Mystiikka on todellisuudessa elämisen taidetta

Ihmistä eivät kannattele yhteiskunnan huipulla vain hänen taitonsa, vaan etupäässä sosiaaliset sopimukset; normit ja harhat. Jos kukaan haluaa vapautua harhoista, hänen täytyy olla hyvin etuoikeutettu ja ovela - tai vaihtoehtoisesti laskeutua kulttuurinsa pohjamutiin, luopua kaikesta vallasta ja kunniasta.

Mystiikan historia heijastelee yhä omana aikanamme näkyviä tieteen ongelmia. Tiede saa kyllä suunnata mielenkiintonsa elottomiin esineisiin, kasveihin tai eläimiin, mutta silloin jos tieteilijät liiaksi kiinnostuvat inhimillisestä käyttäytymisestä, heitä pilkallisesti nimitetään humanisteiksi ja pian heiltä kielletään kaikki taloudellinen apu.

Suurimmat humanistit ovat kutsuneet kanssaeläjiään apinoiksi jo vuosituhansia ennen perinnöllisyystieteilijöitä, mutta siitä ei suoda heille mitään kunniaa. Humanistin onkin oltava mielellään runoilija tai mystikko, jotta hän pääsisi rahattomuutensa häpeästä. Ihmisen on kaikkina aikoina lupa olla köyhä vain, jos hän on julistautunut hulluksi - eikä kukaan kuuntele hullua humanistia, mutta hullua runoilijaa joku saattaa kuunnellakin, ihan piruuttaan.

Mystikko parhaimmillaan olla yhtä hyvin perehtynyt tieteeseen kuin kunnioitetuimmat professorimme, mutta hän saa tuoda esille ajatuksia, joita edes professorin ei ole lupa ilmaista. Mystikko voi sanoa esimerkiksi näin:

"Kun Jumala näkee ihmisen olevan valmis, hän ei kiinnita huomiota siihen, mitä ihminen on aikaisemmin ollut. Jumala on nyt-hetkessä läsnä oleva Jumala." -Mestari Eckhart

Eikö olekin ihastuttava julkea väite!

- Ai miten niin julkea, sanoisi joku toinen, - Tuohan on yksistään lupaus armollisuudesta ja anteeksiaanosta! 

- Armollisuudesta? ihmettelisi kolmas. 

- Niin juuri, armollisuudesta, toistaisi edellinen - Voimme olla miten syntisiä tahansa, mutta Jumalan edessä olemme kaikista synneistämme puhtaita.´ 

- Mutta eihän tuossa sellaista sanota. Tuossahan väitetään, ettei Jumala antaisi armoa minun tohtorinväitöskirjalleni tai laskisi miten paljon minulle on ehtinyt kertyä eläkettä niiltä vuosilta, kun olin toimitusjohtajana. En minä sellaista Jumala hyväksy, jolla on muistihäiriö! Kyllä Jumalan sietäisi muistaa minun aiemmat saavutukseni, sillä niiden perusteellahan minun palkkanikin määräytyy.

Mystikon sanat ovat vaarallisia, koska todellisuus on kavala etenkin niille, joille on kertynyt paljon yhteiskunnallista hyvää. Kristinuskon Jumala on leimallisesti köyhien ja kapinallisten Jumala, jota etuoikeutut syystäkin vieroksuvat. Aetelma oli sama jo Jeesuksen aikoihin, kun fariseukset tahtoivat teloittaa hänet sosialistina, joka lupasi tasa-arvoa tulevassa valtakunnassa.

Itse en tässä kirjoituksessa esiinny mystikkona, sillä en kätke ajatuksiani vertauskuviin. Tahdon täysin avoimmesti ilmaista, että sekä rikkaat että köyhät löytävät hyvin pienellä vaivalla itselleen mieluisan fantasian, jonka lupaukset määrittyvät heidän erilaisista tarpeistaan käsin. Jumalamme voi yhtä hyvin kadehtia tai mässäillä kanssamme, sillä Raamattu on näkökulmien aarreaitta, kenties maailman ensimmäinen täyden valikoiman supermarket.

Mestari Eckhart oli huimapäinen ja pelasi suurella riskillä vihjatessaan, että todellisen kristityn tulisi ennemmin huomioida läheistensä kuin Jumalansa tarpeet. Jos lähimmäisten etu sitä vaati, oli luovuttava jopa siitä lohduttavasta mielikuvasta, että Jumala oli valinnut meidät tekemään hänen pyhää työtään.

Paskat Jumala ketään oli valinnut. Ihmiset vain hybriksen vallassa kuvittelivat olevansa muita parempia ja tietävänsä mikä on Jumalan tahto. Hän sanoessaan Eckhart ei puhunut vain papistosta, vaan myös profeetoista, pyhimyksistä ja itsestään.

Mestari Eckhartille Jumalan sana ei ilmennyt käytännön kehoituksina. Jumalan sana oli se, mikä jäi jäljelle, kun ihmisten puheista poistettiin heidän illuusionsa.

"Saatat nyt kysyä, milloin ihmisellä on oikeanlainen tahto? Tahto on silloin eheä ja oikeanlainen, kun se on irti itsekkyyden siteistä" 

- Mestari Eckhart: Sielun syvyys (suomentanut Kai Pihlajamaa)

sekä:

"Meidän on opittava murtautumaan läpi asioista ja tavoittamaan niissä Jumala."

Tällainen mystinen asenne edellyttää melko paljon modernia itsereflektiivisyyttä sekä vallitsevan tapakulttuurin dekonstruoimista. Tavallaan Eckhart on sukua myös zenbuddhalaisille tai fenomenologeille, koska hän kehottaa meitä etsimään Jumalan yhteyttä nykyhetkestä.

Mystikoille "outside-the-box"-ajattelu ei tuoda erityisiä vaikeuksia, koska he elävät laatikoiden ulkopuolella.

Kiinnostavampaa on se kuinka mystinen asenne tuomitaan kaikkina aikoina vaikeaksi. Eihän siinä ole mitään vaikeaa. Miltei jokaisen mystikon keskeiset väittämät voi asettaa loogisen tarkastelun kohteeksi, eikä niissä ole mitään paradoksaalista.

Outside-the-box -ajattelun voisi ehkä kääntää yksinkertaisesti sitoutumattomuudeksi. Ihminen osaa lähes luonnostaan nähdä asiat kirkkaammassa valossa, jos kysymyksen ja hänen itsensä välillä ei ole eturistiriitoja.

Ajattelumme ristiriidat ovat lähes aina eturistiriitoja. Lapset osaavat siksikin jo ajatella luovemmin, ettei heillä ole valtaa. He eivät ole oman asemansa turmelemia.

Eckhart on sanonut:

"Jumala on valo kaikissa asioissa."

Pikkujättiläinen kääntää sen muotoon:

"Osattomuus on valo kaikissa asioissa."

Tietenkin ihmiselle voi jäädä vielä kaiken köyhyydenkin keskellä kimaltelevaksi omaisuudeksi turhan korkea käsitys omasta itsestään. Vaikka Pikkujättiläinen kiistämättä edustaa Suomen tämän hetken parasta esseistiikkaa, on minunkin hyvä meditoida näiden Eckhartin sanojen äärellä:

"Päästäkäämme ensin irti itsestämme, niin luovumme samalla aivan kaikesta. Totisesti, vaikka joku luopuisi kuningaskunnasta tai koko maailmasta, mutta pitäisi silti kiinni itsestään, hän ei olisi luopunut vielä mistään."