Pitäisi olla, osa 5

No niin, mitäs kaikkea meillä vielä pitäisi olla? Mitä sellaista ei ole vielä keksittykään, mille kyllä keksisin käyttöä.

A) Innovaatioministeriö

Innovaatioiden, uusien sovellusten ja startup-yritysten merkityksestä puhutaan kaiken aikaa, mutta käytännössä hallitus tekee vähän asioiden eteen. Jos meillä olisi ikioma innovaatiominteri, tilanne saattaisi muuttua.

Mitä innovaatioministeri sitten tekisi? Hän tuskin ainakaan heittelisi ideoita, sillä siihen hommaan tehokkaat ja totuotetut poliittiset broilerit aika huonosti soveltuvat. Pikemminkin innovaatioministeriin tehtävänä olisi suhtautua vakavasti siihen, kun kansalaiset hihkuisivat, että hei mitäs jos meillä olisi tällainen?! Voisko tää toimia?

Innovaatioministeriössä minunkin blogiani luettaisiin innolla. Kerrankin saisi tuntea itseni tärkeäksi.

Innovaatioministeriö eroaisi muista ministeriöistä, koska siellä olisi pallomeri. Innovaatioministeriöön olisi kiva vain kävellä sisään ja tehdä olonsa mukavaksi. Heti tulisi joku virallinen innovaattoriassistentti kuuntelemaan aktiivisen, mutta ah-niin-tavallisen kansalaisen mullistavia ideoita.

Vaikka innovaatio osoittautuisi vähemmän omaperäiseksi ja toimivaksi, taputettaisiin vierasta kannustavasti selkään ja kiitettäisiin hyvästä yrirityksestä. Kaikki vieraat toivotettaisiin uudestaan tervetulleeksi, heti kun tulee uusia ideoita, vaikka päältä näkisi, että tuo yrittelijäs kansalainen on saapunut paikalle vain kahvikupillisen toivossa.

Innovaatioministeriön määrärahat olisivat totta kai vähäisemmät kuin muilla ministeriöillä, mutta se ei haittaisi koska kaikki haluaisivat tehdä siellä töitä. Innovaatioministeriön virkamiesten kannustimena ei olisi raha, vaan maailmaa parantavan luovuuden kukoistaminen.

Innovaatioministeriön ansiosta Suomesta tulisi kertaheitolla maailman innovatiisisin valtio, jota kaikki kadehtisivat. Pian me salaviisaat, yksityisissä mullistavissa aikomuksissamme ansioituneet ideanikkarit olisimme yhtä arvostettuja kuin Spede - joka ei ollut niin arvostettu kuin olisi ansainnut - tai Pekka Himanen - joka ei ole kovin arvostettu hänkään, eikä edes kovin kummoinen ideanikkarina.. Toisin sanoen me kaikki saisimme tuntea itsemme melkein Linus Torvaldsin veroisiksi ja Suomeen tulisi ainakin joka toinen innovaatio-Nobel, joka sekin myönnettäisiin vain siksi, että ministeriömme olisi ensiksi kehittänyt sellaisen (eikä se mitenkään liittyisi Millenium-palkintoon, vaan me oltaisiin ylipuhuttu muut Pohjoismaat maksamaan siitä).

Innovaatioministeriö ampuilisi ympärivuotisesti patentteja ja start-up-yrityksiä kuin uuden vuoden ilotulitusraketteja ja ilma olisi sakeana savusta, kun kaikki luovuuden säkenöivä työntövoima olisi päästetty valloilleen. Patenteista kesrtyneistä tuloista valtio pitäisi leijonanosan, mutta keksijöitä kiitettäisiin kunniataululla, mikä riittäisi ainakin minulle, vaikka keksintöjä minulla on ainakin tuhat.

Kaikkihan tietävät, että yksillä on isoja ideoita (TM) ja toisilla on toteuttamisen tarmoa (R), mutta nämä kaksi puolta harvoin kohtaavat samassa ihmisessä. Siksi kaiken maailman keksinnöistä 99% jää pelkäksi raapustukseksi ruutuvihkoon, ja myös siksi olen päättänyt kuuluttaa omat ideani maailmalle, jo ennen kuin olen niitä kehitellyt sen pidemmälle, eli ennen kuin olen ehtinyt täydellisesti unohtaa koko asian ja innostua jostain ihan uudesta, eli todeta ajatuksen ihan typeräksi.


B) jorpakko.fi

Suomi on jorpakkojen luvattu maa. Meiltä löytyy pöpelikköjäkin melkein enemmän kuin järviä, mutta niitä ei koskaan mainosteta matkaoppaissa. (Ihan varma en kyllä ole tästä asiasta, koska eräs matkaopas oli japaninkielinen, ja kuvassa oli suloisen merkityksetön hetteikkö).

Varmaan meille suomalaisille on tullut liiankin ilmiselväksi, että aina tarvittaessa läheltä löytyy edes pieni ja vaatimaton ryteikkö. Oikaistessaan sen läpi saa naarmuja käsivarsiinsa, jos on pelkässä t-paidassa, ja muutenkin ehkä viiltoja kasvoihin, jos on kiire bussille joka näkyy jo horisontissa. Monenmoisista jorpakoista muistaa harvemmin mainita mitään, kun on puhe niistä mainioista vesialueista, jotka soveltuvat uimiseen ja kalastukseen.

Mihinkäs sitten jorpakot soveltuvat? No tietenkin vaikka mihin!

Tähän risukasaan päivä paistoi.

Täytyisi vähintään olla kännykkäsovellus, joka näyttäisi lähimmän jontkan tai umpeenkasvaneen ojanpohjan. Jos alkaa urbaani elämänmeno ahdistaa, voi sisätiloissa tapahtuvan paniikkihäiriöimisen sijaan etsiä netistä lähimmän jorpakon ja juosta sinne hatustaan kiinni pitäen, hihkuen ja karjahdellen.

Olen jo rekisteröinyt tätä tarkoitusta varten domain-osoitteen jorpakko.fi, mutta minulla ei ole aikaa ohjelmoida sen koodia tai kartoittaa maastoa. Tarvitsen sinun ja sinun ja sinunkin apuasi. Käsi ylös vapaaehtoiset! Sain EU:lta tätä hanketta varten 42.000 euroa, joten aion palkata muut hommiin ja keskittää omat meinaajantaitoni ihan uusien projektien ideoimiseen.

PS.
Jos tykkäät ryteikköjen ohella myös oksanpätkistä, kannattaa lukea tämä pitkällinen selvitys keppien mahdollisista käyttötarkoituksista: Aukea.net: Kivaa kepeistä!