Mitä jos maailma ei olekaan muuttunut?

Tänään automatkalla kuuntelin radiosta, kuinka Henkka Hyppönen puhui nykyteknologian mahdollisuuksista. Aiheena oli Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja keskustelijat halusivat aivan oikein siirtää huomion pois hallituksen toimista, jonka vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Hallituspuolueet voivat viilata veroja vähän sinne tänne tai edes takaisin, mutta suurin vaikutusvalta talouskasvuun on lopulta yksityisellä sektorilla. Kotimaiset yritykset määrittävät sen, mitä Suomi myy, kenelle ja millä hinnalla.

Nyökyttelin lähes kaikelle, mitä Henkka Hyppönen sanoi. Olen varmaan 10 vuotta ajatellut, että hyödynnämme yhä liian heikosti teknologian mahdollisuuksia viestinnässä ja markkinoinnissa. Se on oman sukupolveni keskeisiä periaatteita: viestin täytyy kulkea. Pienikin yritys voi menestyä, jos se pystyy valtaamaan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Eikö niin?

Mutta mitä jos olemme väärässä?  Mitä jos sosiaaliset mediat eivät sittenkään siirrä valtaa niille, jotka sitä tehokkaimmin osaavat hyödyntää? Joskus täytyy kuulla omat ajatuksensa radíosta, ennen kuin niitä voi kyseenalaistaa. Mitä jos valta on edelleen - tai jopa entistäkin selkeämmin - niillä, joilla on fyrkkaa? Rahalla saa näkyvyyttä ja kontakteja. Mitä pelkällä näkyvyydellä edes tekee, jos ei ole tuotantovälineitä ja jotain konkreettista kauppatavaraa?

Annan useampiakin konkreettisia esimerkkejä, koska sellaisia on niin naurettavan helppo esittää, kunhan ensin vain alkaa etsiä.

Mitkä ovat suomen seuratuimmat verkkosivut?

Top-5 kärjen muodostavat: Ilta-Sanomat, Ilta.Lehti, Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yle - eivät välttämättä juuri tässä järjestyksessä, mutta jo pitkään ja vakaasti kärki on ollut suhteellisen sama.

Linkki dataan: http://tnsmetrix.tns-gallup.fi/public/

Ketkä siis ovat kaikkein parhaiten pärjänneet internetin valloittamisessa? Sellaiset tahot, joilla on kaikkein perinteisimmät toiminnan hierarkiat ja suurin toimitus, eli määrällisen eniten työntekijöitä - sekä paljon valmista lukijakuntaa.

Mediavalta perustuu yhä edelleen siihen, että palkataan paljon ihmisiä ja pomotetaan heitä tekemään kaksin käsin hommia. Yksittäinen bloggaaja tai pienempi verkkolehti voi hetkittäin yhdellä mojovalla uutisella nousta päivän tai parin ajaksi suureksi puheenaiheeksi, mutta asteittain sen huomioarvo taas laskee, koska tarvitaan suuri määrä postauksia ylläpitämään tasaisen kestävää hypeä.

Toimintayhmpäristö on kylläkin siirtynyt verkkoon, mutta silti kenttää hallitsevat samat vanhat suuret mediakorporaatiot.

Mitä me tästä voimme oppia? Emme oikeastaan mitään... tai ehkä sen, että jos haluamme saada paljon lukijoita, meidän kannattaa lainata kirjastosta jokin 1980-luvun oppikirja ja noudattaa sen neuvoja.

Kenties sosiaalinen media ei oman hajavaltaisuutensa takia kykene kokoamaan ja säilyttämään valtaa? Ainoa kestävä tapa haalia itselleen suurta mediavaltaa on keskittää pääomaa, luoda hirrarkioita ja palkata paljon alaisia.

Toinen yhtä hämmentävä esimerkki perinteisten keinojen toimivuudesta.

Kaksi suurta Suomalaista kustantamoa, WSOY ja Otava ovat tavoitelleet taloudellista voittoa varsin erilaisin toimin. WSOY on lopettanut heikosti tuottavia yksiköitä, ulkoistanut monia toimintoja ja ylipäänsä vähentänyt henkilöstöä.

Kaikki WSOY:n tehostamistoiminet ovat tuottaneet vain liikevaihdon heikentymistä ja pienentäneet myös tuottavuutta.

Yritystiedot: / x 1000 euroa.

Samaan aikaan Otavalla ei ole tehty juuri mitään.

Ainakin itselleni on valtavan suuri uutinen, että kaiken kirjallisuuden kriiseilyn ja yleisen talouslaman keskellä Otava on kyennyt keskimäärin 15% liikevoittoihin - ja sen salainen strategia on ollut toteuttaa mahdollisimman vähän mitään uudistuksia.

Parikymmentä henkilöä myös Otavalla on irtisanottu, mutta ehkä he ovat olleet enemmän luonnollista poistumaa.

Suuruutta yhä edelleenkin mitataan henkilötyövuosien mukaan. Puhutaan paljon siitä, että pieni on kaunista ja että yksittäinen henkilö tai muutaman hengen yritys voi skaalautua maailmanmarkkinoilla miljardien arvoiseksi tuotteeksi.

Ehkä silloin on kuitenkin kyse hyvästä tuurista. Joku on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Silti edelleenkin varsinainen kestävä liikevaihto tehdään palkattuhen työntekijöiden uurastuksen lopputuloksena.

Annan vielä kolmannen ja neljännen esimerkin, joska molemmat nojaavat täysin huutavasti perinteisiin strategioihin näkyvyyden kasvattamiseksi.

Suomalaista SuperCell -pelifirmaa on kehuttu mullistavista rahankeruumenetelmistä, mutta kaikkein eniten yritys on markkinoinnissaan luottanut toimiviin old-school-taktiikoihin. Heidän ykköstuotettaan Clash of Clans esimerkiksi mainostettiin SuperBowlin finaalissa. Mainos maksoi varmaankin kymmeniä miljoonia dollareita, mutta se myös vastaavasti tuotti satojen miljoonien edestä myyntivoittoa.

Vielä neljäs esimerkki.

Magneettimedia on kerännyt valtavasti huomiota täysin sairailla kirjoituksillaan, mutta näkyvyyttä ovat lisänneet muutkin kuin oikeusjutut. Magneettimedian koko valta perustuu rahaan. Lehdestä on otettu satojen tuhansien kappaleiden paperipainoksia, joita on jaettu ilmaiseksi kotitalouksiin.
http://yle.fi/uutiset/keskisuomalaisen_konsernijohtaja_magneettimedia_on_vain_painoasiakas/7944888
Vielä vuosienkin kuluttua kissanhiekkalaatikoiden ja kesämökkien takansytykkeiden joukosta jonkun käsiin osuu magneettimedian propagandauutisia, joissa kielletään holokausti tai opetetaan, että paras lääke päänsäärkyyn on hammastahnan syöminen.

Magneettimedia ei ole näkyvä ja vaikutusvaltainen siksi, että se onnistuisi tuottamaan niin paljon raivoa herättävää tuubaa, Sitä kyllä tuottavat monet muutkin tahot. Magneettimedian valta perustuu halukkuuteen käyttää huomattavia määriä rahaa omien päämäärien saavuttamiseksi.

Yhteenvetona. Miten saamme muuttuneessa toimintaympäristössä Suomen talouden kasvuun?

1. Sääntö: henkilöstön vähentämistä on vaikea toteuttaa siten, ettei samalla liikevaihto pienenisi. Päin vastoin voi käydä niin kuin WSOY:lle, että vähentämisestä seuraavaa liikevaihdon kasvua lääkitään uusillä vähennyksillä ja pian koko suuri yrityskonserni on mennyttä.

2. Sääntö: Jos haluat uudessa tai vanhassa toimintaympäristössä näkyvyyttä, sinun täytyy olla valmis maksamaan siitä. Työntekijöillä ja pääomalla saat luotua suuren yrityksen, jolla on laajalti vaikutusvaltaa - et mitenkään muuten,

3. Sääntö: Jos siirryt uuteen toimintaympäristöön, älä heti oleta, ettei mikään aiemmin oppimistasi säännöistä päde. Jos putoat tuntemattomaan mereen, jossa et ole aiemmin uinut, kannattaa silti ensin kokeilla esimerkiksi sammakkoa, koiraa, kroolia tai selkäuintia. Voi olla, että jokin uusi ja mullistava uimatyyli tehoaa täällä parhaiten, mutta ehdit oppia sen myöhemminkin.

On täysin mahdollista, että juuri tehostaminen tuottaa monilla tärkeillä aloilla vain katastrofaalista tietotaidon kapenemista, joka heikentää jäljelle jääneiden työntekijöiden tehokkuutta. Ainakin ulkoistaminen hyvin usein hidastaa töiden etenemistä, vaikka rahaa säästyisikin muutama hassu euro, Kun esimerkiksi korjauspalvelu täytyy hankkia talon ulkopuolelta, joudutaan odottamaan ehkä päiviä ammattilaista, joka osaa vaihtaa rikkoutuneen laitteen. Sillä aikaa kaikki muut työskentelevät aliteholla tai heidän työnsä jopa seisoo paikoillaan. Säästöjen piilokustannukset eivät ehkä näy teoreettisissa laskelmissa, mutta se tuntuu tuotannossa.

Useampien vastuualueiden jakaminen pienen porukan kesken lisää myös työtehtävästä toiseen siirtymistä - ja jokaisessa siirtymävaiheessa menee hukkaan jonkin verran aikaa, kun ajatukset täytyy koota uudelleen. Lisäksi puoliammattilaiselta kuluu aina enemmän aikaa kuin täysammattilaiselta - eikä alle sadan hengen yrityksissä voi löytyä kaikille osaamisen alueille täysammattilaista.

Erityisen hyvin voisin kuvitella ulkoistamisen sotkeneen juuri WSOY:n kaltaisten yritysten toimintakulttuuria. Jäljelle jääneiden työntelijöiden työrauha on tuon tuosta järkkynyt, kun he ovat omalla työajallaan joutuneet kilpailuttamaan freelancereita kansien tai käännösten saamiseksi. Säästöjä tavoiteltaessa ei laskelmissa ole osattu huomioda sitä, missä määrin aikaa kuluu hukkaan, kun kaikkiin tehtäviin ei automaattisesti löydy palkattua henkilöä. Melkein päivittäin täytyy olla neuvottelemassa palkkioista ja aikatauluista lyhyaikaisten ja vaihtuvat työntekijöiden kanssa, jotka usein tarvitsevat myös perehdyttämistä.

Suomalainen työkulttuuri on leimallisesti muuttunut siihen suuntaan, että työnteos sijaan kinastellaan siitä, kuka saa tänään tehdä mitäkin työtä ja millä palkalla. Määräaikaiset sopimukset aikaansaavat räjähdysmäistä kasvua vain erinäisten rekrytointitoimien ja palkkaneuvottelujen lukumäärässä. Niidenkö tuloksia me sitten myymme maailmanmarkkinoille?

Maailma on ehkä muuttunut jonkin verran, mutta ehkä Suomen ongelmana on olettaa, että kaikki olisi kääntynyt päälaelleen?

PS.
Suomessa ei jostain syystä osata lainkaan lisätä tehokkuutta siten, että palkattaisiin kahvihuoneeseen joku tyyppi notkumaan. Parasta olisi, jos hänellä ei olisi mitään alan erityistaitoja. Nykyiset hyvin palkatut työntekijät voisivat tehdä työtään tehokkaammin, kun joku toinen säästäisi heidän kallista aikaansa esimerkiksi juoksemalla kaupoissa. Nykytilanteessa jokainen firman työntekijä on alansa huippuosaaja, mikä tarkoittaa, että yhden huippuosaajan täytyy kipaista ostamassa tulostimeen mustetta ja suodatinpusseja. Senkin homman voisi ihan yhtä hyvin tehdä vaikka joku sivari tai harjoittelija. Suomessa ei tajuta palkata yrityksiin pienipalkkaisia apulaisia, vaan pidetään kunnia-asiana, että toimitusjohtaja itse kipaisee tarpeen tullen vastapäisessä Siwassa. Ei se ole mitään tehokkuutta.