Tämä on maailman ensimmäinen mielipidetutkimus.
Minua ei kiinnosta tutkia mitä mieltä olette asioista, vaan mitä ovat mielipiteet ja miksi niillä on niin suuri merkitys yhteiskunnassamme.
Alustava näkemykseni mukaan mielipiteet ovat yhteiskuntamme syöpä.
Mielipiteet ovat paremman tietämyksen korvikkeita ja silti me jostain täysin käsittämättömästä syystä pidämme niitä suuressa arvossa.
Mielipiteistä on hyvää vauhtia tulossa tutkitun tiedon korvaaja. Mediat ei enää selitä kansalle mitä asiat ovat ja miten ne toimivat, vaan mikä on ihmisten mielipide asioista. Suurta yleisöä tämä teema tuntuisi kiinnostavan paljon enemmän kuin totuus. Mielipiteet käyvät kaupaksi täysin riippumatta niiden sisällöstä.
Mielipiteitä muodostettaessa ei kysellä perusteita, vaan luetellaan tunnettuja nimiä, joilla on asiasta jokin mielipide. Arvostetut henkilöt olemattomine perusteineen tekevät paljon suuremman vaikutelman kuin epäkiinnostavien ihmisten pitkät jaarittelut tylsistä todistusaineistoista... jota kukaan ei jaksa kuunnella.
On vaivalloista perehtyä taustoihin, joten tarjoilemme toisillemme mielipiteitä laastariksi. Mitä vähemmän jonkun mielipide perustuu omaan tietoon, sen vaikeampi hänen kanssaan on keskustella mistään ja sen hankalammin hänen mielipiteensä muuttuu. Hänet on vaikea saada edes myöntämään, että muiden näkökulmien taustalla ei ole vain typeryyttä.
Aikamme karismaattisimmat mielipiteet perustuvat valistumattomaan jääräpäisyyteen, mistä syystä tällaiset ihmiset voivat nykyään menestyä julkisessa elämässä. Monien suomalaistenkin mielipidevaikuttajien motto on nykyään "boko harum", eli ei kirjoja.
Asiantuntijat esittävät vaikealta kuulostavia selityksiä oman perehtyneen, mutta epäilyttävän pehmeän ja relativistisen "toisaalta niin, toisaalta näin" -kantansa tueksi, joka epäkarismaattisuudestaan huolimatta on lähempänä totuutta, joska se ei ole yhteen näkökulmaan sitoutunut - siis mielenpinttymä. Ihmiset jotka eivät tiedä mitään, sanovat selkeästi kyllä tai ei. Heihin me voimme luottaa on ajan henki. Mielipiteidensä takana ihminen seisoo vahvana. Moni tahtoo totellen välttää vaivalloisen ajattelun ja tulla johdetuksi.
Mielipiteet ovat sidoksissa elämäntapaan ja lohduttavaan fantasiaan, jossa oma arvomaailma ja elämäntapa on olosuhteista riippumatta oikea. Usein mielipiteet myös syntyvät vasta-asenteiksi jonkun toisen ryhmän mielipiteisiin. Jos joku on täysin ilmeisesti väärässä, tuntevat monet luontaista houkutusta olla aivan yhtä erehtyneitä, mutta vastakkaiseen äärisuuntaan - ikään kuin velvollisuutemme olisi omalla äärimmäisyydellämme tasapainottaa jokin kosminen vaaka. Kukaan ei halua olla maltillinen, koska silloin henkilö muuttuu keskimääräiseksi, puolueettomaksi ja kasvottomaksi kadottaen koko identiteettinsä.
Buddhan opetusten kulmakivi oli "keskitien kulkeminen". Valistuneen ja pitkään kypsyttelyyn perustuvan määritelmäni mukaan myös "relativismi" merkitsee juuri mielipiteistä pidättäytymistä ja mielipiteiden pitämistä ei minään - tai ei sentään ei-minään, koska se olisi jo nihilismiä. Relativistin mukaan kaikki totuudet ovat tilannesidonnaisia ja riippuvaisia useammasta kuin yhdestä tekijästä. Toki totuus on riippuvainen myös sanoista, joilla on kiva leikkiä. Sanolla leikkiminen monella tapaa muistuttaa tulella leikkimistä. Liekö sellaiselle taipumukselle sanaa? Nomomaani? Verbamaani? Lingamaani?
Tiedän, että joku on aiemmin määritellyt relativismin melko lailla vastakkaisella tavalla, mutta se henkilö ei asunut mielipiteiden hirmuvallassa, vaan yhteiskunnassa, jossa mielipiteitä vainottiin. Nykyään mielipiteemme vainoavat yhteiskuntaa.
Me elämme mielipiteitä vilisevässä maailmassa, mutta silti emme lainkaan kysy mitä mielipiteet ovat; mihin ne perustuavat ja miten ne muodostuvat. Meillä on monia tietoteorioita, mutta ei lainkaan mielipideteoriaa. Mielipiteiden listaamisen sijaan me voisimme etsiä niistä yhteisiä nimittäjiä.
Voimme arkikokemuksemme perusteella havaita, että ihmiset usein kiintyväy omiin mielipiteisiinsä kuten kiinnytään alkoholisti-isään, jonka juominen tuo elämään tiettyä turvallisuutta. Ihminen usein valitsee omakseen sen mielipiteen, jonka on ensimmäisenä kuullut läheisiltään tai omilta idoleiltaan. Tämän jälkeen hänen mielensä pitää siitä kiinni - tai mielipide pitää kiinni hänen mielestään pienillä koukkuleuoillaan, kuten jonkinlainen esoteerinen verta imevä punkki.
Mielipide on lukkiutunut asenne, joka perustuu sosiaaliseen viitekehykseen ja määrittää ihmisen identiteettiä.
Kunkin ryhmän edustajaksi valitaan henkilö, joka osaa puolustaa sen mielipiteitä kuin kyse olisi jonkinlaisesta linnasta, jonka ympärille on kaivettu vallihauta. Relativismia se sen sijaan vihaamme kaikin voimin, koska se vihjaa
perimmäisen todellisuuden olevan paljon monitahoisempi, emmekä me nyt
jaksa keskittyä sellaiseen.
Relativismi on asenne. Tieteellinen tutkimus on metodi. Yhdessä ne koettavat edetä parempaa näkemystä kohti mielipiteiden viidakossa, joka vuosi vuodelta on käymässä vaikeakulkuisemmaksi.
Meillä on ehkä vapaus ilmaista mielipiteemme, mutta mahtuuko banneriin tai monivalintalomakkeeseen ollenkaan mitään perusteluja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti