Kolme kautta Putousta on takana ja ainakin yksi asia on selvä: on eri asia osata näytellä kuin luoda koomisia hahmoja. Käytännössä voitto ei ole ratkennut koskaan sketsihahmon oivallisuuteen vaan näyttelijän karismaan ja improvisaatiokykyihin.
Tällä kaudella Jani-Petteri oli ainoa hahmo, jossa oli keksitty jotain tuoretta ja aiemmasta poikkeavaa. Kaikki muut hahmot olivat poikkeavia sillä samalla vanhalla tyylillä: seksismiä, rivoja vitsejä, liioittelua, stereotypioita, mies pukeutuu naiseksi, naisella on isot tissit (tai yksi) jne.
Enemmän kuin puolet hahmoista olivat jo lähtökohtaisesti käyttökelvottomia:
1. Sulo: Mitä tekee peikolla? Mihin sketseihin sellaisen voi sovittaa? Entä synergia - kuinka tällainen hahmo voi pelata muiden hahmojen kanssa?
2. Piia Potka: Kuka jaksaa nauraa jollekin lihanleikkaajalle, joka toistaa yhtä tylsä fraasia? Elena Leeve osaa ehkä näytellä draamaelokuvissa, mutta hän meni ihan jäihin aina kun piti improvisoida.
3. Varamies: Liian geneerinen, liian helppo ratkaisu. Tällaisella hahmolla ei synny vaarallisia tilanteita. Hahmolta puuttuivat lisäksi kaikki ilmeiset persoonallisuushäiriöt, mikä on lähes välttämätön ominaisuus.
4. Yossu: Liian groteski, epäsympaattinen. Krisse Salminen on jo esittänyt pissistä paljon paremmin. Yosefinan ainoa kiinnostava ominaisuus oli siinä, että Krista Kosonen on selvästi luonut hahmon kompensoidakseen omia liiallisesta kauneudestaan johtuvia traumoja, ja tämä terapeuttinen jännite antoi hänen performanssiinsa hyytävän lisälatauksen.
5. Hieno Alghren: Myös aivan liian irvokas ja epäsympaattinen. Tämä hahmo olisi pudonnut paljon aiemmin ellei Riku olisi niin nerokkaan vimmainen näyttelijä.
Tuomio: Uskomattoman paskoja sketsihahmoja.
Oli alusta saakka selvää mikä tulee olemaan kärkikolmikko. Ainoa mistä yllätyin oli se, että Jani-Petteri jäi kolmanneksi.
Ehkä joukon pienentyessä Leena Hefner ja Usko-Eevertti saivat pervoista vitseistään synergiaetua, ja ikään kuin sulkivat Jani-Petterin ulkopuolelle "aikuisten jutuillaan". J-P ei voinut osallistua keskusteluun samalla tasolla, koska se ei olisi sopinut rooliin.
Kaksi muuta puhuivat samaa kieltä. Syntyi dialogia. Synergia ratkaisi. J-P olisi tarvinnut omanikäisiään kavereita, jotta vitsi olisi löytänyt uusia ulottuvuuksia. Traagista, eikö.
Putouksessa on löydetty ihan mainio uusi idea. Kokonaistoteutuksessa on kuitenkin yksi suuri ongelma: tarvittaisiin alkukarsinta.
Tähän asti sarja on toiminut vain ja ainoastaan siksi, että näyttelijöillä on ollut taitoa pari viikkoa pitää elossa hahmoja, joilla ei oikeastaan ole mitään toivoa selviytymisestä.
Putous paranisi huomattavasti, jos hahmoja olisi alussa vaikka 30, joista sitten ekassa ohjelmassa karsittaisiin kahdeksan parasta. Eivät pätevät näyttelijät välttämättä takaa sitä, että heidän sketsihahmonsa olisivat erinomaisia. Meillähän on oikeastaan vasta nyt syntymässä jonkinlainen sketsihahmojen arviointikulttuuri, joten tällaiset pakolla puristetut hahmot tuppaavat olemaan kliseisiä tai väärällä tavoin kärjistettyjä.
Uusi ohjelmaidea
Putousta olisi varaa kehittää monin tavoin, mutta vielä parempi olisi luoda kokonaan uusi ohjelmaformaatti - ja niinpä luonkin sen tässä ja nyt: Haluatko sketsihahmoksi? Tässä ohjelmassa ei etsitä parasta näyttelijää vaan parasta hahmoa - ja tietenkin luovaa hulluutta. Kuka tahansa saa osallistua. Käytössä on koko maanlaajuinen kylähullujen verkosto.
Suomessa asuu valtavasti tyyppejä, jotka viihdyttävät vain lähipiiriään. He pitävät yllä jatkuvaa showta, heittävät vitsejä, kehittelevät hahmoja ja imitoivat tuttujaan tai julkkiksia. Tunnen monia tällaisia ihmisiä. Jotkut heistä ehkä vain ärsyttävästi kerjäävät huomiota tai kompensoivat arvottomuuden tunnettaan - mutta on myös niitä, jotka osaavat aidosti olla hauskoja. Heillä on huumorintajua ja kykyä heittäytyä spontaaniin hölmöyteen.
On väärin, että vain muutamille tunnetuille näyttelijöille on tarjottu tilaisuus rikastuttaa suomalaista sketsikulttuuria. Esimerkiksi Kummeli synnytti valtavan määrän loistavia hahmoja, vaikka näyttelijät olivat lähinnä amatöörejä ja koko sarja sai alkunsa kotivideosta.
Ehdotankin siis, että uudessa formaatissa unohdetaan koko "näyttelijän" status ja annetaan amatööreille mahdollisuus esitellä omat hahmonsa. Alkukarsinta voisi tapahtua ehkä kotivideoiden muodossa ja live-esiintymisiin mentäisiin enintään ihan lopussa - kun esiintyjät olisivat saaneet otetta hahmoihinsa sekä rohkeutta.
Uskon että halukkaita löytyisi satoja. Alkukarsinnassa heistä poimitaan lupaavimmat amatöörinäyttelijät, kylähullut sekä kotisohvien standup-koomikot. Porukkaa pienennetään tuomaroinnilla ja yleisöäänestyksellä kunnes kasassa on timantinkova joukkio.
Tehtävissä on tarkoitus itse kirjoittaa ja toteuttaa sketsejä. Näyttelijäntaidot ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Sellaisetkin tyypit saavat mahdollisuuden, joista ei ehkä olisi vakaviin rooleihin vakavissa elokuvissa. Hitto, jos uskottavuus olisi kriteerinä niin eihän meillä koskaan olisi ollut esimerkiksi Spedeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti