1900-luvun tieteessä yksi on ylitse muiden. Nyt varmaan mietit: ai Einstein vai? Ei suinkaan. On hieman kyseenalaista edes kutsua Einsteinia tiedemieheksi, sillä hän oli vain yksi aikansa tuhansista tabermantukkaisista teoreetikoista. Einsteinin onneksi hänen kaavansa ja laskelmansa lähtivät oikeista oletuksista, jotka James Clerk Maxwell oli muotoillut puoli vuosisataa aikaisemmin. Einstein vain salli itselleen sen ajatuksen, että mitäpä jos aine onkin energiaa ja aika suhteellista - ja yhtäkkiä monet ennen niin pulmalliset tieteen havainnot loksahtivat yhteen.
Einstein oli kylläkin ennakkoluuloton ajattelija, joka mullisti fysiikan, koska luotti enemmän paljaiden lukujen todistukseen kuin ylevään newtonilaiseen traditioon. Varsinaisen puurtamisen ja tutkimisen alalla hän ei kuitenkaan yllä korkeimpaan kärkeen. Jos käytetään niinkin karkeaa mittaria kuin Nobel-palkintoja, nähdään, että vain yhdelle henkilölle tämä kunnia on suotu peräti kolme kertaa:
1903 - fysiikka
1911 - kemia
1914 - laki & järjestys
Ensimmäisellä kerralla palkinto myönnettiin pariskunnalle, uusien radioaktiivisten alkuaineiden löytämisestä. Kuitenkin vain muutama vuosi myöhemmin mies menetti henkensä traagisesti, ja vaimo jatkoi työtään yksin.
Puolison tapaturmainen kuolema vaikutti sankarimme myöhempiin ponnisteluihin, sillä vuoden 1903 läpimurron jälkeen kuuluisuus ja rahallinen apu olivat jo tyydyttäneet pariskunnan suurimman kunnianhimon. Laboratoriossaan he enää lähinnä kuuntelivat jatsia ja paistoivat popcornia radiumin hehkussa.
Oli tavallinen perjantai-ilta ja Pierre Curie oli käynyt lainaamassa uusimman George Méliesin kuuseikkailun läheisestä videovuokraamosta. Hän oli ylittämässä katua, kun hevosvaunut syöksyivät esiin sumusta ja murskasivat hänen luunsa. Vaunuja ajoi poliiseja pakeneva pankkiryöstäjä.
Marie järkyttyi onnettomuudesta niin suuresti, että kykeni säilyttämään elämänhalunsa vain suuntaamalla kaiken voimansa työhön. Miehensä hautajaisissa Marie Curie vannoi, ettei lepäisi ennen kuin olisi tieteensä keinoin poistanut maailmasta rikollisuuden.
Hän eristäytyi laboratorioonsa ja eli vuosia vain rakkauden eläintensä seurassa. Perheen lemmikit edustivat hänelle lempeyttä ja hyvyyttä, ja hän keksi sekoittaa niiden ruokaan radiumia, sillä uskoi vakaasti, että säteily parantaisi kaikki vaivat. Näin syntyivät modernin ajan ensimmäiset supersankarit: Pollonium-koira ja kissa Pikivälke.
Yhdessä voittamattomien eläintensä kanssa Marie Curie hallitsi yötä ja piti huolta siitä, että kaikki kunnon kansalaiset saivat nukkua yönsä turvassa.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen kuitenkin mullisti kaiken. Rintaman molemmin puolin johtajat vaativat ajan kuuluisinta naista kehittämään itselleen radiumtykkejä tai supersotilaita.
Marie Curie ei koskaan saapunut vastaanottamaan viimeistä hänelle myönnettyä tunnustusta, lain ja järjestyksen Nobelia, sillä vain viikkoa ennen hän katosi mystisesti. Arvellaan että Curie pettyi ihmiskuntaan ja vetäytyi johonkin syrjäiseen piilopaikkaan, jossa hän pian menehtyi kaikkeen saamansa säteilyyn.
Internetin mysteeri- ja salaliittosivut ovat kuitenkin hahmotelleet lukuisia teorioita, jotka kiistävät virallisen historiankirjoituksen. Jotkut epäilevät, että Marie Curie vetäytyi Korvatunturille, jossa hän kasvatti lentäviä poroja. Tämä selittäisi myös sen, miksi Petterin nenänpää hehkuu.
Toiset väittävät tietävänsä, että Marie Curie nukkuu kuun pimeällä puolella, josta hän vielä palaa auttamaan maailman tiedeyhteisöä sen kriittisimmällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti