Eksyksissä oleminen ja aika

Martin Heidegger (1889-1976) erottaa neljä olemisen tapaa: 1) toimettomana oleminen, 2) väärässä oleminen, 3) pulassa oleminen sekä 4) veden varassa oleminen.

Heideggerin tulkinnan mukaan muunlaisia olemisen tapoja ei ole - mutta tästä tietenkin on kiistelty hyvin paljon, eivätkä useimmat filosofit ole samaa mieltä. Viime aikoina esimerkiksi Paavo Arhinmäki on havainnollistanut, että mahdollista on myöskin toisessa paikassa oleminen.

Jean-Paul Sartren kilpailevan eksistentiaalifilosofian lähtökohtana on, että ihminen voi valita myöskin eri mieltä olemisen. Kukaan ei kuitenkaan voi vapautua siitä välttämättömyydestä, että hän on eri mieltä suhteessa johonkuhun toiseen. Ihminen ei siis voi olla yksin eri mieltä, vaikka hän toivoisi.

Tämä oli Sartren mukaan inhimillisen ahdistuksen lähtökohta: me haluaisimme olla eri mieltä yksin ja omassa rauhassa, mutta kielellisen ja loogisen välttämättämyyden mukaan erimielisyyden edellytyksenä on jokin toinen taho, jonka kanssa eri mieltä ollaan. Tätä toista tahoa Sartre kutsui nimellä "kaikki muut ihmiset".

Unohtakaamme kuitenkin Satre tällä haavaa. Mitä Heidegger tarkoitti sillä, että ihminen on toimettomana, väärässä, pulassa tai veden varassa?

Toimettomana oleminen on Heideggerin mukaan olemisen korkein muoto. Kun ihminen lakkaa olemasta toimeton, hän ennen pitkää huomaa olevansa väärässä tai pulassa. Jos hän on onnekas, hän päätyy veden varaan. Silloin hän virkistyy ja tiedostaa kaipaavansa toimettomuutta.

Jos ihminen ei ole onnekas, hän saattaa päätyä olemaan kuollut. Heideggerin mukaan tämä olemisen tapa ei olemisen tapa lainkaan. Kuolleet eivät ole, he ainoastaan sijaitsevat.

Tästä olemisen ja sijaitsemisen välisestä erottelusta juuri johtuu se, miksi Heideggerin mukaan esimerkiksi Arhinmäen väärässä paikassa oleminen ei ole olemisen muoto. Arhinmäki ei ole, hän sijaitsee.

On ongelmallista myöskin se, ettei Arhinmäkeä jonakin tiettynä ajanhetkenä välttänmättä löydy myöskään sieltä toisesta paikassa. Hän saattaa olla kolmannessa paikassa tai tyystin eksyksissä.

Juuri eksyksissä olemisen mahdollisuus tuotti Heideggerille suurta päänvaivaa. Hän yritti sovittaa sitä omaan filosofiaansa, mutta päätyi lopulta melko ovelaan määritelmään. On mahdollista, että me kaikki olemme eksyksissä, jolloin koko sana ei tarkoittaisi mitään erityistä.

Eksyksissä oleminen ei siis millään tavoin mullista normaalia olemisemme tapaa. Kun me toteamme olevamme eksyksissä, me vain hetkellisesti tiedostamme olevamme eksyksissä. Me olimme eksyksissä jo sitä ennen, emme vain halunneet myöntää.