- No niin, joko olet päättänyt?
- Äh en, tai ehkä... no joo.
- Kakista ulos. Turha nolostella. Noloa se on vain minulle, jos en saa toivettasi toteutettua.
- No siis niinku. Tää nyt ei ole mikään kovin maaginen toive. Tai siis eihän sinulla kai mitään taikavoimia muutenkaan ole... koetin nyt vaan keksiä jotain vaikeaa. Sen takia vain tämä.
- No mikä se on?
- Pystysitkö järkkäämään meitsille niinku lipun tonne linnan tanssiaisiin?
- Totta kai. Mutta mitä sinä sillä teet?
- No höö. Menisin sinne tietty bailaamaan.
- Eihän sinulla ole kunnon pukuakaan tyttö rukka.
- Enkö sitten saa toista toivetta? Eikö niitä toiveita pitäisi saada aina kolme niin kuin saduissa? Tarvitsisin nimittäin myös kärryn ja ajurin.
- Kuule, tehdänkös niin, että unohdotaan se lippu. Sitä et muutenkaan tarvitse.
- Ai miten niin en. Tanssiaiset on se juttu.
- Niin mutta et tarvitse lippua. Ei näteiltä tytöiltä sitä muutenkaan kysellä. Voit vain kävellä sisään ovesta. Jos joku kysyy lippua niin teeskentelet pyörtyväsi. Ja sitten kun sinut kannetaan sisään niin nouset vaan ylös ja alan juhlia. Sillä tavalla minäkin tein, kun olin sinun ikäisesi.
- Ää. Ihan liikaa vaivaa. Ethän sinä tee tässä mitään työtä.
- Kuules nyt hetukka. Jos sinun toiveesi on päästä tanssiaisiin niin minä pidän huolen siitä, että sinä pääset tanssiaisiin. En missäin vaiheessa sanonut, että se tapahtuisi taikasormien heilautuksella tai valkoisten lintujen avustuksella. Sinun on itse tehtävä töitä sen eteen.
- Mitä jos minua ei huvita?
- Siitä sinun ei tarvitse yhtään murehtia. Minä kyllä huolehdin siitä, että sinua huvittaa ja että paiskit töitä tanssiaistesi eteen. Lupasin sinulle tanssiaiset ja tanssiaisiin sinä myös päädyt.
- Ei kuulosta yhtään siltä mistä haaveilin.
- Lakkaa haaveilemasta! Et sinä haaveita kaipaa. Sinä kaipaat suunnitelman. Moni lahjakas ihminen on sortunut haaveiluun. Haaveet ovat myrkkyä. Ihmeet syntyvät suunnitelmien avulla, eivät haaveillen.
- No miten me muka koskaan saadaan juhlapuku, ajuri ja vankkurit. Rakennanko minä ne itse omin käsin? Sekö on se sinun mahtava suunnitelmasi?
- Tiedätkö sen nuoren kuninkaallisen ajurin, joka usein ajaa tästä ohitse?
- Ai sen hiirinaamaisen hyypiön?
- Sen juuri. Olen sattunut huomaamaan, että hän ajaa tästä ohitse liiankin usein. Poika taitaa olla ihastunut sinuun.
- Yäk.
- Kuuntele tarkasti: tahdon, että seuraavan kerran, kun hän ajaa tästä ohitse niin huudat häntä pysähtymään.
- Niin ja mitä sitten?
- Kerrot hänelle, että olet saanut töitä linnan keittiöstä ja tarvitse kuljetuksen juhlapäivänä.
- Mitä jos hän ei usko? Ja ei kai hän minua ilmaiseksi kuskaa?
- Kerrot hänelle, että... no vaikka että sinun täytyy viedä tuo valtava kurpitsa linnan keittiöön ja se on liian painava.
- Ai tuo ruma kurpitsa? Mitä jos hän ei silti suostu?
- Sanot, että viet myös korillisen omenia. Tarvitset apua myös niiden poimimisessa. Niiden on oltava täysin tuoreita, vastapomittuja. Jonkun täytyy pitää tikkaita pystyssä, kun kiipeät puuhun.
- Ja mitä jos hän ei sittenkään suostu.
- Kyllä hän suostuu.
- No entä sitten se puku? Mistä minä saan hienon mekon ja juhlakengät?
- Se ei ole mikään pulma. Minä lainaan sinulle jonkun vanhoista tanssiaispuvuistani. Ehdin korjata sen, jos se ei täysin istu. Mutta olen aika varma että se istuu.
- Mutta entä pöytätavat? Ja entä tanssitaidot? Ja entä kaikki muu hovin etiketti? Miten minä selviän yksin siellä suuressa linnassa, jossa en tunne ketään?
- No eihän sellaisista asioista saduissakaan murehdita. Sinun on nyt paras alkaa haaveilla siitä, että olisit oppinut, hyvätapainen ja osaisit keskustella sivistyneesti. Ja haaveilekin ahkerasti, sillä juhliin on muutama viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti