Kolumbus-argumentti

Nykyaikainen koululaitos ei liiemmin arvosta väittely- ja puhetaitoja, vaikka jo klassinen antiikin retoriikka antaisi hyvän pohjan medialukutaidolle.

Ilmeisesti on vallalla jonkinlainen Lamarckilainen evoluutionäkemys. Oletetaan, että 2000-luvulla syntyvät lapset jotenkin eroaisivat keskiaikaisista: ikään kuin edellisen sukupolven tekemät heräteostokset ja kyseenalaiset poliittiset päätökset olisivat kehittäneet lasten geneettistä vastustuskykyä mainonnalle sekä propagandalle. Niinpä ei tarvita minkäänlaista kognitiivista rokotetta jatkuvaa aivopesua vastaan.(Informaation jakamisen sijaan postmoderni koululaitos voisi toimia jonkinlaisena suojana informaatiotulvalta.)

Yksi harvoista, jota voimme kiittää retoriikan oppitunnista, on George W. Bush. Hän osoitti kuinka tyhmällä läpällä, cowboy-hatulla ja freedom-sanan toistolla on mahdollista nousta huipulle aivan yhtä lailla tänään kuin antiikin Roomassa.

Itse asiassa Roomalaiset olivat kansandemokratiassaan jopa hieman pidemmällä kuin me, sillä aivottoman viihteen ohella (vuonna nolla kuuluisin tosi-teevee-ohjelma oli nimeltään "Haluatko Gladiaattoriksi?") he arvostivat myös väittelytaitoja. Tavalliset kansalaiset kerääntyivät toreille katsomaan kuinka kaunopuhujat lauloivat toisiaan suohon.

Itsekin myönnän joskus ajatelleeni, että retoriikan täytyy olla tylsää, koska a) retoriikan opetus on tylsää ja b) koska tieteellinen argumentaatio on vielä tylsempää - ja koska c) kuuluisat tutkijat, professorit ja Nobel-voittajat ovat harvoin kovinkaan karismaattisia.

Paljon enemmän hupia saan siitä kun katselen tele-evangelistoja tai luen republikaanien uskonnollisia blogeja. Tiede on ikään kuin sinisilmäisessä totuudentavoittelussaan jättänyt parhaat psykologiset vaikutuskeinot viihdeteollisuudelle, poliitikoille ja uskonlahkoille.

Oma inhimillinen tietoteoriani pohjautuu seuraavaan teesiin: On pätevää tietoa - ja sitten on tietoa, jolla voi päteä.

Retoriikkaa luullaan tylsäksi myös siksi, että aina kun manipulaatio toimii, eivät uhrit edes huomaa että heihin on vaikutettu. He näkevät vain ilmeisen järkeen vetoamisen, tylsän tieteellisen jaarittelun, ja kääntävät kanavaa. Medialukutaidon kultivoiminen edellyttää sitä, että elävöitämme myös paskanjauhamisen jalon perinteen ja suhtaudumme kunnioituksella kaikkiin irrationaalisuuden työkaluihin.

* * *

Joskus pelkkä retoriikka on suoraan vaikuttanut historian kulkuun. Moni verbaalinen kikka on nimetty keksijänsä tai jonkun kuuluisan soveltajan mukaan. Eräs tunnetuin on Kolumbus-argumentti. Sitä ei varsinaisesti keksinyt Kristoffer Kolumbus, mutta hän oli lukenut retoriikan läksynsä ja osasi hyödyntää antiikin aikaisia perinteitä.

Kolumbus oli useiden vuosien ajan etsinyt retkelleen rahoittajaa. Monet oppineet laskivat (aivan oikein) että merimatka Euroopasta Intiaan olisi liian pitkä - ja toiset taas taikauskoissaan pelkäsivät merihirviöitä tai maapallon laidan yli putoamista.

Lopulta Kastilian kuningatar Isabella vakuuttui Kolumbuksen suunnitelmasta kuuluisassa väittelyssä. Kuningatar tahtoi saada todistuksen siitä, ettei maapallo ole litteä.

Kolumbus oli tuloksetta käynyt saman keskustelun jo monen liikemiehen ja monarkin kanssa. Hän oli kertonut siitä kuinka merellä loittonevat laivat katoavat kaartuvan maankuoren taakse. Hän oli esittänyt kymmeniä vastaavia todistuksia. Nyt hän kuitenkin keksi käyttää toista taktiikkaa:

- Tahdotte siis vakuutuksen siitä, että maapallo ei ole litteä?, Kolumbus toisti. - Onko teidän korkeutenne koskaan tullut miettineeksi miksi maapalloa kutsutaan MAA-PALLOKSI? Ei kai maan piiriä suinkaan kutsuttaisi palloksi, ellei se olisi pallon muotoinen?

Salissa nousi hälinä ja kuohu, kun teologit, matemaatikot ja muut kuningattaren neuvonantajat yhdessä raapivat peruukkejaan. Kolumbus ei antanut kenellekään mahdollisuutta keskeyttää vaan jatkoi:
- Kyllä kai laupias Taivaallinen Isämme olisi pitänyt huolen siitä, että hänen hienointa luomustaan kutsuttaisiin nimellä, joka sitä parhaiten kuvastaa? Jos maa todella olisi littana niin kyllä kai me nyt keskustelisimme purjehduksesta Maalätyn tai Maakiekon ympäri, ja kuka tahansa joka ehdottaisi sellaista olisi varmaan aivan järjiltään? Ja koska näin ei ole asian laita, vaan puhumme pallosta, jota kutsuvat palloksi myös ne, jotka vastustavat ajatustani, täytyy suunnitelmani tältä osin olla vastakohtaista, eli täysin rationaalinen ja perusteltu.
- Huraa, huusi silloin kuningatar. - Mutta entä jos matka on liian pitkä ja näännytte? Tai entä jos joudutte myrskyyn tai kohtaatte merihirviöitä?
- Silloin säästytte maksamasta kenellekään palkkaa, vastasi Kolumbus.

* * *

Koska olen keskustellut aikamatkaaja John Titorin kanssa, tiedän että samaa argumenttia tullaan onnistuneesti käyttämään myös 2440-luvulla galaktisen Olympia-liiton kokouksessa. Keskiväliolentojen edustajat eivät ole yhtä suvaitsevaisia kuin ihmiset sille ilmiölle, että kahdella eri klassisella kilpailumuodolla on sama nimi "jalkapallo".

Päätetään äänestyksellä ratkaista kumpaa lajia vastaisuudessa kutsuttaisiin tällä nimellä: yhtä missä JALALLA liikutellaan PALLOA vaiko toista, jossa pehmusteisiin pukeutuneet miehet kasautuivat torneiksi?

Kolumbus nousee tuolloinkin esiin ennakkotapauksena ja lopulta vuoden 2448 Bembölen kesäkisoissa amerikkalaisen jalkapallon uudeksi viralliseksi nimeksi tulee "kainalosoikio".