Suht eeppistä

Homeroksella oli poika. Se olikin ihan fiksu poika ja pian sen jälkeen kun se täytti 10 vuotta, se kysyi:
- Iskä? Onko se ihan totta kaikki se mitä olet kertonut Odysseuksen seikkailuista?
- No, onhan se tavallaan, mietti Homeros. - Se on sellainen eeppinen versio tapahtumista.
- Mitä se tarkoittaa se sellainen eeppinen? kysyi poika.
- No, se on sellainen vähän paranneltu ja ehkä myös vähän paisuteltu tarina, jotta siinä olisi enemmän draamaa ja jännitystä.
- Ai niin kuin super-mega?
- Joo, vähän niin kuin.
- Tai niin kuin yber?
- Joo, just niin.

Poika mietti hetken. Jatkoi sitten kyselemistä:
- Entä mistä se sitten tulee se tarina ennen kuin siitä tuli eeppinen, super-mega ja yber?
- Jaahas, pohti isä ja suki partaansa (vanhalla iällä Homeroksesta oli tullut vähän hidas): - Kaikki sai alkunsa siitä kun istuskelin tuossa satamaan johtavan tien laidassa ja sormeilin mandoliinia... tai mikä se nyt olikaan, lyyra?
Homeros kaiveli muistojaan:
- Odysseus tuli siihen ja minä tervehdin; että mitäs kuuluu, ei ollakaan taidettu nähdä vähään aikaan, oisko ollut jotain kymmenisen vuotta... ja muijaski on jo kyselly.

"Joo, kävin vähän sotimassa", vastasi Odysseus. "Jumalat eivät olleet suosiollisia ja niin me eksyttiin kurssista. Tai itse asiassa miehistö tahtoi vähän hurvitella kaiken sen miekkojen kalistelemisen jälkeen.
Ne halusivat koukata Kreetalle katsomaan jotain seireenien tanssiesitystä, ja kun en antanut lupaa, niin ne sitoivat minut mastoon. Ne palasivat esityksestä niin tuiterissa että ohjasivat laivan karikolle.
Siinä kelluessani (olin edelleen mastoon sidottuna) mieleeni juolahti nokkela keino yllättää troijalaiset. Harmi vain että se idea tuli vasta siinä vaiheessa, koska me oltiin piiritetty sitä kaupunkia vuosia ilman mitään tulosta, ja Agamemnonkin oli jo lähtenyt kotimatkalle.
No, me selvittiin kumminkin maihin vieraalle rannalle ja siellä asui sellainen yksinäinen nainen, joka kestitsi meitä. Se ei tahtonut päästää meitä lähtemään - kun oli yksinäinen ja kaikkea - mutta miehet sikailivat niin paljon, että lopulta se taipui. Et voi uskoa, miten nopeasti sotilaat muuttuvat sioiksi heti kun niiltä puuttuu ryhmäkuri ja päämäärä.
Itse asiassa lähtöä vähän nopeutti se, kun joku paikallinen sikafarmari sai kohtauksen. Se suuttui, kun jotkut meidän porukasta olivat syöneet sen lampaita. Se olikin tosi iso kaveri ja pelottavan näköinen, kun sillä oli vain yksi terve silmä."

- Vähänkö eeppistä, sanoin minä silloin.
- "Joo, aika eeppistä", toisti Odysseus, - ja siitä se sitten lähti.

Poika oli löytänyt ruohikosta ötökän, eikä näyttänyt kuunnelleen vähään aikaan.
- No?, herätteli isä. - Mitäs tykkäsit?
- Häh?, sanoi poika. - Iskä kerro taas se tarina, missä Akhilleus kastettiin pataan ja vaikka se oli vahva niin se ei sen takia saanut isona juoda soppaa niin kuin kaikki sen kaverit, niin kuin sekin pieni, jolla oli siivet kypärässä. Kerro.