Elämänhallinnan suureet

Hahmotelmia humanistisesta tietoteoriasta ja avaimia elämänfilosofian tutkimukseen.

Mistä puhutaan, kun puhutaan onnellisuudesta, itsetunnosta tai optimismista? Puhutaan sadasta eri asiasta ja usein muiden kanssa täysin ristiin.

Elämänhallinnan oppaita julkaistaan nykyään ennätysmääriä - laji on suorastaan syrjäyttämässä kaunokirjallisuuden myyntilistoilla. Ainakaan perinteisellä akateemisella filosofialla ei hevin ole keinoja yltää muodikkaiden elämäntapagurujen suosioon.

Tutkimusten mukaan optimismi on vuoroin vaaratekijä elämässä ja vuoroin taas menestyksen edellytys. Tutkimusten tulokset ovat ristiriidassa keskenään, koska niiden aiheet ovat yhteismitattomia.

Psykologiassa ja etenkin self-help-alan tutkimuksessa tulisi nykyistä paremmin tunnistaa erot samojen käsitteiden käytössä. Muutoin tutkimuksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa.

Yksi elämänhallintakirjojen suosion salaisuus onkin siinä, ettei alan tutkimus tuota mitään kumuloituvia tutkimuksia.

Yhä nykyäänkin monet alan klassikot, kuten "kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" edustavat alan parhaimmistoa, koska kukaan ei osoita niiden väitteitä oikeiksi tai vääriksi.

Väitteitä ei voi todistaa oikeiksi tai kyseenalaistaa, jos ei tiedetä, mitä kysymys tarkalleen ottaen koskee.

Alalla on pieni vetovoimainen käsitteistö, mutta ei lainkaan suureita. Kaikki haluavat menestystä, onnellisuutta, rakkautta, vahvan intuition ja hyvät elämäntavat ja itsekuria.

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka eivät merkitse yhtään mitään. Niistä voi puhua loputtomasti, väittää mitä tahansa ja se kaikki puhe on huttua.

Mitä tarkoitan suureilla?

Annan esimerkin taloudesta, koska talouspuheessa toisinaan kärsitään aivan samasta ongelmasta.

Fysiikassa erotetaan toistaan määrää mittaavina suureina muun muassa litrat, grammat, newtonit ja moolit. Myös pituutta tai välimatkaa mitataan esimerkiksi metreillä, parsekeilla ja valovuosilla.

Fysiikassa on tietyt säännöt, joiden mukaan yhden suureen voi kääntää toiseksi, mutta se ei käytännössä aina toimi niin. Esimerkiksi jos litra mansikoita ilmaistaan grammoina, siinä on tapauskohtaisia eroja.

Fysiikassa suureita on useita juuri siitä syystä, että joissain tilanteissa tietty suure on toista epäluotettavampi. Esimerkiksi ilmanpaine vaikuttaa veden kiehumispisteeseen tai mansikoiden lajike niiden litratilavuuteen.

Fyysikon täytyy tietää tarkoin suureiden keskinäiset vaikutussuhteet. Tällainen kokonaisteoria on vaikeampi rakentaa psykologiassa, mutta sitä ei edes voi yrittää hahmottaa, ellei käsitteisiin saada jotain selkeyttä.

Lupasin antaa esimerkin taloudesta, joten mennään siihen.

Palkka on ihmiselle niin tärkeä asia, että tilastoitaessa ja vertaillaessa palkkaa, erotetaan esimerkiksi bruttopalkka ja nettopalkka. Tämä ei vielä ole mitään erityisen monimutkaista sivistyssanastoa, mutta vaikeammaksi homma menee, kun aletaan puhua elintasoindekseistä tai ostovoimasta ja suhteutetaan eri maiden palkkoja paikalliseen hintatasoon.

Ihmiset eivät enää tiedä kenen pitäisi olla kateellinen kenellekin. Jopa asiantuntijat saattavat kiistellä siitä, mitä kaikkia asioita tulisi huomioida - mutta varsinainen pointti on se, että taloustiede toimii hieman samoin kuten luonnontieteet, koska se ainakin yrittää luoda suureita, vaikka ne koskisivat abstrateja sopimusluontoisia ilmiöitä, kuten rahaa.

Taloustieteelliset suureet muistuttavat fysikaalisia suureita suuri siinä suhteessa, että nettopalkka ja ostovoima (tai elintasoindeksi) ovat keskenään hieman samanlaisessa suhteessa kuin kilogrammat ja newtonit, joilla mitataan asioiden painoa.

Kilogrammat eivät ota huomioon sitä, että painovoima on esimerkiksi omalla planeetallamme tietyn suuruinen ja Marsissa tai kuussa sama esine painaisi vähemmän. Useissa suureissa on mieltä, koska niiden käyttäjät tietävät millä tavoin diskurssin tai tutkittavan asian painopiste muuttuu, kun päätetään käyttää tiettyä suuretta jonkin arkisemman sijaan. Tarkkuus kasvaa tai vältetään relativismi (kilogramma on subjektiivinen ja suhteellinen, koska se määrittyy omien elinolosuhteittemme ehdoilla).

Tähtitieteilijät (tai astrofyysikot tai kosmologit) käyttävät tietyissä diskursiivisessa kontekstissa ennemmin parsekia ja toisessa he puhuvat valovuosista - ja kolmannessa yhteydessä astronomisia yksikköjä. Minä en osaa selittää syitä, mutta kyse on suureista (sekä kenties alan tradition tuntemukseen liittyvästä hifistelystä).

Suurelle yleisölle suunnattu elämänfilosofia ei luonnollisestikaan panosta paljoa aikaa käsitteiden määrittelyyn, mutta myöskään akateeminen elämänfilosofia ei käytä "onnellisuutta", "tahtotilaa" tai "vapautta" mitatessaan taloustieteiden kaltaisia suureita.

Mitä se käytännössä sitten tarkoittaisi?

No esimerkiksi vapauden tapauksessa täytyisi määritellä determinismin, positiivisen/negatiivisen vapauden, tahdonvoiman ja muiden käsitteiden välisiä suhteita, eikä vain yksitellen määritellä käsitteitä ja sanoa: tätä minä tästä olen mieltä.

Edes erinomaisesti määritellyistä käsitteistä ei ole suureiksi, ellei tunnusteta niitä ympäröiviä olosuhteita, joissa niitä käytetään.

Toki asian toinen puoli on numeerisuus. Taloustieteen perimmäinen suure on tietenkin raha. Se yrittää ymmärtää rahan sekä rahaa käyttävien ihmisten käyttäytymistä.

Mielenfilosofit ovat yrittäneet luoda suureita puhumalla esimerkiksi kvalioista. Käsite vain on liian subjektiivinen ollakseen mitenkään ratkaiseva.

Onnellisuuden tutkimus voisi varmaan parhaiten edetä tällä tiellä, mutta uutta luovat, rohkeat kokeilut hukkuvat helposti puolijulkkisten personal trainereiden populismiin.

Optimismi ja pessimismi ovat ehkä lupaavin tutkimuskenttä, koska niiden liepeillä käsitteistö on melko runsasta. Olisi ehkä mahdollista selventää olemassaolevien tutkimusten avulla, millaisia erotteluja kentällä voidaan hahmottaa.

Optimismi esimerkiksi on sidoksissa itseluottamukseen, mutta myös sinisilmäisyyteen tai ja katteettomaan itsepetokseen. Pessimismi on sidoksissa terveeseen realismiin, mutta myös epäuskoon ja kyynisyyteen.

Ei olla mahdottoman kaukana siitä, ettei optimismin ja pessimistin vaihtelua ihmispopulaatioissa voisi ilmaista jonkinlaisella suureella. Silloin voitaisiin sovittaa saadut tutkimustulokset yhteen ilman, että ne puhuvat toistensa vierestä tai toisiaan vastaan.

Akateemisen filosofia oikeastaan tarvitsisi vain poimia kirjastosta onnellisuusoppaita ja nostaa ne pöydälle leikeltäväksi. Elämänfilosofian arvostus vain ei ole yliopistotasolla kovin häävi. Vaatisi rohkeutta erikoistua sellaisen aihealueen kriittiseen tutkimukseen, jota pidetään perinteisen filosofian arkkivihollisena.

Pitäisi unohtaa lupaukset nopeasta onnellisuudesta ja valmistautua helvetinoiseen hikiseen savottaan heppoisasti määriteltyjen käsitteiden luetteloimiseksi.

PS.
Kansalaisten taloudellista eriarvoisuutta mitattaessa sekoitetaan helposti tulotaso, omaisuus, varallisuus ja pääoma. Suuretkin tulot saattavat mennä kokonaan elämiseen, eikä omaisuus kartu. Pienelläkin tulotasolla voi pärjätä, jos omistaa asunnon ja maksaa vain yhtiövastikettä. Kaksinkertainen tulotaso voi elämän koko kaaren aikana merkitä sata kertaa suurempaa omaisuutta, jos 2000 tienaavan koko palkka menee elinkuluihin ja 4000 tienaavan palkasta osa muuttuu sijoituksiksi sekä kiinteäksi omaisuudeksi. Vain kaksinkertainen kuukausituloissa mitattu eriarvoisuus voi kuolinhetkellä sijoittaa toisen rikkaisiin ja toisen rutiköyhiin. Tulot ja omaisuus ovat kaksi eri suuretta.