perjantai 6. tammikuuta 2017

Tohtorin taantuminen trolliksi

KIRJA-ARVOSTELU (eräänlainen): Jukka Hankamäki: Minä - minäfilosofioiden filosofiaa (1995) 

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka Antti Heikkilä muuttui melko suositusta, kirjoja julkaisevasta lääkäristä vainoharhaiseksi vastarannankiiskeksi, joka keräsi ympärilleen radikaalin seuraajakunnan ja nyt nimittelee "fasistiksi" kaikkia lääkäreitä, joiden hoitosuositukset eroavat hänen omistaan:
Pikkujättiläinen 2014/11/ Antti Heikkilä - "olen vainottu mielipiteitteni takia"

Moneen otteeseen olen harkinnut kirjoittavani myös jonkinlaisen lyhyen elämänkerrallisen katsauksen Marko Hamilosta, jonka nimen opin yhdistämään terävään Tiede-lehden avustajaan, joka sittemmin politisoitui ja alkoi nähdä kaikkialla punavihreitä kuplia ja suvakkien salaliittoja. Tästä seurauksena oli se, että hän ajautui julkiseen riitaan Syksy Räsäsen kanssa ja kaiketi sai jonkinlaiset potkut ainakin Tiede-lehden kolumnistina.

En ole kirjoittanut aiheesta, koska minulla ei ole mitään sisäpiirin tietoa tapahtuneesta. Olisin vain yhdistellyt lankoja internetin keskusteluista, mutta se ei aina ihan riitä. En tiedä olisiko minulla mitään muuta annettavana kuin jatkokysymyksiä, joten haastattelu olisi paljon fiksumpi lähestymisväylä. Timo Hännikäisen uraa vuosia seuranneena minusta näyttää siltä, että uran voi perustaa yhtä hyvin negatiiviselle kuin positiiviselle julkisuudelle. Negatiivinen julkisuus tuo ehkä jopa varmemmin klikkauksia, etenkin jos itse onnistuu tekemään itsestään marttyyrin. Monet samanmieliset myös vannoutuvat sitä lujemmin jollekin yhteisölle, mitä selkeämmin yhteisöön tai sen jäseniin kohdistuu ulkopuolista kritiikkiä. Nimi toistuu usein, kun se heitetään esimerkkinä tietystä ihmisryhmästä tai persoonallisuustyypistä. Aate henkilöityy, henkilöstä tulee kasvot jollekin itseään suuremmalle. Tämä on yksi tapa luoda uraa, mutta samalla tulee luoneeksi vihamiehiä.

Minun täytyi hetken miettiä, mistä minä tunnen nimen Jukka Hankamäki, kun törmäsin hänen infanttilistiseen avautumiseensa siitä, miten suvakit ovat tyhmiä kakkapyllyjä. Juttu on vastamedian Uutis-jossakin otsikoitu:

Suvaitse ja kärsi! – Tosiasiassa suvaitsevaiset ovat tavattoman tyhmiä

Teksti jatkuu tällaisena trollauksena koko matkan, mutta tosiaan minua jäi kaivertamaan missä minä tuon nimen olen kuullut...

Lopulta tajusin, että minullahan on lainassa Hankamäen kirja vuodelta 1995, koska buddhalaisena minua kiinnostaa se, millä tavoin minuutemme on pohjimmiltaan harhaa tai väärinkäsitystä jne. Meditaatiossa sitä voi lähestyä yhdeltä kantilta, mutta aina kiinnostaa kuulla, mitä erotteluja tekevät länsimaisen akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset.

Hankamäki on itse asiassa niinkin suosittu, että hänelle on omistettu Hikipedia-sivu:
http://hikipedia.info/wiki/Jukka_Hankam%C3%A4ki

Hän ei vuonna 2011 päässyt Perussuomalaisten listalle (oman väitteensä mukaan homoseksuaalisuutensa takia), mutta se ei ole estänyt häntä jatkamasta täysin samansuuntaista poliittista bloggaamista, jossa maahanmuutto on planeettamme suurin uhka ja kaiken pahan taustalla ovat viher-vasemmisto ja suvakki-mädättäjät, jotka ovat kahdeksan perättäisen porvarihallituksen aikana onnistuneet pitämään käsissään totaalista poliittista valtaa, tukahduttamalla kaikki muut mielipiteet, joista ei sen seurauksena kuulu tai näy mitään merkkiä missään.

Paljon on maailmassa ehtinyt tapahtumia sitten vuoden 1995, jolloin Hankamäki kaiketi haaveili akateemisesta urasta. En voi kuitenkaan olla siteeraamatta miestä itseään, hänen uusimmasta kirjoituksestaan:
"Neuvostoliitto olikin aidosti monikulttuurinen luomus."
*  
"Suvaitsevuus on ristiriitaista siksi, että se merkitsee kiusallisten asioiden sietämistä vastoin todellisia asenteita. Ihminen, joka suvaitsee, toimii valheellisesti."
Ajatelkaa, mitä esimerkiksi tieteestä tulisi, jos sitä tehtäisiin suvaitsevuuden periaatteilla: ”Okei, ajatuskulkusi ja argumentaatiosi floppaavat pahasti, mutta suvaitsevuuden vuoksi katson virheitäsi läpi sormien ja hyväksyn kaiken, vaikka ei pitäisi.” – Mihin tämä johtaisi? Vastaus: esimerkiksi matematiikankokeiden kaiken kattavaan hyväksymiseen, läpikotaiseen valheellisuuteen ja kansantaloutemme tuhoon.
*
"Todellisuudessa feminismi ei olekaan naisasialiike."
(Linkkiä en taaskaan laita, koska en halua edistää valemedioiden klikkauksia. Onneksi sama teksti löytyy hieman vanhempana, ja jopa vähemmän paatoksellisena versiona myös bloggerista: http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/suvaitse-ja-karsi.html

En minä suvaitse tällaista idiotismia. Mitä sitten pitäisi tehdä? Yleensä sanon ihmiselle suoraan, jos ajattelen, että hän on kusipää ja väärässä, eikä argumentit mene jakeluun. Pitäisikö lyödä turpiin? Olisiko se parempi? Netissä se on helverin vaikeaa konkreettisesti monottaa ketään, ja kasvotusten tulee paskat housuun, kun miettii ettei seuraukset voisi olla kumminkaan päin hyvät.

Mehän emme elä väkivallan suhteen missään monikulttuurissa, vaan laki kieltää sen yksiselitteisesti. Tai kenties jääkiekkokaukalossa saa vetää turpiin, mutta tätä ristiriitaa taas monikulturistit paheksuvat paljon enemmän kuin ns. keskivertosuomalaiset, joille jääkiekko on vähintään yhtä pyhä asia kuin nakkikioskin jono, sillä erotuksella että toisessa selviää 5+20 minuuttisella. Relativistina tykkään korostaa aina sitä, miten tavalliset ihmiset eivät näe oman elämänsä kaksinaismoralismia ja kaksoisstandardeja, mutta sitten toisten kulttuureissa he kyllä sen näkevät. Relativistille ihmisen ristiriitaisuus merkitsee haastetta, johon tulee tarttua. Sitä tulea analysoida, siitä relativismissa on kysymys, että silmät ovat auki. Monokulturistit pyrkivät turjumaan ristiriidat ja lopputuloksena on tukahduttava häkkyrä, jota he kutsuvat maailmankatsomuksekseen. Se on pelkkää ristiriitaa, mutta siitä ei saa puhua. On relativismia ja sille vastakohtana yhteiskuntia, jotka perustuvat tabuihín. Ota tai jätä, mutta ristiriidoista ei ihminen vapaudu koskaan, ellei sitten yksi kerrallaan, niellen helvetin raskaan pillerin.

Olen aika varma, että myöskään yliopistot tai Tiede-lehden toimittajakunta eivät suvaitse periksiantamatonta solvaamista ja jatkuvaa vastaan inttämistä, mikä voi pitkittyessään johtaa akateemisen uran tyssäämiseen. Nythän Hankamäki on kyllä jo pitkälle ylittänyt sen rajan, jossa hän koettaisi edes yrittää käyttäytyä tohtorin arvoisesti. Hankamäen arvolatautuneissa kirjoituksissa on helppo huomata, että hän ei ainakaan enää ajattele itsenäisesti (siis harjoita filosofiaa), vaan hän on omaksunut tietyn paradigman kaikki osatekijät. Vaikka homoseksuaalisuus olisi tässä viiteryhmässä hänelle erottava tekijä, ei hän varmastikaan ole yksin, ja hän kannattaa tätä maailmankatsomusta nyt myös diskurssia myöten puhuessaan "suvakeista" ja kaikesta muusta mitä siihen vastakulttuuriseen heimoon kuuluun, sen heimon uniformuun.

Ihmiset, jotka haukkuvat suvakkeja, ovat yleensä tavalla tai toisella vihaisia siitä, ettei liberaali yhteiskunta ole toteuttanut heidän unelmiaan. Heille on uskoteltu, että he saavat onnellisen elämän, jos juovat kylliksi Coca-Colaa, ja valkaisevat hampaansa, mutta ei se ole niin helppoa. Hankamäki itse näyttää eläneen siinä harhassa, että yhteiskunnallisten esteiden tulisi näinä aikoina poistua, jos on julkihomo - koska mehän olemme kollektiiviseti voittaneet kaikki sen suuntaiset ennakkoluulot? Sitten hän on pettynyt syvästi, kun homoutta ei ollakaan automaattisesti katsottu positiiviseksi asiaksi työelämässä, vaikka televisio on luvannut sen olevan pääsylippu sateenkaarimaahan. Häntä ei esimerkiksi homouden takia olla huolittu Perussuomalaisten ehdokaslistoille. Tämä merkitsee, että liberalismi on pettänyt hänet. Suvakit eivät ole ratsastaneet hänen avukseen, joten hän on suureen ääneen kironnut koko ympäröivän yhteiskunnan.

Meidän yhteiskuntamme (tai ehkä pikemminkin talousjärjestelmämme) suvaitsee kaikkea muuta paitsi luusereita, mikä usein tarkoittaa vain sitä, että voi käydä paska tuuri, ja jollekin meistä jaetaan huonot kortit. Riittää, että jää toiseksi kriittisellä hetkellä. Toiseksi tullut saa ihan yhtä vähän kuin viimeiseksi tullut, joka ei edes yrittänyt. Siksi tämä yhteiskunta tuntuukin niin rajulta. Winner takes all. Jos on oikea ihonväri, ja on käynyt oikeat koulut, se ei riitä, jos häviää kilpailussa muille, jotka kamppailevat samasta elintilasta, samoista viroista ja samasta näkyvyydestä. Voi tehdä kaiken oikein ja olla silti luuseri.

Vanhat vihaiset miehet tahtovat palauttaa ajat, jolloin sai olla luuseri, mutta elämä oli turvattu, kunhan oli tohtorin paperit ja valkoinen iho - ja oli syntynyt mieheksi. Trumpilaisten perussuomalaisten ydinjoukko vihaa tasavertaisesti maahanmuuttajia, dosentteja ja naisia, feministejä. Heidän vihollisensa näyttävät ikään kuin satunnaisesti valikoiduilta, mutta on helppo katsoa, ketka ovat ottaneet historiassa kiinni valkoista miestä, ja sitten vetää siitä yhtymäkohdat kateuteen ja vihaan.

Hankamäen ajatusleikki suvaitsevaisuudesta tieteen (matematiikan) periaatteena ei sisällä minkäänlaista mielekkyyttä, ellei tiedettä ja suvaitsevaisuutta ajattele jotenkin väärintyneen hankamäkiläisittäin - eikä ehkä sittenkään. Hänellä kaiketi menevät sekaisin suvaitseminen (erilaisen etnisyyden tai sukupuolivähemmistöjen hyväksyminen) sekä postmodernit vääristymät totuuksien suhteellisuudesta. On hyvin tyypillistä, että moninaiset asiat muodostavat fanaattisten ihmisten mielessä emotionaalisia klimppejä.

Otetaan pari esimerkkiä:
1.) ISLAMIN UHKA: Maahanmuuton vastustajat maalailevat uhkakuvia siitä, miten Suomi on muutaman vuosikymmenen kuluttua islamistinen valtio. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin maahanmuutajaryhmä ovat venäläiset, jotka eivät ole muslimeja. Muita suuria ryhmiä ovat virolaiset (eivät muslimeja), aasialaiset (kiinalaiset ja thaimaalaiset), ruotsalaiset, saksalaiset, britit sekä somalit ja irakilaiset.

