Aiemmassa kirjoituksessani kerroin kuinka joulupukista oli tullut Suomen merkittävin vaikuttaja vuonna 2100. Silloin jäi sanomatta, että maailman mittakaavassa joulupukki ei sentään ole suurin ja rakastetuin supersankari. Alkaneen vuosisadan hahmo tulee olemaan Kapteeni Ansio, työnantajien ruhtinas.
Joulupukki antaa lahjoja ja Kari Grandi tuo juotavaa janoisille, mutta työn-antaja antaa tärkeimmän, eli työtä. Kehittyneiden maiden urbaani soturi ei taistele nälkää tai leijonia vastaan - hänen jatkuva sotansa käydään muilla tarvehierarkian tasoilla.
Elämämme suurin taistelu on taistelua arjen mielekkyydestä ja omanarvontunnosta. Työtä tarvitaan, jotta sälyisi mielenterveys ja kipinä, tekemisen ponsi.
OLIVER HOLE
Alkuaikojen sarjakuvissa Kapteeni Ansio esitettiin varsin mielikuvi-tuksettomasti. Hän lähinnä paljasti korruptoituneita liikemiehiä tai sotki yritysjohtajien suunnitelmia irtisanoa väkeä. Vähä vähältä kuitenkin kapteeni Ansion käsikirjoittajatiimi alkoi saada ratkaisevia oivalluksia ja löysi keinoja kuvata todellisia yhteiskunnan ongelmia.
Ratkaiseva käänne tapahtui, kun käsikirjoitustiimiin liittyi nuori visionääri Oliver Hole, joka myöhemmällä iällään tunnettiin myös nimellä "Nairobin hullu sosiologi". Hän kehitteli uraa uurtavia teorioita ja voitti jopa talouden Nobelin. Värikkään uransa aikana Oliver Hole toimi myös dosenttina Oulun yliopistossa.
20-vuotias nero loi heti ensi töikseen Kapteeni Ansiolle joukon uusia vihollisia. Pitkäaikaisin ja kammottavin nemesis oli Tohtori Tyhjyys. Tohtori oli syönyt psykosomaattisia sieniä ja harjoittanut zen-meditaatiota, mutta jotain oli mennyt kamalasti pieleen ja tohtori Tyhjyys ajautui voiman pimeälle puolelle.
Tohtori vakuuttui siitä, että jokaisen tulisi jäädä työttömäksi ja kokea sisällään ammottava tyhjyys - vasta silloin uusi Buddha saapuisi pelastamaan ihmiskunnan. Tämä pääpahis oli siis jonkinlainen anti-bodhisattva, ei niinkään antikristus.
Juuri tällaiset huimaavat ideat tekivät Oliver Holen tuotannosta niin tunnistettavaa ja toivat uuden syvyyden Kapteeni Ansion periamerikkalaisiin sekkailuihin.
(Muita Oliverin luomia hahmoja ovat esimerkiksi madam Masennus ja super-Pekkarinen.)
TYÖREFORMIN TARVE
Sarjakuvia lukevat sukupolvet uskalsivat ajatella asioita uudelta kantilta ja Kapteeni ansion ennakkoluulottomat ideat hiipivät mukaan politiikkaan ja yrityselämään.
Omalla toiminnallaan kapteeni oli antanut rohkaisevia esimerkkejä kokonaisesta työreformista. Huomio oli kiinnitetty erityisesti siihen, miten vaikeaa työtä oli tehdä: lähes kaikki tehtävät oli jo varattu tietylle henkilölle - joka mustasukkaisesti vahti, ettei kukaan muu astuisi hänen reviirilleen. Jos esimerkiksi kadulla näki irtonaisen katukiven ja yritti laittaa sen paikoilleen, tuli heti joku huutamaan: painu vittuun, älä yritä viedä mun duunia!
Työ oli muuttunut arvotavaraksi ja suojelukohteeksi. Jos jossain oli avoin työpaikka, sitä täytyi suojella vartioilla ja murtohälyttimillä - muussa tapauksessa joku vielä yrittäisi salaa mennä tekemään sitä.
Aina kun kaupunkiin tuotiin uusia työpaikkoja, ne kuljetettiin paikalle panssaroidussa vaunussa, poliisisaattueessa. Presidentti itse saapui avaamaan työhuoneet, ja piispat siunasivat jokaisen uuden työsopimuksen.
Miljoonat ihmiset kärsivät, koska työn näennäisestä niukkuudesta huolimatta oli joka puolella silti yhä tarvetta työlle. Työhön vain ei saanut tarttua, koska se oli niin tarkasti säädeltyä. Työtä suojeltiin neuroottisemmin kuin jonkin sukupuuttoon kuolevan lajin viimeistä yksilöä.
TUOTTOKORTTI
Kapteeni Ansio -lehdessä ensi kertaa esiteltiin keksintö, joka muutti kaiken tämän. Ihmiset olivat tottuneet siihen, että kuluttaminen oli helppoa. Missä tahansa tarjoutui tilaisuuksia kuluttamiseen. Työ sen sijaan oli tiukasti rajattu tietylle alueelle ja määrätylle ajanjaksolle.
Kapteeni Ansio käänsi luottokortin idean päälaelleen. Sarjakuvan vaihtoehtoisessa maailmassa asiat olivat paremmin, koska ihmisillä oli "tuottokortti". Sitä vinguttamalla saattoi missä tahansa ryhtyä työhön heti jos vain näki työlle tarvetta.
Kun ihmiset kantoivat mukanaan tuottokorttia, he uskalsivat kaduilla nostaa roskat roskikseen ja auttaa mummot tien yli. Nyt kaikki tiskasivat itse astiansa ja trimmasivat piha-aitansa kuten muinaisina aikoina. Tuottokortti valtuutti heidät tekemään työtä missä vain, milloin vain.
Ostoskeskusten paikalle nousi nyt tienauskeskuksia. Jos kuka tahansa oli rahaa tai tekemistä vailla, hän saattoi vain kävellä tienauskeskukseen ja hänelle heti löydettiin jotain mielekästä puuhaa. Myös nuoriso hengasi "tienareissa" ja sai palkkaa vastaan kokeilla erilaisia ammatteja.
Idea oli saatu tietokonepeleistä, joissa koko ajan tarjottiin uusia tehtäviä ja pelaaja koukutettiin työhön. Tietokonepeleistä ei edes ansainnut mitään, mutta silti ihmiset vapaaehtoisesti kääntelivät vipuja ja kantoivat tavaroita paikasta toiseen.
Tienauskeskusten suosio lähti samanlaiseen nousuun, heti kun vain vaikeustaso saatiin säädettyä tasolle, joka teki tehtävästä sopivan haastavaa. Tärkeintä oli se, ettei työ ollut turhaa, riistänyt ketään tai tuhonnut luontoa. Mikä tahansa työ olikaan niin sitä tehdessään ihminen tunsi, että oli pelastamassa maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti