Osallisuuden vapaus

Parempaa vapautta.

Facebookissa on herättänyt kohua Li Anderssonin kommentti:

"Sosialismi tähtää ihmisten vapauden lisäämiseen"

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sosialismi-50537

Monille porvareille sosialismi tarkoittaa jotain ihan muuta. Määritelmiä on monia, ja joskus etuoikeutetuilla menevät sekaisin vapaudet ja erivapaudet. Jutussa esitellään useampiakin nykyvasemmiston määritelmiä sosialismista, mutta minua kiinnostaa nyt etenkin vapaus. Ilmeisesti vapauden ja sosialismin yhteys on ollut myös toimittajien mielestä haastattelun herkkupala, kun se on nostettu jutun pääotsikoksi.

On selvää, että monissa sosialismin nimeen toimineissa maissa yksilönvapaus tai ulkomaalaisten yritysten toimintavapaus eivät ole olleet kovin korkeassa asemassa. Kokonaiskuvaan vaikuttaa paljon ser ymmärretäänkö pohjoismaiset sosiaalidemokratiat sosialismin ilmentymiksi. Yhdysvaltain presidenttiehdokas Bernie Sanders poimii sosialistiset esimerkkinsä Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta: julkinen terveydenhuolto, äitiyspakkaus, ilmainen koulutus. Myös Obama on puhunut pohjoismaisista esimerkeistä ajaessaan julkista terveydenhuoltoa.

Suomessa taas sosialismin mallimaiksi nostetaan usein Kuuba tai Pohjois-Korea, mikä luonnollisesti vaikuttaa sanan herättämiin mielleyhtymiin.

"Vapauden" puolestaan ovat meillä omineet käyttöönsä etupäässä oikeistoliberaalit, joiden vapaus edustaa elinkeinoelämän säätelyn poistamista sekä verotaakan keventämistä. Sosialismin keskeiseksi piirteeksi ymmärretään keskusjohtoisuus, suuri julkinen sektori, byrokratia sekä korkea veroaste. Verotus näyttäytyy riistona sen näkökulmasta, jota verotetaan. Ilmaisesta koulutuksesta nauttivan näkökulmasta taas verotus tarjoaa mahdollisuuden kartuttaa osaamista ja sitä kautta osallistua työelämään.

Kaikki mainitut sosialismin pääpiirteet ovat eriskummallisia sikäli, että ne löytyvät myös kuningasvallan aikaisesta feodaaliyhteiskunnasta; etenkin keskusjohtoisuus ja korkea veroaste. Byrokraattisuutta on puolestaan harrastettu esimerkiksi muinaisessa Kiinassa, jossa innokkaasti kyseltiin todisteita ja virkamisekoneisto iski kaikkeen leimansa, ennen kuin mikään liikkui. Byrokratia oli kenties vain luonnollinen seuraus siitä, että Kiinassa oli keksitty paperi.

Suuri julkinen sektori on kenties siis ainoa piirre, jonka voidaan aidosti sanoa leimaavan sosiaalidemokraattisia pohjoismaita. Suurelta osin paisunut valtion budjetti kuitenkin selittyy vinoutuneella ikärakenteella sekä suurella työttömyydellä. Eläkeläisten suuri määrä juontuu sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista sekä yleisen eliniän lisääntymisestä. Suuri työttömyys on leimallisesti globaalin kapitalismin piirre. Jopa korkeat työttömyystuet voidaan ymmärtää kapitalismin teorian tuotteeksi, sillä rahalla ylläpidetään ostovoimaa.

