaan vain sitä, miten väsynyt sana se on:
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=Random

Seuraavat kirjoitukset saivat minut nauramaan kippurassa, vaikka en osaa määritellä mikä näissä on niin nerokasta.

Ahti oli kova tyyppi...
Ville Salmi 2-3 E
Lähdimme eilen kalaan...
Kia Rautavaara a.k.a. Philip K. Dick
Pieni kyyhkynen...
1981: "Pulusatu"
Mitä ihmettä tuossa kyyhkystarinan lopussa oikein tapahtuu?! Pienen kyyhkysen esittely jatkuu vielä senkin jälkeen kun kerrotaan että hän joutuu kaasukammioon ja kuolee. Eskun isän nimi on Eskis? Ja Esku on ihan viimeinen nimi jonka yhdistäisi kreiviin... Tarinan rakenne poikkeaa niin paljon tavasta, jolla aikuinen ehkä sen kertoisi, että se on hauskaa.

Tällaisten tekstien nimeäminen randomiksi vie pois osan niiden viehätystä, sillä random on hauskinta silloin, kun se yllättää. Esimerkiksi Monty Pythonin kaikkein randomeimmat jutut liittyvät siihen, kun tylsät virkamiehet alkavat tylsän alkujakson jälkeen yhtäkkiä käyttäytyä täysin aivottomasti. Hauskuutta täytyy siis pohjustaa tylsyydellä, ja monesti venyttää niin pitkälle, että se lakkaa olemasta hauskaa ja taas uudestaan alkaa naurattaa, kun siitä tulee niin väsynyttä, että aivot väsyvät mukana ja väsyneenä meitä naurattaa juuri kaikki ihan älytön.
Myös väkivaltaiset tapahtumat tai kuolema voivat herättää surrealistisen fiilikset, jos niihin suhtaudutaan yllättävän kepeästi tai liioitellen. Luurangoille ja demoneille naureskeleminen liittyy keskeisesti klassiseen karnevalismin perinteeseen, kuten myös eliitin asettaminen naurunalaiseksi. Monty Pythonissa hyvin usein nauretaan käsien irtoamiselle tai jopa kidutukselle, mikä tuo komediaryhmän sketseihin jotakin keskiaikaista ja ajatonta.
Kuten alussa varoitin, niin tämä essee ei ole vain kokoelma hauskoja juttuja, vaan lähinnä tylsää akateemista vitsien analysoimista.

Joskus kun ei tiedä tai ei muista niin täytyy arvata. Ja jos arvaa lahjakkaasti väärin, niin siitä voi tulla parempi kuin alkuperäinen:
nimetön 1976: "...Nepertus ja Makarienus"
Samaan hengenvetoon määritellään myös galaksit:
nimetön koevastaus?
PS.
Jos Kevätpörriäisen valitut palat kiinnostavat niin olen käsitellyt aihetta Pikkujättiläisessä myös aiemmin:
Kevatporriaisen evaita presidentille

Lisäksi äänitimme hiljattain kolme lyhyttä podcastia, jotka olen käsikirjoittanut. Ne perustuvat Kevätpörriäisen teksteihin, mutta on koostettu yhtenäiseksi tarinaksi useista pienistä paloista:
https://soundcloud.com/user-82817550

Podcasteja julkaistaan kevään aikana vielä lisään, kunhan ehdimme niitä äänittämään ja editoimaan. Ääninäyttelijöinä kuullaan lavarunoilijoita ja esiintyviä taiteilijoita, kuten Harri Hertell ja Dxxxa D. Äänitysten editoimisesta on vastannut Suvi Nurmi ja kahdessa tarinassa kertojana esiintyy Paavo Manninen.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Läsnäolotunnistin

Pitäisi olla -teema tekee paluun. Tässä sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita esittelevässä artikkelisarjassa käyn tällä kertaa läpi kolme päräyttävää keksintöä.

Pikkujättiläisen vertailussa läsnäolotunnistimet:

UROSMAX 2200

YOGAHIPSTER 15

BUDHATECH 600


Markkinoilta löytyy jo suuri määrä ensimmäisen sukupolven läsnäolotunnistimia, mutta tunnetusti ne eivät vastaa lupauksiaan, vaan kykenevät rekisteröimään ainoastaan lämpöä tai fysikaalista liikettä.

Nyt vertailussa olevat toisen sukupolven laitteet pystyvät rekisteröimään aivosähkön vaihtelevia värähtelytaajuuksia ennennäkemättömän luotettavasti. Anturit ilmoittavat selkeästi milloin henkilö on läsnä ja milloin ei.

1.) Urosmax 2200 on täydellinen ratkaisu kaikkien vaimojen ja tyttöystävien tuntemaan ongelmaan. Laitteisto kiinnitetään miehen ranteeseen sekä otsaan, jonka jälkeen se ilmoittaa erilaisin äänimerkein ja valoin milloin tämä on siinä määrin läsnä, että kykenee vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin.

Laitetta voi käyttää myös teini-ikäisiin lapsiin, jotka istuvat liikaa tietokoneen ääressä. Kaukosäätimen selkeät mittarit ilmoittavat tylsistymisen ja ärtyneisyyden tason, mikä helpottaa otollisen hetken ajoittamista esimerkiksi roskapussin viemisestä huomauttamiseen.
Laitteen mukana tulee myös tietokoneohjelma, joka tarkkailee viikottaisia keskittymis- ja läsnäolohuippuja. Ohjelmiston avulla on helppo suunnitella etukäteen ikävien asioiden esiintuomista. Jopa asperger tai ADD-tyypeillä on yleensä jokin vastaanottavaisempi viikonpäivä tai kellonaika, joka on hyvä oppia tuntemaan.


2.) YOGAHIPSTER 15X on kehitelty versio HipsterLUX 08-versiosta, jossa oli useita bugeja, sillä alkuperäistä laitetta kiirehdittiin markkinoille Läsnäolon voima -kirjan ollessa vielä kirjastojen lainauslistan kärjessä.

Yogahipster 15X antaa käyttäjälleen lieviä sähköiskuja aina kun hän vaipuu ajatuksiinsa, eikä tiedosta ympäristöään sekä lähimmäistensä tarvetta. Näiden sähköiskujen tiheyden sekä ankaruuden voi jatkuvaa mindfulness-tilaa tavoitteleva käyttäjä itse säätää. Laitteen avulla on mahdollista unohaa kaikki mennyt ja tuleva sekä täyttää arki puhtaalla hetkessä elämisen energialla.

VAROITUS: Helsingissä laitteen käyttämistä kannattaa säännöstellä, sillä muiden ihmisten kireyden tiedostaminen voi johtaa paniikkihäiriöön. Laitteen mukana tuleva ohjekirja kannattaa myös lukea huolella, sillä siinä esitellään yleisimmät defenssien ja lohduttavien fantasioiden hylkäämisestä aiheutuvat psykologiset stressitekijät.

3.) Buddhatech 600BC on läsnäolotunnistimista monimutkaisin ja vaativin. Sen avulla voi omaa läsnäoloaan paitsi määrällisesti lisätä, myös syventää ja täydellistää. Monet ihmiset, jotka ovat vuosien ajan yhdistänet tätä teknologiaa meditaatioon, ovat saavuttaneet lopullisen valaistumisen, muuttuneet valo-olennoiksi ja poistuneet suuren pamahduksen saattelemana olemassaolosta. Sitä ennen heidän astraalikehostaan säteilevä onnellistava lämpö on parantanut kaikki syöpäsairaat 10 kilometrin säteellä.
Vain muutamia kertoja läsnäolotunnistinta käyttäneet ihmiset ovat paljon aktiivikäyttäjiä huonommassa asemassa, sillä heidän empaattisuutensa on lisääntynyt siinä määrin, että se vaikeuttaa ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyden kestämistä.

Onkin suositeltavaa, että jos kukaan aikoo hankkia haltuunsa Buddhatech-läsnäolotunnistimen, hän tunnistaa myös sen lyhyen sekä pitkän tähtäimen seuraukset. Helpompaa on aloittaa läsnäoloharjoitukset Yogahipsterillä ja siirtyä kovempiin aineisiin vasta siinä tapauksessa, että tahtoo häipyä ilmaan vaikuttavassa kirkkaassa räjähdyksessä ja jättää jalkeensä ja paljon hyvinvointia sekä vihreän rikintuoksuisen pilven.

Jos sinua tämän esittelyn jälkeen kiinnostaa hankkia omaan käyttöösi läsnäolotunnistin, niin tässä muutama linkki hyvin varusteltuihin verkkokauppoihin:
http://www.taloon.com/lasnaolotunnistin-luxomat-pd3-1c-ap/S-3515018/dp

 http://hedtec.procus.fi/catalog/LÄSNÄOLOTUNNISTIMET_FIN

lauantai 5. joulukuuta 2015

Luukku 5-6: Vitsi ja sen selitykset

Julkaisematon teksti muistaakseni maalis-huhtikuulta.
Myönnän, että monta kertaa minun on täytynyt miettiä pitkään ja jopa kysyä kaverilta, ennen kuin olen tajunnut, mikä jossain Fingerpori-sarjakuvassa on ideana.

Sarjakuva voi myös tuottaa pitkiä keskusteluketjuja, joissa selitetään auki ilmiselviä asioita - yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka yhdeltäkään kommentoijalta ei alkujaan edes olisi jäänyt ymmärtämättä mikä jutussa on erikoista. Esimerkiksi nyt vaikka tämä:
Hesarin sivuilla keskustelu etenee näin:
"Nyt ei Fingerporilta mielestäni mennyt ihan nappiin.
Sibbe kyllä rakasti hyvää konjakkia enemmän kuin vodkaa. Lisäksi hän tykkäsi kovasti aidoista kuubalaisista sikaareista."
Hyvin argumentoitu: Kyllä: 2 / Ei: 24

Ironia menee ohi lähes kaikilta, ja toinen kommentoija alkaa selittää mistä sarjakuvassa on kyse.
"Finlandia-vodka oli siis niin hyvää että se, eikä Suomi, innoitti Sibbeä kirjoittamaan Finlandia-sävelrunon."
Hyvin argumentoitu: Kyllä: 17 / Ei: 2

Kommentoija on ehkä oikeassa, mutta kenellä hän tätä avaa? Hesarin lukijoilta ei vieläkään ole mennyt jakeluun mitä eroa on samanmielisyydellä ja hyvällä argumentaatiolla, koska luku on kummassakin aina about sama.

Olen samaa mieltä = hyvin argumentoitu, useimpien tapauksissa. He eivät voi antaa pisteitä eri mieltä olevalle, joka argumentoi asiallisesti tai nokkelasti. Samoin samanmielisten huonoa aargumentointia ei tunnisteta. Jos lukija tykkää lukemastaan, hän klikkaa molempia KYLLÄ. Jos hän ei tykkää, hän myöskin klikkaa molempia EI.

Kenties argumentti-sana on yhä liian teoreettinen sivistyssana useimmille. Argumentin kenties ajatellaan tarkoittavan varmistusta sitä, että varmasti tykkään tai en tykkää siitä mitä luulen toisen tarkoittaneen.

Keskustelu sarjakuvasta jatkuu:
"epäilen, että Finlandia sävelrunoelma olisi tehty Finlandia vodkan innoittamana. Perustelen tätä kantaa myös sillä, ettei 1800 luvulla sen nimistä vodkaa ollut. Korkeintaan plankkumehua?"
Finlandia valmistui vuonna 1900, mutta 1800-lukuun viittaaminen on melkein oikein, koska Sibbe ammensi oppinsa 1800-luvulta. Toinenkin henkilö on hoksannut saman anakronismin:
"Tuossa ei pahemmin logiikkaa ole, koska Finlandia vodkaa ei silloin ollut olemassakaan. Se tuli markkinoille vasta vuonna 1970. Ellei Sibbellä sitten sattunut olemaan aikakonetta..."
Jota sitten selitetään jälleen auki:
"Ei tällaisen sarjakuvan tarvitsekaan olla historiallisesti tarkka, vaan se saa ottaa vapauksia vitsien toimivuuden vuoksi. Vitsi on kuitenkin nyt siinä, että Finlandia-vodka oli niin hyvää, että Sibelius sävelsi sille tai sen kunniaksi Finlandia-sävelrunon."
Ehkä jollain on vain niin hyvä huumorintaju, että hän yksinään trollaa Hesarin keskustelupalstalla keskustellen useilla keksityillä nimimerkellä?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Luukku 1: Tosielämän Pokemon TOP 5

Tänä vuonna haluan taas panostaa joulukuuhun. Tavoitteenani on julkaista ainakin 24 postausta, jokaiselle päivälle yksi kuten kunnon joulukalenterissa kuuluu. Keskityn myös kevyempään sisältöön kuin normaalisti.

TOP 5 tosielämän pokemonit / TOP 5 The real life Pokemons

Söpöyden tai mielikuvituksellisuuden lisäksi monilla tosielämän pokemoneilla on myös tosielämän pokemonille soveltuva nimi.

5.) Echidna näyttää usein uniselta, kun se tuodaan esiin pallostaan.

Myöhemmässä kehitysvaiheessa Echidnasta kehittyy Echisiilix.

4.) Aksolotli (Axolotl) on söpö, ilmassa levitoiva sähköpokemon.

Here is the pink version. Axolotl first lives in water before it evolves into a flying electro-pokemon..

3.) Kolmanneksi listalla kohoaa hiljattain Indonesian viidakosta löytynyt Fenix-lintu.

Useampiakin tällaisia upeota lintuja ryömi entistä värikkäämpänä esiin maakolostaan suurten metsäpalojen jälkeen. Myyttistä lintua on muutoin vaikea nähdä viidakossa, mutta palaneella vainiolla se erottuu hyvin selkeästi taustasta.
Keskiajalta periytyineissä Fenix-linnuiksi väitetyissä piirroksista voi tunnistaa monia täsmällisiä yksityiskohtia. Vaikka Fenix-lintu on tosielämän taruolento, se kelpaa myös tosielämän Pokemoniksi.

2.) Toisena listalla Pichiciego, eli Pink Fairy Armadillo.

You can quite easily fit your Pink Fairy Armadillo into your Poke Ball.
Pichiciego sijoittuu korkealle listalla, sillä se mahtuisi hyvin myös Poke-palloon. Vyötäisenä se jopa itse tarvittaessa kääriytyy pokepalloksi.


1.) Listalla ykköseksi kohoaa Santani Inari, hiljattain Venäjällä uusrikkaiden lemmikiksi jalostettu superkallis napakettu.

Tällaisen ostaisin, jos olisin varoissani. Sitä ei vain sovi ruokkia keskiyön jälkeen.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Saatekirje kustantajalle (Martti Luther Remix)

Tervehdin teitä Jumalan armolla ja laupeudella, kaikella mihin kykenen ja mitä kynästäni irtoaa. Korkea-arvoisin kustannuspäällikkö - sikäli kuin kirjeeni Teidät tavoittaa - suokoon minulle anteeksi, että minä, yksi vähäisimmistä, olen niin röyhkeä, että ylipäänsä olen rohjennut harkita käsikirjoitukseni lähettämistä Teidän Ylhäisyytenne postilokeroon ja äärettömän osaavan kustannusväkenne arvioitavaksi ja oikein tuomittavaksi.

