MAINOS: Keijo Kuuttion kauan odotettu kirja ilmestyy!

Tutustuin Keijo Kuuttion runouteen Aukea.netissä vuosien 2008-09 tienoilla ja siitä asti olen fanittanut hänen nerokkaita metaforiaan sekä sopivasti rouheaa elämänasennettaan. (Tykkäsin siis miehestä jo ennen kuin hänestä tuli kuuluisa!)

Kuuttio edustaa runouden rokkaavampaa tyylilajia, jota kirjoitetaan paljon, mutta julkaistaan liian vähän. Vikaa on paitsi kustannusmailman vanhoillisista ja pikkuporvarillisista asenteissa, myös wannabe-Bukowski-tyyppien yleensä yksitoikkoisessa rappioromantiikassa ja heikossa kirjallisessa laadussa. Enkä nyt edes väitä, että K.K. olisi mikään Charles Bukowski -klooni. Hän on kaukana siitä, mutta termiä toisinaan käytetään laajemmin kuvaaman runoutta, jota myös raavas mies tai korkeakulttuurista sievistelyä kammoava nainen voisi mielellään lukea.

Selkokielellä ilmaistuna: näissä runoissa on arkielämän tuntua ja hellyttävää rumuutta, kuten yläasteen vuotta nuoremmassa ensi-ihastuksessa, joka ainoana koko koulussa ei heti torju lähestymisyrityksiäsi.

Kansi: Kati Vuopala 2014.

Vihdoinkin voimme jättää hyvästit Helsingin koppaville seurapiireille, ja ottaa rennon asennon sohvalla, kun elämäämme astuu Keijo Kokkolasta. Salonkikelpoisuuden sijaan voisi puhua kapakkakelpoisuudesta, vaikka kyse on maailmanrunoudesta. Keijo on tavallisuudessaan eksoottinen ja epäsosiaalisuudessaan sympaattinen. Hänen melankoliaansa samaistuminen voi tuoda hymyn huulille. Perusolemukseltaan hän on syvällinen, mutta useimmiten liian laiska käsitelläkseen asioita pintaa syvemmältä. Runoilijan suuruus ei ilmene suurissa saavutuksissa, vaan hänen ylettömässä inhimillisyydessään.

Kuin puolihuomiossa Keijo Kuuttio lausuu ääneen kiistattomia totuuksia, joita useimmat eivät välittäisi ajatella, omaksi parhaakseen. Keskimääräisessä elämässä kaikki voi kulminoitua roskapussin viemiseen.

kesä tulee vastaan
rymisten mukulakivikatua kuin työnnettävät lastenrattaat
raskaana oleva kaverini loukkaantuu kun kerron
hänen rintojensa kasvaneen
vastaan kävelevä ihminen vaihtaa ilmettä kohtaamishetkellä
hyvien valokuvien ilosta ei saa myöhemmin otetta
tulee niitä päiviä kun kuvittelee
jokaisen vähänkään viehättävän naisen alasti
yläosaa ei ehdi riisua kokonaan
hikiset reidet ja tumman alapääkarvoituksen
unohda hyvät suunnitelmat ja alaviiteselitykset
tanssiravintolassa ennakkoluulon ja halun kädenvääntö
liikaa hajuvettä epävarmuuden leimaksi
kohtalo on alakerran ulkomaalainen baarimikko
joka sekoittaa juoman ja näkee sieluusi
taksijonossa tupakkaa ja maailmankirkkaus
naurat kun kuiskaan savua korvaasi kuin ronskin vitsin

(Tulee niitä päiviä)

Kuvat: Kati Vuopala

takapuolesi on pehmeää kylmää
vasemman pakaran yllä haalea syntymämerkki
kuten saarivaltio jota ei löydä kartastosta
avoimesta parvekkeen ovesta puhaltaa kaupungin äänet

(Matkoja)

Kirjan kuvitukset: Kati Vuopala

tutkimusmatkalla keltaisen kumiankan kanssa

ei ole syytä apatiaan
katso tiskivedessä kelluvaa halpaketjupesuainetta
laske kylpyvesi niin minä tuon kumiankan
toisinaan mietin
kiipesikö marlon brando lintutorniin pohtimaan kohtaloaan
miltä tuntuu tukehtua
sisälle juuttuneisiin sanomattomiin lauseisiin
ääneni alkaa nykiä kun pyydän sinua
maistamaan merilevän hajuista lasten shampoota
kolea syysilma on pysähtynyt
humisevaksi mustalaisleiriksi ja haalean auringon katse
keinuttaa kultaista heinikkoa sylissään
olen hyvällä tuulella
kaikki on mennyt niin hyvin
että alan vähän rakastua omaan elämääni
humalaisten sarjakuvaruutujen
välissä pitäisi aina olla tanssittava väliosuus
mutta hei kuule
humalaisten sarjakuvaruutujen välissä
pitäisi olla tanssittava väliosuus
tule tänne sohvalle
kirjoitetaan alkavan lokakuun kunniaksi kaunis luontoruno
jossa kaniinipoikue pitää tekoveripussia emonaan

Keijo Kuuttio: Kaikki kulminoituu roskapussin viemiseen (Monrepoo 2014). Ilmestyy kesällä!