Kolme viisasta apinaa

SATUKERTOMUS.
wikimedia commons: Three Wise Monkeys
Ennen oman ajanlaskumme alkua, jo ennen Rooman imperiumin syntyä, Kiinassa vallitsi korkealle kehittynyt kulttuuri. Zhou-dynastian valtakaudella 700-400 eaa. maa oli jakautunut useisiin virkamiesvaltioihin, joiden yhteiselo oli melko rauhanomaista. Euroopassa rakenneltiin vielä puisia hevosia, ryösteltiin prinsessoja ja harhailtiin merella, kun idässä oli jo kehittynyt yliopistoja, joissa koulutettiin valtion virkamiehiä. Lännessä miestä määrittivät pronssinen keihäs ja kilpi, idässä taito laskea, lukea ja kirjoittaa.
Kungfu-laotse - wikimedia commons

Tuohon aikaan elivät myös Kiinan tunnetuimmat filosofit Kungfutse ja Laotse. Opiskeluvuosinaan, ennen kuin he olivat saavuttaneet kuuluisuutta, miehet itse asiassa asuivat jonkin aikaa kämppiksinä. Seuraava tarina kertoo kieli poskella näiden kaverusten yhteiselosta

Kuvitteellisen TV-sarjan 1. kauden 2. episodi: "Ei hyvä, ei paha"

Laotsen luokse on saapunut kyläilemään hänen vanha lapsuudenystävänsä. Juotuaan muutaman kupillisen riisiviinaa, vieras toteaa:
- Laotse ystäväni, sinulla on aina tapana sanoa, ettei ole mitään hyvää ilman jotain pahaa, eikä mitään pahaa ilman jotain hyvää. Ja kuitenkin tuo kämppiksesi Kungfutse kulkee ympäriinsä ja neuvoo ihmisiä mitä erilaisemmissa asioissa, painottaen aina: "tuo on hyvää, tuo pahaa". Minuakin hän taas neuvoi: "Etelätuuli tietää hyvää, länsituuli tietää pahaa. Vanhempien kunnioittaminen on hyvää, syljeskeleminen pahaa". Siis jos mielestäsi kungfutse on erehtynyt, mikset koskaan keskeytä häntä ja opeta hänelle mitä on Tao?

Laotse vastaa:
- Tuollainen erottelu, jota Kungfutse niin mieluusti harrastaa, ei ole ihmiselle vain hyväksi eikä vain pahaksi. Siitäkin voi seurata jotain hyvää, kuten myös jotain pahaa.

Ystävä ei anna periksi:
- Jos kuitenkin ajattelet, että huonetoverisi on erehtynyt, niin seuraavan kerran kun hän taas alkaa moralisoida meitä tai edes tarjoaa neuvojaan, minä keskeytän hänet ja intän vastaan.
- Jos haluat toimia niin, sanoo Laotse, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Siitä tuskin seuraa mitään, mikä olisi pelkästään hyvää tai pelkästään pahaa.

Pian Kungfutse saapuukin kotiin partionjohtajien kokouksesta. Heti nähdessään tyhjät kaljapullot pöydällä hän toruu kämppistään ja valittaa, että pöydän pintaan jää rumia renkaita. Tuhahdellen Kungfutse kaivaa keittiön lipastosta lasinalusia ja heittää ne pöydälle.
- Käyttäkää näitä, Kungfutse määrää.
Silloin Laotsen ystävä aloittaa:
- Oletko varma, ettei pöytä vain kaunistuisi käytössä. Ja kuluuhan tuollaisten tapojen ylläpitämiseen kohtuuttoman paljon pahvia.

Laotse potkaisee häntä nilkkaan pöydän alla.
- Au! Miksi potkaisit? valittaa ystävä.
- Se, että potkaisin ei ole hyvää eikä pahaa. selittää Laotse. - Mutta pelkään, että nyt Kungfutse varmasti aloittaa väittelyn, joka voi kestää tuntikausia.
- Ehkä en aloitakaan, vastaa Kungfutse. Minun täytyy keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten sen pohtimiseen miten tulevaisuudessa tulen johtamaan tätä valtiota.
- Ehkä valtion johtamisessakin voisi olla apua siitä, että tuntee Taon, ehdottaa Laotsen ystävä. - Tiesitkö sen, ettei maailmassa ole hyvää eikä pahaa? Ne ovat vain sellaisen mielen näkökulmia, joka ei ymmärrä Taon toimintaa ja luonnetta.
- Tuo on varmaan taas jotain Laotsen runollista hölynpölyä, sanoo Kungfutse. - Mutta kansaa johtaessaan maaherran on tärkeää tietää millaiseen hölynpölyyn yksittäiset ihmisen uskovat. Osaisitteko jotenkin tiiviisti selittää mihin tuo filosofia perustuu?

Tarina kolmesta apinasta

Laotse on nyt pakotettu puhumaan. Hän päättää kertoa havainnollistavan tarinan. Naama peruslukemilla Laotse kertoo oppineensa tarinan lapsena Tao-Tao-piirretystä. Panda-äiti esitti sen Tao-Taolle ja hänen orava-ystävilleen eräänä myrskyisenä päivänä, kun satoi ja lapset eivät voineet mennä ulos leikkimään.

- Olipa kerran kolme apinaa, Laotse aloittaa. Yksi apinoista ei nähnyt pahaa, toinen ei kuullut pahaa ja kolmas ei puhunut pahaa. Nämä apinat olivat matkalla vieraan maan läpi, kun he huomasivat, että suuri myrskyrintama lähestyi. Painat pelkäsivät ukkosta suuresti. Yksi apinoista pelkäsi ukkosen jyrähtelyä, toinen apina pelkäsi salamointia ja kolmas apina pelkäsi sadetta ja kastumista.


Apinat näkivät suuren linnan ja päättivät kysyä sieltä suojaa. Linnan edustalla he kuitenkin tapasivat talonpojan, joka varoitti heitä vaarasta. Linnassa kuulemma asui hirmuinen peikko. Kaksi apinoista pelästyivät suuresti talonpojan sanoista, mutta kolmas apina kaivoi juuri sillä hetkellä korviaan, eikä hän ollenkaan kuullut varoitusta. Niinpä hän ennen pitkää suostutteli muut jatkamaan. Rohkeasti apinat astuivat sisään linnan portista.

Linnassa oli hämärää ja sotkuista. Näytti siltä kuin siellä ei olisi käynyt vieraita vuosiin. Samalla salama välähti ja sen valossa apinat näkivät, että valtaistuimella istui ruma ja likainen peikko. Kaksi apinoista kauhistui, mutta yksi apinoista oli juuri sillä hetkellä räpsäyttänyt silmiään. Hän ei nähnyt peikon rumuutta ja niinpä hän lähestyi suurta hahmoa hattu kourassa ja tervehti tätä kohteliaasti.

Peikko oli iloissaan vieraista. Hän kertoi, että oli jo meinannut syödä heidät suihinsa, mutta hänen luonaan kävi niin harvoin näin viisaita ja kohteliaita vieraita. Yleensä vieraat vain karjuivat ja yrittivät tökkiä häntä heinähangoilla ja palavilla soihduilla - mutta nämä apinat tulivatkin kohteliaasti kättelemään.

Peikko kysyi mistä he olivat kuulleet, että hän asui tässä linnassa. Silloin yksi apinoista alkoi kertoa, kuinka talonpoika oli varoittanut heitä hirmuisesta peikosta - toinen yritti samaan aikaan valehdella kuinka kaikki puhuivat peikosta vain hyvää, mutta kolmas ei osannut puhua kenestäkään pahaa: ei peikosta eikä talonpojasta. Hän kertoi kuinka ympärillä asuva väki mitä ilmeisemme eli jonkinlaisessa väärinkäsityksessä, eikä sen vuoksi kukaan uskaltanut koskaan tulla peikon luokse vierailulle.

Peikko oli kiitollinen siitä, että apinat olivat kertoneet hänelle totuuden. Hän päätti heti kutsua luokseen ympäröivien seutujen asukkaat ja osoittaa heille, ettei hänen hirmuisessa maineessaan ollut perää. Kiitokseksi hän tarjosi apinoille yösijan ja altoi heille myös kultaa heidän lähtiessään. Sen jälkeen peikon linna kunnostettiin ja siellä järjestettiin usein juhlia, joihin väkeä saapui läheltä ja kaukaa.

* * *
Kun Laotse on päättänyt kertomuksensa, reagoi Kungfutse tarinaan omalla tulkinnallaan:
- Olipas tyhmä peikko, Kungfutse sanoo. -Hän ei ymmärtänyt mitään yleisistä käyttäytymistavoista. Kukaan olisi tuskin ajatellut hänestä pahaa, jos hän olisi pitänyt huolen linnansa siisteydestä ja omasta ulkonäöstään. Jos on varaa asua linnassa niin kyllä silloin pitäisi myös tajuta joskus pestä naamansa ja palkata hovimestari. Tarinasi osoittaa vain sen, miten tässä maailmassa on aina puutetta hyvistä tavoista. Sujuvan yhteiselämän perusta on se, että kunnoitetaan perinteitä.

Sanottuaan mielipiteensä Kungfutse sulkeutuu omaan huoneeseensa suunnittelemaan vaakunaa tulevalle täydelliselle valtakunnalleen.
Laotsen ystävä sanoo:
- Kungfutse suhtautui tuohon asiaan yllättävän viisaasti.
- Niin, vastaa Laotse. - Se mitä Kungfutse sanoi ei ollut hyvää eikä pahaa.