Herramme Jeesus Kristus todistaa puolestani, että olen mitättömyydestäni tietoisena lakkaamattoman monet kerrat oman tekstini korjannut ja uudelleenkirjoittanut, kauan lykäten tätä viheliäistä aietta, johon nyt julkenen ryhtyä. Siihen minut on taivuttanut suunnaton kunnioitukseni Kirjallisen Kaanonimme mestareita kohtaan ja ansaitsematon unelmani jonakin päivänä edes hipaista heidän kantapäittensä heittämää varjoa. Epäilen liekö tulostimestani lopun musteen ahminut pahainen pino tämän jälkeen enää edes yhden postimerkin arvoinen!

Olkoon siis Teidän Ylhäisyytenne armollinen ja kääntäköön katseensa minuun, joka olen tomua, ja ottakoon armollisesti vastaan pyyntöni saada tekstistäni edes yhden lauseen mittainen palaute. Kuullessani Teiltä edes yhden adjektiivin minun riemuni kohoaisi kohti Paratiisin portteja, vaikka lausuntonne ei olisi pienimmässäkään määrin suopea. Lopullinen ja kiistaton hylkäys antaisi minulle kauan odotetun luvan tunnistaa oma paikkani sen lian ja rään keskellä, jossa olen tähänastisen elämäni enimmät päivät kuluttanut.

Jumala antakoon Teille ja meille oikean mielen, mutta minun kiemurainen polkuni sivistykseen ja kunniallisuuteen totisesti kulkee mittaamattomien erämaataipaleiden päässä, enkä uskalla edes kuvitella mitä rajattomassa lukeneisuudessanne saatatte ajatella tällaisesta sielullisesta sivistyksenpimeydestä, josta alhaiset säkeeni kumpuavat.

Jos kohtaan teiltä vain hiljaisuutta, tunnustan senkin ilomielin merkitsi siitä, että varmastikin olen jollakin teollani häpäissyt Jumalan äidin, enkä ansaitse sitäkään vähää, jonka Kiirastulen lailla selkälihoissa polttava kritiikin piiska harvoille ja valituille tarjoaa.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Maailman erikoisimmat vaakunaeläimet - huimia paljastuksia

Aina välillä kuulee kommentteja siitä, miten omituista on, että vaakunaeläimemme on leijona, vaikka ei täällä mitään leijonia edes asusta.


No luonnollisesti vaakunaeläimen täytyy olla jollain tavoin mahtava ja pelkoa herättävä. Karhuakaan ei ole kehdattu valita, kun itänaapurissa se on jo käytössä. Niinpä Suomen valtion perustajien on täytynyt toimia erityisen luovasti. Mehän olemme innovaatioiden luvattu maa.
Sekä Yhdysvaltojen että Venäjän tunnuksena on kotka (merikotka ja kaksipäinen), mutta millaisiin ratkaisuihin on päädytty muualla maailmassa?

Keihäänheitossa, mäkihypyssä ja jääkiekossa tuttu kilpakumppanimme Tsekki on aikoinaan päätynyt näinkin erikoiseen eläimeen.
Miksiköhän ihmeessä tsekit ovat valinneet leijonan, kun tietääkseni alueella ei asunut leijonia edes muinaisen Tsekkosslovakian aikoina? Aika omituista.

