Sekulaari ateismin kritiikki

Joulukuu 2012 olkoon omistettu Jeesukselle...


1. Ateismi ei varjele ihmistä epäloogisuudelta tai ajattelun lyhytnäköisyydeltä.

1.1. Ateistien hybris on luulla, etteivät heitä enää koskettaisi inhimilliset taipumukset ahneuteen ja itsepetokseen.

1.2. Uskontojen hirmutekojen taustalla ovat lähes poikkeuksetta olleet tapoihinsa kangistuneet suuret instituutiot. Mikään ei todista, etteivät ateistiset insituutiot samalla tavoin asettaisi omaa jatkuvuuttaan totuuden edelle, kunhan niiden valta vakiintuu.

1.3. Jo nyt ateistit oikeuttavat oman kusipäisen ylimielisyytensä sillä, että he muka puolustavat "oikeaa näkemystä". Heidän maailmankuvansa on niin itsestäänselvä, etteivät he usein alennu edes perustelemaan sitä.

2. Ateismi ja uskonnot epäonnistuvat yhtä lailla ratkaisemaan ihmisen onnellisuuden perusongelmat, mutta uskonnot sentään yrittävät.

2.1. Uskonnot pitävät sisällään tuhansien vuosien kulttuurisessa evoluutiossa kehittyneitä psykologisia niksejä, joilla ihminen voi hallita unelmiaan ja pettymyksiään.

2.2. Uskonnot yksinkertaistavat todellisuutta kyllä, mutta ne tietävät mistä kohdista todellisuutta voi yksinkertaistaa siten, että ihmisten pelot hälvenevät ja he kykenevät elämään elämänsä ilman ahdistusta.


3. Useimmille ihmisille ei ole työssään tai arjessaan mitään suoraa hyötyä siitä, että he tuntevat evoluution perusperiaatteet. Niinpä heidän motivaationsa opiskella vaikeaa teoriaa on ymmärrettävistä syistä heikko. Jos he kannattaisivat evoluutiota, he vain uskoisivat evoluutioon.

3.1. Myös ateismin totuudet saavat myyttisiä piirteitä siirtyessään sukupolvelta toiselle. Yksinkertaistuksia ja väärinkäsityksiä ei voi estää. Vain aika kertoo millä tavoin ja kuinka nopesti ateistien näkemykset tulevat loittonemaan todellisuudesta.

(Ateisteilla ei esimerkiksi ole mitään vaikeuksia katsoa televisio-ohjelmia, joissa muutaman sadan asukkaan pikkukylässä tapahtuu murha joka lauantai - tai seurata agentin seikkailuja, joka purkaa pommin joka kerta niin, että kelloon jää aikaa 007 sekuntia.)

3.2. Monen ateismin keulakuvan unelmana on ateistinen yhteiskunta. Kukaan ei vielä tiedä, olisiko se yhteiskunta nykyistä onnellisempi, joten ateistien lupauksia on syytä pitää arveluttavina.


4. Kun väittely alkaa, ateistit eivät yritä pelastaa vastapuolta kammottavilta valheilta, vaan todistaa omaa älykkyyttään.


4.1. Ateistien on ihan turha naureskella jehovan todistajille tai mormoneille, niin kauan kuin he eivät itse kierrä ovelta ovelle kysymässä syrjäytyneiltä nuorilta ja yksinäisiltä vanhuksilta, onko heillä kaikki kunnossa.

4.2. Mikään maailmankatsomus ei ole kestävällä pohjalla, ellei se kykene kannustamaan jäseniään epäitsekkyyteen, optimismiin sekä kärsivällisyyteen. (Näitä samoja hyveitä voi kutsua myös nimellä rakkaus, luottamus ja toivo).

* * *

Uskomusten tehtävänä ei useinkaan ole tarjota vastauksia vaan lopettaa kysymysten vatvominen. Filosofinen pohdiskelu ja tieteellinen skeptisyys häiritsevät tavallisen ihmisen keskittymistä varsinaiseen käsillä olevaan tehtävään. Teoreettinen haaveilu on vain taakaksi monessa työssä, mistä syystä myös monen ammattikunnan arvomaailmaan sisältyy voimakas taiteen ja filosofian halveksunta.

Monet lapset ovat aivan terveitä ja onnellisia, vaikka he tyytyvätkin nopeisiin vastauksiin. Uskonnon vastaukset on lähes poikkeuksetta nopeampi sisäistää, koska niiden muotona ovat myyttiset tarinat. Ihmisen mieli muistaa paremmin informaation, joka on pakattu tarinan muotoon. Uskontojen avustuksella lapset sisäistävät nopeasti joukon hyödyllisiä ihanteita: rohkeutta, ahkeruutta - ja sen, ettei pidä esittää liikaa kysymyksiä.

Kuten jo totesin, uskonnot ovat tuhansien vuosien kulttuurievoluution tuotetta. Niiden tuotekehittely on viety pidemmälle ja monilta osin ne istuvat hyvin ergonomisesti yhteen synnynnäisten sosiaalisten ja psyykkisten taipumustemme kanssa.

Uskonnot ovat heikentäneet otettaan, koska yhteiskunta on muuttunut hyvin paljon nopeassa ajassa ja vanhat instituutiot ja opetukset eivät enää vastaa yksilön tarpeisiin kuten ennen. Kuitenkin siltä osin kuin ne yhä toimivat, niitä on vaikea syrjäyttää. Eräs tällainen teema on kuolema. Ateismin täytyisi kyetä tarjoamaan rohkeutta, lohtua ja runollisempia vastauksia.

Taistelu kiihkouskovaisuutta vastaan ei ole taistelua uskontoja, vaan köyhyyttä, kurjuutta, tietämättömyyttä ja ihmisen arvottomuutta vastaan. Vihamieliset uskonnolliset lieveilmiöt voitaisiin paljon tehokkaammin torjua toivon ja rakkauden voimalla.

Fossiilit ja geenitutkimukseen perustuvat argumentit ja väittely jonkin henkivoiman olemassaolosta eivät paljoa auta, kun ihminen paljon kipeämmin tarvitsisi merkityksellistä työtä, hyviä ystäviä ja luottamusta parempaan tulevaisuuteen.