Mikä lopulta on sosialismia meidän järjestelmässämme? Julkinen sairaanhoito ja ilmainen koulutus? Nehän löytyvät Marxin ja Engelsin Kommunistisesta manifestista, jonka kymmenestä käskystä meillä on omaksuttu 3/10:

nro 2. Progressiivinen verotus.
nro 6. Valtionrautatiet, eli VR sekä julkinen tieverkosto.
nro 10. Kaikkien lasten ilmainen koulutus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunistinen_manifesti

Perintöverosta me olemme luopuneet kokonaan (nro 3), samoin kuin valtionpankin yksinoikeudesta luotonantoon (nro 5). Valtion yritysomaisuutta (nro 7) on asteittain yksityistetty, eikä missään vaiheessa yksityishenkilöiden omaisuutta ole laajamittaisesti takavarikoitu tai pakkolunastettu, lukuun ottamatta puolustusvoimien hallussa olevia alueita tai muutamaa saimaannorpille omistettua luotoa, jotka on väkisin määrätty suojelualueeksi.

Suomalainen sosiaalidemokratia on siis noin 35% marxilaista, jos puolittain katsotaan toteutetuksi käsky nro 7: "Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen..." Enin osa maamme tehtaista ovat aikoinaan yksityisten sukujen rakentamia. Valtio ei omista esimerkiksi voimaloita tai sähköverkkoja.

Yritysten näkökulmasta laajasti koulutettu työvoimaresurssi olisi vain ilmaista kulttuuripääomaa, ellei kouluttautumiseen liittyisi oletusta korkeammasta palkkatasosta. Siitähän me asteittain myös olemme vapautumassa, eli opiskelun tähtäimenä eivät useinkaan ole huimat ansiot, vaan ylipäänsä mahdollisuus minkäänlaisiin töihin. Joku hullu voi tietenkin minun tavoin opiskella myös silkan sivistyksen tähden.

Yritysten, yhteisöjen ja yksilöiden vapaudet voivat hyötyä toinen toisistaan tai kilpailla toisiaan vastaan. Yritysten kannattaisi maksaa paremmin koulutetusta työvoimasta verojen muodossa, jos koulutus on järjestetty tarkoituksenmukaisesti, mutta globaaleilla markkinoilla niiden on helppo kiertää verovastuuta. Emme voi keskustella määritelmien pohjalta, etenkin jos määritelmät ovat vanhentuneita. Nykyisten talouskriisien ytimessä ei mitään kiinnepistettä debatissa ei voi määritellä yksiselitteisesti, yhden esimerkin kautta. On luotettava sanattomaan intuitioon ja sallittava käsitteiden merkitysten pomppia mato-ongen kohon lailla kuin kelluvan valuutan.

Lisääntyvä eriarvoisuus tekee vaikeammaksi sen, että kaikilla kansalaisilla olisi yhtäläinen vapaus osallisuuteen tai osallistumiseen. Urheilulajeissakin on suuria eroa: esimerkiksi jääkiekon junioritoiminnasta on tullut niin kallista, ettei köyhien perheiden lapsilla ole varaa osallistua välinekustannuksiin, hallivuokriin ja ammattivalmentajien palkkoihin. Niinpä heillä ei ole osallisuutta lajiin, Heidän täytyy tyytyä potkimaan palloa, kuten eteläisessä maailmassa on tapana.

Vaikka "osallisuuden vapaus" ei suoranaisesti tuota hakutuloksia, löysin silti netistä jotain olemassaolevia hahmotelmia osallisuuden ja vapauden suhteista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos):

http://www.sosiaalikollega.fi - Anna-leena-valimaki - osallisuuden-paine-ja-vapaus.pdf"Osallisuudella tarkoitetaan kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen ja päätöksentekoon"

Osallisuus ainakin tässä tapauksessa tarkoittaa siis eri asiaa kuin "osallistuminen". Osallisuus on jotain omistamisen ja osallistumisen välimaastosta. Osallisuus tarjoaa vaikutusvaltaa myös pelin sääntöihin, eikä mahdollista vain passiivista osallistumista jonkun toisen kirjoittaman sääntökirjan puitteissa, jonkun toisen kentällä, jolta voidaan milloin tahansa häätää pois, jos naama ei miellytä.

Osallisuuden vapautta voisi lähestyä negatiivisen / positiivisen vapauden käsitteillä tai kysymällä vapaus mistä / vapaus mihin? Näiden käsiteparien ongelmat ovat kuitenkin moninaiset - sanat negatiivinen/positiivinen johtavat harhaan ja ajattelu tyssää muutenkin nopeasti binaarisiin vastapareihin.

