Mitä on kvalifysiikka?

Kvalifysiikka on subjektiivisuuden laatua ja olemusta tutkiva ihmistiede tai filosofinen haara, joka lähenee eräänlaista "metahumanismia". Äärimmäisenä päämääränä kvalifyysikolla olisi kyetä selittämään avaruusolennolle, mihin perustuu inhimillinen rationaalisuus ja millaiselta tuntuu olla ihminen.

Kvalifysiikka on kaukaista sukua fenomenologialle ja patafysiikalle. Fenomenologiaan kvalifysiikan yhdistää pyrkimys tutkia ilmiömaailman hahmottumisen mekanismeja ja todellisuuden inhimillistä jäsentymistä - niin kantilaisessa kategoristen skeemojen analyysinä kuin kokemuksellisuutena itsessään (kvaliat). Kvalifysiikka ei kuitenkaan nojaudu fenomenologien vaikeatajuisuuden arvovaltaan, vaan paremminkin 1900-luvun lopun sosiaalipsykologian, kognitiivisen psykologian ja neurotieteen saavutuksia.

Oma tulkintani on, että Immanuel Kant alkujaan pyrki hyvinkin kognitiiviseen ihmiskuvaan, mutta romantiikan aikana se oli metodologisesti sekä aatteellisesti liian vaikeaa. Niinpä kantilainen koulukunta takertui liiaksi muutamaan hassuun kategoriaan - kuten apriori/aposteriori - tai vaihtoehtoisesti ajautui kohti fenomenologista kokevaa subjektia, joka etäisyys kokeellisesta tieteestä oli jo aivan liian mittava. Fenomenologia läheni enemmänkin aikakauden taiteita, kuten impressionismia ja ekspressionismia, jotka kumpikin omalla tavallaan tutkivat subjektiivisuutta, kuten muistikuvia, unia ja aistivaikutelmia.

Kvalifysiikan lähtökohtana onkin kysyä, millä tavoin ihmismieli tulee aisttikokemuksen, muistojen ja maailman väliin - sikäli kuin me edes voimme puhua tällaisista dualistisista rajoista tai olettaa mitään jatkuvasta aistivirrasta erillistä ja itsenäistä tajuntaa. Ihminenhän tulee pian hulluksi, jos hänet eristetään kaikista virikkeistä ja muista ihmisistä. Kvalifysiikan ihmiskuva ei sikäli nojaa modernismiin, että se pyrkii irtautumaan myös individualismin harhasta - kuten muistakin laajalti hyväksytyistä mielikuvista, jotka ovat houkuttelevia, mutta valheellisia. Tällaiset käsitykset eivät ole tietoisesti suunniteltua valhetta, vaan lähtökohtaisesti mieluisempia vinkuleluja, jotka paremmin varastavat huomiomme sekä sympatiamme ja joihin sitten asteittain kiinnymme.

Kvalifysiikka on pyrkimystä tiedostaa, millä kaikin tavoin ihminen aliutuisesti huijaa itseään, esimerkiksi poimimalla virikevirrasta ja uskomalla todeksi ennemmin väitteen, joka imartelee häntä itseään tai tarjoaa turvallisuutta. Me olemme myös lajina alttiita monille addiktiivisille tunnereaktioille, kuten peloille. Siksi klikkimedia perustuukin pelkojen herättelemiseen ja jatkuviin kohuihin, jotka liikuttavat, hajottavat keskittymisemme ja koukuttavat. Onneksemme kvalifysiikka voi hyödyntää tällaista läpinäkyvää laumakäyttäytymistä ja kysyä kaiken keskellä: millaista on olla ihminen? Mitä se edellyttää ja mitä siitä seuraa? Kiitos massamedian, me näemme valikoitumisen kautta millainen on ihmisen pohjimmainen kaipuu.

Kvalifysikka ei kuvittele, että ihmismieltä voisi analysoida vain sellaisenaan, irrallaan vapauden kokemuksen täyttämästä touhukkuudesta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä, jotka ovat kaikkea muuta kuin itsenäistä olemassaoloa maailmaan heitettynä. Ihmisolennosta kertoo hyvin vähän hänen väitetty järjensä, joka parhaimmillaankin perustuu sellaisiin mielikuviin, joiden todenperäisyys ja näkökulmasinonnaisuus tekevät loogisimmastakin johtopäätöksestä vain totuudenpuolikkaita.

Yksilö hahmottuu kvalifysiikassa osaksi jatkumoa, osaksi kulttuurin ja sosiaalisten kontaktien rihmastoa, joka on välttämätön yksilön onnellisuuden, älyllisen kehittymisen ja henkisen kypsymisen kannalta.

Patafysiikka ei ole suoranaisesti vaikuttanut kvalifysiikan sisältöihin, mutta kummankin alkuperässä ja metodiikassa on hämmästyttävää yhtäläisyyttä, joka osoitettiin minulla vasta hiljattain. Ensiksikin kumpikin on syntynyt aluksi kaunokirjallisena satiirina tai tieteen ivaelmana, josta asteittain on kehittynyt jotain vakavampaa. (Kvalifysiikka -termi esiintyi alkujaan scifitrilogiassa Kävelyvauhtia tähtiin, jossa ihmispopulaatiota ja sen vaarallisia viettejä täytyi hallita useiden sukupolvien ajan pienessä tähtialuksessa matkalla toiselle planeetalle.)

Patafysiikan lailla myös kvalifysiikka soveltaa metodina karnevalistista asioiden nurin päin kääntämistä. Ihminen ei osaa elää objektiivisessa todellisuudessa, vaan ainoastaan itselleen sepittämissään tarinoissa, jotka voivat olla enemmän tai vähemmän mielikuvituksekkaita ja myyttisiä, mutta silti aina valikoiduista muistikuvista ja mielikuvista rakennettuja. Me poimimme kulttuurisista aineksista ja elämäntapahtumista omaan rooliimme ja omiin ihanteisiimme soveltuvan aineksen ja kudomme niistä itsellemme identiteetin. Identiteetti on ihmiselle eräänlainen pesä, jonka ulkopuolisena reviirinä toimii laajempi maailmankuva.

Monesti totuus ihmisen toimista paljastuu, kun oletuksemme käännetään nurin. Esimerkiksi jos sana "tietoverkko" karnevalisoidaan, päästää lähemmäs todellisuutta, joka koostuu laittomasti ladatusta viihteestä, pornosta ja vihapuheesta. vastaavasti "tiedotusvälineen" ovat pikemminkin kuohutusvälineitä. Asioiden nurin päin kääntäminen ei tietenkään paljasta koko totuutta, mutta  tällainen patafyysinen metodi nopeasti kertoo, kuinka kaukana me aina pyrimme olemaan totuudesta. Me herkästi asemoimme itsemme johonkin miellyttävään äärilaitaan, jossa meidän ei tarvitse vaivata päätämme liialla ajattelulla.

Totuus ei koskaan paljastu niin yksinkertaisesti, mutta väitteiden antiteesillä me kenties pääsemme nytkähtämään irti siitä vaarallisesta varmuudesta, että oletuksemme ovat sellaisinaan tosia. Meidät on toisinaan kasvatettu tuntemaamme ihmisyyteen, mutta korkeinkin kasvatuksellinen kuri perustuu lajityypillisiin mieltymyksiin. Itsekurin kautta meidän vaistomme ja alimmat tunteemme pääsevät aivan samalla tavoin hallintaan, kuin lyhytjänteisiä tunnereaktioita seuraamalla.

Monesti ajatellaan, että järkevä ja maltillinen toiminta olisi perustavalla tavalla erilaista ihmisyyttä verrattuna siihen, jos kakkupalansa syö heti. Kuitenkin sekä itsekuria vaalivan että holtittoman henkilön taustamotiivina on toive kakkupalan syömisestä. Joku syö kakkupalansa heti ja toinen malttaa odottaa huomiseen, jos se kakkupala vaikka odottamisen voimasta muuttuisi kahdeksi. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin olennosta, jonka koko huomion on onnistunut varastamaan pöydällä oleva kakkupala.

- -
Ei tuloksia sanoilla:
metahumanismi, kuohutusvälineet, vaikeatajuisuuden arvovalta.