Linnan juhlat on Suomen Hunger Games

Kerran vuodessa pieni joukko ansioituneita kansalaisia saa osallistua vakiohahmoista muodostuvan eliitin juhlintaan. Äiti katsoo televisiosta ja itkee onnesta.

Samaan aikaan kaduilla kansa näkee nälkää ja mellakoi. Poliisi pamputtaa ja ratsastaa väkijoukon yli hevosilla.

Pääuutisissa poliisijohtaja julistaa, että kansa on "roskajoukkoa", joilla ei ole oikeutta kaataa aitoja ja kolisuttaa rikkaampien omatuntoa.

Linnanjuhlat on suomen hunger games, eikä tämä ole runo, vaan arkinen raportti.

Mediassa ei pääse näkyville se, jolla on parhaat mielipiteet, vaan se jolla hienoin iltapuku.

Nykysuomi on Hunger Games, Helsinki sen Capitol.

Jos koetetaan juhlia jossain muualla, kansalaisten katkeruus pääsee vilahtamaan kameroissa.

Viesti täytyy sensuroida ja katse siirtää toisaalle haastattelemalla humalaisia ääliöitä ja näyttämällä videokuvaa, jossa hajotetaan ikkunoita.

Linnanjuhlat olisi melkein Suomen Juokse tai kuole, mutta sitä osaa esittää tavallinen arki.

Juokse tai kuole.

Minä ainakin juoksen niin vitusti, että tuskin henki kulkee.

Linnan juhlat on hunger games, koska siellä ei tarjoiltu mustaa makkaraa.

Linnan juhlat vieraille annetaan kullekin 15 sekunttia kuuluisuutta, mutta sen voi merkitä ansioluetteloonsa. Kun on kätellyt presidenttiä, se vaikuttaa enemmän työmahdollisuuksiin kuin insinööritutkinto.

Työtä ei ole, ellei tunne oikeita tyyppejä, ja vallankumoutta ei televisioida, ellei se tapahdu Linnan juhlissa.

On täysin päivän selvää miten linnan juhlat on hunger games, mutta sitä ei heti tajua, koska me eletään siinä maailmassa, jossa hunger games tuntuu heppoiselta sekä muodin että julmuuksien osalta.

District Suomi. Kolmen A:n turvavyöhyke.

Aika huonohan meidän on mitään huudella, kun Capitol on Brysselissä, jossa väitetään, että se on Sveitsissä, jossa väitetään että se on Peking, jossa kerrotaan että se on Burger King.

Jutta Urpilaisen väsyneistä kasvoista paistaa miten tää koko planeetta on Hunger Games.

Mielenosoittaja, joka hakkaa jääkiekkomailalla ikkunoita, on vain sika joka puree toisen sian saparoa, koska sen elämä on niin rajoitettua ja ympäristö haisee paskalle.

Mutta sekin tunnekuohu kertoo aika osuvasti, miten Linnan juhlat on pienen Suomen suurin Hollywood-fantasia, joka tarjoaa mahdollisuuden kateelliselle unelmoinnille.

Linnan juhlat on myös Suomen Kauniit ja rohkeat, koska kaikki mummot on siihen koukussa.