perjantai 24. lokakuuta 2014

Miljoonagate ja suomalainen herraviha

Ilta-Sanomien otsikossa julistettiin keskiviikkona 22.10.

Kahdessa päivässä uutinen keräsi netissä 90 kommenttia, vaikka se ei varsinaisesti ollut mikään uutinen - eikä edes totta. Suurin osa ei ilmeisesti ollut lukenut kuin otsikon, sillä varsinaisessa jutussa paljastettiin tapauksesta kuluneen jo vuosia.

Sittemmin Vuorinen ei ole uusinut hakemustaan. Päätöstään hän perustelee näin:
”Se on todella upea merkintä mun CV:ssä, että en ole Kirjailijaliiton jäsen. Nimenomaan se, että mua ei ole hyväksytty, kertoo Kirjailijaliiton valintamekanismista.”
Miljoonan myydyn kirjan kokemus näkyy Juha Vuorisen taidossa hallita imagoaan – tai ehkä juuri mediataidot ovat myynnin salaisuus. Joka tapauksessa yleisön kommentit paljastavat hyvin mihin tunteeseen Vuorinen lukijakunnassaan vetoaa.
”Tuollaiset liitot on usein pikkusieluisten snobien hallussa. Varjelevat mustasukkaisesti omia etujaan ja tekemällä moisia hylkäyksiä, kuvitellaan että liiton arvo kasvaa. Samaa on nähtävissä myös kuvataiteen puolella. ” (nm. todellakin) 631 peukkua.
”taiteilijaseurat ovat toisiaan kyttäävien ja keskinäisen kateuden tyyssijoja. Jäsenet pelkäävät että tulokkaat saavat heitä paremmin apurahoja ja siksi estävät uusien jäsenten mukaantulon… Olen samaa mieltä Vuorisen kanssa siitä, että Kirjailijaliiton jäsenyysanomuksen torppaaminen on nimenomaan ansio. Monet kuvataiteilijat ovat kotikonnuillaan kokeneet samaa.” (Sanan mahti, 50 tykkäystä)
Jos Vuorinen ei ole hakenut Kirjailijaliittoon, tapaus ei paljasta mitään Kirjailijaliiton nykyisistä valintamenetelmistä. Silti epäoikeus, joka ei varsinaisesti tässä tapauksessa ole edes toteutunut, yhdistyy monen omiin kokemuksiin. Toteutumaton vääryys yleistetään koskemaan kaikkia taiteita ja koko yhteiskuntaa. Herraviha leimahtaa, ja monet kommentit tahtovat palauttaa mieliimme historiallisia vääryyksiä.
Spede oli samankaltaisessa tilassa elokuva tuotantojen kanssa.” (nm. Mika lahest) 106 tykkäystä

”Kyseinen järjestö on tunkkaisen 1970-luvun malliesimerkki.” (nm. näitähän suomessa riittää) 69 tykkäystä

”Eihän kriitikot arvostaneet Kalle Päätaloakaan, kun tämä kansalliskirjailija oli kotoisin köyhistä oloista.” (nm. kansa arvostaa)

”Häntä ei ole ehkä uskallettu ottaa liittoon, jos on pelätty, että hän uskaltaa puhua eikä vain kumarrella. Suomalaista meininkiä tosiaan.” (nm. pienet piirit pyörii)
Kirjallisuuteen, kuvataiteisiin ja elokuviin pätee aina sama: järjestöt ovat hyväveliverkostoja tai salaseuroja. Suomi on elitismin luvattu maa, jossa herrat eivät tee mitään, ja pelkkä kateus ja paskanjauhanta pyörittävät talouden rattaita.

Osansa vihansa saavat portinvartijoina toimivat kustantamot:
”Suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa ilmenee tätä samaista tekopyhyyttä, kaksinaismoralismia ja itsensä ylentämistä muihin nähden. Esim. aika moni on lähettänyt useillekin kustantamoille omia, jopa loistavia ja hyviä tekstejä, mutta niitä ei vain hyväksytä ja oteta kustannettaviksi. Kustantamoissa on myös sellainen aika epäreilu tapa ja käytäntö, että niihin aikaisemmin leipiin otetut ovat etulyöntiasemassa… Epäreilua sanon minä. Ja uskon olevani täysin oikeassa.” (nm. näin se asia vaan on) 67 tykkäystä
Samalla unohtuu, että Juha Vuorinen on miljoonan myydyn kirjan perusteella itsekin melkoinen herra ja hidalgo.

Onpa mies perustanut oman kustantamonkin, mutta ei ole sen avulla nostanut esiin uusia kirjaillisia lahjakkuuksia. Julkisuuden määrästä voi päätellä, että käsikirjoituksia on hänelle vuosien varrella tarjottu sadoittain. Itsekin aikoinaan lähetin Diktaattorin postiosoitteeseen jonkin varhaisen novellikäsikirjoitukseni. Siihen aikaan kaikki olisi kelvannut. Koskaan en saanut mitään palautetta. Varmaan en ollut tarpeeksi huono.


SANKARITARINAN TOINEN PUOLI: DIKTAATTORI OY

Diktaattorin nettisivuilla kustantamon kotimaiset kirjat voi järjestää aakkosjärjestykseen tekijän mukaan. Ensimmäisellä sivulla aakkoset alkavat J-niin-kuin-Juha-Vuorisesta.

Lopusta katsottuna sama: J-niin-kuin-Juha-Vuorinen.

Linkki: Diktaattorin kotimainen kaunokirjallisuus, sivut 1 - 6
Tämä mies halusi päästä Kirjailijaliittoon. Tähänkö kirjaan perustui laatuarvio?
Mies kehtaa valittaa, että Suomessa harjoitetaan kaksinaismoraalia, eikä uskalleta julkaista todellisten kansankirjailijoiden teoksia. Vuorisella itsellään on ollut oma kustantamo jo pian 20 vuotta, ja sinä aikana hän ei ole julkaissut ensimmäistäkään, jonkun toisen kirjoittamaa, kotimaista kirjaa!

Raha tuskin on ongelma. Julkisten taloustietojen mukaan Diktaattori Oy:n vuosittainen liikevaihto on jo useita vuosia liikkunut 700.000 tuhannen euron paremmalla puolella. Pekka Himasen työryhmä sai kertaluontoisesti käyttöönsä summan, jota Vuorinen pyörittelee vuosittain, ja silti hän vanhojen tapojensa mukaisesti esiintyy kansan syvimpänä tulkkina ja rehellisen kirjallisuuden pelastajana.

Linkki: Kustantamoja/Diktaattori//taloustiedot/

Saman luotettavan lähteen perusteella Diktaattori Oy työllistää vakituisesti 4 henkilöä. Jos Juha Vuorinen oikeasti haluaisi edistää kotimaista kirjallisuutta, hän voisi helposti palkata lisää väkeä lukemaan ja muokkaamaan hänelle lähetettyjä käsikirjoituksia. Taloudellisesti Diktaattorilla ei olisi mikään ongelma laajentaa julkaisukanavaansa Vuorisen oman perseen ulkopuolelle.

Kansan sankari Juha Vuorinen varmasti kykenisi nostamaan esiin kirjoittajia, joita kansa rakastaa - mutta silloin hän loisi itselleen kilpailijoita. Vuorisen perustamaan kerhoon ei kelpuuteta muita, koska Vuorinen varjelee mustasukkaisesti omia etujaan.

Viimeiset 10 vuotta Diktaattorin nettisivuilta on löytynyt sama olematon lupaus höystettynä kapitalistin räkäisellä naurulla:
"Diktaattori Oy perustettiin vuonna 1995…
Diktaattori toivoo saavansa joskus julkaista myös uusia kotimaisia kykyjä kirjallisuuden vaativalla alalla…
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Mutta Diktaattori sen kuin porskuttaa. Standard & Poor’sin kansainvälisen luokituslaitoksen mukaan Diktaattori Oy kuuluu parhaaseen luottoluokkaan AAA."
http://www.diktaattori.fi/kustantamo/
Vuorisen kommentti Ilta-Sanomissa kehystää hyvin hänen omaa toimintaansa:
- Se kertoo suomalaisesta kaksinaismoralismista ja tekopyhyydestä ja se sopii mun CV:hen täydellisesti.
Vittu sanon minä. Vittu miten joku voikin olla noin kaksinaamainen. Vittu mikä omahyväinen kusipää!
Ostaisitko tämän näköiselt mieheltä käytetyn auton?
ILMIÖITÄ EI KANNATA ANALYSOIDA, KOSKA PSYKOLOGIA ON ILONPILAAMISTA

Kansa lukee kirjoja, jotka on kirjoittanut kansankirjailija. Kansa haluaa samaistumiskohtia, joten Vuorinen teeskentelee olevansa uhri.

Juoppohullun fanikunta muodostuu siis eräänlaisista miespuolisista kukkahattutädeistä, jotka haluavat auttaa väärin kohdeltua köyhää taiteilijaa lahjoittamalla tälle rahansa. Juha Vuorista täytyy ymmärtää. Hän on niin kauhean väärinymmärretty ja väärinkohdeltu ihminen, että tarvitsee tukemme!

Tyypillinen rötösherra ymmärtää kansaa ja sen arvoja juuri sen verran, että voi käyttää ihmisiä häikäilemättömästi hyväkseen.

Suurin osa kirjoittavista ihmisistä ei tietenkään ole ylittänyt julkaisukynnystä tai osallistunut järjestötoimintaan (usein siksi, etteivät koskaan ole kunnolla yrittäneet). Niinpä populistiselle kirjailijalle on edullista rakentaa mielikuvia osallisuudesta tähän suuren syrjittyyn kansaryhmään. 

Hänen täytyy kaikin tavoin teeskennellä olevansa Aku Ankka, jotta hänen Hannu Hanhi -luonteensa ja Roope Ankan omaisuutensa eivät paljastuisi. Vuorinen on esimerkki siitä miten rahanahneet kaksinaamaiset kusipäät huijaavat kansaa muka puolustaessaan sen etua - ja miten Ilta-Saastan huomionahneet toimittajat liittyvät leikkiin, kun sen niin hyvin osaavat. Vuorinen on itsekin Ilta-Lehden kolumnisti ja vanha juorutoimittaja.

Vastakkainasettelut ja antitaiteellisuus ovat harkittu strategia. Monien hänen kirjojensa kannessa lukee ”100% paskaa!” Kuulostaa lupaavalta, mutta mitä jos tämäkin on pelkkää kusetusta - onko kukaan oikeasti mitannut paskan osuutta?

Liittolaisuuden pohjaksi usein riittää, että esiintyy vihollisten vihollisena. Kuten nimimerkki "annatsä mulle sorin" toteaa:
”Hyvä kirja on niin kuin ne nobel-kirjatkin, semmoinen, mitä kukaan ei lue.” (73 tykkäystä)

”Miten usein olen kuullutkaan kommentin, että kriitikoiden arvostamat elokuvat ovat kuitenkin pa*kaa, en katso. Katson mieluummin niitä "yhden tähden" -elokuvia.” (nm. Makuasioita, 54 tykkäystä)
(Varmaan Vuorinen on kohdannut paljon tällaisia kommentteja ja niiden perusteella nimennyt omia kirjojaan, jotta ne myisivät mahdollisimman hyvin.)

Jos taide on ylistettyä, ja yhtään liian vaikeaa, se on käsittämättömän huonoa – ja vastaavasti jos kriitikot kutsuvat jotain roskaksi, sen täytyy olla hyvää. Kyse ei ole logiikasta, vaan ikiaikaisesta karnevalistisesta arvojen nurinpäin asettamisesta. Vuorisen hajanainen tukijoukko samaistuu tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, joka on näkymätön ja lannistettu, mutta määrättömän laaja, ja haaveilee vallankumouksesta. Fantasian viehätys on tuttu monista underdog-elokuvista. Kostofantasian viehätys on tuttu.


KAIKKI NOJAUTUU SIIHEN ETTÄ TIETO EI MENE PÄÄHÄN

Herravihan syövereissä unohtuu, että Juha Vuorinen kenties pääsisi liittoon, mutta ei ole hakenut. Häntä ei ole torpattu. Hän valitsee marttyyrin roolin tietoisesti ja pyhittää itsensä puhuessaan muiden tekopyhyydestä.

Tämä puoli tarinasta samanmielisen lukijan täytyy taitavasti ohittaa, vaikka tieto löytyisi aivan silmien edestä, vain muutaman rivin päässä rakastettavasta otsikosta: ”…enkä ole edelleenkään Kirjailijaliiton jäsen. En ole anonut jäsenyyttä…”

Populismin ikävät puolet nousevat esiin, kun tarkoituksella tehtaillaan kohu-uutisia ihmisille, joilla ei ole sisälukutaitoa tai halua lukea enempää kuin otsikoita.
”Olisi mainiota kuulla ketkä kirjailijaliitossa valitsee nämä hyväksytyt jäsenhakemukset. Epäilemättä ovat kirjailijoita itsekin. Tietäisi ainakin kenen kirjoja ei kannata ostaa ei edes lahjaksi, sillä kateus haisee ja jättää jälkensä kirjailijan tuotoksiin.” (peku, 20 tykkäystä)
Nimimerkki Peku haluaisi paljastaa ja lytätä ne ihmiset, jotka eivät miljoonan myydyn kirjan jälkeen huolineet Juha Vuorista joukkoonsa, vaikka Vuorinen itse ei edes halua kuulua liittoon, eikä ole lähettänyt hakemusta sitten vuoden 2009 (tämän arvion sain nimeltä mainitsemattomalta kirjailijalta, joka muisteli saman kohun edellistä ajankohtaa).
EDIT: Vuorinen näkyy hakeneen liittoon niinkin kauan sitten kuin 2007 - siitä kertova uutinen on tammikuulta 2008: www.ess.fi/mies-jolle-kirjailijaliitto-sanoo-ei

Ilta-Sanomat taikoo huolettomasti esiin räiskyviä otsikoita, mutta onko samoilla toimittajilla aikaa käydä tarkistamassa mitä sinne heidän perässään kirjoittelevat kaiken maailman rami rymyt?
"Jos tietäisin missä nämä päättäjät asuvat niin kävisin heti hakkaamassa heidät." (14 tykkäystä)
Toki on paljon niitäkin, jotka asettuvat toiselle puolelle:

”No mutku ne on niin huonoja! Hyvä kirjailijaliitto!” (nm. lukija 60) 116 tykkäystä
”Vuorinen ei ymmärrä, että näytöillä ei tarkoitettu myyntimäärää. Miljoona kärpästäkään ei tässä kohden riitä.” (nm. kioskikirjailija, 84 tykkäystä)

Jos ei selkeästi tunnusta puoltaan konfliktissa tai yrittää hillitä muiden kiihkoa totuuden avulla, voi käydä niin kuin nimimerkille ”aarg”, joka on liki ainoana jäänyt tyystin ilman tykkäyksiä:
”niin siis hetkinen, herra ei ole toista kertaa hakenut 300 000 jälkeen, ja täällä paasataan kuinka 1,5milj ei riitä liittoon pääsemiseksi? mistä sitä tietää kun ei ole toiste hakenut” (0 tykkäystä)
Minä ainakin tunnen suurta empatiaa aargia kohtaan. Olisin saattanut hänen tilanteessa toimia aivan samoin. Olisin siis lukenut jutun, enkä pelkkää otsikkoa.

Tykkäysten vähäisyys ei johdu ainakaan siitä, että kommentti olisi kirjoitettu muita myöhemmin. Kukaan ei ole tykännyt aargista ehkä siksi, että totuus katkaisee mehevältä keskustelulta siivet.

Nettikeskustelu ei perustu faktoihin, vaan näkökulmiin ja asenteisiin. Itsekriittisyyttä harjoittavat vain ilonpilaajat. (Pikkujättiläisen huiman suosion salaisuus!)

Faktoista on helpompi tykätä, jos kyse on puolitotuudesta tai itsestäänselvyydestä. Nimimerkki ”tietäjä” ei ole päivittänyt tietojaan:
”Myöskään Kata Kärkkäistä ei hyväksytty.” (31 tykkäystä)
Kata Kärkkäistä ei hyväksytty Kirjailijaliittoon, mutta Katariina Souri hyväksyttiin. Sanottakoon vielä se, että salamyhkäisten sisäpiirin lähteiden perusteella Kata Kärkkäisen hylkääminen herätti aikoinaan eripuraa myös liiton jäsenten keskuudessa. Päätös oli ehkä lopulta tietyn pienen piirin tekemä, mutta ei yksimielinen.

Liiton hylkäyskirjeissä kerrotaan, että jäsenyyttä voi hakea myöhemmin uudestaan – ja joskus siihen myös kannustetaan.


LOPUKSI

Kirjallisuuteen liittyviä paljastuksia julkaistaan tyypillisesti juuri kirjamessujen alla. Niinpä kutsun Juha Vuorisen puolitiehen jäänyttä hakukohua nimellä miljoonagate. Miljoona kirjaa ja miljoona yritystä peittää niiden avulla lypsetyt miljoonat. Kateellisten kotkotusta toisten kateellisten mieliksi.

Eipä minulla oikeastaan ole nyt tämän enempää sanottavaa.

Käsittelen kyllä kirjallisuuden elitismiä toiselta kantilta, kunhan saan aivoni siihen asentoon. Turha siis pelätä että olisin kääntänyt takkini kansankulttuurin suhteen. Spede on yhä sankarini! Joku maanantai voisi olla hyvä päivä herravihalle.

2 kommenttia:

  1. Jos et ole kummankaan puolella, olet molempia vastaan. Sillanrakentajat ammutaan ensimmäisinä, molemmilta rannoilta. Painava asia ei kiinnosta. Siksi meillä myydään tonneittain kaikkia roskalehtiä.

    Ehkä tuo lynkkausmieliala kuitenkin kertoo jostain todellisesta, vaikkeivät kirveet aina löytäisikään oikeaa kohdetta.

    VastaaPoista
  2. Tein hieman lisää taustatyötä. Näköjään Vuorinen käyttää kirjailijaliitto-jupakkaa Juoppohullun päiväkirjojen markkinoinnissa.

    Nettikaupoissa kirjojen esittelyn tekee kustantaja itse, ja kirjojen esittelyssä todetaan: "Juoppis-sarjan kaikki tähän mennessä julkaistut osat ovat ylittäneet
    Kultapokkari-rajan, eli niitä on myyty ihan vitusti. Suomen Kirjailijaliitto ei kuitenkaan hyväksy Vuorista jäsenekseen, sillä häneltä puuttuu nk.kirjallinen näyttö?."

    Linki nettikauppaan: https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/juha-vuorinen%3A-juoppohullun-p%C3%A4iv%C3%A4kirja

    Kirjailijaliiton hylkäys tuntuu nousevan esille kaikkialle missä Vuorisen kirjoista keskustellaan - vaikka tapauksesta on jo kulunut vähintään 7 vuotta.

    Esimerkiksi seuraavassa blogissa todetaan:
    "Eilen lukupiirissä keskustelimme kirjasta. Pohdimme muun muassa sitä, miksi kirja on valittu sadan klassikon listalle. Tekeekö siitä klassikon se, että sitä on myyty yli 100 000 kappaletta vai se, ettei kirjailijaa kaikista teoksistaan huolimatta ole kelpuutettu kirjailijaliiton jäseneksi kirjallisen näytön puuttumisen vuoksi?"
    Linkki: http://kirjojajakakkuja.blogspot.fi/2014/03/juoppohullua-kakkahuumoria.html

    Vuorinen on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa ei oikeastaan edes voi hakea liiton jäsenyyttä, koska hänen uskottavuutensa kansan silmissä perustuu siihen että kulttuurieliitti ei huoli häntä joukkoonsa.

    Juokkohullusta on sittemmin tehty myös teatterisovitus ja elokuva. Juoppis on siis varsin hyvin etabloitunut kulttuurikenttään, mutta eeppinen tarina kirjailijaliiton hylkäyksestä elää yhä lukijakunnan mielikuvissa ja puheissa. Myytti on liian herkullinen kohdatakseen todellisuutta.

    VastaaPoista