Kukkatipat

Kantani homeopatiaan on jyrkän kielteinen, mutta Edward Bach (1886–1936) oli nero. On oikeastaan suuri harmi, että Bach yhdistetään vain vaihtoehtolääketieteeseen, sillä mies oli pikemminkin varhainen mentalisti.

Monet tuntemani naiset (tai heidän äitinsä) ovat fanittaneet kukkatippoja. Minäkin lopulta kiinnostuin aiheesta tämän yhden Bachin kommentin perusteella:

"Tämä parannusmenetelmä ei vaadi minkäänlaista tiedettä, vain sympatiaa ja ymmärrystä ihmisluonteesta." - Tri Bach

Minua liikutti se kuinka Bach käytti tieteen rinnalla sanaa "sympatia". Halusin tietää lisää hänen elämästään.

Opiskellessaan lääketiedettä Bach kiinnostui etupäässä psykosomaattisista oireista. Lääkärit ovat aina tienneet, että fyysiset oireet voivat olla seurausta ahdistavista ajatuksista tai stressistä. Ilmiön kokonaisvaltainen huomioiminen kuitenkin vaihtelee suuresti riippuen aikakaudesta ja yksittäisestä tutkijasta.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä kuinka Jeesus lievitti sairaiden ihmisten oireita kosketuksella ja lempeällä katseella. Hän paransi ihmisiä tarjoamalla heille uskoa ihmisyyteen ja toivoa paremmasta huomisesta. Saman havainnon teki myös Bach. Hän huomasi, että monien potilaiden oireet katosivat vain siten, että heitä kuunteli.

"Hän oli varsin epätavallinen lääketieteen opiskelija, koska hän kiinnostui pian enemmän itse potilaista kuin heidän sairauksistaan." Jody Howard: Bach kukkauutteet (1990)

Potilaat kärsivät fyysisesti, ja puhuivat kärsimyksistään kaiken aikaa, koska olivat pelokkaita tai yksinäisiä. Ihmisten lohdutuksenkaipuun kautta Bach kiinnostui homeopatiasta. Veteen laimennetut, eli potensoidut lääkkeet olivat niin pitkälle häivytettyjä, että niiden käyttöä tutkimalla Bach kykeni tutkimaan haluamaansa ilmiötä: sosiaalisen hoitoprosessin käynnistämää oireiden helpottumista. Homeopatia todisti, että ihmisen mieli osallistui merkittävällä tavalla parannusprosessiin.

Bach kulki homeopatian kentällä kuin salainen agentti. Hän ymmärsi tieteen ja lääketieteen periaatteet, mutta halusi laajentaa psykologista ymmärrystään. Lopulta hänestä tuli lumelääkinnän ja parantavien mielikuvien asiantuntija. Hän sanoutui irti homeopatiasta ja kehitti oman systeeminsä, joka ei kytkeytyisi alkemiaan, taikauskoon ja laimennettuihin myrkkyihin.

Tavalliset, kaikkialla kasvavat kukat olivat luonnollinen valinta, koska niistä oli helppo ja halpa valmistaa uutetta. Köyhimmilläkin olisi niihin varaa, eikä sivuoireita ollut - ainakaan sen enempää kuin parilla tipalla yrttiteellä.


38 erilaista ongelmaa ja niihin custom-ratkaisu

Ehkä merkittävintä Bachin työssä on kuitenkin hänen luomansa oire- ja persoonallisuusluokittelunsa. Hän jakoi tavallisten ihmisten tavalliset ahdistuksenaiheet 38 ryhmään, ja kutakin vastaa tietty puu tai niittykasvi.

Kukkauutteiden kiinnostavuutta ja toimivuutta edistää se, että kukin voi täsmentää oman persoonansa heikkoudet ja sitä kautta vahvistaa niiden kognitiivista haltuunottoa, eli Coping-mekanismia. Bachin systeemi on myös taidokas analyysi erilaisista persoonallisuustyypeistä.

Persoonallisuustyypit - tai temperamentit - ovat aina kiinnostaneet ihmistä. Tyyppiluokituksia löytyy kaikista ajoista, idässä ja lännessä. Niistä voi kukin tunnistaa itsensä ja tuttavansa:

Hippokrates: melankolinen, flegmaattinen, koleerinen, sangviininen

Ayurveda: vata, pitta, kapha

Comedia dell'arte: Harlekiini, Pantalone, Isabella, Colombina, Il Capitano

Dungeons and Dragons: Fighter, Rogue, Mage, Cleric, Thief

Minäkuvan ja elämänhallinnan vuoksi on tärkeää, että kukin voi sosiaalisesti ja kognitiivisesti määritellä itsensä. Tällöin saa anteeksi sen, ettei kaikissa asioissa ole hyvä. Eihän maagikaan selviä kauaa hengissä, ellei ovella seiso tankkia torjumassa goblinien vyöryä - eikä tankki pysy kauaa hengissä, ellei paladin boostaa ja cleric healaa.

Pelkomme tulevat sosiaalisesti hyväksytyiksi, kun löydämme kukkauutteen, jonka esittelyssä kuvataan meidän yksinen pelkomme. Sen jälkeen siitä tulee yleinen ja täysin hyväksyttävä pelko. Muutkin kärsivät samasta heikkoudesta. Eihän kaupoissa muuten myytäisi tällaisia tuotteita!

Bachin 38 uutteen kuvaukset ovat jo itsessään varsin korkealuokkainen saavutus ja voisivat taustoittaa kirjallisuutta tai draamaa, kuten Theofrastoksen ja La Bruyere'n "Luonteita" -kokoelmat tai  La Fontaine'n faabelit:

HEATHER: He haluavat tulla lähellesi. He haluavat koskettaa sinua, tönäistä tai pitää kiinni käsivarresta säilyttääkseen huomiosi. He nauttivat, kun voivat puhua itsestään, perheestään ja ystävistään, ja huonovointisina he puhuvat vain vaivoistaan... Jos yrität jatkaa matkaasi, hän sanoo: "mutta minun täytyy kertoa sinulle tämä!"

CENTAYRY: He ovat täynnä ystävällisyyttä ja ovat aina halukkaita auttamaan tai palvelemaan. On vastoin heidän luontoaan sanoa "ei".

CHERRY PLUM: ...epätoivoinen pelko menettää mielenterveytensä... tunne että on hulluuden partaalla...

 Löydän totta kai itsenikin parista kohtaa:

VERVAIN: ...osallistuvat moneen työhön samanaikaisesti ja heidän mielensä kiirehtii edeltä siihen mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. He nauttivat haasteista ja ovat innoissaan tavoitteistaan, mutta...

CLEMANTIS: luovia ja taiteellisia, mutta... tarkkaamattomia, hajamielisiä... vaikuttavat olevan omissa maailmoissaan... ikävystyvät helposti keskustelussa tai tapahtumassa, joka ei ole kyllin dynaaminen... Clemantis-tyypistä voidaan sanoa, että hän kuulee ilman että kuuntelee, näkee ilman että katsoo...

IMPATIENS: He liikkuvat ja puhuvat nopeasti ja myös heidän kehonkielensä voi paljastaa heidät - levotonta liikehdintää, kelloon katsomista, törmäämistä oveen kiireessä... he saattavat tuntea kiusausta lopettaa muiden aloittaman lauseen loppuun.

(Niin tai sitten voisi käyttää erästä uudempaa persoonallisuus-luokittelua, jonka mukaan olen AD-HD - johon kategoriaan kuuluu 4-8% väestöstä.)

Kun tietyin vahvuuksin ja tietyin heikkouksin varustettu, parhaimmillaan yhteisöä täydentävä laumaeläin, määritellään "yksilöksi", ja kun tämä yksilö kaiken lisäksi jätetään yksin, harva selviää terveenä.

Tarvitsemme toisia pitämään kädestä kiinni, täydentämään omia heikkouksiamme. Mutta heikkoudet on helpompi kantaa, jos yhteiskunta myöntää niiden olemassaolon ja sanoo, että tämä on normaalia, et ole yksin.

Tarvitaan auktoriteetti sanomaan, että tämän kaiken työn: tutkimisen ja uuttamisen me olemme tehneet sinua varten. Tarvitaan toinen ihminen hieromaan kukkatippoja ranteeseen.

Pään sisäiset möröt eivät ole moksiskaan pillereistä, ne vain nauravat sellaisille hoitoyrityksille - mutta ne eivät kestä sympatia. Hirviöt juoksevat karkuun kukkauutteita ja välittämistä.

Vahvat ja itseriittoiset lääketieteen asiantuntijat eivät aina edes ymmärrä millaista se on, jos mitättömältä tuntuva pelko varjostaa jokaista päivää.

Lääke ei hoida vaivaa, joka on korvien välissä - eikä välttämättä sairaus sijaitse edes siellä. Pahimmat pöpöt asuvat yhteiskunnan eriarvoistavissa rakenteissa.