Jos maahanmuuttokriittiset olisivat rehellisiä, he eivät sanoisi vastustavansa maahanmuuttoa, vaan somalien ja irakilaisten maahanmuuttoa. Sitähän he vastustavat, aina kun asiaa vähän kaivelee. Jos he myöntäisivät, että ongelma on islam, voi heille suoraan tilastoista näyttää, ettei islam ole mikään todellinen uhkakuva, koska maahanmuutto ei tee Suomesta islamistista valtiota. Enemmän tanne muuttaa erilaisia kristittyjä tai maallistuneita ihmisiä (virolaisia tapa-ateisteja työn perässä). Koska he eivät (tietoisesti tai tietämättään) erottele mitä he tarkalleen ottaen vastustavat, he ovat lopulta vain irrationaalisia rasisteja, siinä kaikki.
Heiltä menevät tarvittaessa mitkä tahansa luvut iloisesti sekaisin, kuten "maahanmuuttajat" (eniten venäläisiä), sekä "turvapaikanhakijat" (alle 40.000 kaikkiaan). Vuonna 2016 Suomessa tehtiin alle 2.000 myönteistä päätöstä turvapaikkahakemuksissa. Ei näin pieniä lukuja koskaan uskalleta esittää, mikä kertoo vain siitä, miten hauras on se rajat kiinni -kupla, jossa kollektiivisesti eletään pseudo-nationalistisessa hurmoksessa. Suomalaisuuden kanssa sillä ei ole yleensä mitään tekemistä, vaan kaikki MV-lehden tasoiset jutut tuodaan ulkomailta, usein uutisia käännetään sanasta sanaan. Koko Janitskinin bisnes perustuu kansainväliseen formaattiin, missä tavoitteena on loetsoa ihmisten pelkoja ja ennakkoluuloja, ja kerätä klikkauksia sepittämällä maailmasta pahempi paikka kuin se onkaan. Sivutuotteena siinä vain syntyy momentumia poliittiselle populismille, jolla sitten erinäiset omiensa hylkäämät akateemikotkin koettavat ratsastaa.
Faktaa: suurimmat-maahanmuuttajaryhmat

MV-lehti ja muut valemediat tunkevat nettiin joka päivä hieman uudelleen muotoiltuna samoja uutisia samasta raiskauksesta (joka usein ei edes tapahtunut Suomessa, mutta se unohdetaan mainita) luoden mielikuvaa, että täällä raiskataan sata ihmistä joka päivä. Otsikossa ja ingeressissä jää Ruotsi, Saksa tai muu täsmällisempi rikoksen tapahtumapaikka mainitsemassa, samoin kuin tieto siitä että juttu on vuoden vanha ja siitä on uutisoitu 3 kk välein. Porukka joka näitä uutisia lukee, ei vain huomaa, tai ei halua huomata, kuinka heitä vedätetään. Tietyissä FB-ryhmissä vanhat uutiset palaavat kiertoon säännöllisin väliajoin. Joka päivälle jotakin, ja mielten muokkaus tietenkin suoritetaan "totuuden nimissä, koska valtamedia valehtelee..."

Raiskaukset ovat kyllä lisääntyneet viime vuosina, mutta elämme keskellä taantumaa ja jättityöttömyyttä, minkä lisäksi lähettyillä käydään useampaakin sotaa. Totta hitossa raiskaukset lisääntyvät, jos äkkiä tänne majoitetaan entisten työttömien lisäksi tuhansia traumatisoituneita (nuorehkoja) miehiä, jotka eivät puhu kieltä tai tule toimeen edes keskenään. Se ei kuitenkaan muuta Suomea yhtäkkiä islamistiseksi maaksi, eikä suvaitsevaisto ole se, mikä sodan on käynnistänyt tai se taho, joka on kansainvälisten avunantosopimusten taustalla. Ne ihmiset, jotka II Maailmansodan jälkeen kokosivat yhteen Euroopan palapelin, olivat paljon sivistyneempiä ja viisaampia kuin ketkään nykyajan oikeusoppineet tai suvaitsevasto.

On naurettavaa tehdä itsekäs iso numero siitä, jos Suomen täytyy kantaa osa siitä velvollisuudesta, mikä on aikoinaan kansanyhteisölle luvattu. Ei sen kunnian vaalimien ole mitään monikulturalismia, vaan se on konservatismia, historian opetusten kunnioittamista.

Euroopan islamistisen tulevaisuuden profeetoilla ei ole mitään luottamusta siihen, että A.) joku tai aika monikin tulijoista maallistuisi, kun monet vieläpä ovat paenneet juuri poliittista radikalismia ja nähneet ihan kylliksi islamin ääri-ilmiöitä, sekä B.) Ajatus juuri islamista ylivertaisena ja kaiken muun asteittain nielevänä ideologiana on absurdi, kun katsoo miten vaikea islamistisilla mailla on vaalia edes omaa yhtenäisyyttään ja itsenäisyyttään tai kansalaisten omanarvontuntoa (shiiat ja sunnit eivät tule toimeen, ja kun niin monet arabit ovat valmiita hylkäämään kotimaansa). Sekö on nyt sitten se elämäntapa, joka korvaisi omamme, kun pakenijat eivät itsekään halua sellaista elämää?

Kun yhtään tutkii miten paljon historiassa on nähty erilaisia uskomuksia, joiden keskinäinen hegemonia vaihtelee, ja jotka ovat sisäisten kulttuurievolutiivisten voimien armoilla. Islaminpelossa on kyse fatalismista, jossa kohtalonomaisten näkyjen varjolla oikeutetaan oma tietämättömyys ja vellotaan olemattomissa peloissa, joiden varjolla hylätään juuri ne arvot, joiden nähdään olevan islamille vain suupala - koska ne arvot eivät itselle tuoneetkkan hyväpalkkaista työtä ja onnellista perhe-elämää tai korkeaa asemaa julkisuuden hirarkiassa.

Monikulttuurisuus on juuri sopivan epämääräinen käsite, jotta sen alle voi mahduttaa kaikenlaista henkilökohtaista epämukavuutta, kun ei ole pokkaa syyttää omaa itseä vastoinkäymisistä.

Kenties pettyneitä on riittävän paljon, jotta epä-älyllinen keskustelu syntyy ja mölinä kykenee vakuuttamaan tietyn poliittisuuteen kykenevän kriittisen massan, mutta filosofisesti katsottuna on lopulta vain asetuttu uppiniskaisesti oppositioon, ilman suunnitelmaa mistään paremmasta tulevaisuudesta. Länsimaisessa yhteiskunnassa, edes sen sivistyneemmässä arvopohjassa, tai tieteessä ei kyetä näkemään mitään kehityspotentiaalia, vaan kuvitellaan koko arvopohjamme degeneroituvan asteittain kohti tilaa, jossa kenenkään on lähes mahdotonta nousta sängystä, koska vähintään joka toinen meistä on niin masentunut ja masturbaation heikentämä... ikään kuin tulevaisuus ei voisi tuoda meille mitään muita syitä elää kuin viha.

Vain islamin ja maahanmuuton vastustaminen herättää vanhassa katkerassa sydämessä pienen raivonkipinän, jonka turvin jaksaa kammeta itsensä ylös, kurottautua sängyn vieressä olevan tietokoneen ääreen ja satuilla blogiin kauhistuttavista suvakeista, jotka tulivat ja mädättivät. Ja sitten voi kaikkensa antaneena rojahtaa taas sänkylle ja unelmoida jonkinlaisesta valkoisesta totalitarismista, jossa Donald Trump on Suomen presidentti, ellei Putinin ole ehtinyt esimerkillään muuttaa jokaista suomalaista miestä paidattomaksi karhulla ratsastajaksi, joka tuo leivä pöytään ja pitaa naisensa kurissa...

2. MONIKULTURALISMI:in yleensä vastataan "maassa maan tavalla", ikään kuin se olisi jokin henkilökohtainen vahva suositys, vaikka se on laki. Suomen valtion laki nimittäin kohtelee aivan samalla tavoin kaikkia tulijoita. Ei monikulttuurisuus tarkoita sitä, että vallalla olisi useampi laki. Laki on se, mitä on kirjaan kirjattu. eli esimerkiksi rasistiset huutelijat ja muut kunnianloukkaajat ja rauhanrikkojat saavat kokea aika usein sen, että laki on edelleenkin voimassa. Heille vain huutelun lomassa syntyy sellainen kollektiivinen harha. että meillä saa tehdä ihan mitä tahansa, eikä millään ole mitään seurauksia, koska koulussa ei enää anneta lapsille vyötä.

Tilastojen valossa kaikkein eniten tämän maan moraalia ja lain rajoja koettelevat juuri erilaiset äärioikeistolaiset idiootit, mutta tiedän, että nämä tilastot niissä piireissä heti tahdotaan määritellä punavihreän sortovallan propagandaksi, koska poliisit ja tuomarit (joiden langettamiin tuomioihin tilastot perustuvat) ovat mädättäjiä.

Valemedioiden asenteellisissa kirjoitteluissa laki ja rikosten seuraamukset menevät iloisesti sekaisin, koska raiskausuutisoinnin virrassa keskitytään aina maksimoimaan emotionaalisen klimppin lyöntivoima ja tahmaisuus. Mitä sitten yleensä tapahtuu niille raiskaajille, jotka saavat "liian heppoisia tuomioita"? Yleensä käytäntönä on se, että jos rikoksesta (pienestäkin) tuomittu henkilö ei ole maan kansalaisia, hänet karkotetaan sinne mistä hän tulikin, jos se on juridisesti mahdollista, tai sitten jonnekin muualle. Ja yleensä karkoitus onnistuu tuosta vain. Samat valemediat vain unohtavat uutisoida siitä, että tuomio olikin 2 vuotta plus karkoitus Irakiin, mikä on ihan eri asia kuin pelkkä 2 vuotta.
Jos vielä palaan esimerkkiin matematiikan kokeista, joissa ilmeisesti "monikulttuurisuuden (vai oliko se suvaitsevaisuuden?) vallitessa" saisi antaa minkä vastauksen tahansa. Yleensä juuri perussuomalaisten vahvoilla kannatusalueilla, esimerkiksi tietyissä sosiaalisen median ryhmissä, sekä Donald Trumpin fanikunnassa, on vallalla sääntö, että mitä tahansa lukuja voi heitellä omasta päästä, eikä faktoja voi tarkistaa. Maahanmuuttajia esimerkiksi ilmoitetaan milloin kolmin- ja milloin nelinkertainen määrä, joista 90% on isis-taistelijoita.

Ihmiset, jotka nimittävät valtamedioita valehtelijoiksi, toimivat ensisijaisesti niin, koska he tahtovat oikeuttaa oman valehtelunsa. Samoin ihmiset, joilla on käsittämättömäm ristiriitainen maailmankuva, ovat jostain saaneet päähänsä, että humanistit eivät usko totuuksiin. Tämän ajatuksen alkuperä on kenties siellä. että kulttuuristen ilmiöt ovat usein hyvin monimutkaisia, mutta näkökulmat tai tulokulmat tai tutkimusnäkökulmat tai metodien vaihtoehtoisuus tai mitä niitä nyt onkaan... eivät ole sama asia kuin että voisi puhua mitä mieleen sattuu.

Kyllähän järkevä ihminen tunnistaa milloin jonkun ajatuksissa on kysymys suhteellisesta totuudesta, eli osatotuudesta tai näkökulmasta - ja milloin siinä on kysymys ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Ylipäänsä näkökulmista puhuminen edellyttää sitä, että tunnetaan tarkoin ne "toiset näkökulmat" joita vasten tutkimuksen näkökulmat peilautuvat.

Olen koettanut sinnikkäästi kaivaa persufilosofien (hylättyjen tai virallisten) kirjoituksista esiin jotain järkevää pelonaihetta tai totuuspohjaa huolille, mutta aina pohjalta löytyy enimmäkseen katkeruutta, tietämättömyyttä ja rasismia.
"Rekognitionismi merkitsee tosiasioiden tunnustamista. Myöskään suvaitsemattomuuden ei pidä perustua luuloihin vaan tietoon, älyyn, järkeen, loogiseen ajatteluun ja ymmärrykseen.

Niiden kaikkien yhteinen vihollinen on ituhippinä omaa maailmankatsomuksellista kudelmaansa virkkaava ja pupilleja punaviherryttävän narkoosin tainnuttama suvakki."

J. Sakari Hankamäki
En tiedä onko J. Sakari Hankamäki valmis sellaiseen "rekognionismiin", jota hän mainostaa "tosiasioiden tunnustamisena". Tosiasia on se, että hän on vahalla iällään taantunut totaaliseksi populistiseksi trolliksi, ja yrittää edelleen ansaita juuri niiden ryhmien (äidillisen tai isällisen) hyväksynnön, jotka hänet hylkäsivät, eli todistaa perussuomalaisille oman perussomalaisen aatteensa.

Koska hän näkyy päätyneen myös siihen johtopäätökseen, että nämä samat aateveljet ovat tunteellisia idiootteja, hän valitsee strategiakseen infantiilin rienaamisen. Seurauksena tekstista tulee kokoelma erinäisiä huudahduksia, joissa julistetaan viher-vasemmiston typeryyttä.

Entä sitten vuoden 1995 Hankamäki? Tämän kirjoituksen oli tarkoitus olla myöskin kirja-arvostelu?

Tunnustettakoon pari asiaa liittyen minuuteen:
1.) Minuuden esittäminen sosiaaliseksi konstruktioksi on erittäin haastava aihe, joka on aiheena myös sikäli rohkea, ettei sen voi odottaa edistävän akateemista uraa, ellei aidosti usko jälkistrukturalistien (ja Tekijän kuolema -teoksen oikeasti lukenuen pienen vähemmistön) saavuttavan jonkinlaisen akateemisen voiton maamme muutamissa yliopistoissa.
2.) Minuuden dekonstruoineen henkilön on kenties helpompi kuolettaa oma julkinen imagonsa ryhtymällä leikkiin, jossa tietää saavansa paskaa niskaansa. Silti minä toistuvasti ihmettelen kaikkia tieteentekijöitä ja tutkijoita, jotka erehtyvät luulemaan, että politiikassa olisi heille jotain sijaa... ja sitten he vielä valitsevat populismin, kuvitellen että he voisivat olla kaikkien väärinymmärrettyjen kansalaisten esikuva, koska he ovat itse tulleet väärinymmärretyiksi akatemiassa. Eihän se niin mene. Ei oppositioon asettuminen muuta ihmisen puhetta rahvaalle ymmärrettämmäksi. Eivät sivistyssanat katoa tekstistä kuin taikaiskusta, vaikka sydämessään kokisi kuuluvansa kansan syvien rivien keskuuteen, yhtenä väärinymmärretyistä.

Halla-Aho ei päässyt eduskuntaan sillä, että hän käytti hienoja sanoja ja osoitti jossain keskustelussa älykkyytensä. Hän pääsi eduskuntaan, koska hän oli riittävän monen silmissä avoimesti rasisti, ja oli oikeana hetkenä oikeassa paikassa kukkona tunkiolla, eli Homma-foorumissa iso pamppu.

Minä - minäfilosofioiden filosofiaa (1995)

Heti pitää antaa pisteitä nimestä, jossa esiintyy kivasti tautologiaa. Sanat "minä" kahdesti peräkkäin, ja siihen perään kaksi kertaa sana "filosofia". Näihän akateemisissa otsikoissa kieltämättä usein sanat asettuvat, kun etsitään taustalla piilevää salaista sanomaa (että jokainen filosofi kirjoittaa pohjimmiltaan itsestään):
minä-minä - filosofioiden filosofiaa
Filosofit usein tykkäisivät esiintyä stoalaisina, mutta historia tuntee heistä yleensä vain pahimmin persoonallisuushäiriöiset egoistit. Tästä kenties syntyy itseään toteuttava vääristymä, kun julkisuudenkipeät pyrkivät imitoimaan kaikkein pahimpia tapauksia. Ainoa nöyrä ja pyyteetön suomalainen filosofi, jonka tunnen, on Heikki Kannisto. Hänen kirjallinen uransa on valitettavan suppea, sillä kenties hän ei ajatellut omien ajatustensa olevan siinä määrin tärkeitä, että niitä täytyisi julkaista kirjoissa läjäpäin. (Itsehän uskon kyllä olevani hyvinkin keskeinen ajattelija, mutta en osaa keskittyä kirjojen valmiiksisaattamiseen. Siinä kohtaa syytän itseäni.)

Jukka Hankamäen minäkuvaa väärinymmärrettynä ja kaltoin kohdeltuna ajattelijana on varmasti vahvistanut monikin hyvin todellinen epäreilu kohtaaminen, sekä tämä vuonna 2009 ilmestynyt Vesa Linja-Ahon blogikirjoitus, komealla otsikolla "Jukka Hankamäki - kuoliaaksi vaiettu":
http://linja-aho.blogspot.fi/2009/05/jukka-hankamaki-kuoliaaksi-vaiettu.html

Kuten muutenkin, palauttaisin tällaisissa tapauksissa huomion itseeni. Jotain tuli tehtyä väärin. Ehkä naama ei miellytä. Tarina ei sovi julkiseen narratiiviin, mutta toisaalta sekin on tarina.

Hankamäen kirjassa Minä... on yksi vakava ongelma. Se on läpeensä akateeminen. Se ei ole kaunokirjallinen teos, joka olisi kirjoitettu esseistisellä tyylillä suurelle yleisölle. Se on muistuttaa tyyliltään, siis lauserakenteiltaan ja viittaustensa muodolta (myös lähdeviitteiden määrän puolesta) akateemista opinnäytetyötä, siis gradua. Graduna se varmasti olisikin erinomainen, mutta se on päätetty julkaista kirjana maassa, jossa on tuskin kovin suurta yleisöä "minuudelle".

Toinen ratkaiseva ongelma teoksessa on se, ettei siinä rakenneta riittävän hyviä yhteymäkohtia erilaisten minäfilosofioiden, psykologian tai uskontojen välille. Kirja ei käytännössä käsittele ollenkaan länsimaista kristillistä mystikkaa tai buddhalaista filosofiaa, joissa minuudella on erittäin keskeinen rooli. Kirjoittaja tuntuu suorastaan sulkeistaneen uskonnon ulos aihekentältä, jonka traditio ulottuu uskonnoissa syvälle, jopa niiden ytimeen, ja yhdistää monia eri uskontoja toisiinsa, juuri henkilökohtaisen kokemuksen sekä mystiikan tasolla.

Minäfilosofioiden filosofia on teoksena tynkä. Se on akateeminen, mutta ei juuri muuta kuin sitä. Se on psykologisoiva ja kulkee pitkin filosofian päälinjoja. Teos ei julista omaa näkemystään, eikä se luo synteesejä. Se on oikeastaan varsin vaatimaton suhteessa aiheen mahdolliseen rohkeuteen. Hankamäen nykyiseen persoonaan nähden teosta tuskin tunnistaisi hänen kirjoittamakseen. Kuivakka, asiallinen ja sulkeutunut akateemikko on muuntautunut solvaavaksi populistiksi.

Miten minusta tuntuu, ettei tämä ole eneimmäinen tai viimeinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Alan yhä suuremmassa määrin vakuuttua siitä, ettei liiallinen vapaus tee meille ihmisille hyvää, mutta perusteet ovat aivan toiset kuin niillä, jotka yleensä vastustavat liberalismia.

Liberalismi antaa ihmisen huonommille puolille, lyhytnäköisyydelle, ahneudelle, kiivaudelle ja ylimielisyydelle liikaa tilaa. Ei ratkaisu ole se, että käännymme pois liberalismista, vaan kehitämme kulttuurisia ja sosiaalisia keinoja kehittyä ihmisenä. Hyvät normit ovat säilyttämisen arvoisia, mutta etenkin ne jotka liittyvät keskustelukulttuuriin, koska ne liittyvät myös ajattelukulttuuriin. Ne ovat osa älyllistä ja henkistä hygieniaa. En minä maahanmuuttajatilastoja kenenkään muiden vuoksi tutki ja tarkista, vaan tarkistaakseni mielenterveyteni. Jos joku on täyttä paskaa niin kyllähän sen näkee, ellei väkisin tahdo puolustaa saman heimon jäsentä.

