Jeesus tykittää menemään

Joulukuu 2012 on omistettu Jeesukselle.

Jeesuslaisuus, osa 3:

MASTURBAATIOHÄPEÄ JA HELVETIN KERROSTUMINEN

Helvetti muodostuu kerroksista, mutta ei sillä tavalla kuin Dante kuvasi. Oikeutamme omat pahat tekomme ajatuksella, että maailma on paha, ja itsehän me vain pelaamme kovien sääntöjen vaatimalla tasolla.

Kun itsekkäiden tekojen edellyttämä kyynisyys on kerran perustettu, se johtaa asteittain rutinoitumiseen armottomuudessa. Omat valinnat täytyy oikeuttaa sillä, että maailmassa ei pärjää hippien idealismilla.

Liberaalille materialistille etiikka on heikkojen haavekuva, aivan kuten usko Jumalaan. Sitä ei nähdä kovana tieteenä, jota se todellisuudessa on. (Edes useimmat filosofit eivät usko karman näkymättömään käteen, joka tulee ja tukistaa.)

Kun olemme julistaneet maailman armottomaksi, valikoimme ympäristöstämme havaintoja, jotka tukevat tätä käsitystä. Muutoin tuntisimme syyllisyyttä. Maailma on paha, me olemme vain realisteja.

Pahojen ihmisten suora psykologinen rangaistus on se, että he kokevat elävänsä pahassa maailmassa. Toisin sanoen he elävät Helvetissä, tässä ja nyt. Heidän aistimansa maailma on julma ja armoton.

Omaan etuunsa linnoittautuneelle oma onnellisuus on ainoa todellisuutensa ja turvaköysi. Kukaan tai mikään ei voi estää sitä, että tällainen ihminen elää kohti maailmanloppua. Todellisuus, sellaisena kuin hän sen tuntee, on tuhoontuomittu. Kaikki päättyy, ja melko pian, koska minuudessa on parasta ennen -leima.

Masturbaation häpeällisyydestä

Jokin aika sitten Hesarin kuukausiliitteessä oli juttu toimittajasta, joka soluttautui seurakuntalaisten leirille. Hän puhui masturbaatioon liittyvästä häpeästä, mutta ei pohjustanut havaintoaan sen kummemmin. Uskonnottomilla on usein suuria vaikeuksia ymmärtää, miksi masturbaatio on sellainen mörkö. Míksi selibaatin pitää tarkoittaa täydellistä pidättäytymistä seksuaalisuudesta?

Ilmiötä on vaikea selittää teologisesti, vetoamalla jonkinlaiseen Jeesuksen käskyyn. Vanhassa Testamentissa toki puhutaan siitä, ettei siemeniä saa laskea maahan, ja Paavali on seksuaalisesti hyvin ahdistunut henkilö - mutta Jeesus ei puhu mitään siitä, että itseään pitäisi hävetä.

Masturbaatiohysterian syyt eivät ehkä sittenkään ole kristillisiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne liittyvät pikemminkin taikauskoiseen käsitykseen enkeleistä, jotka näkymättöminä tarkkailevat meitä tai kuolleiden hengistä, jotka istuvat jossain pilven reunalla kiikarit käsissään.

Valtaosa ihmisistä ajattelee, että olisi nöyryyttävää ja häpeällistä hipelöidä itseään julkisesti. Sama pätee kristittyihin - he tosin pelkäävät, että julkinen tila ulottuu kaikkialle.

Ateisteilla on olemassa yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Taikaolentoihin uskova kristitty sen sijaan joutuu pelkäämään, että hänen masturboidessaan joku hänen edesmennyt sukulaisensa näkee kaiken. Tällainen ihminen joutuu aina elämään rajoitutetun yksityisyyden tilassa.

(Suojelusenkelit ja kuolleet sukulaiset ovat toki tärkeä moraalinvartija. On esimerkiksi empiirisesti todistettu, että ihmisten on vaikeampi varastaa, jos samassa huoneessa on tauluja, jotka katsovat kohti. Koulujen seiniltä tuijottavat tuimat rehtorit toimivat valvontatehtävissä myös muuallakin kuin Tylypahkassa.)

Ihan toinen, vielä vakavampi ongelma on se, jos henkilö kuvittelee Jumalan jonkinlaiseksi ihmisenkaltaiseksi superolennoksi, joka näkee kaiken. Myös Jumala joutuu sulkemaan silmänsä aina kun hänen laumansa jäsenet saastuttavat itseään. Jumala tuntee heistä häpeää ja heidän täytyy rakastella pimeässä peiton alla ja pyytää sitäkin anteeksi.

Kristittyjen auktoriteettien olisi ehkä syytä vakavasti puhutella huolestuneita lapsia ja tehdä heille selväksi, ettei Jumala ole mikään tirkistelijä - että itse asiassa Jumalalla ei ole kikkeliä, eikä edes häpykarvoitusta. Jumalalla ei ole silmiä, eikä Jumala ymmärrä mitään seksuaalisesta häpeästä.

Mitään sellaista Jumalaa ei Jeesuksen opettamassa ilosanomassa ole esitelty. Jumala on rakkaus. Jumala on anteeksianto, ei seksuaalista häpeää tunteva kaikkivaltias sukupuoliolento.


Republikaanien Jumala, eli Jeesus tykittää

Paljon masturbaatiota häpeällisempää on se, kuinka Kristuksen nimessä julistetaan sotia ja vainotaan vähemmistöjä. Vieläkään ei ole päästy fariseuksista ja kaksinaamaisista poliitikoista, jotka ovat Jumalan puolella, mutta armoa vastaan. Uskonnolliset auktoriteetit ympäri maailmaa kulkevat siunaamassa ohjuksia ja ripottelemassa pyhää vettä rynnäkkökiväärien päälle.

