Saint John Lennon

Lueskellessani Antti Nylenin kirjoituksia Morrisseystä ja Jeesuksena, muistui mieleeni eräs 4-5 vuotta vanha juttu, jonka olin kirjoittanut sähköpostiin ja lähettänyt kaverilleni kommentoitavaksi. Minun oli tarkoitus laatia aiheesta isompikin essee, mutta sitten koko juttu vain unohtui, niin kuin on tapana.

Flash back iski sopivan energisellä hetkellä, joten kaivoin tekstin esiin sähköpostin uumenista. Tässä se nyt on. Korjasin vähän lauseenrakenteita, ja lisäsin sekä poistin muutaman sanan. Juttu olikin paljon valmiimpi kuin olin muistanut. Ehkä siksi se juuri oli unohtunutkin, kun siinä ei ollut työstämistä ja riittävää haastetta mielelle.

Annoin kirjoitukselle uuden otsikon, ja moni varmaan tunnistaa mihin ja keneen se viittaa.

* * *

SAINT JOHN LENNON

Jos puhumme Jeesuksen nykyaikaisista seuraajista, ensimmäisenä tulee ehkä mieleen ovelta ovelle kulkevat, arasti hymyilevät hörhösarnaajat tai maailmanloppua julistavat fanaatikot. Mutta Jeesuksen ihaileminen ei kai automaattisesti tarkoita sitä, että täytyy uskoa myös satuolentoihin ja iänikuisiin myytteihin. Jos Jeesuksen faniklubille tulisi viime vuosisadalta osoittaa suhteellisen selväjärkinen puheenjohtaja, tuskin kukaan muu sopisi tehtävään yhtä hyvin kuin John Lennon.

Jeesus oli Lennonille suorastaan pakkomielle. Hän lauloi Jeesuksesta ainakin (kuinka monessa?) biisissä ja viittasi häneen useissa vertauksissa - kuten arvostellessaan median reaktiota: "they gonna Crusify me!"

Kuuluisassa möläytyksessään Lennon julisti, että ”Beatles on suurempi ilmiö kuin Jeesus”. Sillä hetkellä Lennon itse asiassa paljasti, ettei hänen omassa horisontissaan mikään muu ollut niin suuri juttu, että kestäisi sellaista vertailua; Jeesus oli hänelle hallitseva listaykkönen, jonka paikan Beatles aikoi nyt anastaa. Lennon ei sanonut, että Beatles on suurempi kuin Elvis tai että Beatles on suurempi kuin Englannin Kuningatar – hän puhui Jeesuksesta, koska juuri Jeesus oli hänen omissa silmissään historian kovin stara ja Beatlesin täytyi ylittää Jeesukset kellottamat ennätykset ollakseen kaikkien aikojen vaikuttaja.

Tajuttuaan Beatlesin valtaisan vaikutusvallan, ja kukistettuaan Jeesuksen, ei John Lennonilla oikeastaan edes ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tulla uudeksi Jeesukseksi. Tuskin on mikään uusi havainto, että Lennon alkoi myös näyttää Jeesukselta. Hän kasvatti itselleen pitkän tukan ja parran sekä kietoutui ties minkälaisiin kaapuihin. Abbey road -levyn kannessa Lennon on pukeutunut valkoiseen ikään kuin hän olisi enkeli tai uusi kristus. Jatkuvasti Lennon jauhoi rauhasta ja rakkaudesta ja yritti elää elämänsä noudattaen Jeesuksen esimerkkiä.

Ei tule unohtaa, että myös Lennon koki eräänlaisen marttyyrikuoleman - ja otti sen vastaan filosofisen tyynesti, ikään kuin tunnistaen siinä kohtalonsa. Jeesuksen viimeiset sanat olivat "Se on täytetty", mihin Lennon coolisti vastaa: "Yeah."

Jo paljon aiemmin Lennonin ura alkaa pelottavan johdonmukaisesti seurailla Kristuksen elämää. Yhdessä Yoko Onon kanssa - joka on kuin parjattu Magdalan Maria - Lennon menee temppeliin – tässä tapauksessa temppelin pyhin on Beatles itse - ja kaataa pöydän, eli bändin, josta on tässä vaiheessa tullut melkoinen rahanvaihtajien markkinapaikka. Lennonin surmaaja, Mark ”Juudas” Chapman, oli hänkin eräänlainen uskonriehastaan seonnut opetuslapsi, joka oli hahmottanut suuren kuvion ja näkee jo kirjoitetuksi, kuinka hänen mestarinsa kohtalona on tulla marttyyriksi.

Useimpina hetkinään Lennon ei tietenkään ollut mikään huru-ukko, vaikka hän toimikin monen hörhön idoina ja äänitorvena. Hän ymmärsi uskon asioiden suhteellisuuden. Kappaleessa God Lennon laulaa: "God is a concept" - Jumala on käsite. Lennon opetti, että Taivas ja Helvetti eivät ole siellä tai täällä vaan ne ovat mielentiloja.
 
Itse olen koko ikäni fanittanut Lennonia, joten ei ole ihme, jos oma mielikuvaani Jeesuksesta on jollain tapaa heijastunut rokkitähden ominaisuuksia. Minulle myös Jeesus on ennen kaikkea kansan idoli, jolla oli rokkiasennetta ja melkoinen auktoriteettiongelma. Kiertävän bändinsä kanssa Jeesus esiintyi suurille yleisöille ja kirjoitti itse keskeisten biisiensä sanat (okei, Kultainen sääntö oli ehkä cover-matskua Kungfutselta).

Juuri tämä on mielestäni tärkeimpiä asioita, joita tulee ottaa huomioon Jeesuksen seuraajia arvioidessa. Parhaat jeesustelijat ottavat toki vaikutteita Jeesukselta, mutta eivät toista hänen juttujaan sanasta sanaan vaan ajattelevat myös itse ja löytävät oman tiensä. Lennon teki juuri näin. Hän poimi Jeesukselta muutaman tärkeän riffin, mutta loi kumminkin tunnistettavasti oman tyylinsä.

Kristityn elämä on Jeesuksen esimerkin seuraamista, vähän kuten nykyaikaisen rikkistaran elämä kulkee pitkälti Beatlesin jalanjälkiä. Kritisoimme artisteja, jos huomaamme heidän liiaksi noudattavan valmista kaavaa. Samoin ei myöskään kristillinen seurakunta saisi olla pelkkä Kristuksen cover-bändi, vaan tuore ja elinvoimainen tulkinta, johon kaikki bändin jäsenet ovat saaneet kirjoitettaa sanoja ja säveliä - unohtamatta myöskään rumpalia. Myös kristillisen sanoman kanssa sopii jatsailla ja lisäillä sinne tänne vähän omaa boogieta.