Upanisadien jumalat

En yritä määritellä mitä jumalat merkitsevät nykyajan intialaisille tai millaista roolia ne esittävät vedakirjallisuudessa. Oma näkökulmani on lähinnä käsiterelativistinen: on mahdotonta antaa sanalle jumala yhtä täsmällistä merkitystä. Oikeaa tulkintaa ei ole.

En edes väitä, ettei Upanisadien jumalia olisi olemassa. Jos jos joku uskoo jumaliin, silloin sana "jumala" sisältää tuon merkityksen. Jos jumalat ymmärretään luonnonvoimiksi tai abstraktioiksi, kuten "rakkaus" tai "tuli", sitä suuremmalla syyllä niistä puhuminen on runollista todenpuhumista.

On helppo havaita myös, että monille Upanisadien kirjoittajista jumalat ovat hyödyllistä fiktiota, vertauskuvia ja osa mytologista tarinankerrontaa. He kirjoittavat jumalien edesottamuksista niin kuin kyse olisi Teräsmiehen tai Peppi Pitkätossun seikkailuista. Tarinaa ei ole koskaan tarkoitettu historialliseksi totuudeksi. Se on opettavainen ja jännittävä satu. Salaisuudet ja supervoimat ovat mukana mausteena.

Jumalten yksilöllistä persoonaa on joskus yhtä vaikea hahmottaa kuin niiden yleistä merkitystä. Toisinaan Upanisadien jumalhahmot esitetään voittamattomina sankareina, toisinaan taas hyvinkin inhmillisinä ja epätäydellisinä. Tässä suhteessa ne muistuttavat hieman antiikin Kreikan tai Rooman jumalia, jotka heijastelevat yleisön oman elämän haaveita ja vastoinkäymisiä amfiteatterien saippuadraamoissa. Yhdessä tarinassa yksi ja sama jumala kokee repiviä tunteita, toisessa hän on puolueeton ja neutraali kuin tuuli, joka puhaltaa, ymmärtämättä mitään iloista ja suruista.

On myös tapauksia, joissa hyvät jumaluudet rinnastetaan pahoihin demoneihin. Tällöin jumalat ovat hieman kuin "enkelit" kristillisessä mytologiassa. Ne palvelevat ylintä jumaluutta, Brahmania, ja johdattavat ihmiset oikealle polulle. Toisinaan pienemmät jumalat esiintyvät yhden ylijumalan aspekteina. Niillä ei ole omaa persoonaa tai tahtoa, vaan ne pikemminkin ovat vain Brahmanin valonsäteitä tai heijastuksia.

Witgensteinilaisittain kyse on siis sumeasta käsitteestä, jonka pedantti erittely johtaisi vain syvemmälle huonoon kielenkäyttöön. Jumalten teot ovat hämäriä ja sillä selvä.


Entä sitten Brahman?

Brahman on monoteistinen luojajumala, panteistinen kaiken elämän taustalla oleva tietoisuus, solipsistinen uneksija, nondualistinen jakamaton todellisuus sellaisena kuin vain mystikot sen voivat vaistota ja tietenkin myös sinä itse, juuri sinä, eikä kukaan muu - paitsi samalla kaikki muutkin, me kaikki.

Ei voida yksiselitteisesti sanoa, että Upanisadit olisivat sama asia kuin "hindulaisuus" (tai että hindut uskoisivat moniin jumaliin). Pikemminkin tekstiin sisältyy koko inhimillisyys kaikessa potentiaalisuudessaan.

Jotkut kääntäjät puhuvat "hindujen pyhästä kirjasta". Minulle Upanisadit ovat pyhä kirja, minun pyhä kirjani, enkä minä välitä hinduista. Löydän kirjoituksista viisautta, jota televisiosarjoissa harvemmin kohtaa - ja saan lukemisesta suurta lohtua.

Lähes jokainen Upanisadien kirja käsittelee kuolemaa: miten siihen voi suhtautua, jos ei ole Taivasta ja Helvettiä. Miten kohdata oman itsensä katoavaisuus: kuoleman hetkellä, tässä ja nyt. Miten minuus perääntyy, laajenee ja hälvenee, kun siihen kohdistaa tutkivan valokeilan. Kuinka minä liukenee pois ja lakkaa olemasta, eikä kukaan kuole. Kysymyksen tiedostaminen tarjoaa kaikki vastaukset ja lopulta vain tietoisuus jää: ei kenenkään oma, kaikkien.

Kirjoitukset tarjoavat vastauksia epäluuloiselle ja kriittiselle mielelle, mutta keskeisimmät asiat on ilmaistu arvoituksina tai runollisessa muodossa, jotta sanat eivät järkyttäisi lapsenmielisia ja niitä, joilla on tarve uskoa johdatukseen (johtajiin) ja jotka eivät pärjäisi yksin, seuranaan vain vaivalloiset ajatukset.

Vedakirjallisuus on kokoelma usean eri kastin tarkoitukseen kehitetyistä teksteistä, mutta korkealle arvostetut Upanisadit puhuttelevat etupäässä herroja ja pappeja. Kirjoituksista löytyy vastauksia useisiin elämän vaiheisiin: oppineisuuden, älykkyyden ja elämänkokemuksen mukaan. Riippuu monesta asiasta, millaisia tulkintoja lukija on valmis tekemään. Mitkä sanat hän hyväksyy totena ja mitkä vertauskuvana - ja mitä kaikkea hän sivuuttaa, koska ei juuri nyt kestä ajatella...

Näiden tekstien äärellä kriittistä kyselyä voi jatkaa hyvinkin pitkälle. Voi jopa mennä loppuun asti. Kaiken voi kyseenalaistaa: nähdä jumalat satuna, kieltää ilmiöiden pysyvyyden, kohdata kuoleman ehdottomuuden ja vapautua erillisen minuuden illuusioista.

Käytännössä Upanisadit sisältävät myös kaikki ne keskeiset osaset, joista buddhalaisuus on rakentunut. Nämä ovat niitä tekstejä, joita Buddha luki lapsena. Hän varmasti palasi niihin monissa aikuisiän väittelyissään, etsiessään totuutta, joka tyydyttäisi hänen kriittisen järkensä ja vapauttaisi hänet lohduttavista illuusioista.

Buddhalaisuus on joissakin kohdin antiteesi Upanisadeille, mutta valtaosin se on Upanisadien syvällistä ja johdonmukaista tulkintaa; perehtynyt ja viisas lukutapa. On samantekevää sanommeko, että Atman on Brahman tai ettei mitään Atmania ole olemassakaan. Joka tapauksessa käännymme kohti minää, kiellämme sen, oivallamme ja ego lakkaa määräämästä elämäämme. Tilalla on jotakin paljon parempaa: elämän iloinen leikki, murheista vapaa mieli, pelottomuus, tyyntyminen ja rauha.

Buddhalainen Arhat etsii vapautusta jällensyntymän ketjusta, ymmärtää ettei ole mitään ketjua, että kaikki on mielikuvituksen tuotetta. Hän vapautuu peloista. Suurin osa pelkää jotakin päinvastaista: että jälleensyntymää ei tapahdu. Upanisadit vastaavat samaan aikaan kumpaankin huoleen jälleensyntymä on totta, mutta sinä et ole se, joka jälleensyntyy. Se joka jälleensyntyy on Atman, tietoisuuden ilmiö. Sinä olet hän, se olet sinä!