Riemurasia - Jeesus tykittää

No ei ehkä ihan, mutta siltä se välillä tuntuu. Ja näitä tunteita kiteytti erittäin hyvin tämä klassinen videoklippi, jossa esitellään Jeesus ajelemassa tankilla.

Ja ei, tämä pätkä ei ole peräisin Studio Julmahuvista.

Ihanan höpsö juontaja. Toivon, ettei hänelle tullut paha mieli yllättävästä julkisuudesta. Tyttöhän vain lipsautti sen ajatuksen, joka on meidän kaikkien mielessä ja jota lapsen piirros osuvasti kuvaa. Totuus tulee lasten suusta. Maailmamme on kaksinaismoralistinen. Ihailemme sotaa ja ihailemme Jeesusta.

Videopätkä olisi mielestäni syytä taltioida johonkin kirkon pyhään arkistoon ja kanonisoida osoituksena jokaisen ihmisen sisäisestä sodanhimoisuudesta ja alati vaanivasta mahdollisuudesta langeta ihailemaan valtaa ja voimaa. Juontajatar toivottavasti säilyttää säteilevän luonteensa. Hän ei ole ansainnut mitään moitteita. Spontaanisuus on aina enemmän hyve kuin pahe, eikä sitä ole syytä pelätä.

Seurakuntalaisen haastettalussa ollaan tietenkin autuaallisen pihalla puolin ja toisin. Tapahtumaa kommentoidaan näin:

"Lapset yhdistävät asioita harkitsematta. Eivät he osaa ajatella, että sitä ja tätä ei voi yhdistää."

sekä

"...uskovainen sotilas rukoilee varmasti myös panssarivaunussa."

Seurakuntalainen: Jeesus ja panssarivaunu

Rukoileeko panssarivaunun uskovainen ehkäpä samoin, kuten Psalmissa 137:

Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!


Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

(Tämä on ihan off-topic, mutta tätä samaa psalmia monet nettikeskustelujen uskoviset pitävät vaikeaselkoisena. Minusta se ei ole lainkaan vaikeaselkoinen. Ihmisen oma kostonhimo ja julmuus vain nousee pintaan. Psalmit ovat kokoelma irrallisia katkelmia. Ne sisältävät ihan mitä sattuu. Wikipedia toteaa: "nykyiset tutkijat pitävät niitä useiden kirjoittajien tai kirjoittajaryhmien tuotoksena.")


Koko tämän tankkijupakan tärkein opetus on mielestäni se, että kristittyjen olisi jo aika itse nousta vastustamaan sellaisia saarnaajia ja sellaisia johtajia, jotka väittävät Jumalan olevan meidän puolellamme.

Sellainen puhe on pahinta mahdollista Jumalanpilkkaa ja silti viisaat papit vaikenevat, massat taputtavat. Kukaan ei nouse pystyyn ja huuda vastalauseita.

Kun Jumalasta tehdään puolueellinen, se on loppu kaikelle sille, mitä Jeesus opetti. Monet ehkä haluavat kuulla että myös Jumala kuuluu NATOON, mutta kristillisyyden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, eikä varsinkaan jeesuslaisuuden kanssa.


Jeesuksen opit ilman Jumalaa

Ihmiskunnan suurimmat ajattelijat ja mystikot ovat osanneet säilyttää eettisyyden ilman heimoajattelua ja ilman persoonallista Jumalaa. He eivät ole kyynistyneet luopuessaan uskosta korkeampaan olentoon – mutta he eivät myöskään ole turvautuneet kuolemanjälkeiseen palkintoon tai lapsekkaaseen ajatukseen enkelten valvontakoneistosta.

He toimivat eettisesti, koska he näkevät toisessa ihmisessä oman itsensä. He tunnistavat elävän tietoisuuden ennen minuutta. He näkevät Jeesuksen sanat, eivät hänen ihmetekonsa.

Heidän maailmankuvansa on tullut vapaaksi minäharhasta. He voivat määritellä tämän oivalluksen monin tavoin, mutta sanoista tai kokemuksen mystisyydestä riippumatta, se on koskettanut heitä syvästi. He voivat sanoa: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi – tai siteerata Buddhaa ja puhua an-atmanista, ei-minuudesta ja erillisyyden harhasta.

Mystikot tietävät että sanoila ei ole väliä. Merkitystä on vain tunteella ja teoilla. Buddhalainen boddhisatva tai kristitty pyhimys pyrkivät samaan: oman egonsa minimoimiseen, koska se peittää heiltä Jumalan valtakunnan kirkkauden tässä ja nyt.

Minuutensa raskaan metallinaamion sisällä he tuntevat vain hengityksensä kuumuuden. Ja jos he antautuvat ajatukselle maailman pahuudesta, he vain oikeuttavat oman maailmastapakonsa, vapaaehtoisen karkoituksen läsnäolon armosta.

Armo on läsnäoloa, jossa erillisyys katoaa. Synti on katkera ajatus siitä, että maailma olisi minulle jotain velkaa... että minä ansaitsisin enemmän kuin muut. Että ansaitsisin kuolemattomuuden ja Jumalan erityiskohtelun.

Kahdesta ryöväristä Taivaaseen tempaistiin se, joka sanoi: ”Tässä sitä ollaan. Tämän minä ansaitsin. Kärsin ja kuolen, mutta en salli sen pilata tätä hetkeä, tätä tilaisuutta olla läsnä.”