Pitäisi olla

Olen usein ajatellut, että semmoinen kyllä pitäisi olla. Ja jos ei ihan juuri sitä niin ainakin jotain, mikä käy sen korvikkeesta. Mistäköhän sellaisen saisi tai kukakohan sen olemisesta ottaisi vastuun? Pitäisi olla joku ministeriö tai yhdistys ihan vain pitämässä huolta, että se tulee ja pysyy - tai ainakin että halukkailla on tarvittaessa siihen mahdollisuus.

Ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut siitä, ovat olleet samaa mieltä: kyllähän tosiaan olisi aika hyvä, jos vain sellainen olisi - mutta kun ei ole, minkäs teet? Yhdessä olemme sitten päivitelleet sitä ja sen olemattomuutta jonkin aikaa, kunnes tarve on loitonnut ja sen puuttuminen on lakannut painamasta mieltä.

Kyse ei aina ole edes siitä, että sen kaipaaminen olisi ollut pelkkää hetken pähkäilyä ja ihastumista epärealistiseen kuvitelmaan sellaisen maailman auvoisuudesta, jossa niitä olisi. Sen tai niiden oleminen ei vain satu olemaan kiinni meistä itsestämme, joten pään vaivaaminen on lopulta vain pelkkää itsensä kiusaamista. Eihän minulla tai sinulla ole arvovaltaa, pätevyyttä tai resursseja sen edistämiseksi tai saattamiseksi maailmaan. Eihän?


Pitäisi olla TOP-5

Mitä se sitten on? No sehän tietenkin riippuu ihan tilanteesta. Tässä joitakin sellaisia, jotka viimeaikoina ovat askarruttaneet mieltä puuttumisellaan.

Nro 5: Pisuaarit Helsingin keskustan toreilla ja puistoissa.

Belgiassa ei vieläkään tunneta astiankuivauskaappeja, joten siitä piste Suomelle.

Kävin kesällä Belgiassa ja törmäsin tällaisiin. Miten kätevä laitos, ainakin miehen näkökulmasta. Eikä käyttäminen maksanut mitään. Jäisivät katukuvasta pois monet ikävät porttikongien kusivanat, jotka varmasti häiritsevät meitä kaikkia sukupuolesta riippumatta. Ilmainen pisupaikka se vasta olisikin edistystä!


Nro 4: Jokin ulkoinen vihje sinkkuudesta

Tämän ilmiön puuttuminen on askarruttanut minua jo varmaan vuosikymmenen. Kun sanon, että jokin merkki niin tarkoitan mitä tahansa: sormus, t-paita, riipus, pukeutumistyyli, tatuointi, kävelytapa, salainen kädenpuristus, mitä vain. Kätevintä olisi tietenkin, jos ajan myötä hiffaisimme jonkinlaisen yleisesti tunnustetun merkin, joka olisi huomaamaton ja vaivaton, eikä siihen sen yleisyydestä johtuen liittyisi sosiaalista itsensä nolaamista.

Flirtti on kaikkea muuta kuin merkki sinkkuudesta. Sinkut ovat ujoja, koska yksinäisyys ujoonnuttaa jo muutamassa viikossa. Flirttailijat ovat aina varattuja, se on melkein satavarmaa. Kunhan vaan leikkivät, kun syliunien antama itsevarmuus sen mahdollistaa.

En tiedä kuinka laaja ja pitkäaikainen perinne kihlasormusten käyttäminen on, mutta minua harmittaa tuon perinteen katoaminen. Pitääkö muka aina käydä Facebookista kyyläämässä onko joku sinkku tai ei - ja silloinkin sinkkustatus voi tarkoittaa melkein mitä tahansa.

Jos sinkuilla olisi jokin oma hienovarainen symboli, sen käyttäminen kertoisi, että henkilöä on lupa lähestyä - ja samaan aikaan symbolin julkinen käyttäminen olisi epäluottamuslause rakoilevasta suhteesta. Nythän sormuksen puuttuminen sormesta ei ole merkki yhtään mistään.

Paremmassa maailmassa sinkut löytäisivät helpommin toisensa ja varattujen naisten ei tarvitsisi kärsiä niin monista turhista iskuyrityksistä - sikäli kuin he todella tahtovat olla saamatta miesten huomiota.


Nro 3: Vanhusten MENU

Isovanhempani ovat yli 80-vuotiaita. Olen joitakin kertoja käynyt heidän kanssaan ravintolassa ja aina heitä erityisesti vaivaannuttaa se, etteivät he jaksa syödä koko annosta. (Annokset tunnetusti Suomessa ovat aika kookkaita). Heitä tietenkin nolottaa jättää ruokaa lautaselle tai kysyä pussia kotiin vietäväksi. Mummo ja vaari ovat sota-aikana kärsineet puutteesta ja opineet, ettei ruokaa saa koskaan heittää menemään.

Annoksen puolittaminen on sekin heidän mielestään epäkohteliasta, joten he ennemmin jättäisivät kokonaan käymättä ravintoloissa.

Vaikka julkisuudessa koko ajan puhutaan siitä, kuinka Suomessa on paljon vanhuksia, en ole vielä nähnyt yhdenkään ravintolan ruokalistassa erillistä osiota eläkeläisille. Lapsille on tietenkin aina nakkeja tai lihapullia, mutta lastenannoksen tilaaminen on sekin joko noloa tai mahdotonta.

Se ravintolaketju, joka ensimmäisenä hoksaa tämän ongelman, saa varmasti vuoden tai parin etumatkan hyvässä asiakaspalvelussa. Tämä idea on varmasti rahan arvoinen, mutta lähteköön vapaana meeminä maailmalle. Uskon avoimeen lähdekoodiin myös ideamarkkinoilla (ja sitä paitsi minulla on jo useita kymmeniä rahan arvoisia ideoita taltioituna pieneen vahakantiseen vihkoon.)


Nro 2: Kaikille avoin sketsikilpailu

Käykö sinulle toistuvasti niin, että keksit aivan fantastisen hauskan sketsi-idean, mutta sitten se vaan unohtuu ja jää ikuisesti toteuttamatta? Eikö olisi mahtavaa, jos olisi sketsitoimisto - voisit vain lähettää ideasi maksuttomaan sketsitehtaaseen ja muutaman viikon päästä näkisit oman sketsisi ammattilaisten esittämänä.

Jes! Pian sellainen on!

SKETSIHUUMORIN SM-LIIGA

Sketsi-liiga Ry. kokoaa yhteen kaikki Suomen sketsinnälkäiset ja sketsejä pursuilevat yksityishenkilöt ja muuntaa heidät suureksi kollektiiviksi, Sketsihuumorin Ministeröiksi.

Sketsiliiga järjestää myös kilpailuja eri ikäisille eri taidoilla varustetuille humoristeille. Sketsiliigan ansiosta näyttelijät, ohjaajat ja käsikirjoittajat löytävät toisensa riippumatta siitä missä päin maata he asuvat. Liiga jalostaa potentiaalisista koomikoista pesunkestäviä humoristeja, jotka haastavat jopa historian suuret klassikkoryhmät Monty Pythonit ja Studio Julmahuvit.

Liigan etu on juuri siinä, että se seuloo valtavista ihmismassoista parhaiten yhteensopivat tyypit, kun aikaisemmin sketsibisneksessä on täytynyt luottaa siihen, että sattumalta kaksi hauskaa tyyppiä päätyvät kämppiksiksi ja kohtaavat ihan sattumalta tuottajan, joka ihan sattumalta keksii antaa heille mahdollisuuden.

Ilmoittaudu heti mukaan. Sketsiliiga tarvitsee sinua!


Nro 1: Pitäisi olla -nettisivusto

Tämä on ehdoton ykkönen ja voisi merkitä suurta harppausta monen yksittäisen ihmisen onnellisuudelle sekä liike-elämälle.

Nythän jos jotain ei ole, on aika vaikea saada kuuluviin tietoa sen puuttumisesta. Voi tietenkin kävellä ostoskeskukseen, mutta ei sielläkään ole sellaista. Kukaan ei myy sellaista. Kukaan ei edes valmista sellaista - ja silti sellainen olisi hyvä olla.

Pitäisi olla -nettisivun perustaminen voisi olla valtiolle fiksu veto. Paljon fiksumpi kuin mitä yleensä valtion perustamista työryhmistä maailmaan ilmaantuu. Ihmisillä on valtavasti tarpeita. Kaikenlaisia juttuja puuttuu - ja on myös ihmisiä, jotka voisivat sellaisen rakentaa, jos vain tietäisivät sellaiselle on kysyntää.

Pitäisi olla - nettisivu edistäisi innovaatiota. Siellä voisivat tavalliset ihmiset ilmoittaa tarpeistaa ja kaksijät sitten yrittäisivät keksiä niihin vipukonsteja. Samoin keksijät voisivat ilmoittaa valmiista keksinnöistään ja jos kyllin monet ihmiset klikkailisivat "tuon minä tarvitsen" nappia, voisi jokin firma alkaa sellaisia tuottaa, kun nyt kerran olisi jo todisteita kysynnästä.

Puolueet tietenkin kuulevat kansalaisten huolia ja esittelevät julkisuudessa kantojaan siitä mitä pitäisi olla. Monesti vastuu tällaisten arkisten uudistusten esittelemisestä ja ajamisesta pitäisi kuitenkin jättää pois poliittisilta puolueilta. Ongelma on se, että kun yksi puolue saa hyvän idean, koko projekti leimautuu mediassa sen väriseksi. Muut puolueet eivät myöskään halua antaa yhdelle pisteitä, joten he pistävät hanttiin minkä kerkiävät - siinäkin tapauksessa, että he olisivat idean takana, jos vain itse olisivat sen ensimmäiseksi keksineet.

Olen nähnyt monen hyvän idean joutuvan median ja ministerien pilkkaamaksi, vain siitä syystä että sen on esittänyt oppositio. Se on surullista. Jos meillä olisi Pitäisi olla -sivusto, saattaisivat tavallisten ihmisten aloitteet helpommin saada laajamittaista ja puoluerajat ylittävää kannatusta - ja vasta sen jälkeen tulla eduskunnan riitapukareiden tietoisuuteen.