Geenimuuntelusta ja tieteen vaikeasta kokonaiskuvasta

Täydensin myös kesken jäänyttä kirjoitusta parin viikon takaa: mimesis-ja-ihmisyyden-kayttoopas

- - -

Tieteen viljelystä

Tiede on haastava kohde kritisoitavaksi, koska muutamien terävien lauseiden dialogissa on lähtöoletuksena helposti se, ettei puhuja ole ymmärtänyt tieteen lähtökohtia tai tunnusta sen huimia saavutuksia, koska päätyy töksäyttämään jotakin ikävää tieteestä.

"Tieteen" kritisoiminen on eri asia kuin tiedeyhteisön tai yksittäisen tieteentekijän kritisoiminen. Tiedeyhteisöjä on lukuisia, mutta nykyään useampiakin niistä näyttäisi leimaavan samantyyliset asenteet ja sosiaaliset kuviot. Voidaanko puhua tieteen rakenteellisista ongelmista, jos lainsäädäntö, poliittiset asenteet tai rahoittajat pakottavat yliopistot tietynlaiseen toimintakulttuuriin?

Eikö tieteellä voisi laajemminkin tarkoittaa niitä yhteiskunnallisia olosuhteita, joissa syntyy laadukasta opetusta ja tutkimusta?

On selvää, että tiedeyhteisö haluaa säilyttää itsellään oikeuden kritisoida jäsenkuntaansa. Jokainen tieteenala ja tiedeyhteisö on alusta saakka herkästi mieltänyt itselleen  kiltaoikeudet. Kilta ratkaisee itse sisäisesti omat kiistansa. Se ei hyväksy jäsentensä altistamista tavallisten roskajoukkojen tuomioille. Niinpä maallikkojen valitukset harvoin otetaan vakavasti, silloinkin kun aihetta olisi.

Tiedeyhteisöjen kritisoiminen tulisi myös erottaa tieteenaloihin kohdistuvasta kritiikistä. Yhteiskuntatieteilijöitä on helpompi vähätellä kuin lääkäreitä, vaikka samaan aikaan kaikkein eniten nurinaa tuntuisi kohdistuvan juuri lääketeollisuuteen ja medikalisaatioon.

Väittäisin, että lääkäreihin kohdistuva kritiikki ei nykyään kohdistu niinkään tieteeseen. Ongelma liittyy enemmänkin rahatalouden valtaan. Tilanne silti murentaa myös tieteen uskottavuutta, jos lääkärikunta hahmottuu asiantuntijoiden sijaan pikemminkin reseptioikeuksien jälleenmyyjinä.

Olen taipuvainen ottamaan asioihin sosiologisen tai jopa transsendentaalisen tarkastelukulman. Transsendentaalisella tarkoitan nyt sitä, että yksittäiset esimerkit kohoavat herkästi ajan ja paikan tuolle puolen. Niistä tulee ilmiöitä, ja ilmiöt ovat kuolemattomia, siinä missä yksittäiset ihmiset tai kansakunnat syntyvät, kukoistavat ja vaipuvat unholaan.

Tiedettä transsendentaalisena oliona rakastava filosofi tuskin voi estää sitä, että todellisen maailman esimerkit tiedeyhteisöistä tuntuvat joskus epätäydellisiltä varjoilta täydellisen itsekriittisesti totuutta tavoittelevan ideaalin rinnalla.

Tässäkin on tärkeä erottelu: tieteen langue ja tieteen parole. Kun me kultivoimme, eli viljelemme tiedettä, on joskus myllättävä koko maa ja asennettava salaojaverkostoja, ja joskus on alistuttava nypittämään yksittäisiä rikkaruohoja. Jos on puhe tieteen makromanageroinnista tai mikromanageroinnista, niin seuraava tapaus käsittelee edemmänkin jälkimmäistä: hyvin vähäpätöiseltä tuntuva tapaus havainnollistaa mielestäni sitä, miten karkeat, mustavalkoiset mielikuvat ottavat meistä vallan, jos emme salli pyhiä ideaaleja kritisoitavan.

GMO-viljelyn viisi, kuusi, seitsemän osapuolta

Olen aiemminkin kritisoinut Skepsis ry'tä siitä, miten se on varomattomasti lavastanut aidon poliittisen huolen pelkäksi hörhöjen populismiksi: geenimuuntelu ja skepsis (2014)

Aiemmassa kiroituksessani erottelen geenimuunteluun liittyvät huolet erilaisten tieteenalojen erityisongelmiksi. Skepsis ymmärtää kysymyksen yksisilmäisesti koskevan vain ruoan turvallisuutta. Jos GMO-vilja ei tuota ihmiselle vaaraa, se tulisi tietenkin automaattisesti ja hetimiten sallia.

Skepsis on redusoinut "tieteen" pelkäksi teknologiaksi. Pahin esimerkki sen tieteeseen kohdistamasta välinpitämättömyydestä on tiedote, jossa yhteiskuntatieteilijöitä ilkikurisesti moititaan siitä, että he ovat sotkeneet nenänsä asiaan joka ei heille kuulu - eiväthän he edusta "tiedettä" siinä määrin kuin Skepsis.

Pelottavasti tällainen mediapeli on kuitenkin onnistunut, ja akateemisessa yhtäväpiirissäni valtaosa pitää GMO-kriittisiä äänenpainoja pelkkänä hörhöilynä, koska onhan Skepsiskin jo todennut, että huoli geenimuuntelusta on sukua homeopatialle.

Miksi sitten geenimuuntelusta tulisi olla huolissaan? Eikö ole pieni riski, että jokin peloista realisoituu?

No, itse asiassa GMO-kriitikoiden pelot ovat jo realisoituneet, mutta tapahtumista ei voi tieteellisesti uutisoida asioiden oikealla nimellä, koska silloin myönnettäisiin, että hörhöt olivat oikeassa. On varovasti pidettävä erillään kaksi asia, jotka oikeasti kuuluvat yhteen: geenimuunnellut kasvit sekä ne myrkyt, joita ne on jalostettu kestämään. Yhtä ei olisi ilman toista.

Palaan vielä hetkeksi kiistan osapuoliin. Toisella puolella meillä on: teknologiatieteitä ihannoivat skeptikot, ylikansalliset suuryritykset sekä joukko Nobel-palkintoa janoavia geenitutkijoita. Skeptikoiden pyhänä tehtävänä on kääntää ihmisten mielipide sille kannalle, että geenimuuntelu on maailman pelastus, eikä siihen liity mitään vaaroja.

Tämä ei liity millään tavoin "skeptisyyteen", vaan kyse on pelkästä hurmasta ja politikoinnista. En odota, että yksikään maamme tuhansista skeptikoista myöntäisi olleensa väärässä. vaikka pian lyön pöytään kiistattomat todisteet.

Toisella puolella meillä on myöskin useita toimijoita, ei vain hörhöjä. Viljelijät ovat huolissaan siitä, että he joutuvat maksamaan geenimuunnellusta viljasta tai heidät kilpaillaan ulos markkinoilta. Yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja aktivistit (ne muutamat, jotka uskaltavat ottaa kantaa arkaluonteiseen kiistaan) ovat huolissaan siitä, voiko ihmisten hengen mahdollisesti pelastavista keksinnöistä pyytää rahaa. Luonnonsuojelijat ovat myöskin huolissaan ja menen siihen pian. Lisäksi on hörhöjä, joita kiinnostaa geenimuunnellun ruoan turvallisuus.

Geenimuuntelun todelliset vaarat ja niiden realisoituminen

Yhteiskunta-aktivistien pelko elämää pelastavilla patenteilla rahastamisesta realisoitui viime syksynä, kun oikeusjuttu Martin Shkrelia vastaan nousi otsikoihin. Hän oli hankkinut AIDS-lääkkeen oikeudet ja nostanut hintaa 55-kertaiseksi, niin että yksi pilleri maksoi pahimmillaan 750 dollaria:
http://www.bbc.com/news/world-us-canada-34320413

Martin Shkreli ei edes joutunut oikeuden eteen siksi, että hänen hinnoittelunsa olisi moraalitonta. Virallisesti häntä syytetään muista talousrikoksista. Köyhien rahastaminen ei ole edes mikään ongelma, mutta valtioilla on sentään vielä kykyä reagoida, jos niitä yritetään kusettaa.

2000-luvun vaihteessa Voima-lehden toistuvana teemana oli huoli vakuutuslaitoksemme amerikkalaistumisesta. Pelättiin, että vakuutuslaitoisten tehtäväksi tulee korvausvaatimusten pakoilu, mitä Yhdysvalloissa on harrastettu vuosikymmeniä. Nykyään tämäkin huoli on realisoitunut, kun vakuutuslaitos voi rekrytoida väkeä näin:

"Työkyvyttömyysratkaisuyksikössä arvioidaan työkyvyttömyyseläkettä hakevien työkyky yhteistyössä vakuutuslääketieteen ja kuntoutuksen yksikön kanssa ja annetaan yksilöllisesti perustellut hylkäävät päätökset"

Teknologia ei itsessään aina synnytä hirviöitä, mutta ihmiset, joiden valtaan se lankeaa, voivat muuttua hirviöiksi. Tällöinkään syy ei ole yleensä ihmisissä itsessään, vaan systeemissä, joka utopistisessa kehitysuskossaan sinisilmäisesti sulkee korvansa ämmien huolilta ja laiminlyö kaikkea itsekriittisyyttä.

Yhteiskuntatieteet ovat tieteiden joukossa piian asemassa sikäli, että ne saavat usein siivota teknologiateollisuuden aikaansaamia sotkuja. Teknologiausko ja rahavalta mielellään yhdessä edistävät liberalismia ja horjuttavat moraalia, jotta toinen saisi luvan rakentaa Frankensteinin hirviön ja toinen saisi luvan juhlia linnassaan ilman pelkoa talikoin aseistetun väkijoukon huomiosta.

Varsinaiseen asiaan: miten geenimuuntelu on koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään? Patentteja voidaan käyttää väärin kaikilla aloilla, miksi yhden alan tulisi olla erityistapaus?

Skenaario on niin pelottava, ettei siitä puhuta, vaikka uhkakuva on jo käynyt toteen.

Aloitan kiehtovan kauniista faktoista:

"Yhdellä hehtaarilla Amazonin sademetsää voi kasvaa yli 300 puulajia ja vielä suurempi joukko puuvarrettomia kukkakasvilajeja." - Wikipedia: Amazon

Joita seuraa toinen yhäkin varsin kiehtova fakta:

"Tuoreet niityt ovatkin olleet perinteisen maatalouden parhaita heinämaita. Ne ovat myös lajirikkaimpia perinnebiotooppejamme ja edustavalla tuoreella niityllä voi kasvaa 30-40 kasvilajia neliömetrillä." LINKKI: Perinnemaiseman luokittelua

Rehevimmillään alkuperäinen luonto on perinteisessä maanviljelyksessä (johon kuuluvat niityt osana kiertoviljelyä sekä villikasvien salliminen ojissa ja pientareilla) köyhdyttänyt jonkin verran lajirikkautta, mutta silti sallinut kymmenien lajien rinnakkaiselon.

Ja lopuksi kolmas fakta:

"After deregulation in 2005, glyphosate-resistant sugar beet was extensively adopted in the United States. 95% of beet acres in the US were planted with glyphosate-resistant seed in 2011" - Wikipedia: Genetically modified food

Glyfosaatti on torjunta-aine, joka tappaa rikkaruohoja, mutta ei geenimuunneltuja lajikkeita. Toisin sanoen glyfosaatilla käsitellyllä pellolla ei kasva muuta kuin geenimanipuloitua viljaa.

Hyvästi sademetsän 300 lajia. Hyvästi perinnemaiseman 30 lajia.

Geenimuuntelu edustaa täydellista sukupuuttoaaltoa ympäri maailmaa. Me emme puhu vain 300:sta tai 30:stä lajista, vaan kaikkien maailman maiden erilaisista luonnollisista kasveista. Puhumme ehkä 30.000 lajista, joiden sijaan yhtäkkiä kasvaa vain yhtä geenimuunneltua hyötykasvia.

95% viljelijöistä siirtyi käyttämään glyfosaattia ja geenimuunneltuja kasveja. En tiedä miten näin nopea massakuolema-aalto voi olla pelottamatta ihmisiä, ellei kyse ole ymmärryksen vajavaisuudesta ja hörhöyden sumuverhosta.

Emme puhu vain rikkakasveista. GMO-viljat on kehitetty sietämään myös hyönteismyrkkyjä tai suorastaan itse kehittämään torjunta-aineita. Hyönteisten myötä kuolevat myös linnut, jotka niitä söisivät.

Myrkkyjen on hiljattain Harvardin tutkimuksessa osoitettu olevan lähes kiistattomia syypäitä mehiläisten joukkokuolemaan:

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/85779-mehilaisten-joukkotuho-ihminen-varmuudella-syyllinen-todiste-myos

Geenimuuntelun vastustamisesta on tullut hörhö-leiman vuoksi niin arkaluontoista, ettei GMO-lajikkeiden ja myrkkyjen yhteyttä uskalleta aina mainita uutisoinnissa. Harva siis lausuu ääneen tai edes haluaa ymmärtää kiistatonta yhteyttä geenimuuntelun ja uusien kasvi- sekä hyönteismyrkkyjen välillä.

Lajikuolemaa pelättiin. Se toteutui. Mehiläisten joukkokuoleman epäiltiin ihmisen aiheuttamaksi. Sekin pelko osoittautui todeksi, kun tappajaksi paljastuivat neonikotinoidit, jotka on myöskin kehitetty juuri geenimuunneltua viljaa varten.

Tärkeimpien pölyttäjien katoaminen on johtanut heikkoihin satoihin ympäri maailmaa, mutta toistaiseksi on vältytty pahimmalta. Jopa Suomessa on muista syistä nähty surkeita mustikkavuosia, kun halla on tappanut kimalaiset.

Geenimuuntelu on mehiläisissä mitattuna tappanut enemmän henkiä kuin ruuti ja atomipommi yhteensä.

Hörhöt eivät voittaneet. Eivät he edes ymmärrä juhlia. Ei ole juhlalle aihetta muutenkaan,

Skeptikot on kiistatta lyöty, mutta he hävisivät omalle ylimielisyydelleen. Ketään ei julisteta voittajaksi.

Pahin uhkakuva on silti vielä toteutumatta. Geenimuuntelun mahdollistamien myrkkyjen aiheuttama lajikuolema ei ole katastrofaalisin mahdollinen seuraus. On myös mahdollista, että lajiston yksipuolistuessa kehittyy kasvitauti, joka kerralla ja yhtäkkisesti tuhoaa sadon kokonaisessa maanosassa.

Jos 95% viljelijöistä käyttää samaa lajiketta ja sitten juuri siihen lajikkeeseen iskee uusi tauti...

Tätä on pelätty virologiassa ja biologisessa ekologiassa (eli muissa kuin utopistisisssa kehitystieteissä) jo pidemmän aikaa, mutta Skepsisen näkökulmasta nämä eivät lukeudu tieteisiin, koska eivät tuota käsinkosketeltavia teknologisia härpäkkeitä, vaan maailmanlopun ennustuksia. Vastaavia katastrofeja on silti jo useaan otteeseen pienimuotoisemmin tapahtunut. Koskaan aiemmin vain lajisto ei ole ollut näin yksipuolista. Seuraava juttu banaaneista kannattaa lukea, jos tieto on uusi:
http://edition.cnn.com/2015/07/22/africa/banana-panama-disease/

Geenimuuntelu voi pelastaa maailman ruokatuotannon tai sitten se voi laukaista ennennäkemättömän nälänhädän.

Onko väliä, että ruoka on turvallista syödä, jos sitä ei riitä syötäväksi?