tiistai 5. heinäkuuta 2011

Miksi Muhammed meni vuoren luo?

Perustin tämän blogin siinä tarkoituksessa, että löytäisin vastauksia pieniin arkisiin ilmiöihin, jotka herättävät suuria kysymyksiä itsessäni ja ihmisissä ympärilläni. Yksi tällaisista ihmetyksen kohteista on eräs puolimuistettu ja hämärästi ymmärretty kuvajainen profeetasta, jonka oma kulttuurini on hivuttanut sanastooni ja sitä kautta myös käsitykseeni maailmasta.

Kaikki liittyy jotenkin islaminuskon perustaneeseen profeettaan ja vuoreen. Mitä asiaa Muhammedilla oli vuorelle? Miksi hän tahtoi vuoren luokseen? Mistä vuoresta edes oli kyse?

Saattaa olla, että tästäkin asiasta puhuttiin tarkemmin ala-asteella, mutta olen vain unohtanut. Tai ehkä kukaan ei tiedä, eikä kukaan haluakaan tietää. Joka tapauksessa päätin rohkeasti ottaa asiasta selvää.

Normaalisti olisin vain tyytynyt sepittämään päästäni jonkinlaisen tarinan. Myönnän sellaista tapahtuneen. Joskus olen tällaisessa tilanteessa vain satuillut ja se on mennyt läpi ihan täydestä. En muista että montaakaan kertaa kukaan olisi kommentoinut kirjoitusteni epäkohtia.

Tällä kertaa kuitenkin tein kunnon taustatyötä. Monen mutkan kautta selvisi, että kaikki alkaa Jobin kirjasta.


NO JOKO PELOTTAA, JOB?!

Monissa Vanhan Testamentin tarinoissa Jumalan voimaa kuvataan sillä, kuinka Hän halutessaan vaikka kääntää vuoret nurin. Job alistuu Jumalan tahtoon, koska tiedostaa itsensä voimattomaksi tällaisen mahdin edessä. Mitäpä siinä auttaisi kapinoida, jos kuolee vaimo ja lapset, kun Jumalan laajassa maailmassa tapahtuu even more serious shit.

"Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassaan." (Job 9:5)

Job pakenee kokemaansa surua suurempiin mittasuhteisiin. Hän kieltää inhimillisen kärsimyksensä ja kovettaa sydämensä ajattelemalla, että kokonaiset kylät ovat hautautuneet laavavirtojen alle ja tuhannet talot sortuneet maan järistessä. Hän näkee itsensä pieneksi ja sitä kautta myös hänen suuri tragediansa tuntuu pienemmältä.

Jobin kirjaa yleensä tulkitaan hyvän uskovaisen (tai hyvän palvelijan) nöyryyden ylistykseksi. Job kestää kaiken niin kuin hyvä vaimo, jota mies hakkaa. Jobin voi myös nähdä esimerkiksi ihmisestä, joka on täysin kieltänyt aineellisen maailman ja kohdannut lihan tyhjyyden. Hän kestää kaiken ehkä siksi, että hän on äärimmäinen nihilisti.

Mutta tässä ei pitänyt olla kyse vain Jobista. Esimerkiksi myös psalmeissa samaa "Jumala on suuri, vuoriakin mahtavampi" -teemaa varioidaan jo absurdisti liioitellen. Profetaalinen herran todeksi kokeminen ja mahtavaksi julistaminen ilmaistaa leikitellen:

"Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat!" (Psalmit 114:6)

(Tai ehkä tarkoitus on vain ilmaista, että aika kiitää vinhasti, vuodet juoksevat kuin villit hevoset yli vuorten - kuten Bukovsky sen ilmaisee. Mutta ehkä tuohon aikaan ei ollut animaatioita, joissa nopeutettuna näemme, kuinka vuosituhansien vieriessä mannerlaatat liukuvat toistensa alle ja kuinka eroosio nakertaa kiveä.)


VUORISAARNA JA SAARNA VUORESTA

Jeesus jatkaa tätä omassa kulttuurissaan hyvin tunnettua kielikuvaa psykologisempaan suuntaan. Useammassakin kohtaa evankeliumeja Jeesus toteaa, että jos ihmisillä olisi ripauskaan uskoa niin he siirtäisivät sillä vuoria.

Jeesuksen opetuksissa huomio on siirtynyt Jumalan mahtavilla voimilla pelottelun sijaan henkiseen valmennukseen. Jeesus on kuin urheilutiimin kapteeni (tai kapinallisjohtaja), joka yrittää valaa kuulijoihin luottamusta. Hänen viestinsä on se, että kun ihmiset uskovat itseensä ja tekevät lujasti yhdessä töitä, he saavuttavat jopa mahdottoman.

Paavali siteeraa tätä optimistisempaa variaatiota Korinttilaiskirjeessään, mikä osiltaan todistaa kielikuvan koko merkityksen nopeasti muuttuneen kristityssä yhteisössä Jeesuksen (tai jonkun häntä edeltäneen opettajan) vaikutuksesta. Paavalin kuuluisat sanat kuuluvat:

"Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja... ja usko, jolla voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi." (1. Kor. 13)

Tässä Paavalin tekstissä vuoriteema on pelkkä sivulause ja presuppositio, eli tausta, jota vasten varsinaine pointti esitetään, mutta tuon taustaoletuksen merkitys on jo vaihtunut kristilliseksi. Vanhatestamentillisessä mielenmaisemassa vuorten liikkuminen oli mitä kauhistuttavin Jumala vihan osoitus, joka sai kuset lorahtamaan housuun, mutta nyt sen voi jo rinnastaa rakkauteen!

