Geenimuuntelun suurin uhkakuva on, ettei se ole vaaraksi ihmiselle

Helsingin Sanomat on taas onnistunut julkaisemaan puolueettoman pikatutkimuksen, jossa tarkkaan valikoidut sitoutumattomat asiantuntijat puolustavat juuri niitä näkökulmia, joille jutun kirjoittaja on etsinyt tukea:
Onko muuntogeenisiä ruokia turvallista syödä? HS selvitti, mitä riippumattomat tutkijat sanovat

Huomattakoon tässä kohtaa, että uskon itse vahvasti GMO-ruoan turvallisuuteen, mutta haluaisin keskustella tyystin muunlaisista uhkakuvista. Kuluttajilla tuskin on suurtakaan huolta siitä muuntogeeninen soija muuttaisi hänet mutanttikilpikonnaksi, mutta tämä fakta ei mitenkään lievennä geenimuunteluun liittyviä vaaroja toisilla elämänalueilla.

Tarkastellaan aluksi Helsingin sanomien jutun pääotsikkoja, jotka kaikki on muotoiltu geenimuuntelun saavutuksia kyseenalaistavasta näkövinkkelistä:
1. Gm-tuotteiden turvallisuudesta ei ole riippumattomia tutkimuksia.

2. Gm-ruoka sisältää arvaamattomia terveysriskejä.

3. Gm-kasveihin on siirretty luonnottomuuksia, kuten kalan geenejä.

(Jo tässä kohtaa on syytä huomata, että kun alustetaan aihetta kriittisillä otsikoilla ja sitten pyydetään asiantuntijoita vastaamaan kysymyksenasettelun kritiikkiin, ratkaisu jo itsessään synnyttää hyvin yksipuolisen tulokulman, jolla ei ole paljoakaan tekemistä puolueettomuuden kanssa. Argumentit esitetään toimittajan valikoimia ontuva väittämiä vastaan, jolloin ne tarkoituksellisesti tarjoavat etupäässä todisteita geenimuuntelun hyötynäkulmien tueksi - tai korostavat vastapuolen tietämättömyyttä, kun se ei ole osannut keksiä tämän parempia kritiikin aiheita... jotka toimittaja itse on suuressa laupeudessaan muotoillut heidän sijassaan.)

Kolme ensimmäistä kysymystä mielummin sivuuttaisin kokonaan, koska ne ovat melko epäoleellisia, eivätkä geenimuuntelua vastustavat poliittiset aktivistit tai tutkijat yleensä edes esitä tällaista kritiikkiä. Nykyään ne nousevat esille mediassa lähinnä vain siitä syystä, että saataisin aikaan huolestunutta hysteriaa... mutta onko se todellisuudessa kenenkään etujen mukaista, vai pikemminkin nykyteknologian mahdollistaman rajattoman kommunikaation tahatonta seurausta? Uhkakuvia kenties luovat aktivistiryhmien sijaan foorumien ja blogi-klikkien persoonattomat puppugeneraattorit, jolla on oma tahdo luoda kaaosta, hieman kuin näkymättömällä kädellä on tapana juosta kuin päätön kana.

Hyvin yleisesti väitetään - esimerkiksi Skepsiksen Huuhaa-palkintoperusteissa, että hysteriaa tahtovat lietsoa etenkin geenimuuntelun vastustajat. Pitääkö tämä sitten paikkansa? Tutkitaan väitettä. Miten geenimuuntelua kommentoivat A) puolueeton media, B) geenimuuntelun puolustajat sekä C) geenimuuntelun kriitikot?

Miten media uutisoi geenimuuntelusta ja miten yleisö siihen reagoi?

Tällä hetkellä en omista netti-Hesarin rajattomia lukuoikeuksia, joten tutkin vain esiin nousevia otsikkoja, enkä niiden sisältöjä.

Helsingin Sanomien aiemmat geenimuuntelu-otsikot ovat keränneet yleisökommentteja seuraavalla tavoin:
Kaikki eivät kannata geenimuuntelua (28.7.2013)
(3) kommenttia - http://www.hs.fi/talous/a1374895230056

Geenimuuntelu ei tepsinytkään tuholaistorjuntaan (19.3.2014)
(0) kommenttia - http://www.hs.fi/ulkomaat/a1395122577987

Geenimuuntelu ei tepsinytkään maissin tuholaistorjuntaan
(3) kommenttia - http://www.hs.fi/tiede/a1395114208999


Onko muuntogeenisiä ruokia turvallista syödä?
(72+ kommenttia)

Ainakin Hesarissa yleisö innostuu kunnolla keskustelemaan vasta, kun puhe on ruoan turvallisuudesta. Miten on laita muissa suurissa lehdissä? Ilta-lehden sivuilta GMO ja geenimuuntelu tuottavat seuraavanlaisia otsikkoja.

EU:ssa voidaan tulevaisuudessakin rajoittaa GMO-viljelyä 12.6.2014
13 henkilöä suorittelee, ei keskustelua.

Yle: Turussa käytetään nyt geenimuunneltua soijaa 15.7.2013
871 jakoa. Selvästi asia puhuttaa enemmän kun se tulee lähemmäs.

Geenimuunneltu vehnä levisi luvatta peltoon Yhdysvalloissa 1.6.2013121 jakoa. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013060117097978_ul.shtml

Voisi kuvitella, että vastustajat olisivat riemuiten jakaneet jälkimmäistä uutista, mutta ilmeisesti kiinnostavampia ovat tapahtumat Suomessa kuin Yhdysvalloissa tai EU-päätökset?

Voisin kerätä enemmänkin otsikoita suomalaisesta mediasta, mutta tässäkin otoksessa oikeastaan jo saa vahvistusta se epätieteellinen mututuntuma, että keskustelua syntyy kiihkeimmin, jos kyse on sellaisen ruoan turvallisuudesta, jota itse pistämme suuhumme.

Jostain syystä syytökset ruoan turvallisuuden nostamisesta pääosaan GMO-keskustelussa kohdistuvat geenimuuntelun vastustajiin, vaikka juuri riippumattomat mediat toimivat sillä logiikalla, että ne keskittyvät teemoihin, jotka keräävät lukijoita ja nostavat esiin näkökulmia, jotka herättävät keskustelua.

Vaikka media ei toimisi tällaisen logiikan mukaan niin lukijat itse jakavat somessa sellaisia uutisotsikoita kuin haluavat. Voiko kukaan edes kontrolloida keskustelun näkökulmia - miksi sitten syytös kohdistuu vain geenimuuntelun kriitikoihin? Otsikoista me näemme, että ennemmin tulisi puhua vaikka siitä, onko GMO edes mikään lupaustensa mukainen ratkaisu ruoan tehotuotantoon, jos se someyleisön sivuuttamien otsikoiden mukaan ei edes toimi kuten on suunniteltu?

Ylipäänsä geenimuuntelua näytettäisiin vastustettavan voimakkaimmin varovaisten byrokraattien toimesta, jotka vaativat näyttöä sen vaarattomuudesta. Silti Hesarin lukijat ovat arvioineet hyväksi argumentaatioksi kommentin, jossa esiintyvät seuraavassa järjestyksessä seuraavat termit:

"Ekolobbarit... foliohatttuiselta haiskahtavat aivopierunsa... viljelemällä koomisia salaliittoteorioita... ekohörhöt... nostaneet itsensä ja uskontonsa terveen järjen ja tosiasioiden yläpuolelle... heidän tehtailemansa mutuväittämät."

Vaikka haluaisin olla millainen foliohattu tai ekolobbari, en minäkään pysty vaikuttamaan siihen, millä logiikalla ihmiset jakavat uutisia geenimuuntelusta. En myöskään mahda mitään sille, jos viranomaiset jostakin syystä ovat foliohattujen kanssa katsovalla kannalla.

Ja minähän en siis edes usko, että geenimuunneltu ruoka olisi vaarallista terveydelle - haluaisin että asiasta keskustellaan muiden perusteiden pohjalta kuin nykyään. Olen nähnyt kuinka suomalainen porvaristo ensin rakentaa ydinvoiman vastustajista sellaisen olkinuken, joka perustuu oletukseen, että ydinvoimaa vastustetaan pelkojen takia - vaikka jo parin vuosikymmenen ajan ydinvoimaa on vastustettu lähinnä siksi että se on liian kallis investointi joka ei maksa itseään edes takaisin sen jälkeen, kun sähköntuotannon keinot monimuotoistuvat: akkutekniikka kehittyy, sähkölaitteet tarvitsevat yhä vähemmän energiaa, talojen lämpöeristysmateriaalit kehittyvät ja aurinkokennot tulevat kyllin edullisiksi laajaan käyttöön.

Suomessa ydinvoiman tukijat elävät yhä siinä uskossa, että kaikki syyt vastustaa ydinvoimaa perustuvat ekohippien irrationaalisiin tunteisiin. Ydinvoiman vastustajien kanssa ei ole edes keskusteltu, jolloin olisi huomattu että he vastustavat sitä taloudellisista syistä. Siksihän ydinvoimaa ei muualla päin maailmaa rakenneta ede niissä maissa, joissa viranomaiset vähät välittävät turvallisuudesta.

Nyt on samalla tavoin käymässä geenimuuntelun kanssa. Sitä puolustetaan etupäässä siksi, että halutaan olla eri mieltä kuviteltujen ekohörhöjen kanssa. Siksi ei geenimuuntelun todellisista hyödyistä tai haitoista oikeastaan edes järjellisesti keskustella julkisuudessa.

Jos joku kirjoittaa osaamattoman ja populistisen kauhuskenaarion geenimuuntelun vaaroista, on hyvin todennäköistä, että se leviää sosisaalisessa mediassa paljon tehokkaammin kuin tällainen joku tällainen mediakriittinen meta-analyysi.

Mistä sitten GMO:n puolustajat ja vastustajat kirjoittavat. Haen seuraavaksi googlesta satunnaisia blogeja.

Geenimuuntelun puolustajien otsikoissa korostuu mikä?

Ensimmäinen selkeästi geenimuuntelua puolustava kirjoitus sanoilla "geenimuuntelu + GMO" löytyy suoraan hakutulosten ensimmäiseltä sivulta:
Vapaasana.net - Geenimuuntelu on turvallista ja pelastaa ihmiset ja ympäristön - tiede on yksiselitteinen
Heti otsikossa esitetään neljä väitettä:
1.) GM on turvallista.
2.) GM pelastaa ihmiset.
3.) GM pelastaa ympäristön.
4.) Tiede on yksiselitteinen.

Vapaasana on ääriliberaalien verkkolehti, jota tuskin voi nimittää tieteen puolueettomaksi edustajaksi. Katsotaan silti mitä artikkelissa väitetään.

"Kaikki merkittävät tiedejärjestöt pitävät GMO:ita turvallisempina tai yhtä turvallisina kuin perinteisiä kasvilajikkeita, samoin EU, WHO, FAO ja UNDP."

Mitään todisteita ei sivustolla esitetä näiden väitteiden tueksi. En ole sitä paitsi kuullut, että kukaan väittäisi geenimuunneltua ruokaa peräti turvallisemmaksi kuin perinteisiä lajikkeita.

Vapaasana väittää seuraavaksi myös näin:

"12 suomalaisten yliopistojen rehtoria, 146 professoria, 215 dosenttia ja 325 tohtoria allekirjoittivat vetoomuksen geenikieltoa vastaan Suomessa."

Haluan tietää mistä tässä on kyse, koska 12 yliopistorehtoria kuulostaa 14-17 yliopiston maassa jo aika merkittävältä.

Helsingin Yliopiston sivuilta löytyy uutinen, jossa selviää, että tieteentekijät eivät ole allekirjoittaneet kieltoja vastustavaa adressia, vaan vaatineet keskusteluun ja päätöksentekoon tieteellisyyttä. Itse asiassa uutisessa selkeästi todetaan, että tutkijat eivät ota kantaa puolesta tai vastaan:

"Päätöksenteon on perustuttava tutkimukseen, toinen adressin alullepanijoista, kasvinjalostustieteen professori Teemu Teeri maataloustieteiden laitokselta painottaa.
- Tarkoitus ei ole ottaa kantaa geenimuuntelun puolesta tai sitä vastaan, vaan korostaa tieteelliseen argumentoinnin merkitystä.
http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2011/110119_teeri.html"

Jotenkin arvasinkin, että geenimuuntelun puolustajien leirissä korostetaan löyhin perustein näkökannan tieteellisyyttä, sillä aiemmin myös Skepsis oli halunnut korostaa vastustajien epätieteellisyyttä varsin kyseenalaisissa huuhaa-palkintonsa myöntöperusteissa. Skepsis oli kritisoinut yhteiskuntatieteilijöitä siitä, että nämä katsoivat voivansa keskustella geenimuuntelun uhkakuvista. Skepsiskin siis lankesi siihen harhaan, että kyse oli vain terveyskysymyksistä, eikä yhteiskuntatieteilijöillä ollut aihetta pohtia suuryritysten kalliita lisenssejä tai viljelijöiden oikeuksia.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/07/geenimuuntelu-skepsis-raha-ja.html

Vaikka tiedeväki vaatii tutkimuksia päätösten pohjaksi, ovat muutkin kuin uusliberalistit ja skeptikot sitä mieltä, että geenimuuntelu tulisi mitä pikimmin sallia.

Osuvasti seuraava löytämäni "Geenimuuntelun puolustuspuhe" on julkaistu blogissa nimeltään "järki".
http://jarkilehti.fi/2013/09/geenimuuntelun-puolustuspuhe/

Heti alussa tehdään selväksi, että nyt on äänessä puhtain tieteellinen asenne:

Jussi Tammisola eroaa useista aiheen asiantuntijoista siinä, että hän sekä kannattaa geenimuuntelua, että pystyy perustelemaan sanomansa tieteellisillä faktoilla.

Suorassa sitaatissa Tammisola puhuukin ihan asiaa:

“Ministeriöissä ja EU:n lainsäädäntöä tehtäessä pitäisi ehdottomasti kuulla oikeita huippuasiantuntijoita, joilla ei ole mitään poliittisia kytköksiä."

“Tehtäisiin säädöksiä sen mukaan, mitkä ovat tuotteen ominaisuudet, eikä sen mukaan millä menetelmillä tuote on kehitetty. Tämä on ollut kaikkien tiedejärjestöjen viesti kohta kolmekymmentä vuotta, kaksikymmentä viisi vuotta kumminkin. Kaikki maailman suuret tiedejärjestöt toistaa tätä!”

Eihän tässä olekaan ongelmaa yhteiskunta-aktivisten kannalta. Menetelmät vain ovat sidoksissa siihen, kuka voi rahastaa viljelijöiden käyttämistä lajikkeista. Suuryritykset eivät varmastikaan hyväksy sitä, että menetelmät ja lajikkeen alkuperä unohdetaan sitten kun se on todettu hyödylliseksi.

Seuraavassa kirjoituksessa GMO-vapaa Suomi kampanjan aktivisti ja solubiologi käyvät keskustelua, mutta asetelma kääntyykin niin päin, että biologi Liisa Kuusipalo vaatii paljon kiihkeämmin geenitekniikan lisätutkimuksia ennen kuin sitä voidaan hyväksyä:
Maailma.net/artikkelit - Ihana kamala geenimuuntelu

"...geenitekniikka on - jopa vallankumouksellisen - uusi ja kokeellinen tekniikka, jonka seurauksista ei ole varmuutta. Siinä rakennetaan viruksen, bakteerin ja kasvin DNA:n yhdistelmä, joka väkivalloin muuttaa kohdesolun toiminnan. Siirretty keinotekoinen geeni sotkee muun perintöaineksen toimintaa. Tämä näkyy siinä, että läheskään kaikki geeninsiirron kohteet eivät ole halutunlaisia", hän sanoo.
"Myöskään vanhaan jalostukseen vertaaminen ei hänestä toimi, sillä se käytti "koko kasvin perintöainesta sellaisena kuin luonto se oli tehnyt". Kuusipalon mielestä GMO:ta ei ole testattu tarpeeksi ja siitä tiedetään liian vähän.

Itsekin haluaisin aidosti uskoa, että geenimuuntelussa on ihmiskunnan tulevaisuus, mutta monien geenimuuntelun äänekkäimpien puolustajien näennäistieteellinen fanatismi tekee asian todella vaikeaksi.

Vapaasana.net tuottaa niin surkuhupaisia kirjoituksia tieteellisyyden nimissä, että minun on aivan pakko siteerata heitä vielä uudestaan:

"Kuuluisa vihreä anti-GM-aktivisti ja ilmastoaktivisti Mark Lynas sanoi löytäneensä tieteen ja pyysi anteeksi GM-vastustustaan, sanoi olleensa "täysin väärässä" ja myönsi vandalisoineensa GMO-koeviljelmiä sekä kirjoittaneensa The Guardianiin, New Statesmaniin ja muihin lehtiin GM-vastaisia artikkeleita lukematta kai yhtäkään tieteellistä artikkelia aiheesta."

En tiedä mitä artikkelin kirjoittaja haluaa osoittaa sillä, että puhuu tieteestä niin kuin se olisi uskonnollinen totuus, johon yhdessä hetkessä havahdutaan: "...sanoi löytäneensä tieteen..." Jos tämä on ironiaa niin erittäin epäonnistunutta, etenkin jos sivúston tarkoitus on esiintyä tieteen bestiksenä.

Lopussa on aivan mahtava "kai" sana, joka kertoo sivuston koko asenteesta tieteellisyyteen. Jää epäselväksi kenen mukaan aktivisti ei ollut kai lukenut yhtäkään tieteellistä artikkelia, ennen kuin äkisti kääntyi tiedeuskoon. Kaiketi aktivistin uskoontuleminen sitten oli sen hänen elämänsä ensimmäisen tieteellisen artikkelin aikaansaannosta, ikään kuin tieteellisen ajattelun perustan voisi omaksua noin vain yhden hengellisen kokemuksen kautta, lukemalla yhden tekstin, jossa kerrotaan siitä, kuinka tiede on tie, totuus ja elämä.

Mistä tahtoisivat keskustella geenimuuntelun kriitikot?

Leo Stranius kirjoittaa otsikolla "Geenimuuntelun hyödyt ja haitat: Mitä pitäisi tehdä"

"Aiemmin ollaan oltu huolissaan geenimuuntelun terveysvaikutuksista ja lajien hallitsemattomista risteytyksistä. Lisääntyvän tutkimustiedon pohjalta tälle huolelle ei ehkä kuitenkaan enää ole kovin vankkoja perusteita.

Keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti 1) luonnon monimuotoisuuteen, 2) torjunta-aineiden ja kemikaalien käyttöön, 3) geenimuunneltujen kasvien leviämiseen sekä 4) suuryhtiöiden vallan kasvuun ruuantuotannossa."http://leostranius.fi/2014/02/geenimuuntelun-hyodyt-ja-haitat-mita-pitaisi-tehda/

Asiallinen kirjoitus on kerännyt kolme (3) kommenttia. Leo Stranius kirjoittaa, että "aiemmin on oltu huolissaan...", mutta ainakin Hesarin jutussa pääpainopiste on yhä ruoan turvallisuudessa.

Suuryhtiöiden vallan kasvu kieltämättä kuulostaa salaliittoteorialta, mutta ovatko yritysetiikka ja maanviljelijöiden oikeudet ekohörjöjen mielipiteiden tuotosta? Näistä ongelmista ovat puhuneet aivan muut tahot, kuten yhteiskuntatieteilijät, ihmisoikeusjärjestöt ja oikeusoppineet.

Luonnon monimuotoisuus nousee esiin myös Safkatutka-blogissa, jossa geenimuuntelun ennakoidaan muuttavan ekosysteemiä arvaamattomaan suuntaan:

"Luonnon ekosysteemejä tutkineet ovat jo pitkään ymmärtäneet, että poistamalla eliöitä ekosysteemistä, sen koko toiminta muuttuu. Japanilaiset huomasivat tämän yrittäessään lisätä kalakantojaan metsästämällä valaat pois aluevesiltään. Valas osaa toimia kestävänä osana ekosysteemiään ja osallistuu itse kalakantojen hyvinvoinnin ylläpitoon. Se nousee meren pinnalle tekemään tarpeensa, koska kalojen ravinnoksi tärkeät planktonit alkavat elää sen ulosteissa. Poistamalla valaat ei poistunutkaan vain peto, vaan myös koko ravintoketjun ravinnon takaaja."
http://safkatutka.fi/vieraskirjoitukset/geenimuuntelu/

Nykyajassa on hyvin erikoista se, miten merkittävään asemaankin pääsevät vaikuttajat ovat usein täysin tietämättömiä vastapuolen argumenttien sisällöstä - ehkä he juuri siksi pääsevät nykyään valtaan, että niin lujasti uskovat omien mielipiteidensä oikeutukseen.

Usein vastapuolen edustajien argumentit valikoidaan kaikkein typerimmästä päästä, jolloin ei tarvitse edes kohdata niitä vasta-argumentteja, joilla oikeasti olisi merkitystä. Joka puolella näkee kiihkeitä ryhmittymiä, jotka ylläpitävät näennäistä keskustelua rakentamiensa olkinukkien kanssa.

Todellisten ihmisten sijaan meidän vuorovaikutuksemme perustuu nykyään liian usein siihen, että vahvistamme ennakkoluuloisia mielikuviamme juttelemalla valikoitujen hölmöjen kanssa, jotta voimme itse kuvitella olevamme huomattavan viisaita.

Kommentoin vielä lyhyesti Hesarin kirjoituksen muita pääkohtia.

Helsingin sanomien kirjoituksen tieteellisyydestä ja puuttuvista näkökulmista

Minua ihmetyttää miksi kaikki kuvissa esiin nostetut henkilöt ovat yhdysvaltalaisia - ja he kaikki myös puolustavat geenimuuntelua, vaikka jutussa aluksi luvataan tarjota puolueeton näkökanta aiheeseen.

Tässä ovat seuraavat Hesarin jutussa esitetyt otsikot, eli väitteet:
4. Geenitekniikka lisää myrkkyjen käyttöä maataloudessa.

5. Gm-kasvit leviävät luontoon ja siirtävät muuntogeenejä sukulaislajeihin. 

6. Gm-kasveihin siirretty Bt-toksiini tappaa monarkkiperhosia ja mehiläisiä.

7. Gm-viljely vahvistaa suuryritysten valtaa ja tekee heistä agrojättien torppareita.

Koko kirjoituksessa ei itse asiassa ole lainkaan suoria sitaatteja, joten emme tiedä mitä mahdolliset riippumattomat tutkijat ovat olleet asioista mieltä.  Jutussa ei myöskään millään tavoin huomioida luonnon monimuotoisuuden näkökulmaa. Kirjoituksessa esitetään huoleksi se, että rikkaruohot eivät ehkä katoa lopullisesti

"Aiheellinen pelko on, että glyfosaattia sietäviä lajikkeita viljeltäessä syntyy tuolle myrkylle vastustuskykyisiä rikkaruohoja. Näin käy tavanomaisessakin viljelyssä aina, kun käytetään pitkään samaa torjunta-ainetta."

Huomattavinta tässä ainoassa aiheellisia pelkoja tunnustavassa katkelmassa on sanan RIKKARUOHO yksipuolinen käyttö. Maanviljelyksessä määritellään kaikki paikalliset ei-hyöty-kasvit rikkaruohoiksi. Kun tällainen prosessi pakottaa paikalliset lajit joko sopeutumaan tai kuolemaan, sillä on melko suuri vaikutus lajien keskinäiseen runsauteen ja se kohdistaa todella suuren stressin koko ekosysteemille.

Laajoilla alueilla lajit myös yhdenmukaistuvat, sitä mukaan kun viljelymenetelmät ja myrkkykoktailit yhdenmukaistuvat. Mehiläisille lajirunsauden kapeneminen on suuri uhka, koska ne keräävät eri vuodenaikoina mettä niistä lajeista jotka kulloinkin kukkiva, mutta lajien vähentyessä voi ilmentyä pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin mettä on tarjolla hyvin niukalti. Myös sään yllättävät vaikutukset iskevät ankarammin yksipuoliseen lajistoon ja niistä turvautuviin eläimiin.

Geenimuunnellut lajit joko kestävät tiettyjä myrkkyjä tai sitten ne jopa itse vapauttavat myrkkyjä, joilla ne torjuvat hyönteisiä ja rikkaruohoja. Toisin sanoen ihminen luo lajikkeita, jotka kykenevät kemialliseen sodankäyntiin muita lajeja vastaan. Jos tämä ei ole uhkakuva luonnon monimuotoisuudelle niin mikä sitten?

Hyönteisille ei koidu haittaa vain myrkyistä, vaan myös niille elintärkeiden kukkivien kasvien, eli viljelijöiden näkökulmasta "rikkaruohojen" vähenemisestä.

Mikään ihmisten viljelemä pelto ei tietenkään ole alkujaankaan verrattavissa luonnontilaiseen metsään, mutta se on silti monien hyönteisten elinaluetta, eikä myrkytysten aikaansaamaa lajikatoa voi välttämättä rajata tarkasti. Tehomaatalouden ongelmana on laajemminkin niittyjen väheneminen, mutta GMO-viljelyssä uhkakuvat alkuperäiselle luonnolle ovat entistäkin suurempia. Kun kiertoviljelyssä on jätetty osa pellosta kesannolle niityttymään, se on suojellut paikallisia niittykasveja ja tarjonnut mehiläisille työsarkaa.

Mehiläiset eivät ole sopeutuneet siihen, että koko alue on täynnä yhtä kasvia, joka kukkii tiettynä hetkenä ja koko vuoden hunajat pitäisi kerätä yhden viikon aikana. Ne ovat tottuneet työskentelemään koko kevään ja pitkälle kesään keräten mettä lukuisista alueella menestyvistä kasveista, jotka sopivasti kukkivat hieman eri aikoihin, koska ne ovat kehittyneet symbiosissa yhteyttävien hyönteisten kanssa. Mehiläisille elintärkeitä niittyjä ja villejä ojanpenkareita on vaikea ylläpitää terveinä, jos viljelylajike tuottaa itse rikkaruohomyrkkyjö ja hävittää monet alueen luonnonvaraiset kasvit.

Paljon geenimuunteluakin laajempi ongelma on se, että me yleensä määrittelemme "rikkaruohoiksi" juuri sellaiset kasvit, jotka kaikkein parhaiten olisivat sopeutuneet elämään sillä alueella ja jotka taistelustamme huolimatta aina puskevat esiin ja mullasta ja kukoistavat pihoillamme ja puutarhoissa, vaikka niitä ei kukaan sinne istuttaisi. Suomessakin nokkonen ja voikukka tuottavat erittäin runsaan sadon, ja ne jopa kelpaisivat myös ihmisen ruoaksi, mutta kulttuurisista syistä me tahdomme ennemmin hävittää ne myrkyillä kuin pistää poskeemme.