Idiootteja on kaikissa ryhmissä, mutta kaikissa ryhmissä heitä ei paapota.

Jos minua ei julkaista, kirjoitan paremmin. Jos haluamastani aiheesta ei haluta puhua, kirjoitan tuosta aiheesta ja vaivihkaa ohjaan keskustelun tänne. Vielä toistaiseksi uskon, että asioita voi parantaa myös parantamalla omia tapojaan, kehittämällä omaa ajatteluaan. Suvakkimädättäjälle haasteita kyllä riittää. Ihan äkkiä eivät maailmasta projektit lopu. Psykologiset ongelmat tekevät parhaansa naamioituakseen filosofisiksi tai poliittisiksi. Meillä kaikilla on traumamme jota koetamme työstää. Pyöritän tätä paskapalloa ajatellen, että se on jonakin päivänä niin iso, että se on pakko pistää merkille.

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Nyt on pakko rasistin tulla kommentoimaan tänne, kun lasketellaan tällaista lekkeriä. Enkä muuten yritä olla ironinen, olen rasisti ihan oikeasti.

    Jos maahanmuuttokriittiset olisivat rehellisiä, he eivät sanoisi vastustavansa maahanmuuttoa, vaan somalien ja irakilaisten maahanmuuttoa. Sitähän he vastustavat, aina kun asiaa vähän kaivelee.

    Onneksi suurin osa on, tämähän on näet ollu selvää pässinlihaa jo ties kuinka kauan. Monet persfinnet ovat sellaisia, että vastustavat neekerimaahanmuuttoa (eli maahanmuuttoa Afrikasta ja Lähi-idästä; myös arabit ovat neekereitä eli hiekkaneekereitä), koska he eivät työllisty yms. Sen sijaan esimerkiksi eurooppalaiset ja itäaasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät, jolloin tämä on ok. Itse ajattelen enemmän kultuuri- ja rotuaspektin kautta: mitä kauempana jokin ryhmä on etnisesti ja kulttuurisesti, sitä vähemmän maahanmuuttajia voidaan ottaa vastaan. Ei siis niin, ettei Suomeen somppuja lainkaan mahtuisi vaan että heitä on jo nyt liikaa.

    Monikulttuurisuuden historia on segretaation ja konfliktien historiaa. Jos katsoo tuota suurta kansojen sulatusuunia Yhdysvaltain Amerikkaa, huomaa että siellä sulautumista on ollut lähinnä eurooppalaisten kesken. Muuten kukin etninen ryhmä elää visusti viiteryhmänsä sisällä keskittyen tiettyihin osavaltioihin, kaupunkeihin ja kortteleihin. Näin siis keskimäärin, tokihan sekarotuista naimista harjoitetaan tilastollisesti satojen miljoonien ihmisten maassa väistämättä.

    Mitä tulee erilaisiin Eurabia-teoriohin ja islamisaatioon, on kognitiivisesti jälkijättöisellä porukalla toki karkea kuva näistä. Arabit ovat liian riitaisia muodostaakseen kalifaattia tänne, eivät he saa sitä pystyyn omille nurkillekaan. Pointti on vain se, että ählämit ja muu pimeän Afrikan sakki tuo kehitysmaakonfliktit tänne tullessaan, joten tulevaisuudessa meitä osottaa rotusota. Muodostuu alueita ja kaupunkeja, jotka ovat de facto islamilaisia (huom. islamilaisuus on tässä yhteydessä paitsi uskonnollinen, myös etninen identiteetti).

    ...

    Vasemmistolaiset syyttävät meitä pelonlietsonnasta. Tämähän on toki klassinen projektio: tehdään sitä itse minkä keretään. Milloin uhkana ovat äärioikeistolaiset, milloin ilmastonmuutos. Pelättävää on ja joka puolella, fasismi ja kansanmurhat odottavat juuri nurkan takana. En muuten katso asiakseni kiistää kumpaakaan noista uhkakuvista, sillä niin ääiroikeiston ekstremismi kuin ympäristökatastrofi ovat uhkia.

    Tähän voi tietysti vassari sanoa, että kyseessä eivät ole pelot per se vaan perustellut pelot. No, etnomasokistinen eli valkoisesta syyllisyydestään vakuuttunut akateeminen juntti on luultavasti vain iloinen viiteryhmänsä vaikeuksista.

    Missä on muuten synteesi? Meillä on jo teesi (vain vasemmiston pelot ovat perusteltuja) ja sen antiteesi (vain oikeiston pelot ovat perusteltuja). Huomaan, että molemmin puolin rintamaa vähätellään toisten esittämiä uhkakuvia. Tietenkään eivät kaikki ole yhtä otdennäköisiä, mutta tietyt ydinajatukset ovat. Meitä uhkaavat globaali ympäristökatastrofi, sisällissota JA rotusota.

    ...

    Halla-Aho ei päässyt eduskuntaan sillä, että hän käytti hienoja sanoja ja osoitti jossain keskustelussa älykkyytensä. Hän pääsi eduskuntaan, koska hän oli riittävän monen silmissä avoimesti rasisti, ja oli oikeana hetkenä oikeassa paikassa kukkona tunkiolla, eli Homma-foorumissa iso pamppu.

    Näihköhän luulet? Miksei Seppo Lehto sitten noussut eduskuntaan, jos ainoana kriteerinä on rasismi. Nyt vähän yritystä siihen kirjoittamiseen, pystyt kyllä parempaan Juho. Halla-aho on poikkeuksellisen terävä ja analyyttinen kaveri ja hänen viileä argumentaationsa oli tervetullut asia monelle sellaiselle, joiden vinkkelistä maahanmuuttoa vastaan puhuivat lähinnä Lehdon kaltaiset klovnit.

    Mitä noin muuten rasismiin tulee, on se tänä lässytyksen ja kansallisen itseinhon aikana pyhä velvollisuuteni.

    VastaaPoista
  3. Monikulttuurisuus on juuri sopivan epämääräinen käsite, jotta sen alle voi mahduttaa kaikenlaista henkilökohtaista epämukavuutta, kun ei ole pokkaa syyttää omaa itseä vastoinkäymisistä.

    Ei mikään ydinajatus tekstissä, mutta hyppäsi silmään. On aina mielenkiintoista nähdä rakenteellista eriarvoisuutta julistava vasemmistolainen heittämässä tyypillistä kokoomusnuorten läppää. Korvaa monikulttuurisuus sanalla "kapitalismi" niin ymmärrät kyllä.

    Ei tosin siinä mitään, iso osa oikeistolaisista on luusereita. He ovat henkisiä populisteja, siis kateellisia ja kaunaisia ihmisiä. Kannattaa tosin muistaa, että tämän porukan lisäksi oikeisto käsittää myös fiksuimmat ihmiset. Siinä missä vasemmistoa kuvastaa kaikkinainen keskinkertaisuus, on oikeisto vahvan polarisoitunutta koostumukseltaan.

    Vasemmistossa on enemmän henkisiä elitistejä (absoluuttisesti, suhteessa heitä on toki oikealla ylikorostunut määrä). He ovat ennen kaikkea ylpeitä ja katsovat tietävänsä parhaiten toereettisista apparaateistaan käsin. Tämä asenne huomioonottaen on juuri ihmeteltävä kuinka hajutonta, keskinkertaista, sielutonta ja luomiskyvytöntä porukkaa vasemmalla on. Tämä johtuu todennäköisesti sekulaarista humanismista, jonka mukaan ei ole syntiä vaan psykologiaa, ei ole paratiisia vaan sosiaalidemokratiaa, ei ole Jumalaa vaan sattumaa, ei ole myyttiä vaan illuusioita. Pyhä Sylvi kuinka kuolettavan tylsää!

    VastaaPoista
  4. Idiootteja on kaikissa ryhmissä, mutta kaikissa ryhmissä heitä ei paapota.

    On kaksi tapaa: on valehtelua ja on paskapuhetta. Ensin mainittu on jonkin väittämistä todeksi silloinkin, kun tiedetään sen olevan väärin. Tämä on vasemmiston helmasynti, joka puhuu tasa-arvosta. Paskapuhetta taas on piittaamattomuus siitä mikä on totta, puhutaan mitä sylki suuhun tuo. Tämä on oikeiston helmasynti ja näkyy valitettavan monessa vaihtoehtomediassa.

    Sinänsä ihan totta, paskajauhajia suvaitaan oikealla liikaakin. No, eipä siinä, vastapuoli levittää itse poliittisesti korrekteja valheitaan, salaa ja peittelee.

    Vielä toistaiseksi uskon, että asioita voi parantaa myös parantamalla omia tapojaan

    Hölynpölyä. Tässä on kyse sodasta, ei hyvästä käytöksestä. Arvaa kiinnostaako, jos Hännikäinen pahoittaa jonkun akan mielen. Hyvät tyypit eivät ole aina sensitiivisimpiä. Tässä ajassa on liian monia susia lampaitten nahoissa.

    ...

    Oliskohan meidän mahdollista ymmärtää toisiamme? Miten se voisi olla mahdollista. Pidät kuvitelmana sitä eksistentiaalista uhkaa, joka Eurooppaan kohdistuu niin islamin kuin sisäisen sekularismin taholta. Et usko rotusotaan, et edes rotuihin. Välillämme on kuin kuilu, jota ei voi ylittää. Mielekäs keskustelu syntyy jaetuista premisseistä, tarvitaan edes yksi silta.

    Hyvä esimerkki asiasta, jossa eromme manifestoituu. Sanot:

    Totta hitossa raiskaukset lisääntyvät, jos äkkiä tänne majoitetaan entisten työttömien lisäksi tuhansia traumatisoituneita (nuorehkoja) miehiä, jotka eivät puhu kieltä tai tule toimeen edes keskenään.

    Hyväksyt raiskaukset välttämättömänä seurauksena siitä, että voimme pelastaa oikeita pakolaisia. Itse hyväksyisin ennemmin sen, että oikeitakin pakolaisia jää kalliolle jos suomalaisten henkiä ja koskemattomuus säilyy.

    Kyse on rajanvedosta. Täällä oikealla on ihmisiä, jotka ovat valmiita kansamurhaan neekereiden poistamiseksi maasta. Itse en olisi valmis niin pitkälle menemään, emme voi tehdä itsestämme hirviöitä. Karkotettava sen sijaan olisi heitä niin paljon kuin on mahdollista. Joudun kuitenkin siinäkin dilemman eteen, ketkä olisi säästettävä? Voidaanko lapsia na naisia, joita odottaa varma kuolema, lähettää takaisin vain abstraktin etnisen yhtenäisyyden nimissä. Ei voida. Ja heitä on tuhansia, ei vaan miljoonia. Ja kuitenkaa ei tänne heitä juuri mahtuisi.

    Mihin sinä vetäisit rajan? Milloin tulee piste, jonka jälkeen emme voisi ottaa uusia pakolaisia vaan joutisimme estämään heidän tulonsa silläkin uhalla, että heitä odottaa kotimaassaan kuolema.

    VastaaPoista
  5. Hyviä kommentteja. Minunkin korvaani aina särähtää puhe "kapitalismista", koska se on liian iso sana. Ehkä se mitä sanoin Halla-Ahosta oli provo, mutta näin pitkässä tekstissä fokus välillä herpaantuu. Nyt kun luin tuota uudestaan niin siellä oli muutamia aika hyviä pätkiä. Näin pitkää vuodatusta en ole tuupannut aikoihin nettiin yhdeltä istumalta.

    VastaaPoista
  6. Yhdysvallat on sulatusuunina sikäli epäonnistunut että etniset ryhmät ovat yhä aika vahvasti segrekoituneet omiin porukoihinsa. Meillähän Suomessa myös suomenruotsalaiset, saamelaiset ja romanit ovat vuosisatojen aikana säilyttäneet omat tapansa, ainakin joiltain osin. Se on kyllä osoitus myös sekoittumattomuudesta, vaikka kaikki nämä ryhmät yleensä puhuvat suomea. Etnisessä monikulttuurisuudessa on rajoja sillä miten pieneksi voi palapeli pirstoutua. Pakkoruotsi on ehkä vittumainen mutta se on muistutus historiasta. Historiaa ei pitäisikään unohtaa.

    Nettikirjoittelussa hysteria islamin suhteen menee kuitenkin tietyissä porukoissa ihan breivikiläiseksi. Islamiin kohdistuu kauhukuvitelmia joissa ajatellaan sen joko edustavan täydellistä taantumusta tai jotain uutta kunttuurista huipputeknologiaa joka nielee kaiken. Miten voi taantunut ja aikaansa jäänyt olla yhdellä kertaa huipputeknologiaa, kuin jokin voittamaton alien exomorphi, vai mitä ne ovatkaan, tätä ei kukaan ole selittänyt.

    VastaaPoista
  7. Missä tulee pakolaisuuden raja?Joskus pakolaiset itse asettavat sen. Monet tulijat ovat konservatiivisia ja itsekkäitä. Kun he saavat kansalaisoikeudet, he äänestävät pakolaisuutta vastaan. Tulijat ovat usein myös rasisteja. Venäläiset vihaavat arabeja, arabit vihaavat afrikkalaisia, somalit vihaavat etiopialaisia jne.

    Linkolalaisittain pitäisi jättää ihmiset kuolemaan, jos ovat saaneet aikaan sodan omassa maassaan, mutta kuten sanoin, on kyse myös perinteistä, kunniasta ja konservatismista. Olemme sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin. Jos mitään kunniaa ja lupauksia ei noudateta, on sii seurauksena enemmän paskaa ja isompaa paskaa kuin mitä koituu auttamisesta. Sitä paitsi auttaminen on ihmisluontoa, sikäli kuin koemne auttavamme omiamme. Siinähän se raja sitten kulkee että onko kansallismielinen vai katsooko asioita kansainvälisen rauhan näkökulmasta. Aina on sodittu mutta pitkässä juoksussa nykyään vähemmän. Suunta on ollut oikea vaikka ihmeiden kaupalla, ottaen huomioon miten paljon ihmisiä tällä planeetalla on. Jos kansat alkavarmt eristyä, suunta voi kääntyä. Kukaan ei tiedä. Kenties Trump näyttää mitä on luvassa jos saa täydet valmtuudet sotia lähi-idässä, tai jos pääsee Putinin kanssa juttuväleihin. Sen näkee sitten, eli kenties jo tänä vuonna.

    VastaaPoista
  8. Se on kyllä osoitus myös sekoittumattomuudesta, vaikka kaikki nämä ryhmät yleensä puhuvat suomea. Etnisessä monikulttuurisuudessa on rajoja sillä miten pieneksi voi palapeli pirstoutua. Pakkoruotsi on ehkä vittumainen mutta se on muistutus historiasta. Historiaa ei pitäisikään unohtaa.

    Pakkoruotsi on melko yhdentekevä kysymys. Mutta joillekin se on symboli jostain suuremmasta, kenties siitä kuinka suomenruotsalaisten koetaan olevan epäreilusti paremmassa asemassa. Sinänsä ikävää, että näin on sillä Suomi kuitenkin on kaksikielinen maa.

    Suomen kontekstissa tämä monikulttuurisuus, jos sitä voi siksi sanoa, on ollut joka tapauksessa toisilleen etnisesti, kulttuurisesti ja uskonnollisesti läheisten ryhmien vuorovaikutusta. Saamelaiset erottuvat etnisesti, mutteivät juuri tavoiltaan. Romanit taas ovat kuin valtio valtiossa, ikuisia kiertäjiä vailla kotia. Siitä lähtökohdasta ei oikein voi syntyä erityisen harmonista yhteiseloa.

    Miten voi taantunut ja aikaansa jäänyt olla yhdellä kertaa huipputeknologiaa, kuin jokin voittamaton alien exomorphi, vai mitä ne ovatkaan, tätä ei kukaan ole selittänyt.

    En kiistä tämän asenteen olemassaoloa. Nähdäksei kyse on piirteestä, joka kuuluu moniin viholliskuviin. Eli samanaikaisesti naureskellaan vihollisen heikkoutta/taantumuksellisuutta mutta samalla alleviivataan heidän voimaansa ja äärimmäistä vaarallisuuttaan. Jossain määrin siinä voi olla perääkin: vihollinen voi olla rappeutunut JA vaarallinen, nämä piirteet eivät välttämättä sulhe toisiaan pois.

    Islamin suhteen juju on siinä, että heidän maailmankuvansa on yleisesti äärimmäisen tribalistinen. Jälkimmäinen piirre antaa heille edun toimia Euroopassa, sillä meillä on heikentynyt tunne sisäryhmästä. Eurooppalaiset eivät siis tunne yhteenkuuluvuutta etnisyydestään siinä missä muslimit näin tuntevat. Konfliktista tulee tällöin epäsymmetrinen, kun yksi osapuoli käy tietoisesti sotaa ja toinen ei edes tajua olevansa sodassa.

    VastaaPoista
  9. Monet tulijat ovat konservatiivisia ja itsekkäitä. Kun he saavat kansalaisoikeudet, he äänestävät pakolaisuutta vastaan.

    Lienee myös sosialismin ongelma: miten saada köyhät tuntemaan solidaarisuutta toisiaan kohtaan ja hillitä lyhytnäköistä eduntavoittelua.

    Olemme sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin. Jos mitään kunniaa ja lupauksia ei noudateta, on sii seurauksena enemmän paskaa ja isompaa paskaa kuin mitä koituu auttamisesta. Sitä paitsi auttaminen on ihmisluontoa, sikäli kuin koemne auttavamme omiamme. Siinähän se raja sitten kulkee että onko kansallismielinen vai katsooko asioita kansainvälisen rauhan näkökulmasta.

    Tämä on aivan perusteltu näkökulma, valitsen vain ajatella toisin. Kansainävliset sopimukset eivät nähdäkseni vastaa nykyistä tilannetta ja estävät meitä suojelemasta rajojamme ja yhtenäisyyttämme. Tällä on kuitenkin raskaita eettisiä implikaatioita, valintatilanne on helvetillinen. On varmasti raja, jonka jälkeen on parempi kuolla kuin jatkaa elämäänsä hirviönä. Linkolalaiset ratkaisut eittämättä takaisivat jatkuvuuden, mutta sielumme kuolisivat.

    Minulla ei ole tarjota loppuun saakka perusteltua ja kaikkien edut huomioivaa ratkaisua. Olemme kenties maailmanhistorian suurimpien verilöylyjen kynnyksellä, tykinruokaa on enemmän kuin koskaan. Ei voi muuta sanoa kuin, että olkoon Jumala armollinen.

    VastaaPoista
  10. Vanha aihe, mutta kannattaa muistaa pari faktaa.

    FT, VTT Jukka Hankamäki on kirjoittanut Niemisen arvosteleman kirjan aiheesta myös erinomaisen toisen väitöskirjansa, joka hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 2016, toisin sanoen jo vuotta ennen kuin Nieminen julkaisi tämän oman nälväisynsä. Linkki tuossa:

    https://shop.unigrafia.fi/tuote/sosiaalipsykologian-sydan/

    Jiri Niemisen olisi muutenkin hyvä ottaa asioista selvää ennen kuin menee haukkumaan ketään perusteettomasti, sillä muussa tapauksessa jää se mahdollisuus, että hänen väitteensä "tohtorin taantumisesta trolliksi" viittaa vain häneen itseensä.

    VastaaPoista