Myös Bulgaria on jostain syystä mieltynyt leijonaan. Kummallakin leijonalla on kieli ulkona ja kruunu päässä. Hännästä onneksi näkee, ettei kyse ole samasta leijonasta.
Makedonialla on vaakunassaan leijona, mutta se on vähän pulskemmanpuoleinen.
Hollannin vaakunassa leijona pitää kädessään miekkaa. Just.
Tämä versio kaiketi tahtoo muistuttaa, että Alankomaissa suuri osa maasta sijaitsee merenpinnan alapuolella.
Alueella leijonia on kenties joskus esiintynyt ja niistä on täytynyt varoittaa paikallisia. Kenties tämän vaakunan viesti on, että "me emme halua vaakunaamme mitään hemmetin leijonaa!"
Iso-Britannian vaakunassa on leijona ja yksisarvinen. Jos tarkasti etsii niin kuvassa on ainakin 8 leijonaa.
Ruotsissa turvaudutaan kolmeen kruunuun ja kahteen leijonaan.
Norjalaiset ovat jostain ihmeestä saaneet päähänsä, että valtion vaakunassa kuuluu olla leijona.
Paremman puutteessa Espanjassa on päädytty leijonaan.
Tanskalaiset turvautuvat kolmeen leijonaan.
Anteeksi, tuo olikin englantilaisten versio kolmesta leijonasta. Tämä on Tanskan versio.
Lisäksi leijonan on Afrikan maista tunnuksekseen omaksunut ainakin Etiopia ja Kenia. Tämän kaiken jälkeen ei enää tunnu niin kovin omaperäiseltä, että Suomen vaakunaeläimenä on leijona.

Onneksi vieraskielinen Wikipedia väittää, että Suomen eläin olisi joutsen. Se nimittäin esiintyy 1 euron kolikossa, kun taas leijonan löytää vain pikkukolikoista. Lisäksi joutsenmerkki löytyy monista suomalaisista tuotteissa.

Mutta onko Suomen vaakunassa leijonaksi kutsuttu peto oikeasti edes leijona?

Sehän muistuttaa epäilyttävän paljon Mäntän vaakunassa näkyvää ilvestä.
Leijona-vaakunamme leijonalla on jopa leveät tassut ja pörröisät sääret kuin se olisi sopeutunut elämään kylmässä.
Mitä jos vaakunaeläimemme onkin ilves valepuvussa? Suomellahan ei ole koskaan ollut kuningasta, joten miksi leijonamme pitäisi päässään kruunua?

Kruunun tarkoitus on mitä ilmeisemmin peittää ilveksen korvatupsut. Hämeen vaakunassa sama teräväkielinen "leijona" jopa esiintyy ilman kruunua.
Meitä on huijattu!

torstai 3. syyskuuta 2015

Vasemmiston syytä sekin

Minusta on asteittain tulossa yhä vasemmistolaisempi, sillä haluan vastustaa muoti-imiöitä. Nykyäänhän kaikki on kuulemma vasemmiston aikaansannosta ja se myös näkyy vasemmiston henkentyvänä kannatuksena. Katsoin googlesta mikä kaikki on vasemmiston aikaansaannosta. Tässä valittuja paloja:
Työttömyys on vasemmiston vika. Vasemmisto hyysää työttömiä ja verottaa liikaa työntekijöitä. Siksi vallitsee suurtyöttömyys.
Koko kurjuus on yksinomaan SDP:n ja vasemmiston vika

Hitler oli kansallissosialisti. Vasemmisto on liittänyt valtasyistä ja historiaa vääristääkseen Hitlerin oikeistoon.
Talvisota oli vasemmiston syytä? Olen ymmärtänyt näin.
90-lama oli vasemmiston vika.

Maamme köyhyys on Soininvaran mukaan vasemmiston vika.
Oikeistolainen talouskuripolitiikkakin on vasemmiston aikaansaannosta.
Nykyiset ongelmat ja alamäki johtuvat nimenomaan sosialismista

On vasemmiston vika, että Kreikka keinotekoisesti ja asiakirjapetoksin oli pakko ottaa mukaan tähän hienoon unioniin.

Jos vasemmisto rähisee, on se vasemmiston vika, ja jos oikeisto rähisee on sekin vasemmiston vika.
Ei se ole aina vasemmiston vika mutta minulla on periaatteeni.
Suomen ylivelkaantuminen on Vasemmiston vika. Vasurithan ne Euroopan pankit omistaa.

Otsikon kirjoitusvirhe lienee sekin vasemmiston vika?
Vasemmisto juuttuu omaan akateemiseen kuivuuteensa, eikä saa mitään aikaiseksi.
Yhteiskunta voisi halvalla tarjota virikkeitä kuten teatterimatkoja, buffetlounaita, Valiumia, seksinäytöksiä ym. Vasemmiston vika.

Hankkeen peruuntuminen oli vasemmiston vika.

Kestävyysvaje jää vasemmiston takia hoitamatta

Päivän tapahtumat olivat vasemmiston vika.

Vahinko oli vasemmiston vika.
LIII ANDERSSON ULIULIULI VASEMMISTON VIKA Olette huvittavia.
Liiallinen viinan käyttö on vasemmiston vika.

Nyt on laiva liikaa oikealle kallellaan ja vasemmisto on siihen syypää.

Eduskunta säätää lait, eikä Suomessa ole vasemmistoenemmistöä ollut sitten vuoden 1916.
Vasemmiston vika on köyhien päähän potkiminen.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Suomessa voi tullata laivalastillisen henkilöitä

Totta se on. Suomen tullin nettilomakkeessa on tullattavan tavaran kohdalla mahdollista valita tuontitavaraksi esimerkiksi tunnit, henkilöt tai kilometrit.

Tulli on varautunut kaikkeen. Halutessaan voisi tullata myös uraania.
Älköön yksikään suure unohtuko.
- Onko teillä jotain tullattavaa?
- No itse asiassa...
- Kakistakaa ulos vaan.
- Matkalla jäi muutama tunti käyttämättä. Pitääkö ne tullata?
- Kyllä, etenkin, jos kyse on laatuajasta. Suomeen saa lain mukaan tuoda enintään 12 tuntia rentoa vapaa-aikaa, 8 tuntia tehokasta työaikaa tai 4 tuntia yhteistä laatuaikaa.
- No ei sitten mitään. Ei meillä jäänyt lomasta käyttämättä kolme pari varttia. Sekin oli lähinnä seisoskelua, joka säästyi kun saatiin nopeasti taksi.
- Voitte mennä jonottamaan tuonne tullin asiakaspalveluun. Jonottamalla ne vartit saa helposti kulutettua. Ei sitten jää omantunnontuskia.
Kyse ei tietenkään ole mistään muusta kuin maailmanluokan kämmistä. Suomen tullilaitos on aivan totaalisen hukassa.

Tämä pätee myös konkreettisesti. Maanantaina yritimme löytää Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyydestä tullin toimipistettä, johon meidät oli neuvottu puhelimessa. Sieltä saimme ajo-ohjeet toiseen osoitteeseen Kehä III:sen lähistöllä.

Navigaattorin avulla löysimme annettuun osoitteeseen helposti. Kyltissä luki mitä pitikin. Tullihan se siinä. Ovessa oli kuitenkin lappu, jossa kerrottiin toiminnan päättyneen 1.1.2015. Soitimme uudestaan tullin puhelinpalveluun, eikä edes tullin oma asiakaspalvelu ollut tietoinen muutoksesta.

Jouduimme etsimään tullin palvelupistettä siitä syystä, että nettipalvelu oli kaatunut. Tullausilmoituksemme oli jäänyt kesken, mutta siitä huolimatta palvelin ilmoitti, että tavarasta oli jo jätetty tulli-ilmoitus, eikä sitä voinut tehdä toista kertaa.

Vasta seuraavana päivänä sinnikkään soittelun jälkeen saimme kiinni avuliaamman henkilön, joka ymmärsi ongelmamme ja suostui poistamaan tullin tietokoneelta epäonnistuneen ilmoituksen. Sen jälkeen kykenimme tekemään netissä uuden ilmoituksen.

Kyse oli 22 euron arvoisista tarroista, jotka typeryyttämme olimme tilanneet Yhdysvalloista. Tulli-ilmoituksen tekeminen kesti kolme päivää ja kulutti yhteensä ainakin 6-8 työtuntia, minkä lisäksi meni muutamaan otteeseen hermot.

Lomakkeessa esimerkiksi kysyttiin kolme kertaa lähetyksen paino. Lähettäjän tietojen mukaan tarrat painoivat noin 100 grammaa. Meidän täytyi lisäksi antaa myös bruttopaino, vaikka meillä ei ollut mitään mahdollisuutta tietää asiaa. Paketti oli tullissa. Tulli kysyi meiltä, mitä painaa paketti, joka on sen hallussa.

Lisäksi lomakkeessa täytyi kertoa saapuvatko tilaamamme tarrat puulaatikossa vaiko lasipullossa. Valikossa oli satoja vaihtoehtoja.
Pakkauslaji-valikossa on noin 300 vaihtoehtoa. Voisiko tätä loputonta listaa esimerkiksi jotenkin porrastaa? Miksi tulli ei hyödynnä ammattiosaajia? Mitä helvettiä tässä maassa oikein tapahtuu?
Keneltä tahansa maallikolta kestäisi vähintään puoli tuntia selata kokonaan läpi tullin nettilomakkeen lista, jossa vaihtoehtoja ei ole millään tavoin porrastettu tai järjestetty yleisyyden mukaan - ja vastaavia listoja lomakkeessa on useita. Noin vartin kestäneen hämmennyksen jälkeen löysimme ensimmäisen yhtään järkevältä vaikuttavan kohdan "kirjekuori".

Valitsimme kirjekuoren, vaikka meillä ei ollut keinoja tietää millaiseseen pakettiin lähettäjä oli tarrat pakannut. Tulli kyseli meiltä ties monettako kertaa tietoja, joita meillä ei ollut. Paljon paketti painaa? Minkä väriseen paperiin se on on kääritty? Onko siinä leimoja? Missä tullin toimipisteessä se fyysisesti sijaitsee? Onko sitä kolhittu matkalla?

Mehän olimme paketin vastanottajia, eikä meillä ollut muuta kuin kuitti maksutoimituksesta sekä tullin antama koodi. Meidän täytyi vain olettaa, ettei kyse kuitenkaan olisi lasipullosta. Sekin tuntui melko epätodennäköiseltä, että lähettäjä pakkaisi tuotteen esimerkiksi vaateripustimeen.

"Sauva" alkoi kuulostaa järkevältä vasta siinä vaiheessa, kun pääsimme lomakkeen seuraavalle sivulle, jossa kysyttiin, onko varmaa, ettei kyse sittenkin olisi uraanista.

Kenties Suomen ulkomaankauppaa edistämään ei tarvita uutta vapaakauppasopimusta, vaan toimintakykyinen tullilaitos, joka kommunikoi sisäisesti, pririsoi informaatiota, ei kiusaa asiakkaita turhilla kysymyksillä, käyttää toiminnassaan jotain logistista järkeä, ja ennen kaikkea tietää omien toimipisteidensä sijainnin.

Onko järjevää tehostaa toimintaa nettilomakkeella, jos se tuottaa virheilmoituksia, eikä kukaan tiedä millaisesta paketista on kyse tai missä se sijaitsee?

Puhelinpalvelu vaikutti ruuhkaiselta. Kenties se oli ruuhkainen siksi, että kiireiset yrittäjät soittivat kysyäkseen miksi tulli ei ollut siellä osoitteessa, johon nettisivuilla ja puhelinpalvelussa ohjattiin, vaikka muutoksesta on nyt kulunut jo kolme kuukautta.

Onneksi Helsinki-Vantaan seutu ei ole Suomen ulkomaankaupan kannalta mitenkään kovin keskeistä aluetta... eikä kolme kuukautta ole kuin yksi vuosineljännes. Kyllä nyt minkä tahansa yrityksen kauppa voi sen aikaa seisoa, odotellessa, että tulli saisi toimintansa rullaamaan.