Steampunk Fab Lab

Pitäisi olla 14: Old-School TecnoPark.

Olen oikeastaan koko ikäni unelmoinut siitä, että jossain olisi täydellinen taiteilija-keksijän puuhakeskus. Suureen hylättyyn teollisuuskompleksiin olisi perustettu lumoava innovaatioministeriö, 24h avoin ja ilmainen käsityöläisyyden ja reaaliaikaisen osallistumisen museo. Paikka olisi kuin aikuisten Legoland, mutta kattavampi ja kunnianhimoisempi. Sinne voisi vain kävellä sisään ja toteuttaa satumaisia ideoitaan uusimman ja parhaan teknologian avulla - tai miksipä sen teknologian edes tarvitsisi olla niin uutta, kunhan se toimii?

Kun teknologisen, positiivisen vapauden utopiaan vielä yhdistettäisiin perustulo, voisin aamusta iltaan toteuttaa hulluja James Bondin Q:n kaltaisia vempeleitä tai koetella kyseenalaisia teorioita, jotka nyt vain kalistelevat kaltereitaan otsaluuni takana. Olosuhteiden pakosta olen tuomittu vain haavailemaan, koska minulla ei ole työpajaa eikä varaa patentteihin tai joulupukin tonttuarmeijan palkkaamiseen.

Oli vain ajan kysymys, milloin käsitteet Fab lab, Hacklab tai Maker Space rantautuisivat Suomeen. Aalto Yliopistossa on jo perustettu ensimmäinen korkean teknologian Fab lab ja muitakin pienimuotoisia yhteisötiloja löytyy jo useampia ympäri maata.

Helsingin Pitäjämäessä: http://helsinki.hacklab.fi/

Oulussa: Tarlab Oulu

Mikkelissä: http://mikkeli.hacklab.fi/

Seuraava palvelu pyrkii kartoittamaan tiloja sitä mukaan kun niitä syntyy: Suomen Hacklabit


Millainen olisi Steam Punk Laboratorio?

Perinteinen puu- tai metallipaja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi tuunata autoja. Fablabit sen sijaan keskittyvät uudempien High-tech -mahdollisuuksien tarjoamiseen. Välinearsenaalista löytyy esimerkiksi laser- tai painevesileikkureita, 3D-tulostimia, kalliita design-ohjelmistoja tai erinäistä robotiikkaa.

Steampunkista olisi kyse, kun tilasta löytyisi menneiden aikakausien huipputeknologiaa, joka on käytännössä poistunut käytöstä - tai ainakaan laitteiden käyttämiseen ei tarjoudu enää mahdollisuuksia, koska ne ruostuvat museoissa tai pikemminkin jonkun autotallissa tai kellarissa.

Jos tällainen työtila rakennettaisiin Suomeen, se voisi olla ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.

Esimerkkejä Steampunklabin vempeleistä
1. Belle Epoque litografioiden ja nelivärijulisteiden teettämiseen soveltuva kivipaino.

Laadukkaan vanhan painokoneen voisi saada hyvinkin edullisesti ja sen avulla voisi painattaa Alphonce Muchan tai Toulouse-Lautrecin tyylisiä julisteita, joita tehtiin 1900-luvun alussa.

2. Kokoelma kameroita, joiden tyyliä ja laatua ei noin vain kopioida kännykkäkameralla ja kivoilla retro-sovelluksilla.

2A. Pätevä haitarikamera 1800-luvulta, jossa käytetään filminä lasilevyä tai hopeapinnotteista kuparilevyä (dagerrotypia).

2B. Chaplinin Bell & Howell filmikamera, joita edelleen on käytössä muutamia. Chaplininkin alkuperäinen kamera kuulemma yhä toimii täydellisesti.

2C. Nasan kuulennoilla käytetty Hasselblad, johon olisi yhdistetty digiperä.

