Vesiapinan arvoitus

Uusi Tiede-lehti palautti mieleeni aiheen, josta minun on ollut tarkoitus jo pitkään kirjoittaa. Miksi ihminen on karvaton? Miksi meillä on lämpimän turkin sijaan ihonalainen rasvakerros, kuten hylkeillä?

Miksi ihmislapsella on synnynnäinen kyky pulikoida ja pidättää hengitystään veden alla?

Tiede-lehden mukaan "vesiapina" on yksi mahdollinen selitys karvattomuudellemme, mutta teoria on hyvin epätodennäköinen, sillä vesiapinoista ei ole löytynyt minkäänlaisia fossiilisia todisteita.

Mikä on vesiapina? Lehti kiteyttää:

"Hypoteesi 7: Vesielämä. Apinaihminen eli miljoonia vuosia puoliksi vedessä ja sopeutui tilanteeseen heittämällä turkkinsa niin kuin mursu." (Tiede 7/13)

Teoriaa on 1900-luvulla puolustanut useampikin evoluutiobiologi, mutta tiede vaatii konkreettisia näyttöjä - kuten kiduksilla ja räpylöillä varustettuja esi-isien fossiileja.

Oi muinainen syväjäinen, historiamme vaiettu luku! Ie, ie!

Sekä hypoteesin puolustajat että tyrmääjät sortuvat laajempaan perspektiiviharhaan. Ongelman ydin on juuri siinä, että etsitään tieteellisiä todisteita. Sen sijaan pitäisi soveltaa taiteellista luovuutta.

Vain todellinen mystikko voi kohdata vesiapinan silmästä silmään.


Mikä ihmeen vesiapina?

Wikipedian mukaan ensimmäisenä vesiapinoista puhui Max Westenhöfer 1930-luvulla. Samalla ajatuksella spekuloi myös meribiologi Alister Hardy. Tiettävästi kumpikaan ei ollut lukenut toistensa julkaisuja, mikä ei ole iso yllätys. Kenen tahansa on helppo tehdä se johtopäätös, että ihmisen karvattomuus liittyisi jotenkin vesielämään, kun karvattomuuden ohella ihmisen erottaa muista apinoista myös tahdonvarainen hengityksen säätely (auttaa sukeltamaan) sekä kahdella jalalla seisominen (parempi kahlata ja uida).

Teoria tuli laajempaan tietoisuuteen, kun se mainittiin Desmon Morrisin menestyskirjassa "Alaston apina" (1967). Kirja tarkastelee ihmisen käyttäytymistä evoluution näkökulmasta, eikä vesiapinan olemassaolo ole sen avainkysymyksiä.

Viime vuosiin asti teoriaa on pitänyt tunnettuna Elaine Morgan, jonka 15 minuutin esitelmän voi katsoa täältä:
TED-talks: elaine_morgan_says_we_evolved_from_aquatic_apes

Nykyään tiedetään, että kalaravinnon rasvahapot ovat ihmiselle suorastaan välttämättömiä (meillä on suuret aivot, kuten delfiineillä) ja että uiminen vahvistaa tehokkaasti selkää - ikään kuin meidän kuuluisikin uida riittävästi. Yhtymäkohtia vesieläimiin on useita ja ne mainitaan myös suomenkielisellä wikipedia-sivulla:
Wikipedia: Vesiapinahypoteesi

On siis biologisia viitteitä siihen, että ihminen ja vesielämä jotenkin liittyvät yhteen. Enemmistö tutkijoista ei kuitenkaan kannata vesiapinahypoteesia, koska konkreettista näyttöä ei ole.

Aion seuraavaksi osoittaa vesiapinateorian todeksi, mutta en käytä siihen tiedettä, ainoastaan mystiikkaa.


Vesiapinan arvoitus ratkeaa

Vesiapinakysymys voidaan ratkaista ilman tieteellistä näyttöä. Tarvitaan vain itsetutkiskelua. Ihmisen on syytä katsoa peiliin.

Hypoteesin suurin pulma on siinä, että siinä oletetaan vesiapinoiden joskus muinoin eläneen ja sitten kuolleen sukupuuttoon. Vesiapinoita elää tällä planeetalla kuitenkin 7 miljardia yksilöä.

Emme ole kehittyneet vesiapinasta. Ihminen on vesiapina.

Jostain syystä useimmat sortuvat ajattelemaan, että ihminen on maalla elävä nisäkäs. Eihän se pidä paikkaansa. Me olemme poissa vedestä vain siksi, että olemme historian saatossa levittäytyneet myös kuiville ja kylmille alueille.

Vesinisäkäs nro 1: hylje.

Heti kun sää vain sen mahdollistaa, ihmiset käyttäytyvät kuin hylkeet - eli keräytyvät suurina massoina rannoille kutemaan.

Vesinisäkäs nro 2: homo sapiens.

Mystiikka on todellisuuden katsomista ilman ennakkokäsitteitä. Mystiikan näkökulmasta mitään vesiapinoiden arvoitusta ei ole olemassakaan. Ihminen on karvaton, kahdella jalalla kulkeva, sukkulamainen, hengitystään pidättelevä olio, koska ihminen on vesielämään sopeutunut nikäkäs.

Faktatkin sen jo kertovat:
1) Eniten Olympia-kultamitaleja kerännyt urheilija on kukapas muu kuin uimari! Missään lajissa ei ole niin paljon erilaisia matkoja... ja missään muussa lajissa kilpailija ei palaudu kyllin hyvin osallistuakseen useisiin matkoihin. Avaruusolennot luokittelisivat ihmisen heti vesieläimeksi.

2) Kaupungit on rakennettu järvien tai jokien varteen. Miltei kaikki luonnonkansat asuvat jokien (esim. Amazon) varrella. Me ihmettelemme eniten Australian alkuperäiskansoja, koska ne ovat sopeutuneet elämään aavikolla. Ihmisten alkukodiksi on määritelty Kaksoisvirtojen maa.

3) Ennen laajamittaista maanviljelystä ihmiset olivat pikemminkin kalastajia kuin suurriistan metsästäjiä. On vain mahtipontisempaa ajatella, että kivikauden ihmiset taistelivat keihäin mammutteja ja sapelihammaspetoja vastaan. He rakensivat veneitä ja solmivat verkkoja.

4) Kun suomalainen lomailee, hän valitsee oman kesämökin järven rannalla tai aurinkorantojen kohteen. Lomaa suorastaan määrittää se, että pääsee uimaan. Museot ja oopperat ovat rikkaille luusereille. Uiminen on todellista henkistä virittäytymistä siihen luontaiseen olotilaan, jossa ei tarvitse jäkittää.

Fossiilitodisteita ei tarvita. Vesiapina elää ja voi hyvin!