(Ilmestyskirja on siitä v**tumainen teksti, että siinä palataan tylysti vanhatestamentilliseen vihakirjoitteluun ja ihmisiä taas pelotellaan sillä, miten lopun aikoina Jumala kaataa vuoret ihmisten niskaan.)


NO ENTÄ SITTEN SE MUHAMMED?

Tämän uuvuttavan taustoituksen jälkeen otamme muutaman sadan vuoden loikan ja pääsemme Muhammediin.

Muhammedin kerrotaan mieluusti käyskennellen vuorien yksinäisyydessä ajattelemassa ja myös esitetään joissakin tarinoissa henkilönä, joka tapasi pitää opetuspuheita vuorilla.

Varsinainen juju on kuitenkin se, että jossain vaiheessa juutalaisten ja kristittyjen runsaasti viljelemä vuoriteema siirtyi myös arabiheimojen kielenkäyttöön - ja syntyi kolmas variaatio samasta fraasista.

Tarinan mukaan Muhammedia epäilevä kuulija vaati saada näytön siitä, että usko siirtää vuoria. Niinpä Muhammed lupasi rukoilla ja pyytää Jumalalta merkkiä mahtavuudestaan.

Mitään ei tapahtunut. Vuori ei liikkunut tuumaakaan. Muhammed kuitenkin suureen ääneen kiitti ja ylisti Herraa. Hän selitti kuulijoilleen, että jos Allah olisi siirtänyt vuorta, he olisivat kaikki kuolleet.

Herra oli suuressa viisaudessaan valinnut tänään armahtaa heitä ja antaa osoituksen - ei vihastaan - vaan rakkaudestaan omia uppiniskaisia lapsiaan kohtaan. Siksi hän ei sallinut vuoren värähtääkään heidän allaan.


UUDEN AJAN VARIAATIO

Mutta hetkinen? Eihän tämä ei ollut se versio, jonka me tunnemme. Eihän Muhammed tarinassa suinkaan mene vuorelle! Hän on jo vuorella! Tarkoituksemme oli selvittää mitä hän vuorelta tahtoi, siinä tietyssä virkkeessä, jossa hän nimen omaan näkee kaiken sen vaivan päästäkseen vuoren luokse.

Jälleen meidän täytyy ottaa uuvuttava yli puolen vuosituhannen loikka historiassa. Etsimämme vastaus ei löydy edes ristiretkiltä vaan jopa senkin jälkeen, Amerikan löytämisen ja uskonpuhdistuksen ajoilta - ja jälleen huomaamme kuinka koko vuorilla seikkailemisen ydinajatuksen on muuttanut muotoaan.

"Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo." - Francis Bacon (1561–1626)

Viimeinkin. Siinä se nyt on. Mutta mitä ihmettä Bacon on oikein miettinyt! Eikö hän ole jo tajunnut, että kolme samaan meemiin kohdistuvaa mutaatiota on jo ihan liikaa ihmismielen käsityskyvylle. Kukaan ei pysy kärryillä oman kulttuurinsa arkeologisista kerrostumista!

Esitellaan nyt kuitenkin myös se ajatus, joka tähän sutkautukseen piiloutuu. Baconin koko suuri elämäntyö liittyy tieteellisen ajattelun edistämiseen. Siinä hommassa hän oli aivan mestari ja edes harvat nykyajan tieteenfilosofit ja yliopistontutkijat kykenisivät kuvailemaan - saati toteuttamaan - tieteen perusperiaatteita, kuten Francis Bacon, myöhäisrenessanssin nero, jonka jotkut jopa epäilevät olleen Shakespearen parhaiden kirjoitusten taustahäärijänä.

Bacon yksinkertaisesti esittää, että vuori (siis luonto ja sen lait) eivät tottele ihmisen haluja, vaan ihmisen on itse nähtävä vaivaa saadakseen selvää luonnon toimintaperiaatteista. Tiede on hidasta vaivalloista patikoimista pois lapsellisesta maailman käskyttämisestä ja kohti nöyrää asioiden hyväksymistä. Baconin esimerkissä Muhammed itse asiassa esitetään viisaana ja valaistuneena henkilönä, joka lakkaa istumassta persiillään ja elämästä päänsä sisäisissä kuvitelmissa - ja hyväksyy sen, että totuutta täytyy lähestyä hattu kourassa.

Baconin virke paljastaa myös hänen kantansa rationalismin ja empirismin väliseen kiistaan. Filofia ei etene, jos vastausten odotetaan vain ilmaantuvan pyynnöstä tai kontemplaation seurauksena. Saavuttaaksemme tuloksia tieteessä tai filosofiassa meidän täytyy suorittaa kokeita. Sen sijaan, että istuisimme kabineteissa ja loputtomasti teoretisoimme millainen näköala vuorelta mahtaakaan avartua, meidän tulee itse kiivetä vuorelle ja katsoa mitä siitä seuraa.


Lopuksi jää vain yksi ratkaisematon arvoitus - ja mahdollisesti jo viides variaatio samasta teemasta.

Isoin kysymys kuuluu: Miksi William Shatner kiipesi vuorelle?

Vastauksen kuulette tässä: Because he was in love.

Linkki: Video: Shatner on the Mount

1 kommentti: