Tiedostamisen taakka

Monet taidesuuntaukset ja kuuluisat liikkeet ovat saaneet nimensä vastustajiltaan. Nimitys on ollut pilkkaa, mutta lopulta pikemminkin sen positiiviset assosiaatiot ovat voittaneet ja vakiintuneet historiaan.

Yksikään puolue tai vastaava ryhmä tuskin kehtaisi valita itselleen nimeä tiedostajat. Se kuulostaisi liian omahyväiseltä ja pöyhkeältä.

Kyseessä onkin vastustajien käyttämä ironinen läppä, joka on äärimmäisen huonosti valittu. Jos historia tulee muistamaan aikamme sankarit tällä nimellä, kiitos siitä kuuluu etupäässä Perussuomalaisten sosiaaliselle medialle ja muutamille konservatiiviselle älykölle ja ilmastonmuutoksen vastaiselle talousajattelijalle. Itse kohtasin tähän "herjaan" ensi kerran Timo Hännikäisen esseissä ja innostuin saman tien.

Löysin Karppausfoorumilta erään katkelma, joka omalla yllättävällä tavallaan selittää tiedostajiin ja tiedostamiseen kohdistettua vastustusta. Kirjoittaja viittaa blogitekstiini "Karppaamisen pahuudesta":

"Mut jotkut kuvittelee, että ne voi jotenkin pelastaa maailman moralisoimalla. Onkohan sellaiset ihmiset onnellisia, oikeesti? En nyt halua sanoa, että onnellisuus olisi sinänsä elämässä ehdottomasti tavoittelemisen arvoisin asia, mutta kyllä mun mielestä pitäisi tähän pieneen, mitättömään, lyhyeen olemiseensa maailmankaikkeudessa pystyä suhtautumaan edes jonkinlaisella tasapainolla. Niin kauan kuin maailmassa on isompia asioita murehdittavaksi kuin se, että ihmiset syö - yllättäen - lihaa, niin en kyllä taida haluta tommosella päätäni vaivata. On perkele isot murheet tuolla immeisellä kannettavanaan - eikä se niille mitään edes voi. Säälittää."

Tutkimustulokset vahvistavat tämän henkilön aavistukset, ainakin osiltaan. Ihmiset ovat onnellisempia, jos he eivät tiedosta elämänsä moraalisia ja ekologisia epäkohtia.

Miksi siis kukaan haluaisi vaihtaa oman pienen onnellisuutensa siihen, että tiedostaa sodat, nälänhädät, lähestyvät ympäristökatastrofit ja lihansyönnin kauheuden?

On perkele isot murheet tuolla immeisellä kannettavanaan...! Lause on ihan kuin jostain vanhan kansan viisaasta lauluperinteestä.

Kuten Nietzsche sen sanoi, tieto lisää tuskaa - ja sen pitäminen omassa ja sosiaalisessa tietoisuudessa kai sitten tuhatkertaistaa epämukavuuden?

Miksi ihmeessä meistä kukaan valitsisi todellisuutta ennen aistien turruttamista ja lohduttavaa fantasiaa? Eikös me kaikki kumminkin kuolla kohta - turha murehtia, kerran me vain eletään jne.?

REPUBLIKAANIT VS. DEMOKRAATIT

Amerikassa tiedostamiskuvio on jopa paljon pidempään ollut tunnettu vedenjakaja. Tavalliset ihmiset, jotka kannattavat repblikaaneja, haluavat useammin ajatella, että Amerikka on maailman hienoin maa, eikä sitä sovi moittia. He eivät halua tiedostaa, että heidän oma maansa on tukenut diktatuureja ja aloittanut sotia pelkän öljyn vuoksi.

Republikaanit jopa pilkkaavat demokraatteja siitä, että nämä ovat paremmin koulutetttuja ja lukevat sanomalehtiä. He eivät voi sietää sitä, että nämä osoittavat vikoja heidän omassa elämässään ja täydellisessä valtiossaan. Uskonnollisten konservatiivien umpimielisyys on totta kai valtava klisee ja meitä europpaalaisia miellyttävä myytti, mutta monet tutkimustulokset tukevat uskomusta. Demokraatit esimerkiksi ajattelevat ilmastonmuutoksen olevan tosiasia, kun taas republikaanienemmistö vastustaa ajatusta.

Mitä sanoo google?

don't like FACTS

No, okei, faktat tulivat näköjään vasta toisella sijalla.

Vaihdetaan sanaa.

Oho. Luulin, että evoluutio olisi ykkössijalla, mutta näköjään ilmastonmuutos koetaan nykyään tiedostajien leirissä jo paljon tärkeämmäksi asiaksi.

Hurraa netinkäyttäjille.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole hokea, että tiedostajat olisivat fiksuja ja asioista perillä. Minua kiinnostaa oikeasti se, miksi tieto lisää tuskaa. Miksi on väärin puhua negatiivisista ja huolestuttavista asioista - ja miksi ei saisi moralisoida?

Miksi totuuden sanominen ääneen koetaan moralisoinniksi?


TIEDOSTAJAT SUOMESSA

Hain googlella viisi yleisintä luonnehdintaa tiedostajista. Kyse ei ole sitaateista vaan tiivistyksistä. Ne ovat luonnollisesti negatiivisia, koska termi elää lähinnä vastustajien suussa. Tiedostajat itse eivät sanaa kehtaa käyttää - koska silloin se olisi liian positiivinen ja kuulostaisi itsekehulta.

1. Tiedostajat vainoavat kaikkia niitä, jotka haluavat esittää rakentavaa kritiikkiä maahanmuuttajia kohtaan. He siis herkästi syyttävät muita rasismista.

2. Tiedostajat ovat epäisänmaallisia. He eivät tykkää leijona-koruista tai Sisu-pastilleista, koska näkevät niidenkin edustavan rasismia.

3. Tiedostajat haluaisivat laillistaa kannabiksen. He ovat hippejä, jotka elävät sosiaaliturvan varassa.

4. Tiedostajat ovat vitun ärsyttäviä, koska julistavat muille omaa totuuttaan.

5. Tiedostajat ovat lukeneet kirjoja, joista he ovat oppineet vitun ärsyttäviä vieraskielisiä sanoja, joita he vitun ärsyttävästi viljelevät joka lauseessa.

Tässä kohtaa juttu väkisinkin haarautuun moneen eri suuntaan. Siksi lopetan sen lyhyeen ja jatkan niistä ehkä laajemmin joskus toiste.

Itseäni tiedostamisessa kiinnostaa sen suhde relativismiin. Mikä tämä suhde sitten on?

Tiedostamisella ja relativismilla on yhteistä se, että kumpikin koetaan vitun ärsyttäväksi. Kummankin kautta voi pilata muiden ilon.

Tiedostajat nostavat esiin epäkohtia ja esiintyvät ikään kuin olisivat muiden yläpuolella. Relativistit taas murentavat rotanhampaillaan kaiken mikä on moraalista ja pyhää. Laskevat kaiken kauniin ja ylevän samalle lattiatasolle.

Kaikille tulee paha olo.

Suurin kysymys on yleisinhimillinen, ei niinkään filosofinen: miksi kukaan tahtoo elää tietäen, että katastrofi lähenee? Miksi kukaan tahtoo elää tietäen, että arvot ovat suhteellisia?

Miksi pitää pilata muiden ilo?

Kuinka kohdata ikävät totuudet ja säilyttää hymy naamalla? Miksi toi läski Buddha virnuilee? Naurat sä mulle!? Jos et heti lakkaa virnuilemasta, niin vittu mä lyön!

Miten on mahdollista muka tietää kuolevansa ja olla iloinen? Miten sen tiedon voi kantaa?

Tämä kysymys tietenkin irtautuu kaikesta edellä sanotusta ja kohoaa niiden yläpuolelle. Se tuskin mitenkään enää liittyy tiedostajiin tai relativismiin. Se liuottaa kaikki ismit kuin kuningasvesi. Kaiken ilon se pilaa. Kaiken surun se kestää.