Kahvista vuonna 1931

Vanhoista kirjoista löytyy niin yllättäviä huomioita ja maukkaasti muotoiltuja lauseita, että aivan pakko koota taas yhteen muutamia sitaatteja. Pelkästään Emännän tietokirjassa on kahviaiheisia artikkeleja yhteensa liki 40 sivua: Kahvipöydän kattaus, kahvinpapujen valitseminen, papujen paahtaminen, jauhaminen, kahvipannun valitseminen, kahvikupit, pöytäliinat ja vieläpä esittely kahvin historiasta Suomessa:

...jo 1746 julkaisi Collegium meducum (silloinen lääkintähallitus) lehtisen "kahvin ja teen juonnin väärinkäytöstä ja liiallisuudesta". Säästäväisyyssyistä kiellettiin kahvi Ruotsin vallakunnassa kuten muuallakin useaan kertaan lailla.

Tämä katkelma ei ole ainoa, jossa nousee esiin kahvin vaikutus kansalliseen vaihtotaseeseen. Talousajattelun muutoksesta kertoo myös tämä protektionistinen varoitus:

Suomessa käytetään kahvia n. 5 kiloa henkeä kohti vuodessa. Satoihin miljooniin nousee summa, jonka vuosittain uhraamme kahvipapujen lunnaiksi.

Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Näiden katkelmien perusteella voisi kirjasta saada hyvinkin raittiushenkisen käsityksen, mutta siinä myös vuolaasti kehutaan hyvän kahvin makua ja uneliaisuutta estäviä vaikutuksia.

Kahvi virkistää väsynyttä ja virvoittaa mieltä. Tämä sen ominaisuus johtuu siitä, että koffeiini laajentaa aivojen verisuonia. Aivoihin virtaa runsaammin verta. Siitä on seurauksena aistinten ja ajatusten toiminnan vilkastuminen. - - Kun raskaan juhlapäivällisen jälkeen nautitaan kahvia, niin ruansulatuselinten verisuonet koffeiinin vaikutuksesta supistuvat ja aivojen laajentuvat. Seurauksena on, että aterian aiheuttama raukeus häviää.

Sittemmin käsitykset Kofeiinin vaikutuksista ovat muuttuneet varsin suuresti. Nykytieteen valossa kofeiinin virkistävä vaikutus perustuu adenosiini-reseptorien hämäämiseen, mutta kuten aina, koko neurologinen vaikutussarja on varmasti paljon monimutkaisempi kuin mitä yhden sivun Wikipedia-artikkelista voi päätellä.

Kirjassa luonnollisesti huomioidaan myös kahvin ruokahalua heikentävät ja laihtumista edistävät vaikutukset:

"Monilla eväsruoalla eläjillä (myyjättärillä, tehdastyöläisillä, junamiehillä) tekee kahvi liiankin usein ainoan keittoruoan ja särpimen virkaa. Sellainen ruokakomento ei ole terveellistä..."

Kirjassa neuvotaan myös, miten kahvinpurujen laskeutumista pannun pohjalle voidaan edistää "kahvinselvikkeellä".

Kotioloissa voidaan ottaa talteen suurisuomuisten kalojen, esim. lahnan suomut, jotka pestään hyvin ja kuivataan. Tällaisten selvikkeiden vaikutus perustuu siihen, että ne kuumassa vedessä osaksi liukevat liimamaiseksi liokseksi, mikä takertuneena porohiukkasiin painaa ne tavallista nopeammin pannun pohjalle.

Tässäpä oiva vinkki kalamiehille leirinuotiolla. Ehkä perinne on jossain päin maata vielä voimissaan?

Ja onhan se, ainakin kommenttiosioissa:

" Minä muistan, että mummolan naapuri laittoi kahvin selvikkeeksi lahnan suomuja."
www.uusimaa.fi/Näin kiehautat oikeaoppiset pannukahvit 

Luonnon antibiootit

Usein olen päätynyt etsimään netistä tietoa luonnon antibiooteista, joten päätin koota oma luettelo 15 yleisimmästä antibioottisesta - tai sellaiseksi väitetystä - elintarvikkeesta ja rohdoksesta.

Näihin ei tarvita lääkelupaa. Kaikissa tapauksissa kyse ei ole antibiootista sanan varsinaisessa merkityksessä.

1.) Valkosipulia ei suotta käytetä pitsan kanssa, sillä se antaa hyvän suojan ylettömän rasvan ja vehnägluteenin lietsomaa tulehdusta vastaan. Vaikka itselläni ei ole keliakiaa ja käytän laktoosia pilkkovia ensyymejä, koen, ettei pasta ei aiheuttaisi niin turvonnutta oloa, jos lisään siihen valkosipulia. Käytän valkosipulia ja sipulia myös flunssan hoitoon, koska se voi vähentää jälkitautien riskiä. Jos ei muuta niin ainakin saan tärkeitä vitamiineja.

2.) Oregano hyvästä syystä kuuluu osaksi samaa ruokakulttuuria, sillä myös oreganoölyllä on antibakteerisia ja tulehduksia lievittäviä vaikutuksia.

3.) Inkivääri kiihdyttää ruoansulatusta ja sen karvasaineet myös hillitsevät bakteerien kasvua. Tuore valkosipuli ja inkivääri säilyvät kuukausia, koska niiden sisältämät yhdisteet torjuvat homehtumista tai mätänemistä aiheuttavien mikroskooppisten eliöiden toimintaa. Inkivääri sopii sushin kumppaniksi kenties juuri siksi, että se vähentää akuutin ruokamyrkytyksen vaaraa ja myös helpottaa mahdollista lievää pahoinvointia, jos ruoka ei ole täysin tuoretta.

4.) Kurkumaa on perinteisesti käytetty mausteena kuumissa maissa, koska se hidastaa ruoan pilaantumista, mutta samaan aikaan edistää ruoansulatusta. Kurkumalla on monia muitakin terveysvaikutuksia ja sitä muun muassa mainostetaan ruokana joka punaviini tavoin hidastaisi vanhenemista. Kurkuma on keskeisin ainesosa maisteseoksessa joka tunnetaan paremmin nimellä curry.

5.) Hunajalla on myös ilmiömäinen säilyvyys. Sitä on pitkään käytetty ulkoisten haavojen hoitoon, mihin se toimii hyvin, mutta sisäisesti nautittuna ongelmana on nopea liukenevuus. Syljen entsyymit ja mahahapot hajottavat hunajan kemiallisen koostumuksen ja jo pelkkä lämmin vesi laimentaa hunajan nopeasti, niin että sen antibakteerinen teho heikkenee. Niinpä hunajalla ei kovin tehokkaasti ole kyetty torjumaan vaarallisimpia tauteja, vaikka sen monet positiiviset terveysvaikutukset kyllä ennaltaehkäisevät tavallisia sairauksia.

Ryhmän 1-5 luomuantibioottit ovat edullisia ja niitä saa kaikista kaupoista. Seuraavat viisi ovat kalliimpia tai eksoottisempia, mutta myös niitä on kohtuullisen helppo löytää luonnosta tai erikoiskaupoista.

Edellisen ryhmän aineita voi myös melko huoletta syödä suuriakin määriä, mutta seuraavia ei maha ehkä kestä ylettömästi. Useimmat luonnon antibiootit sopivat enemmänkin ulkoiseen käyttöön, mihin niitä perinteisesti on käytettykin.

6.) Pihka toimii erittäin hyvin haavojen desinfioimiseen. Lisäksi sillä on havaittu kipua lievittäviä vaikutuksia. Arabimaissa mirhaa, eli mirhamia on valmistettu jo vuosituhansien ajan sekoittamalla aavikolla kasvavan piikkipensaan pihkaa oliiviöljyyn. Kotimaisten havupuiden pihka ajaa saman asian, ja sitä on huomattavasti helpommin on saatavilla. https://en.wikipedia.org/wiki/Myrrh

(Pihkaa ja etenkään pakuria ei kuitenkaan kannata ottaa yhtä aikaa antibioottien kanssa, sillä ne ovat niin monivaikutteisia. Etenkin pakuri on homesienten vastavaikuttaja, ja penissilliiniä eristetään juuri homeesta. Puut erittävät pihkaa suojautuakseen tunkeilijoilta. Koivu kenties tuottaa pakuria juuri hidastaakseen sieni-infektion leviämistä. Musta kökkäre, josta teetä uutetaan, ei ole sienen, vaan puun itsensä aikaansaannosta. Pakuri ei ole antibioottinen.)

7.) Kaali kuuluisi yleisyytensä puolesta jo listan alkupäähän, mutta en osaa luvara missä määrin se tehoaa vakavampia ihmisen sairauksia vastaan. Kaali toisinaan päätyy antibioottisten elintarvikkeiden listalle, sillä etenkin vitamiinit säilyvät siinä ihmeellisen hyvin. Kaali ehkä kuitenkin sisältää enemmän luonnon säilöntäaiheitä kuin varsinaisia lääkinnällisiä antibiootteja. C-vitamiinin lähteenä kaali on erinomainen, minkä lisäksi se sopii moneen ruokaan.

8.) Echinacea, eli auringonhattu-uute parantaa vastustuskykyä, mutta on teholtaan aika vaatimaton verrattuna varsinaisiin antibiootteihin. Echina ei taistele niinkään bakteereja vastaan, vaan vahvistaa kehon omia puolustusmekanismeja.

9.) Greipinsiemenet ja etenkin niistä puristetty öljy (GSE) ovat saaneet viime aikoina julkisuutta superfoodina ja ihmelääkkeenä. Greipissä onkin vitamiinien ohella paljon antioksidantteja ja voimakkaita happoja, jotka estävät pilaantumista. Tutkimukset eivät ole osoittaneet greipinsiemenöljyn olevan ainakaan sen tehokkaampi antibioottina kuin esimerkiksi oreganoöljyn - minkä lisäksi tiedetään että greipinsiemenissä on suorastaan myrkyllisiä ainesosia suurina annoksina nautittuna. Kaikki alussa mainitut aineet ovat greipinsiementä edullisempia ja turvallisempia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Grapefruit_seed_extract

10.) Kookosöljyä on meillä aiemmin karsastettu, koska se on huoneenlämmössä kovaa, eikä juoksevaa kuten rypsiöljy, mistä herää ajatus että se olisi yksinomaan "kovaa rasvaa". Viime aikoina on saatu näyttöä siitä, että kookosöly saattaisi soveltua tietynlaisesta suolistotulehduksesta kätsiville ihmisille muita öljyjä paremmin. Ainakin crohnin tautiin kookosöljy voisi sopia paremmin kuin vaikkapa auringonkukkaöljy, jossa on liikaa Omega-6:sta suhteessa Omega-3:seen. Ravintomusala on kuitenkin juuri nyt sellaisen sekasorron vallassa, että paras syödä sitä mikä itselle sopii. Jos kookosöljyllä todellakin on antibioottisia vaikutuksia, se voi olla myös huono asia suoliston hyödyllisten mikrobien kannalta.

Listan viimeiset 5 ainetta herättävät erinäisiä kysymyksiä.

11.) Neempuu on Intiassa yleinen hyötykasvi, jota on käytetty muun muassa hyönteisten torjuntaan. Puusta valmistettua jauhetta on meillä markkinoitu ainakin ekologisena desinfiointiaineena, täisampoona ja hammastahnana, joka tappaisi bakteereja. Hammastahnasta on vielä pitkä matka lääkkeeksi, mutta tiettyjen parasiittien torjunnassa neempuulla on pitkät perinteet.

12.) Pau d'Arco, lapacho tai taheebo on Amazonin sademetsässä käytetty rohto, jota on viime aikoina yritetty saattaa sivistyneiden maiden tietoisuuteen. Lapachon nimellä löytyy Suomestakin yrttiteetä, jonka vaikutuksia ei vielä ole tutkittu paljoakaan. Rohdoksen tiedetään esimerkiksi ohentavan verta, mikä voi lisätä verenvuodon riskiä.
http://www.ekolo.fi/tuote/lapacho-puunkuoritee/4025871850017/
Mielestäni on hieman kyseenalaista, jos inkojen pyhän puun kaarnaa aletaan repiä irti ja kuljettamaan toiselle puolelle maailmaa, kun vielä tiedetään että puu voi elää 700-vuotiaaksi.

13.) Aivan tavallisella paprikalla voi olla tulehduksia rauhoittavia vaikutuksia. Lisäksi paprikasta valmistetusta ruoasta voi olla vaikeampi saada ruokamyrkytystä, koska paprika hillitsee esimerkiksi coli-bakteerin kasvua. Se ei vielä tarkoita, että paprika suoranaisesti metsästäisi elimistöösi eksyneitä taudinaiheuttajia. Paprika on kuitenkin tehokas ennaltaehkäisemään sairauksia myös siksi, että sillä on terveellinen ravintoainekoostumus. Kenties paprika tulisi sijoittaa samaan ryhmään kuin kaali, mutta en ehtinyt perehtyä aiheeseen. Löysin paprikasta maininnan vasta äsken kun googletin antibioottisia elintarvikkeita.

Myöskään listan viimeiset 2 antibioottista ainetta eivät ole mitenkään itsestäänselvästi lääkkeitä:

14.) Alkoholi tappaa melkein mitä tahansa, joten se kelpaa antiseptiseksi yleisaineeksi, kunhan alkoholipitoisuus ylittää 60%. Yleensä ajatus on pikemminkin toisin päin, että alkoholia ja antibiootteja ei tulisi sekoittaa. Sekin on ihan fiksu periaate, sillä alkoholi voi saada ihmisen oksentamaan lääkeaineet ulos tai unohtamaan niiden ottamisen ajallaan.

15.) Hopeavesi, eli kolloidinen hopea tai hopeanitraatti. Jos valkosipuli karkottaa vampyyrejä, niin hopea tepsii hyvin ihmissusia vastaan. Kumpaakin kannattaa siis olla matkassa. Ajatus siitä, että hopeaa voisi tykittää penisilliinin tavoin suoneen on kuitenkin aika kaukaa haettu. Hopea kyllä tappaa bakteereja, mutta se ei ole elintarvike. Kyseessä on enemmänkin antiseptinen aine, joka tehoaa ulkoisten haavojen hoitoon (jos tarvitaan pihkaa tai hunajaa vahvempia aineita). En suosittele hopean nauttimista sisäisesti. Se ei ole suoranaisesti tappavaa, mutta hopean nauttimisen pitkäaikaisista vaikutuksista on vähän tutkimusta. Harvalle nimittäin tulee mieleen syödä hopeaa, vaikka viime aikoina siihen on ihmisiä yllytetty. Tiedetään kyllä, että jotkut ovat yliherkkiä hopealle ja saavat ihoreaktioita. Ehkä joidenkin vuosien kuluttua tiedetään enemmän, jos joku hyväuskoinen on juonut hopeavettä 20 vuotta ja saanut siitä jotain erityisiä sivureaktioita. Hopeaa voi pahimmassa tapauksessa esimerkiksi jäädä elimistöön häiritsemään hyödyllisten bakteerien toimintaa.
http://www.terve.fi/terveyden-abc/hopea-voi-aiheuttaa-ongelmia

Tästä listasta on helppo nähdä, miten vaivatta mihin tahansa ruokaan voi lisätä tulehduksia ennaltaehkäisviä ja suolistoa rauhoittavia raaka-aineita tai mausteita, kunhan muistaa, että antibioottien ohella olisi hyvä perehtyä myös probiootteihin.

Valinnanvapaus on köyhyyden kruunu ja ankkuriköysi

Vapauden paradokseista: Köyhä ihastelee vaihtoehtojen runsautta, vaikka se invalidisoisi hänen elämänsä. Elitistit nauttivat siitä, kun omat vapaudet kapenevat, ja joku toinen päättää heidän puolestaan.


Helsingin hämeenkadulla, Viidennen linjan kulmassa on jo vuosikymmenien ajan sijainnut katukuvaan hyvin piiloutuva pieni ravintola nimeltään Mare Chiaro. Siellä on köyhälläkin ollut mahdollisuus kokea millaista on rikkaan ihmisen elämä.

Ravintolan perustajaa kutsuttiin kaveripiirissäni Äijäksi. Hän ehti saavuttaa hieman samanlaisen kulttimaineen kuin Big Lebowskin päähenkilö joka elokuvassa kutsutaan nimellä The Dude, joka tarkoitaa kutakuinkin vain Hemmoa, Äijää tai Jäbää.

Äijä teki Helsingin parhaat pitsat, ja siitä tiesi turhankin moni. Usein kuin ravintolaa lähestyi, täytyi pelätä että ovella olisi tuoli. Se tarkoitti sitä, että ravintola oli täysi, eikä Äijä enää ottanut vastaan enempää asiakkaita.

Parhaina vuosina, hieman ennen Äijän eläkkeelle siirtymistä oli ravintola täynnä useammin kuin joka toinen kerta. Kaikesta huolimatta Äijä ei nostanut pitsojensa hintoja, vaikka tiedän vakioasiakkaiden usein anelleen hintoihin edes jonkinlaista korotusta - kenties jopa tuplausta. Ruuhkavuosina pitsat maksoivat 5,50, mikä on aika hyvin kun ottaa huomioon, että ruoka oli Michelin-keittiöiden tasoa.