Ison osan Steam-Pumk-Fablabin laitteista voisi ostaa pilkkahintaan, jos vain tiimissä olisi joku, joka osaa niitä huoltaa - ja tietenkin olisi, koska pajasta tulisi maan suosituin työllistämisprojekti, johon työttömät ympäri Suomea haluaisivat osallistua - ja pitäjällä vierailisivat kaikki mahdolliset Pelle Pelottomat ja tulevat Nikola Teslat, Helsingin Kuvataideakatemiaa ja Aalto-yliopistoa myöten.

Aiemmin kirjoitin siitä, miten huippuluokkaisen mediapajan avulla jokin pienempi kaupunki, kuten Pieksämäki voisi kehittyä innovatiivisemmaksi ja varastaa itselleen koko maailman huomion.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/02/taiteilijaresidenssi-pieksamaelle.html

Kuten totesin, osan laitteista voisi saada hyvinkin edullisesti, esimerkiksi:

3. Perinteinen teollisuusompelukone, joka kestää kovaa käyttöä.

Muutamalla tuhannella eurolla saisi useammankin ompelukoneen, saumurin ja kangaspuut, koska niiden harrastajamäärät ovat monilla paikkakunnilla niin vähäisiä ja suurilta sukupolvilta jää perinnöksi paljon huipputekniikkaa, joka ei mahdu perillisten asuntoon tai varastoihin. Niinpä netissä niitä myydään tällä hetkellä puoli-ilmaiseksi.

Ompelijat voisivat tehdä esimerkiksi vaatteita larppaajille ja teattereille, sekä auttaa verhoilemaan huonekaluja - kaiken muun ohella. Kaupungista tulisi pian monen alakulttuurin pyhiinvaellusten kohde.


4. Venevarustamo höyrylaivoille ja puuveneille tai autopaja museoautoille.

Jos käsityöläiskorttelin alueella olisi autopaja, hyvät puutyövälineet sekä metallipaja - jollaisia monilla lakkautetuilla lukioilla ja peruskouluilla juuri nyt lojuu käyttämättöminä, ja jotka voisi ostaa pilkkahintaan ja koota yhteen paikkaan - voisi kaupunki houkutella luokseen harvinaisia artesaani-aloja, koska jostain aina löytyisi oikeanlainen työkalu. Kävijät todennäköisesti toisivat niitä mukanaan ja iäkkäämmät harrastajat voisivat testamentata Steam Punk Projektille omia käyttämättömiksi jääviä laitteitaan sekä varaosakokoelmia.

Latelan kaltaisia autopajoja syntyisi alueella kymmenittäin, koska niille olisi erikseen varattu edullista työskentelytilaa pitkillä vuokrasopimuksilla. Myös bändit voisivat tulla paikkakunnalle levyttämään albuminsa äänostudioon, jonka laitteisto myös olisi hanki käytettynä, mutta edustaisi menneiden vuosikymmenen huippua. Niinpä sillä saisi myös aikaan menneiden vuosikymmenten saundin.

5. Alueesta tulisi myös radioamatöörien paratiisi.

6. Ei myöskään ole syytä unohtaa tähtitieteen harrastajia.

Steam-Punk Fablabin omistuksessa olisi myös tähtitorni sekä kaikki tarvittavat laitteet linssien hiomiseksi.

7. Steam-Punk Fablabissa olisi Suomen suurin pienoisjunarata.

Muutaman vuosikymmenen aikana koko maailma puhuisi siitä miten ihmiset testamenttaavat perintöjään järjestölle, joka vaalii kadonneiden aikakausien ammattitaitoa kaupungissa, joka on omistautunut kulttuurihistorialle ja kadonneille tekniikoille.

Työpajoissa voisi rakentaa myös dioraamoja, eikä liima ihan äkkiä loppuisi.

Fablabin omistuksessa olisi pian myös Euroopan suurin Meccano-kokoelma ja

Lyhyesti sanottuna alueella voisi toteuttaa mitä tahansa. Hollywood-studiot maksaisivat miljoonia filmausoikeuksista, koska menneiden aikojen kulisseihin löytyisi heti aidot puvustukset, autot, puhelimet, polkupyörät ja kaikki muutkin historialliset arjen esineet. Kaikki myös olisi korjattu toimintakuntoon, eikä kenellekään maksettaisi palkkaa. Ihmiset tulisivat alueelle harrastamaan, koska siellä se olisi mahdollista.

Lopuksi - miksi ihmeessä?

Miksi kenenkään pitäisi rakentaa tällaista museoesineistä koostuvaa laboratoriota?

Annan viisi syytä:
Yksi. Retro on suurta huutoa, eikä ole kovin äkkiä menossa muodista, koska sillä on liikkumavaraa. Retrobuumi muuttaa kaiken aikaa muotoaan ja innostuksen kohteitaan, mutta ei varsinaisesti katoa. Jotta retrotyyliä voisi parhaiten imitoida, täytyy tuntea välineet, joilla aikakauden ilme on luotu. Silloin vasta pääsee pinnan alle ja voi luoda jotakin vastaavaa. Loistavaa on tietenkin jo se, että välineillä voi oikeasti tehdä aitoa entisajan käsityöjälkeä, mutta jo tutustuminen välineistöön voi auttaa imitoimaan tyyliä uudemmilla tekniikoilla.

Kaksi. Kunnoitus, ihmetys ja esteettinen hurmos, joka liittyy vanhoihin esineisiin. Paikka, joka on suorastaan aikamatka menneisyyteen, luo oman tunnelmansa, jonka avustuksellä syntyy koulukunta, eräänlainen Andy Warhollin Factory, jossa mielikuvitus pääsee valloilleen. Luovana ympäristönä Steampunk work space olisi ainutlaatuinen kokemus, jonka moni muotoilija, taiteilija tai käsityöläinen ympäri maailmaa haluaisi kokea.

Kolme. Investoinnin hinta-laatu-suhde. Nykyisessä taloustilanteessa vanhojen teollisuuslaitteiden hankkiminen olisi hyvin edullista. Niiden jälleenmyyntiarvo voi hyvin olla suurempi kuin hankintahinta, koska niiden ikä vain kasvaa ja hyvin huollettuna niillä voi olla keräolijöille entistäkin suurempi arvo, jos osat ovat alkuperäisiä. Investoinnin voi siis nähdä myös sijoituksena, jossa on pieni riski voitoille, mutta lähes mahdotonta odottaa täydellistä arvon romantamiseen, sillä laitteet saa tällä hetkellä liki romumetallin hinnalla.

Fablab voisi hankkia omistukseensa aina sen aikakauden laitteistoa, joka ei ole muodissa. Tällä tavoin säästettäisiin kustannuksissa. Kaupunki olisi aiemminkärsinyt muuttotappioista, joten tilaa oli saatavilla edullisesti ja paljon, mutta nyt muuttovirran suunta olisi kääntynyt. Projektilla olisi silti omistuksessaan useiden kortteleiden verran kiinteistöä, jonka kunnossapidosta se vastaisi itse, harrastajien voimalla.

Neljä. Pääsy uusille markkinoille, joilla ei ole kovin montaa kilpailijaa. Useimmilta puuttuu mielikuvitus ja alan kasvaessa parhaan laittiston löytäminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Tulevaisuudessa kuvailemani kaltaisia harrastajien kokoontumiselle omistautuneita pieniä kaupunkeja on monissa maissa ympäri maailmaa, koska globaalin julkisuuden ansiosta ne kykenevät tavoittamaan miljardien ihmisten joukosta erityisen asiakaskunnan. Muistakaa minun sanoneen. ;)

Viisi. Mahdollisuus valtaisan kontaktiverkoston ja henkisen pääoman kokoamiselle. Historia on kokoonpaneva voima, jota kukaan ei pääse pakoon. Projektissa syntyisi ammattitaito, jota voisi hyödyntää elokuvatuotannossa ja teatterissa: puvustus, lavastus, entisöinti, rekonstruktio. Kyse ei olisi vain mullistavasta nykytaiteesta, vaan myös koko menneisyyden läpi kurkottavasta näkemyksestä ja asiantuntemuksesta, jota ei voi luoda hetkessä.

Uuden toimintaympäristön rakentaminen täytyy aloittaa nyt, tulevaisuutta silmälläpitäen. Nyt siihen olisi Suomessa kaikki edellytykset.