Pössybonaparte

- Herra kenraali, saisiko olla lisää makeaa viiniä?
- Joo, lorautapa pikkaisen.
- Entä haluaako Teidän Majesteettinne, että käyn hakemassa muonateltasta jotain mässyä? Siellä on ainakin suklaata ja...
- Joo, mutta älä lähde vielä. Mikäs kiire tässä on.
- Kuten Teidän Korkeutenne tahtoo.
- Vänrikki on hyvä vaan ja istuu. Kaipaan vähän rauhallista juttuseuraa. Ennen taistelua kaikki aina vain touhottavat. Ihan liikaa touhottamista.
- Aivan niin, Keisarilla on hyvä näkemys siitä mitä tapahtuu teltan ulkopuolella juuri nyt.
- Vänrikki, muistakaa tämä: älkää koskaan antako paniikin ja kiireen tarttua itseenne. Minäkään en olisi koskaan kohonnut vänrikistä keisariksi, jos vain touhottaisin kuten muut.
- Kyllä herra kenraali. Te ette lainkaan näytä hätiköivältä, vaikka suoraan puhuen tilanne ulkopuolella on aika kireä. Upseerien kintut jo tutisevat, ja rivisotilaat rukoilevat suureen ääneen äitinsä nimeä.
- Oikeastaan tunnen oloni hyvinkin turvalliseksi. Tilanne ei ole vakava. Ei huolta, puhun kyllä miehiin virtaa, kunhan hetken tässä kontemploin elämääni.
- Teidän majesteettinne, kaikella kunnioituksella, onko juuri nyt oikea hetki sellaisille pohdinnoille.
- Kyllä vain. Kyllä vain! On jotenkin tosi huojentavaa vihdoin kohdata itsensä, tiedostaa kaikki ne polut, jotka ovat johtaneet Meidät, sekä sadattuhannet ranskan ylpeät pojat, tänne ulkoilmaan tekemään suuria sankaritekoja.
- Mutta...
- ..tiesitkös vänrikki, mitä minä juuri tajusin?
- Niin?
- ...tajusin ihan äkisti, että oikeastaan minä olisin ennemmin halunnut olla puutarhuri. Että kaikki tämä maailmanvalloitusbisnes johtuu vain siitä, että olen niin lyhyt ja halusin jotenkin kompensoida sitä - todistaa kaikille mihin kykenen. Että eihän tässä suoraan sanottuna ole mitään järkeä yksinään lähteä kaikkia naapurivaltiota vastaan - ja vielä jonnekin Venäjälle! Eihän tässä ole mitään järkeä miltään kantilta, sen minä nyt vihdoin oivalsin.
- Älkää puhuko tuollaisia. Kyllähän me tavoittelemme sankaritekoja, kuten herra Kenraali jo sanoi. Me seuraamme suurta johtajaa, me osoitamme Ranskan mahdin vaikka mahdottoman kautta!
- Poika, ei tässä ole mitään järkeä. On tosi mahtavaa tunnustaa se jollekin - ja ylipäänsä että vihdoin myönnän sen edes itselleni.
- Herra Kenraali on hyvin rohkea, kun avoimesti pohtii tuollaista ja vilpittömästi peilailee omaa persoonaansa, mutta eikö Hän ensin voittaisi tämän taistelun että pääsisimme kaikki kotimatkalle.
- Minä menen kohta puhumaan niille kaikille järkeä!
- Niillä toivon mukaan tarkoitatte joukkojamme. Hyvä idea. Rauhoittuvat kun näkevät Teidän nousevan tyynenä ratsun selkään.
- Kaadapa poika lasillinen vettä niin katsotaan, jos pysyisin hetken siellä hevosen selässä. Sanos muuten mikä on tämä lajike, vänrikki, tiedätkö? Muistatko? On nimittäin tosi puhdistavaa, tosi kirkas mieli nyt, ihan kosminen meininki!
- Mitäköhän se sanoi se myyjä... olikohan se lajike joku "waterloo" tai siihen suuntaan?
- Waterloo? Mahtavaa shittiä!