Vaihtoehtoista talousteoriaa: Työn vapauttaminen ja omistusoikeus työhön

Millä tavoin työ pitäisi vapauttaa? Mitä se tarkoittaa? Työn vapauttaminen on kuvitelma maailmasta, jossa liberalismin vapausihanteet kohdistuvat myös työn tekemiseen. Talouden vapautuminen tarkoittaisi myös työn omistuoikeuden asteittaista purkamista?

Ilmiö, jolle olemme täysin sokeita, mutta jota avaruusolennot kenties ihmettelisivät: Kaupungilla on tuhansittain paikkoja, joissa voi kuluttaa rahaa - mutta ei lainkaan työn tekemiselle tai rahan ansaitsemiselle omistettuja alueita - jotka olisivat kaikille avoimia.

(Poikkeuksen tekee prostituutio, joka tarjoaa omalla tavallaan "avoimia työpaikkoja". Toinen tapa tienata rahaa on tyhjien pullojen kerääminen. Nämä työmahdollisuudet ovat kuitenkin eräällä tavoin yhteiskunnan ulkopuolisille tarkoitettuja. Varsinaisia avoimia työpaikkoja ei ole)

Ostoskeskukset ovat kaikille tuttu ilmiö, mutta tuskin pystymme edes kuvittelemaan vastaavanlaisen työkeskuksen (Working Center), jossa voisimme kierrellä tekemässä sitä ja tätä palkkatyötä. Liikkuessamme kaupungilla rahaa kaiken aikaa lipuu käsistämme, mutta mistä se on peräisin? Miten se ilmestyy tilillemme?

Onko raha ansaittu tekemällä työtä? Väärin. Raha on peräisin sopimusneuvotteluista, jotka määrittävän tiettyä virkaa. Työtehtävän seuraaminen on vain yksi virka-aseman reunaehto. Ihmiset ympäri maailmaa ansaitsevat samasta työstä hyvin erilaisia summia, koska sopimus määrittelee palkkion suuruuden. Työstä voi ansaita rahaa jopa ulkoistamalla työn jollekin muulle - näin tapahtuu esimerkiksi sairaslomalla.

Usein parasta palkkaa eivät saa ne, jotka tekevät vaativinta työtä, vaan ne, joilla on parhaat mahdollisuudet solmia itselleen edullinen sopimus.

Työn vapauttaminen tarkoittaisi sitä, että sopimusten ehdottomuus purkautuisi ja joku toinen voisi osoittaa kykenevänsä samaan työhön - jolloin hän saisi myös oman osansa palkkiosta.

Nykytilanteen haastajia ei tarvitse etsiä kaukaa: lukuisissa tietokonepeleissä on vapaamman ansaitsemisen malleja, jotka eivät perustu työsopimukseen, vaan konkreettiseen tekemiseen. Ehkä siksi tietokonepelejä on niin mukava pelata todellisen työnteon sijaan. Niissä avautuu enemmän ansainnanmuotoja. Ne tarjoavat mahdollisuuksia omien taitojen osoittamiseen, jatkuvaan kehittymiseen ja etenemiseen työuralla.

Esimerkin vaihtoehtoisesta ansaintalogiikasta tarjoaa pelisarja Grand Theft Auto. Pelissä otetaan vastaan tehtäviä kävelemällä merkittyyn paikkaan ja työ alkaa saman tien. Jos tarjotun tehtävän ottaa vastaan ja sen suorittaa kunnialla läpi, saa palkkion. Myös palkka maksetaan välittömästi.

Peli on houkutteleva kenties siksi, että sen maailma on kirjaimellisesti vapaa. Miten riemuisaa olisikaan herätä aamulla todellisuuteen, jos saisi samalla tavoin lähteä etsimään mahdollisuuksia rehellisen työn tekemiseen.

Liberalistisen talousteorian kannattajat eivät ole osanneet edes kuvitella näin utopistisen vapaata maailmaa ja silti sadat miljoonat ihmiset vierailevat sellaisessa päivittäin. Me voimme kuvitella mitä pelien yhteiskunnilta voisimme oppia - ja meidän tulisi uskaltaa tehdä näitä kuvitusleikkejä, jos tahdomme pysäyttää todellisen yhteiskuntamme kurjistumisen.


Oletetaan, että työ olisi samalla tavoin vapautettua kuin rahan kuluttaminen. Jos minulla olisi taitoja, voisin tarttua toimeen. Saisin kokeilla ja saisin epäonnistua ainakin kerran - ja sittenkin muita vaihtoehtoja olisi sadoittain.

Voisin esimerkiksi kävellä pelifirman konttoriin ja suunnitella pelejä. Jos pelejä alkaisi syntyä tai jos osaisin parannella muiden projekteja, saisin siitä pisteitä. Mitä enemmän aikaa viettäisin konttororilla, sitä enemmän saisin pisteitä - ja sen mukaan määräytyisi palkkani. Suorittaisin tehtäviä avoimessa työpaikassa.

Minun ei tarvitsisi toisin sanoen lainkaan hakea perinteistä sopimusneuvottelujen suojelemaa pestiä ja käydä läpi monimutkaista työhönhakuprosessia. Minun ei tarvitsisi täyttää ja näyttää ansioluetteloani - riittäisi, että minusta olisi firmalle jotakin hyötyä. Saisin palkkaa tehdyn työn, en ennalta määritellyn sopimuksen mukaan. Maailma olisi turvattomampi, mutta vapaa - eikö siihen liberalismi omien sanojensa mukaan tähtää?

Vastaavia avoimen lähdekoodin työpaikkoja tulisi vähintäänkin kokeilla useilla eri aloilla, kaikissa suurissa kaupungeissa. Vaikka työn tuottavuus ei olisi huipputasoa, ja palkat määräytyivät sen mukaan alemmiksi, ainakin nuoret pääsisivät kokeilemaan vapaasti erilaisia ammatteja ja näkisivät käytännössä millaisiin töihin he soveltuvat.

Suosituilla aloilla tekijöiden määrä lisääntyisi, mitä kautta palkkiot jakautuisivat yhä useammalle - mutta työstä ansaittu raha määrittyisi aiempaa paremmin sen mielekkyyden ja vaativuuden mukaan. Työ, johon vain harva kykenisi, olisi hyvin palkattua. Samoin ikävystyttävästä työstä saisi sen mukaisen suuremman palkkion, koska halukkaita tekijöitä olisi vähemmän. Ihmisten kauna ja epäilykset vähenisivät, jos he saisivat itse kokeilla ammatteja, joiden palkkioita nyt nimittävät epäoikeudenmukaisen suuriksi.


Ei uusliberalismi tai liberalismi 2.0 - vaan tajunnanräjäyttävä taloudellisen kentän vapauttaminen, jota kukaan ei ole uskaltanut edes ajatella

Viime vuosikymmeninä globaalia taloutta on vapautettu maailmankaupan ja tiettyjen etuoikeutettujen toimijoiden suhteen, mutta samaan aikaan työpaikat ovat lukkojen takana. Yhteiskunta voisi olla täysin mullistavalla tavalla kannustava, jos omia kykyjään voisi kartoittaa, kuten avoimen maailman tietokonepeleissä.

Erityisen merkittävällä tavalla työn vapauttaminen mullistaisi innovaatioita ja suurten yritysten korkeimpia asemia - valtapyramidin huippua. Kuka tahansa voisi kävellä suuryrityksen hallituksen kokoukseen ja esittää omia ehdotuksiaan. Jos hallitus pitäisi ehdotuksista, tienaisia ulkopuolinen hallituskokouksen kokouspalkkion verran. Kyse olisi tuhansista euroista. Hyvät kehitysideat löytäisivät varmasti nykyistä paremmin perille sinne, missä päätökset tehdään. Työtä ei olisi suljettu kabinettien lukittujen ovien taakse.

Korkean aseman saavuttaneet ihmiset haluavat pitää omissa käsissään työn, koska sitä kautta he voivat haalia itselleen siihen yhdistetyn vastuun ja korkeat palkkiot. Ehkä juuri tästä syystä liberalismi on tarkoittanut vain pelkästään kaupan ja kuluttamisen vapauttamista. Rahaa voi tuhlata missä vain, miten vain, koska se on hyödyksi niille, joilla on tietty itseoikeutettu asema. He saavat kuukausittain suuren summan rahaa, riippumatta siitä, onko siinä kuussa heidän työpanoksellaan ollut samanlaista painoarvoa kuin edellisessä kuussa. Heitä ei palkita tehdyn työn, vaan saavutetun aseman mukaan.

Tiedämme varsin hyvin, että moni työ kelpaisi kyllä muillekin - ja he olisivat valmiita tekemään sen paljon halvemmalla, jos vain saisivat mahdollisuuden.

Työttömien määrät ovat Euroopassa kasvamassa niin suuriksi, että seuraava keskeinen vallankumous saattaa kohdistua juurikin työhön. Työ olisi vapautettava niille, jotka siihen pystyvät ja jotka ovat valmiita tarttumaan haasteeseen.

Jos yksi ihminen on ylityöllistetty, uupunut ja stressaantunu, olisi syytä vähintäänkin tarjota muille ihmisille aiempaa paremmat mahdollisuudet tulla apuun - ja sitä kautta osallistua työn tekemiseen ja rahan ansaitsemiseen.

Työn taakan alla uupuneiden olisi aika ymmärtää, että he pärjäävät vähemmälläkin palkalla ja vähemmällä työllä. Kenelläkään ei ole synnynnäistä omistusoikeutta taivaan kannattelemiseen.

Eikö olisi aika jakaa työtä oikeudenmukaisemmin? Miksi emme kohdistaisi talouden vapautustoimia työn vapauttamiseen, jos työlle löytyy terveitä ja halukkaita tekijöitä?

Työttömyyden syynä ovat näkymättömät kulttuuriset esteet, jotka pysyvät voimassa vain, koska uskomme niihin. Olemme asettaneet työsopimukset jumalallisen ilmoituksen asemaan, koska pelkäämme joutuvamme työttömiksi - ja samaan aikaan juuri tiukat työehdot estävät miljoonien ihmisten työllistymisen.


Absurdi loppukevennys

Työllistyneet eivät enää kauaa ole enemmistönä ja silloin miljoonien usko hiipuu sosiaalisesti rakentuneiden raja-aitojen olemassaoloon. Katsojat eivät enää usko, että vain tähtihyökkääjäksi nimitetyn sankarin tulisi potkia palloa kohti maalia. Silloin yleisö ryntää kentälle ja tuhannet jalkaparit ovat Huuhkajien apuna. Suomi voittaa kenet tahansa 100-0, koska maalinteon tehtävä on asetettu avoimeen hakuun. Kaikki saavat osallistua. Saamme yhdessä enemmän aikaan, kun joukkueella on leveämmät hartiat. Muut ihmettelevät, mutta eivät pysty samaan, koska he kuvittelevat, että fysiikan lait estävät useamman kuin kymmenen henkilön osallistumisen peliin.

Nykyään nurinkurisesti tunnumme uskovan, että tehokkuus edellyttää pelaajien lukumäärän karsimista. Suomalaisella yrityksellä on irtisanomisten jälkeen maagisesti lisääntynyttä kilpailukykyä, koska tiimissä on enää vain 7 tai 8 pelaajaa vastapuolen kymmentä vastaan. Tämä on todellisen puurtamisen ja fiktiivisten mielikuvien välinen ero. Tulisi herätä todellisuuteen. Eivät työpaikat ole pyhiä. Eivät liberaalin finanssitalouden luomat rajat ole todellisia. Työ voidaan vallata takaisin, jos koko vanhanaikainen käsite puretaan ja asioista uskalletaan ajatella uudella tavoin.

Mikä yritys ensimmäisenä ymmärtäisi tämän ajatusleikin mahdollisuudet ja avaisi ovensa kaikille niille, jotka eivät vieroksu työn tekemistä? Kenellä olisi uskallusta asettaa työtä tarjolle - määrittelemättä palkkaa entiseen tapaan. Työ olisi vapaa. Työn tekijälle korvattaisiin hänen näkemänsä vaivat - mutta palkat määrittyisivät uusien pelisääntöjen mukaan. Millaisia ne pelisäännöt olisivat vapaassa työpaikassa? Se edellyttäisi kullakin alalla uutta, ennakkoluulotonta ajattelua.

Himopelaajan päiväkirja: Skyrim DLC - The Rise of Tatti

Joko olet pelannut syksyn uutta Skyrim-lisäosaa? En ole aikoihin kokenut yhtä mahtavaa vapauden hurmaa. Kuluneet viikot ovat olleet huoletonta metsästäjä-keräilijän elämää.

Uusi sienimetsään sijoittuva laajennus tarjoaa paitsi aiempaa paremman grafiikan, myös ennennäkemättömän määrän uusia aarteita ja ötököitä. Kerrankin todellisuus saa innostumaan yhtä paljon kuin dataaminen.

Varsinaista ratkaistavaa pääjuonta pelissä ei ole, mutta sivutehtäviä riittää ja kaiken lisäksi uusi Add-on on aivan ilmainen - riittää, kun omistaa auton tai asuu riittävän kaukana kaupunkitaajamista ja tehokkaista laajakaistoista.

Kumisaappaat ovat suureksi hyödyksi sekä komea (mielellään rottinkinen) sienikori. Hätätapauksessa myös muoviämpäri kelpaa, jos se on sympaattisen värinen ja jokseenkin retrotyylinen.

Pelin päätehtävä on kartoittaa ja kerätä uusia, aiempaa tehokkaampia rohdoksia. Lisäosa soveltuu siis erittäin hyvin niille, jotka ovat hahmonkehityksessä keskittyneet Alkemiaan. Vanhojen tuttujen ainesosien lisäksi uusia sienilajeja on kymmeniä, ellei satoja. Edistyneemmän pelaajan on mahdollista täyttää pakastinta tai keskittyä halutessaan myös kaupankäyntiin.

Sieniseikkailussa ei ole tasovaatimuksia tai levelikattoa. Lisäosan voi aloittaa jopa täysin uudella hahmolla. Sieniretken saalismäärät lisääntyvät sitä mukaan, kun pelaaja nousee leveliä. Esimerkiksi 4. tason sienestäjä tunnistaa vain Kanttarellin, Herkkutatin ja Lampaankäävän, mutta Levelillä 12. mukaan tulee jo Pakuri, Mesisieni, Leppärousku ja Limanuljaska.

Mitä enemmän sieniä pelaaja tunnistaa, sen suuremman määrän alkemistisia raaka-aineita hän voi löytää samalta alueelta. Niinpä harrastus muuttuu kaiken aikaa tuottoisemmaksi ja palkitsevammaksi.

Skill-tason 25. kerääjä (apprentice) on saanut oikeuden (perk) poimia monen värisiä haperoita.

Hahmokehityksessä ei käytännössä ole mitään kattoa. Yleisesti esiintyviä ja turvallisesti hyödynnettäviä sieniä pelimaalissa on vähintään 50. Niinpä puuhailtavaa riittää pitkäksi aikaa, jos omassa pelityylissä keskeisintä on juuri hahmonkehitys.

Mushroom Skill 50 (Adept) mahdollistaa ryöpättävien sienien keräämisen. Tässä useamman eri lajin rouskuja.

Uuden sukupolven seikkailupelit rasittavat selkää ja hartioita eri kohdasta kuin mihin pelaaja on ehkä tottunut

Erään perusteen lisäosan hankkiseen tarjoavat laajat tutkittavat seudut sekä kauniit maisemat.

Tähänastisista avoimen maailman peleistä Rise of Tatti on kenties laajin. Pelimoottoriin on lisätty uusi ominaisuus: Jokamiehen Oikeus. Se tarkoittaa sitä, että pelaajalla on alusta saakka pääsy kaikille pelimaailman alueille - vaikka toki on aina olemassa se vaara, että hän juuttuu suohon, tippuu jyrkänteeltä tai joutuu naapurin koiran raatelemaksi.

Lisäosan kehittäjät ovat ottaneet huomioon tuoreet tutkimukset, jotka osoittavat istumisen olevan hengenvaarallista. Niinpä peliin on sisäänrakennettuna jumppatreineri, joka pakottaa pelaajan aika-ajoin kyykistymään ja nousemaan, kyykistymään ja taas nousemaan.

Aloittelija on onnekkaasti törmännyt herkkutattiesiintymään, eikä malta olla kuvaamatta löydöstään.

Oman ulottuvuutensa tarjoaa moninpeli. Erityisen nautinnollista on omien sienisaaliiden esittely sosiaalisessa mediassa. Pelissä on monta Saavutusta, joita voi ansaita esimerkiksi ärsyttämällä kyllin montaa kaveriaan loputtomilla tattikuvillaan ja kyselyillään: "Mikä sieni? Voiko syödä?"

Kuvien jakamisesta ja niistä saaduista vastauksista kertyy Kokemuspisteitä, joten sitä ei kannata laiminlyödä. Taitotason 75 (Expert) saavuttaminen avaa mahdollisuuden ylimielisesti tyrmätä muiden epäonniset arvaukset (perk: douchebag). GiT GuD!

Himopelaaja suosittelee. Vuoden paras lisäosa! 9,5/10.

PS. Entä mitä tapahtuu, kun saavutat taitotason 100 (Master)? Silloin voit jättää hyvästit kaupunkielämälle ja kadota Lapin erämaahan. Viimeinkin todellinen elämäsi on täyttä selviytymisseikkailua ja avoimen maailman roolipeliä. Olet vapaa. Sinun ei enää tarvitse odottaa zombihyökkäystä ja yhteiskunnan romahtamista.

Vihreät kiellot Suomen työllisyyden pelastajana

Usein kuulee väitettävän, että ympäristöystävällinen tai eettinen vaihtoehto olisi aina taloudellisen kehityksen jarruna. Suomi ei yllä kiinalaiseen tehokkuuteen, koska välitämme työntekijöiden oikeuksista tai pyrimme liiaksi valvomaan tuotannon päästöjä.

Väitän, että tällainen ajattelu on yksi Suomen alati kurjistuvan talouden taustasyistä. Olemme kuunnelleet liikaa amerikkalaisia uusliberalisteja ja onnistuneet kehittämään arvopohjaisen ristiriidan. Useimmat kansalaiset kyllä haluavat tehdä eettisesti oikeita ratkaisuja, ja arvopohjamme on sikäli terveellä pohjalla, mutta taloudessa emme osaa hyödyntää moraalisia hyveitä. Emme näe niitä resurssina ja siksi ne ovat resurssi, joka jää hyödyntämättä.

Annan yksinkertaisen esimerkin. Olemme jo muutaman vuosikymmenen käyneet avointa sotaa tupakointia vastaan. Sitä on rajoitettu yksityisasunnoissa, baareissa, taloyhtiöiden parvekkeella ja niin edes päin. Tupakointia on vastustettu terveydellisistä syistä, mutta samaan aikaan sen turvin on kertytetty valtion verokassaa.

Tämä on erityisen hyvä asia siksi, että tupakka on pääosin ulkomainen vientituote. Tupakkateollisuus työllistää etupäässä jossain muualla kuin Suomessa. Tupakoinnin vähentäminen on hyväksi Suomen vaihtotaseelle. Mitä vähemmän suomalaiset polttavat, sitä vähemmän Suomesta valuu rahaa ulkomaisille tupakkayhtiöille.

Muutama vuosi sitten kirjoitin siitä, miten hieno asia piratismi on, koska sen ansioista suomalaisten ei tarvitse köyhtyä Hollywoodin ja muusiikkiteollisuuden jättifirmojen kustannuksella. Miltei samoista syistä meidän kannattaa siis puolustaa piratismia ja vastustaa tupakointia.

Entä kun mukaan liitetään vielä vihreät arvot? Tupakoinnin myötävaikutuksella voisimme peräti luoda satoja uusia työpaikkoja.


TEOLLISUUDEN RAJOITUKSET VOISIVAT TOIMIA TALOUDEN PIRISTYSRUISKEENA

Tupakantumpit ovat haitaksi ympäristölle, koska ne on valmistettu meteriaalista, joka ei hajoa luonnossa - tai maatumisessa kestää tarpeettoman kauan.
Tiesitko-Nain-tuhoisasti-tupakantumpit-vaikuttavat-luontoon

Tupakan jäännökset, eli lähinnä filtterit ovat kenties suurin yksittäinen roskien lähde maaseudulla ja kaupungeissa. Olisi varsin aiheellista säätää asetus, jonka mukaan Suomessa ei saa myydä - tai maahan ei saa edes tuoda sellaisia valmiiksi käärittyjä särkiä, joiden filtteri on valmistettu maatumattomasta selluloosa-asetaatista.

No niin, nyt se viherpiipertäjä on taas asettamassa kieltoja. Kiellot ovat kansalaisten inhokkiasia numero yksi ja ne toimivat vapaan talouden esteenä. Ei ajatustakaan tuollaiselle!

Mutta mitä jos kerrankin luopuisimme ennakkoasenteistamme ja ajattelisimme loppuun. Oletetaan siis, että Suomen Eduskunta äänestäisi sellaisen lain puolesta, joka velvottaisi tupakkayhtiöitä valmistamaan luonnossa maatuvia filttereitä. Kuinka tämä haittaisi Suomen taloutta?

Voi olla, että hetkellisesti tupakka-askin hinta kohoaisi. Vanhat filtterit täytyisi korvata materiaalilla, joka olisi ympäristöystävällinen ja ehkä kalliimpia. Onko tämä silti mikään ongelma? Ei ainakaan silloin, jos haluamme vähentää tupakointia ja siitä syntyviä haittoja.

Varsinainen taloudellinen jymypommi on kuitenkin vasta tulossa. Miten kansainväliset suuryritykset reagoisivat siihen, että Suomi asettaisi tällaisen lain? Varmaankin ne ainakin lobbaisivat ahkerasti sitä vastaan. Oletetaan kuitenkin, että laki menisi läpi. Yhtiöt todellakin joutuisivat muuttamaan käytäntöjään ja lanseeraamaan uuden ympäristöystävällisemmän sätkän.

On täysin realistista olettaa, että osa yhtiöistä näkisi tämän kilpailumahdollisuutena. Lain astuessa voimaan he haluaisivat olla ensimmäisiä uusilla markkinoilla. He haluaisivat kehittää parhaan korvaavan tuotteen, jota voisivat markkinoida kaikkein ympäristöystävällisimpänä ja terveellisimpänä vaihtoehtona, koska nyt tämä määrite olisi nostettu pöydälle ja julkiseen keskusteluun.

Laki koskisi Suomessa myytäviä savukkeita, joten tarvittaisiin suomalaisia asiantuntijoita. Kyse olisi pienistä erillismarkkinoista, joten miksi näitä filttereitä ei valmistettaisi juuri Suomessa. Itse asiassa, eikö suomalaisten yritysten kannattaisi alkaa kilpailla siitä, että voisivat tarjota ulkomaisille tupakanviljelijöille taatusti vaatimukset täyttäviä filtterimateriaaleja.

Voi jopa olla, että monet suuret ja perinteiset tupakkajätit eivät ollenkaan tajuaisi missä mennään. Pian kävisi niin, että Suomessa myytävistä savukkaista jopa puolet olisi valmistettu Suomessa. Tänne tuotaisiin vain raaka-aineet. Suomeen olisi syntynyt muutama sata uutta työpaikkaa materiaalitutkimukseen, tuotekehittelyyn, pakkaamiseen ja logistiikkaan. Suomi saisi uusien pelisääntöjen ansioista jalansijaa markkinoilla, joiden ei pitänyt lainkaan olla valloitettavissa.

Miksi näin kävi? Koska halusimme edustaa korkeinta laata ja korkeinta eettisyyttä.

Mietitään vielä pidemmälle. Suomessa olisi siis kehitetty ja patentoitu ympäristöystävällinen savukefiltteri. Olimme ensimmäisenä paikalla, koska tajusimme, että se on mahdollista. Uskalsimme kuunnella unelmiamme ja elää puhtaammassa maailmassa.

Muutama vuosi myöhemmin myös Ruotsi ja moni muu Euroopan maa ovat kyllästyneitä kaikkialla lojuviin tupakantumppeihin. He päättävät seurata Suomea.

Mitä siitä sitten seuraa? Patentit. Tuotantomekanismin. Tuotantoketjut. Työpaikat. Ne kaikki ovat Suomessa jo pitkälle edistyneitä.

Vuonna 2025 filtteriteollisuus työllistää Suomessa jo viisi tuhatta ihmistä. Miksi meille kävi näin? Koska halusimme olla edelläkävijöitä eettisyydessä. Koska uskoimme siihen, että paras tapa muuttaa maailmaa eivät ole taloudelliset vapaudet, vaan kiellot, jotka tähtäävät korkeampaan laatuun ja osaamisen.


LOPUKSI

Esimerkin voi laajentaa tupakantumpeista monelle muulle elämänalueelle. Kyse on siitä, että meidän tulisi uskaltaa luottaa omaan sisäiseen kysyntäämme. Jos me haluamme elää paremmassa maailmassa, ja uskallamme rakentaa sellaisen, tuolle paremmalle maailmalle riittää kyllä kysyntää muuallakin.

Suomessa on hukattu kyllin monta tilaisuutta olla vihreän teollisuuden edelläkävijöitä, koska vihreitä arvoja ei ole nähty mahdollisuutena luoda uusia työpaikkoja.

Materaalien kierrätys on yksi keskeisin vihreä ala, joka tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Myös siihen on varauduttava kieltojen kautta. Suomi voisi aivan hyvin olla ensimmäinen maa, jossa ei saa myydä sellaista elektronikkaa, jota ei voi korjata tai kierrättää. Voisimme luoda valtavasti uusia työpaikkoja, jos uuden ulkomaalaisen taulutelevision sijaan korjaisimme hajonneen taulutelevision.

Korjaaminen työllistää lähellä, uuden hankkiminen työllistää toisella puolella maapalloa. Tämä on uuden globaalin ajan talousteoriaa ja pätee erityisesti sellaisille aloille, joilla Suomi ei ole kansanvälinen toimija.

Muutamia tuhansia uusia työpaikkoja voisi luoda esimerkiksi siten, että vähennettäisiin autojen korjaamisen verotusta - mutta kiristettäisiin uuden auton hankkimisen verotusta. Autokanta vanhenisi, mutta autojen korjaaminen työllistäisi suomalaisia konepajoja. Korjaaminen ei ole vain trendikästä köyhistelyä tai ekologisempi vaihtoehto - se edustaa myös tervettä isänmaallisuutta.