Yleensä Äijä vain ärsyyntyi, jos häntä pyysi korottamaan hintoja. Ruokalistoja oli uudistettu vain silloin, kun Suomi siirtyi euroon. Sekin oli ilmeisesti ollut aika raskas toimenpide, joka vei hetkeksi Äijän kaikki voimat. Edes kaupungin parhaista pitsoista kehdannut pyytää suurempaa korvausta, jos se olisi merkinnyt uusien ruokalistojen teettämistä.

Jossain vaiheessa ruokalistat näyttivät lähinnä museoesineiltä. Ne olivat nimen "ruokalista" mukaisesti vain kapeita muovitettuja listoja, joissa oli muutama vähemmän tunnettu italialainen sanapari. Pitsat sisälsivät herneitä, anjovista ja muita ajastaan jääneitä herkkuja. Fantasia-vaihtoehtoa ei löytynyt. Äijän ravintolassa syötiin niitä pitsoja, joita Äijä paistoi.

Jos Mare Chiarossa erehtyi pyytämään pitsaansa muutoksia, saattoi Äijä vittuilla päin naamaa. Melkein suoraan vastapäätä Hämeentiellä oli Pizza Express. Jos asiakas halusi paskan pitsan paskoilla täytteillä, hän saattoi vain kävellä kadun yli. Asiakas ei ollut Äijän mestassa minkään arvoinen asiantuntija. Edes Äijä ei ollut siellä asiantuntija, vaan ravintola perustui italialaiseen ruokakulttuuriin - tai erääseen tulkintaan siitä, jota seurattiin dogmaattisesti.

Mare Chiaron pitsoissa maistui periksiantamattomuus ja historian kollektiivinen viisaus, joka ylitti yksittäisen ihmisen hupsut päähänpistot. Pizza Express puolestaan oli osoitus valinnanvapauden aikaansaamasta asteittaisesta dekadenssista. Demokratia saattoi toimia yhteiskuntamuotona, mutta ravintoloissa se tuotti halpaa bulkkia.

Äijä teki muita parempia pitsoja, koska hän ei suostunut tyhmien ihmisten vaatimiin kompromisseihin.

Kaikesta huolimatta Mare Chiaro ei ole ravintolamaailmassa minkäänlainen poikkeus. Vastaavia ravintoloita löytyy suurista kaupungeista pilvin pimein. Niissä syöminen vain maksaa kymmenen kertaa enemmän - eikä sekään aina riitä.

Eliittiravintoloissa lounasasiakas ei koskaan tilaa fantasiaa - eikä pyydä annoksiin muutoksia, ellei kuolettava allergia siihen pakota. Hienon ja kalliin ravintolan tunnistaa siitä, että lounaslistassa ei loukata asiakaskuntaa turhilla vaihtoehdoilla.

Eliitti on aina ymmärtänyt, että valinnanvapaus on enimmäkseen lapsellinen haavekuva tai suorastaan tyhmälle kansalle syötetty alistusmekanismi. Parempiosaiset ja muita sivistyneemmät eivät ehkä osaa tai välitä artikuloida asiaa sanallisesti, sillä heille on kyse kotoa opistusta itsestäänselvyydestä.

Miksi kukaan pyytäisi vaikkapa klassisen musiikin konsertissa kapelimestaria improvisoimaan? Orkesteri osaa soittaa kauniisti sen kappaleen, jota se on harjoitellut. Ei taide-elämys ole mikään jukeboksi, josta tilataan mitä sattuu.


Asiakas on amatööri jonka paikka ei ole keittiössä

Hyvässä ravintolassa kokki taitaa täydellisesti tietyn tuokakulttuurin tietyt annokset ja toteuttaa ne parhaiden taitojensa mukaan. Ruoka on erinomaista, koska keittössä panostetaan paikallisiin, sesongin mukaisiin raaka-aineisiin, jotka on hankittu tuoreena ja juuri sitä iltaa varten - koska ravintoloitsija päättää mitä hänen ravintolassaan syödään, ennen kuin yksikään asiakas on saapunut.

Valikoiman kasvattaminen pakottaisi keittiötä turvautumaan eineksiin, säilykkeisiin ja hätäratkaisuihin. Jos asiakas on niin tyhmä, että hän tilaa keväällä kanttarelleja tai syksyllä parsaa, hän saa itse syyttää itseään siitä, ettei ruoka ole ykköslaatua.

Hyvä ravintoloitsija ei edes tarjoa asiakkaalle mahdollisuutta tällaiseen töpeksimiseen. Listalla on vain sellaisia annoksia, jotka kyseisen sesongin aikana voidaan toteuttaa täydellisesti.
Huippuravintolan henkilökunta koostuu ammattilaisista. Ammattilaisuuteen kuuluu se, että asiakas on harvon oikeassa. Ei lääkärikään kysy potilaalta miten sairautta tulisi diagnosoida tai hoitaa. Ei taksikuski kysele neuvoa matkustajiltaan, koska hän ei tunne kaupunkia ja löydä määränpäähän. Miksi hemmetissä ammattimainen ravintoloitsija jättäisi omille asiakkailleen vastaavanlaisia velvollisuuksia? Asiakas on oletettavasti pelkkä amatööri, joka on saapunut paikalle siksi, että luottaa henkilökunnan kyvykkyyteen.

Tämän pikku saarnan jälkeen minun on todettava, että äijä tuskin kuvitteli pyörittävänsä huippuravintolaa. Hän vain rakasti pastaa.

Äijä osasi tehdä listalta löytyvät muutamat ruoka-annokset niin hyvin, että ravintolaan oli järkevintä tehdä ennakkoon pöytävaraus, jos mieli mahtua sisään. Siihenkin Äijä suhtautui vaivaantuneesti. Luulen, että hän palkkasi viimeisinä vuosina apulaisen vain sitä varten, ettei hänen olisi itse tarvinnut pahoitella sisään pyrkiville kansanjoukoille, että ravintolaan ei enää mahdu enempää asiakkaita. Äijän apulainen oppi nopeasti selittämään kaunopuheisesti, miksi listalle ei ollut Fantasia-vaihtoehtoa.

Apulaisen aloitettua ravintolan ruokalistaa uusittiin siltä osin, että kulahtaneeseen muoviläpyskään liimattiin vanhojen hintojen päälle uudet, joissa annosten hintoja oli korotettu 1-2 eurolla. Äijä vain murahti, kun listan nähtyäni hihkaisin kuuluvasti "Kiitos, kiitos, viimeinkin! Olisi näitä hintoja silti voinut enemmänkin korottaa!"


Ostoshelvetit ja valinnanvapauden väärät jumalat

Kuinka meidät on alkujaan aivopesty ajattelemaan, että kaikenlainen valinnanvapauksien lisääntyminen voisi parantaa elämämme laatua? Henkinen ja taloudellinen köyhyys ovat monin tavoin sidoksissa vapauden ongelmiin. Valintatilanteiden runsastuminen tuottaa köyhyyden lisääntymistä ja kurjistuttaa niiden onnettomien ihmisten elämää, jotka ajautuvat vaihtoehtojen maanisen rakastamisen kierteeseen.

Palaan vielä eliittiravintoloihin ja niiden vaihtoehtojen vähäisyyteen, sillä sitä kautta on helppo osoittaa kuinka vaihtoehtojen rajaamista on lukuisin tavoin vain hyötyä kaikille osapuolille.

Ajan säästäminen. Hyvin tienaavien ja merkittävässä asemassa toimivien ihmisten aika on arvokasta. Kun ravintoloitsija tarjoaa vain yhden lounasvaihtoehdon, asiakas säästää ajassa. Häneltä ei kulu arvokkaita minuutteja sen asian päättämiseen mitä hän tänään tahtoo syödä. Myös keittiössä säästetään aikaa kun voidaan keskittyä rajattuun valikoimaan, jota tuotetaan suurempia määriä. Erikoisannosten tilaaminen pakottaisi asiakkaan odottamaan annoksen valmistumista, mutta listan kaventuessa kaikkea on heti tarjolla.

Saattaa olla, että valikoiman runsaus on ikään kuin luotu köyhien huijaamiseksi ja köyhät ovat omissa alakulttuureissaan tarttuneet tähän koukkuun, alkaen juhlistaa silkkaa vaihtoehtojen lukumäärää, joka näennäisesti vaikuttaa rikkaudelta, mutta todellisuudessa on vain rasite.

Köyhillä on useammin aikaa tuhlattavaksi, joten he ehtivät tutkia ruokalistaa ja pähkäillä mitä juuri nyt tekisi mieli. Köyhille ravintolakokemus usein merkitsee sitä, että pääsee henkilökunnan palveltavaksi. Tärkeämmille ihmisille on tärkeintä se, että ruoka sisältää tärkeitä hivenaineita, eikä ole liian raskasta, jotta työ alkaa luistaa pian syömisen jälkeen.

Kokemuksen jakaminen. Jos ravintolassa on sata eri vaihtoehtoa, pyrin yleensä ystävieni kanssa tilaamaan erilaisia annoksia ja vertailemaan niitä keskenään. Sillä tavoin ruokailusta tulee sosiaalinen, jaettu kokemus.

Jos tarjolla on vain yksi annos, tämä helpottuu entisestään. Jokainen syö samaa ruokaa ja voimme keskustella sen tuoksusta, mausta, kypsyydestä ja koostumuksesta. Vaihtoehtojen kaventuessa äärimmilleen tulee koko asiakaskunnasta eräällä tavoin yksi suuri perhe, koska tuntemattomienkin kanssa on helposti jutella ruoasta - kun kaikilla on lautasellaan samaa ruokaa.

Kokemusten määrän lisääntyminen. Tätä ei ole välttämättä tutkittu, mutta veikkaan että vaihtoehtojen määrän lisääntyminen itse asiassa vähentää ihmisten kokemaa vaihtelua.

Kun tarjolla on sata eri vaihtoehtoa, tuntee asiakas eräänlaisen köyhän miehen vallantunteen, kun hän löytää listalta oman suosikkinsa - ja tilaa joka paikassa yhtä ja samaa.

Jos ravintoloitsija päättää asiakkaiden puolesta mitä nämä syövät, päätyy ihminen todennäköisemmin kokeilemaan jotain itselleen uutta ruokalajia ja altistuu uusille raaka-aineille ja elämyksille.

Vaihtoehtojen määrän räjähtäminen on luonut yhteiskunnan, jossa etenkin köyhemmät yksilöt pystyvät jumiutumaan elämäntapaan, jossa ei ole mitään vaihtelua. He saavat kaikkialla valita saman turvallisen ruokapaikan ja annoksen, johon ei sisälly mitään yllätyksiä.

Paradoksaalisesti juuri vaihtoehtojen paljous tuottaa henkistä köyhyyttä, joka asteittain tuomitsee ihmisen turvallisuushakuiseen mitättömyyteen. Kun koskaan ei synny muutospainetta niin ihminen urautuu samoihin tekoihin ja samoihin ajatusketjuihin.

Vaihtoehdot eivät ole rikkaus, vaan meidän parhaaksemme räätälöidyt rajoitteet.


Köyhien kirouksena on luottamuksen puute

On vaikea vakuuttaa valinnanvapauttaan juhlistavia köyhiä kansanjoukkoja siitä, että heidän tulisi luopua vaihtoehdoistaan ja ennemmin luottaa asiantuntijaan.

Ensinnäkin köyhien kokemukset asiantuntijuudesta ovat usein täydellisen erilaiset.

Köyhät saavat jatkuvasti kohdata tilanteita, joissa viralliset auttajat tai edes ystävät ja sukulaiset eivät ajattele heidän parastaan.

Köyhän on esimerkiksi paljon helpompi saada lain mukaan heille kuuluvia tukia kuin rikkaiden. Mitä heikompaan asemaan ihminen joutuu, sitä nihkeämmin häneen suhtautuvat virkamiehet ja jopa ystävät.

Työttömyystukea on paljon vaikeampi saada kuin kodinhoidontukea. Sitäkin vaikeampi on saada sairaslomakorvauksia. Jos jää kaikkien muiden tukien ulkopuolelle niin kymmenet syyt estävät miksi toimeentulohakemus hylätään. Yhteiskunnan pohjalla käsittelyssä kuluu aina kauemmin, liitteitä tarvitaan useampia ja hylkäyksen syyt ovat monilukuisemmat ja absurdimmat.

Köyhiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti siten, että köyhyys on henkilön oma vika ja varmaan hän itse on syyllinen siihenkin, ettei saanut apua. Köyhyys opettaa suhtautumaan yhteiskuntaan äärimmäisen kyynisesti - ja ennen kaikkea luottamus muiden ihmisten hyvyyteen katoaa hyvin äkkiä, mikä on tuhoisaa.

Köyhät eivät halua olla edes toistensa kanssa tekemisissä selvin päin. Kaikki karttavat niitä, joilla menee huonosti, koska pelätään että heiltä tarttuu sairauksia tai vääriä elämänasenteita. Heidät luokitellaan kaikin tavoin rasitteiksi.

Kovin moni ei esimerkiksi tahdo toimia köyhän ja kurjan ihmisen asianajajana. Siitä maksetaan huonommin ja sellaisessa työssä leumautuu itsekin säälittäväksi.

Jos köyhille olisi ravintola, jossa ei tarjottaisi vaihtoehtoja, monikaan köyhä ei suostuisi syömään siellä, sillä ensimmäinen ajatus olisi että ruoka on tehty pilaantuneista raaka-aineista. Köyhät siis rakastavat valinnanvapautta, koska he ovat epäluuloisia. Nihkeä suhtautuminen ammattilaisiin perustuu osin myös siihen, että köyhille tarjolla olevat ammattimaiset ovat usein heikoitein koulutettuja ja palkatuja ammattilaisia, joita markkinoilta löytyy.

Yleensä rahalla saa parasta. Vain Mare Chiaro oli siinä suhteessa erityinen poikkeus.

Jos köyhille maille esimerkiksi suunnitellaan apupaketteja tai talousuudistuksia, niitä asetetaan liian usein voimaan kyselemättä ensin avun kohteena olevalta ihmiseltä hänen mielipidettään. Vaikka toimenpide olisi hyvää tarkoittava ja oikeasti hyödyllinen, ovat köyhät tottuneet siihen, että heidän tapauksessaan on kyse pakkotoimista.

Köyhien tapauksessa jopa hyvänmakuinen lääke varmuuden vuoksi pakotetaan kurkusta alas, sillä keskinäinen luottamus menestyneiden ja hädänalaisten välillä on niin heikko. Löyhät eivät suostu vapaaehtoisesti luopumaan valinnanvapaudestaan, eivätkä rikkaat hyväksy vaatimuksia lisävaihtoehdoista.

Valinnanvapauden vaatimuksia voisi jopa käyttää yhteiskunnallisen harmonian kurjistumisen indikaattorina. Jos ihmiset vaativat vapauksia, se tarkoittaa että keskinäinen luottamus on heikentynyt ja köyhien arvomaailma on saanut valtaa kulttuurissa sekä politiikassa.


Valinnanvapaus rajoittaa meidän vapauttamme toimia suoraviivaisesti

Kun vaihtoehtojen määrä kaikilla elämänalueilla jatkaa kasvuaan, se edistää kollektiivista tehottomuuden tilaa, jossa kaikilla on lakkaamaton nääntyneisyyden fiilis.

Tutkitusti ihmiset kokevat hyvin stressaaviksi tilanteet, joissa heidän täytyy suorittaa valintoja. He eivät ehkä myönnä sitä itse, mutta stressihormonien eritys lisääntyy ja jälkeenpäin ihminen tuntee olonsa voipuneeksi. Jokainen valinta jättää myös joksikin aikaa epäilyttävän tunteen siitä, että valinta saattoi olla väärä.

Kun elämämme on täynnä pieniä valintoja, meidän toimintamme hidastuu. Emme siirry vaivatta yhdestä työvaiheesta toiseen, vaan joudumme valintaa silmälläpitäen kokoamaan ajatuksemme. Valinnan tekeminen rutiinilla tai automaatiolla voi helpottaa tilannetta, mutta harkittu valinta edellyttää nimen omaan pysähtymistä. Se tekee toiminnasta katkonaista ja hyvä flow katkeaa.

Keskinäiseen luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa jätämme sen sijaan valinnan toiselle ihmiselle, koska hän on asiantuntija, joka on ehtinyt perehtyä tilanteeseen, emmekä epäile sitä, että hän tahtoisi työnsä puolesta tai muista syistä huijata meitä.

Tehokas työympäristö perustuu sellaiseen työjakoon, jossa kollegat ymmärtävät ja osaavat tehdä sen päätöksen, johon heillä itsellään on paras koulutus, eivätkä koko ajan tarkistuta ratkaisuja pomollaan tai alaisillaan - mutta uskaltavat myös toimia niin, jos tuntevat että se on tarpeen.

Joka kerta kun sinulle tarjotaan kymmenittäin vaihtoehtoja, muista että se merkitsee sitä, ettei myyjä tiedä mitä hän haluaa. Ammattilaitoinen kännykkäkauppias esimerkiksi osaisi rajata valikoimaa asiakkaan tarpeiden mukaan, eikä vain luettelisi jokaista sataa merkkiä ja niiden erityisominaisuuksia. Hänellä olisi itseluottamusta ja napakkaa asiakasystävällisyyttä siinä määrin, että hän esittäisi muutaman kysymyksen ja sitten tietäisi sanoa: "Tämä on paras tuollaiseen tarpeeseen. Muita ei kannata edes harkita, jos tilanteesi on tuo ja etsit tästä hintaluokasta."

Hyvän asiantuntijuuden merkki on se, että meidän vaihtoehtojamme rajataan. Huonon asiantuntijuuden merkki on se, että vaihtoehtojamme kasvatetaan.

Kaikkiin suuntiin haarautuva vapaus on vain hämmennystaktiikkaa köyhien kiusaksi.


Loppuhuomautus:

Olen kirjoittanut vapauden paradokseista vuoden 2010 jälkeen lukuisia esseitä, joista ehkä vain kolmennes on julkaistu netissä. Tarkoituksena on kaiken aikaa ollut erillisen kirjan julkaiseminen, mutta katsotaan nyt miten se edistyy ja millä aikataululla. Kirjoituaika on koko ajan niin vähissä kun lupaudun kaikenlaisiin työlaisiin projekteihin, kuten Art Goes kapakka, jossa esiinnyn huomenna Talvikki & Kemppi -nimisen orkesterin kanssa.

Ilokseni kuitenkin huomasin, että pelkästään tänä vuonna on syntynyt puolentusinaa kirjoitusta vapaudesta. Ehkä tässäkin projektissa sitten on toivoa.
2011:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2011/09/vapauden-paradoksit-osa-1.html
2015:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/02/onko-ukkospilvella-vapaata-tahtoa.html
Vapauden metafyysinen yhteys syyllisyyteen:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/02/tuomitsemisen-huomaamattomuudesta.html
Batmanin vapaus - muistaakseni tää on aika hyvä:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/04/batmanin-vapaus.html
Sunnuntaiaukiolot:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/06/pikkujattilainen-suosittaa-sunnuntaiden.html
Vapaaehtoiset vapaudenriistot:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/06/tarkoituksenmukainen-vapaudenriisto-eli.html

Muutamia havaintoja ruoka-aineista ja seksistä

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että pitäisi olla jonkinlainen nettisivusto, jolla voisi muotoilla hypoteeseja.

Tässä muutamia havaintoja, joita minun tekisi mieli tutkia perusteellisemmin, mutta muilla ihmisille lienee siihen työhön paljon paremmat edellytykset.

1) Pitsan päälle tavataan laittaa valkosipulia ja oreganoa. Molemmat ovat luonnon omia antibiootteja.

Nykytiedon valossa tiedämme, että vehnä aiheuttaa hyvin monille ihmisille suolistossa tulehdukset. Kenties valkosipuli ja oregano ovat vaistonvaraisia keinoja lieventää pitsan aiheuttaman suolistotulehduksen oireita?

2) Sellerissä on feromoneja, etenkin maskuliinista androsteronia.

On monia raaka-aineita, joiden tuoksusta lapset eivät tykkää. Tietyt aikuiset tulevat silti niistä aivan hulluiksi. Tunnetuin esimerkki lienee valkoinen tryffeli, mutta myös niinkin arkisessa juureksessa kuin palsternakassa on samoja feromoneja.

Sellerissä on feromoneja, jotka lisäävät seksihaluja.

Ehkä lapset viisaasti tietävät pysyä erossa raaka-aineista, jotka sisältävät mies- tai naishormoneja tai lähettävät alitajuista viestintää häiritseviä feromoneja.

Lasten kehitystä voi jopa häiritä se, jos heidät pakotetaan syömään sellaista ruokaa, joka ei heidän kehitysvaiheessaan ole optimaalista. Aikuisten ei pitäisi tuputtaa lapsille ruokaa, jotka heitä itseään viehättää kenties vain sukupuolikonnotaatioiden kautta. Monet ruoat maistuvat ja tuoksuvat aikuisena aivan erilaiselle kuin lapsena, ja mielitekojemme taustasyynä voi olla evoluution viisas sallimus.

Makujen ja hajujen subjektiivisuus eri elämänvaiheissa on tärkeä kokemus, jota ei saisi unohtaa.


3) Makkara muistuttaa tiedät mitä, mutta liha ei olekaan kesäisen miehisyyden maagisin ainesosa, vaan taika syntyy lisukkeesta

Miehet tykkäävät ahtaa naamansa makkaraa jääkiekko-otteluiden ja pesäpallomatsien erätauolla, mutta tutkimukset osoittavat, että äijämätön tärkein osa on sinappi:
http://www.predatornutrition.com/blog/2012/03/26/new-anabolic-mustard/

Sinappi on miltei verrattavissa anabolisiin steroideihin ja siitä onkin viime vuosina tullut bodareiden lisäravintoa. Sinappi kenties saa lihakset kasvamaan, mutta omankin kokemukseni mukaan se on niistä yksi harvoista raaka-aineista, jolle naiset usein nyrpistelevät.

Olin noin 10 vuotta syömättä punaista lihaa, mutta sitten kauppoihin tuli luomumakkaroita ja olen koettanut yhdistää vegetarismiin miehistelyä tukemalla mielestäni oikeaa suuntausta. Eniten kala-kasviskaudellani kaipasin juuri sinappia. Oli vaikea keksiä kasviksia joiden kanssa se sopisi yhteen.

Sinapissa vain on sitä jotain, enkä yhtään yllättynyt, kun tänään ensi kertaa luin sen sisältävän mieshormoneja. Muistan kuinka koulussa niitä kavereita ei pidetty miehekkäinä, jotka eivät laittaneet lihapiirakkaansa sinappia.

Pelkkä ketsuppi kyrsän päällä on perjantai-illtana nakkarin edustalla kohtuullisen neitimäinen ratkaisu.


4.) Tutkimuksessa on havaittu, että homomiehet reagoivat eri tavoin muiden miesten feromoneihin kuin heteromiehet.

More-evidence-sexuality-is-innate-gay-men-respond-to-male-sex-pheromones

Hajujen perusteella voisi kenties olla mahdollista tunnistaa ihmisen seksuaaliset taipumukset, mutta toinen johtopäätös on vielä mielenkiintoisempi:

Feromonien aiheuttama käyttäytyminen voi kenties selittää, miksi homous on niinkin yleinen ominaisuus ihmispopulaatioissa. Heteromiehet joutuvat ehkä helpommin keskenään toimintaa häiritsevään kilpailutilanteeseen, koska he ärsyyntyvät toistensa silkasta tuoksusta ja alkavat kukkoilla siitä kuka on ryhmän alfauros.

Jos ryhmässä kuitenkin on yksikin seksuaalisesti eri tavoin virittynyt yksilö, hän reagoivat eri tavoin ja osaa toimia sovittelevammin ryhmässä. Ylipäänsä ryhmätoiminnalle on tärkeää erilaisten näkökulmien ja reaktioiden rikkaus. Yksi erilainen reaktio antaa ryhmälle viettikäyttäytymistä hillitsevän viestin - ja homouden toiset streotypiset piirteet, kuten parempi itseilmaisu ja tunneälykkyys vahvistavat heidän asemaansa kriittisenä kontrollielementtinä.

Nykyään yksi heteromiesten käyttäytymistä barbarisoiva tekijä voi olla se, että homojen ei enää tarvitse sulautua heteromiesten ryhmiin, vaan he saavat muodostaa omia alakulttuureitaan. Tällöin heteromiesten laumautuminen on aiempaa typerämpää, kun joukossa ei ole piilohomon tuomaa avarakatseisuutta.

Saman kaltainen sukupuoli-ilmiö voisi kenties selittää myös sitä, miksi pelkästään naisista koostuvilla ryhmillä on tiettyjä vaikeuksia säilyttää sopuisuutensa - mutta yhdenkin miehen (tai homon) läsnäolo tasapainottaa tilannetta. Ehkä ryhmädynamiikkaa sietäisi enemmänkin tutkia feromonien lähettämien tiedostamattomien signaalien näkökulmasta? Tiedämme, että feromoneilla on myös se tehtävä, että he kiihtyessämme lähettävät lähistölle viestejä, joihin toiset ihmiset reagoivat.

Me kykenemme aivan konkreettisesti haistamaan samassa huoneessa pelon, vihan tai rakkauden, koska nenämme saa tietoa muiden tunnetiloista.


5.) Liittyvätkö feromonit siihen, että miehet ovat naisia useammin huippukokkeja?

Nyt liikun jo viellä pidemmälle spekulatioin heikoille jäille - mutta en ajattele, että arvailut itse asiassa olisivat yhtään sen pahempi asia kuin mielipiteet. Arvailuista sentään niiden esittäjä osaa itsekin ajatella, että väite vaatii lisätutkimusta - kun taas mielipiteen esittäjä saattaa olettaa, että kyse on varmennetusta totuudesta.

Tästä näkökulmasta katsottuna on ristiriitaista, että välttelemme arvailua, mutta pidämme suuressa arvossa mielipiteitä. Kyse ei siis ole salaliitoista, vaan itsekriittisestä spekulaatiosta, kun väitän, että miesten asema keittiössä voisi kenties liittyä seksiin ja hormonitoimintaan.

Naiset syövät nykyään varsin paljon soijaa, jonka tiedetään sisältävän naishormoneja (tai ainakin aineita, jotka toimivat kuten naishormoni estosteroni). Miehet ovat paljon vähemmän hanakkaita laittamaan suuhunsa sellaisia aineita, joita naiset heille tutputtavat. Miesten voisi kenties väittää pysyvän aikuisenakin nirsompina kuin naisten.

Edellä puhuin lasten kenties perustellusta nirsoudesta - kenties sama pätee myös miehiin. Syitä voi olla useita:

A) Miehet säilyttävät paljon kauemmin sukukypsyytensä. Koska miehet voivat saada lapsia vielä yli 60-vuotiainakin, heille on paljon tärkeämpää se, että he luottavat sisäiseen vaistoonsa ruoan suhteen ja välttelevät aineita, joissa saattaisi olla naishormoneja. Suurempi nirsous tuottaa tarkempaa ammattitaitoa.

B) Naisilla hormonaalinen tasapaino vaihtelee enemmän kuukausirytmin mukaan. Tiettynä aikana kuukaudesta he ovat nälkäisempiä sekä ruoan että seksin suhteen. Miehillä mieltymysten tasaisuus tekee helpommaksi saman gastronomisen tyylin noudattamisen ympäri kuukauden, joka luo asiakassuhteeseen luottamusta.

C) Naisten seksuaaliseen halukkuuteen näyttäisi joidenkin tutkimusten mukaan vaikuttavan mieshormoni testosteronin lisääntyminen veressä. Kummallakin on siis eroottisesti latautuneessa tilanteessa miehisempi kemiallinen lataus. Miehet osaavat varmemmin vastata omilla ruoka-ainevalinnoillaan viettelemiseen viritetyn hetken vaatimukseen, mikä ratkaisee hyvin paljon wow-efektin aikaansaamisessa. Huippuravintolan asiakastyytyväisyydessä on aina mukana ripaus seksuaalista viettelyä, mikä on enemmän miesten heiniä.

D) Edellä mainittu homomiesten viehtymys mieshormoneihin on myös yksi mahdollinen vaikuttaja, sillä homot ovat pitkään esittäneet merkittävää roolia muotimaailmassa - eikä ravintolamaailma ole kovin kaukana muusta urbaanin eliitin ymmärtämästä taiteesta.

Heteromiesten on vaikeampi luottaa siihen, että naiset osaisivat päättää mitä he laittavat suuhunsa. Homomiehet ovat myös mieltyneempi mieskokkeihin - eivätkä naisetkaan pistä pahitteeksi sitä, että heidät vietellään ruoalla. Niinpä ei ole mikään yllätys, jos miehet saavat etua sukupuolestaan tavoitellessaan Michelin-tähtiä.

Chefsworld.net - Female Michelin chefs making less than 1% michelin-starred chefs

Naisten osuus Michelin-kokeista on 1 prosentti. Kenties lasikattoa eivät tässä tapauksessa synnytä pelkästään epäreilut normit, vaan työssä ovat myös feromonit?