Osallisuutta voidaan tarkastella helposti lasten leikkien kautta. Jos esimerkiksi joukko lapsia pelaa pallopeliä, ei peliin välttämättä haluta mukaan pikkuveljeä tai pikkusiskoa, koska pelin flow kärsii siitä, että yksi jää muiden jalkoihin tai hänelle täytyy vähän väliä selittää sääntöjä. Osallisuuden ehtona onkin usein osaaminen.

Yritysmaailmassa uusien työntekijöiden rekrytointia hidastaa tarve perehdyttämiseen. Lapset eivät leikkiessään puhu "rekrytoinnista" tai "perehdyttämisestä", mutta sosiaalinen kuvio on peruslähtökohdiltaan samanlainen. Aikuisten maailmassa asiaa tosin vaikeuttaa myös byrokratia.

Toinen osallisuutta rajoittava tekijä on fyysinen, avaruudellinen tila. Esimerkiksi junassa tai luentosalissa voi olla rajallinen määrä istuimia. Tällöin yksilöt alkavat kilpailla rajallisen kapasiteetin puitteissa asemastaan ja osallisuuden vapautta alkavat rajoittaa esimerkiksi pääsymaksut tai hierarkiat.

Osallisuutta lisäksi rajoittavat etiketit, pukukoodit ja muut käytössäännöt. Formulakisoihin ei saa osallistua vakioautolla, koska yhden auton hitaus muodostaisi vaaratekijän. Tanssiaisiin ei parane myöskään osallistua, jos osaa vain talloa muiden varpaille.

On helppo keksiä konkreettisia esimerkkejä osallisuuden vapauden luonteesta tai sen rajoituksista. Täytyy vain ensin luoda sellainen käsite. Siitähän filosofiassa on pitkälti kyse. Sanominen on maailman piirtämistä esiin. Oliot ja ilmiöt tulevat näkyviksi ikään kuin kyse olisi jonkinlaisesta magiasta. Uusia sanoja luova struktuurirunous taikoo rakenteita esiin tyhjästä ilmasta.

Suomalaisessa "osallistavassa sosialismissa" on mielestäni oleellisinta kaikille avoin ja ilmainen koulutus. Laajemman osaamisen kautta yhteiskunnassamme on ollut mahdollista sallia myös laajempaa osallisuutta. Julkiseen keskustelun laatuun on vaikuttanut keskiluokan korkea sivistystaso ja monien eri asiantuntijoiden tavoitettavuus.

Nyt tietenkin olemme myös nähneet mitä seurauksia on sillä, jos aivan kaikille tarjotaan tilaisuus osallistua keskusteluun. Sitä on pian pakko moderoida, koska viha, vitsailu ja alatyylisyys puskevat esiin. Jossain kulkee sopiva raja, mutta keskustelukenttää voidaan laajentaa panostamalla sivistykseen ja käytössääntöihin.

Netistä löytyy valvonnan suhteen monenasteisia foorumeja. Netissä on vapaus valita mieluisensa keskustelukulttuuri, vaikka valtiota ei olisi niin helppo vaihtaa. Osallisuus on helppoa, jos löytyy uskallusta - siinä toinen vapauden muoto: uskalluksen vapaus. Myös tähän vapauteen voidaan ihmistä kasvattaa. Terve yhteiskunta vaalii rohkeutta ja sosiaalisia taitoja ennen kuin se vaatii niitä. Tällä hetkellä annamme aivan liikaa valtaa rikkaiden penikoiden röyhkeydelle. Areena kuuluu usein sille, joka olkapäätaktiikalla tunkee korokkeelle ja nappaa mikrofonin juontajan kädestä.

Keskustelemme ehkä enemmän kuin koskaan, mutta missä määrin me kohtaamme toisiamme? Sitäkin on vaikea tässä vaiheessa sanoa. Odottelen vielä kattavampia tutkimustuloksia surffaamisen vaikutuksista maailmankuvaan, empatiaan ja sosiaalisiin taitoihin.