Batmanin vapaus

Olen muutamia kertoa aiemminkin jo kirjoittanut negatiivisen ja positiivisen vapauden erottelun riittämättömyydestä. Vapaudesta puhutaan paljon filosofiassa ja politiikassa, mutta siitä puhuttaessa käytetään niin karkeita käsitteitä, että olisi melkein sama vain vaieta.

Gotham City on häkki, johon Batmanin oma velvollisuudentunto on hänet vanginnut.

Vapauden voi ensinnäkin jakaa helposti kolmeen ulottuvuuteen, joilla kaikilla negatiivista tai positiivista vapautta voi tarkastella erikseen:

1) Fysikaalis-biologiset tekijät, kuten henkilön oma terveys tai esimerkiksi pituus. Yksilö ei välttämättä ole syntymästä vapaa luomaan uraa pelaamalla koripalloa, jos hän on kääpiö.

2) Yhteiskunnalliset tekijät, kuten lainsäädäntö tai valtion turvallisuus ja taloudellinen hyvinvointi. Yleensä filosofit ovat syystäkin keskittyneet oikean lainsäädännön suunnittelemiseen, jotta ihmisten vapaus maksimoitaisiin ja potentiaalinsa voitaisiin ottaa käyttöön. (Nämä voi hahmottaa samansuuntaisiksi tai vastakkaisiksi päämääriksi.)

Utilitaarisesti voidaan ajatella, että yhteiskunta ja talous jakautuu kahteen päälinjaan myös sitä kautta, tuleeko tavoitteena olla keskimääräisen yksilön vapauden maksimointi vaiko rikkaiden tai poikkeuksellisten lahjakkaiden yksilöiden vapauden maksimointi.

Lainsäädännön (tai politiikan) ja rahatalouden voisi erottaa toisistaan kahdeksi vapauden ulottuvuudeksi, mutta ajattelen, että yhteiskuntafilosofian tai kansantaloustieteen perimmäisenä tarkoituksena on tutkia niiden keskinäistä suhdetta kumpaakaan unohtamatta.

3) Mentaaliset tekijät, kuten motivaatio, itseluottamus, fobiat, tietotaito, tietoisuus mahdollisuuksista, keskittymiskyky, sosiaaliset taidot, mielenterveys ja lukematon määrä muuta "hyveitä".

Jälkimmäinen vapauksien ulottuvuus kuuluu pikemminkin pedagigiikan ja eri terapiamuotojen, elämänhallinnan ja menestysoppaiden, elämänkatsomusten, elämäntapavalintojen ynnä muun Life-Coach spesialismin piiriin.

Yhteisellä nimellä näitä elämä-alkuisia sanoja on luokiteltu elämänfilosofian alaan, eikä jostain syystä esimerkiksi Helsingin Yliopistolla käytännöllisen filosofian opintoihin sisälly ainuttakaan kurssia elämänfilosofiasta.

Batmanin vapaus alkaa mielenhäiriöstä

Miten sitten Lepakkomies liittyy tähän kaikkeen?

Yleensä jos filosofiassa on sokea piste, löytyy siihen vastauksia populaarikulttuurista. Neljä vuotta sitten kirjoitin kieli poskella esseen Väiski Vemmelsäärestä ja Frank Drebinistä.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2011/09/koheltava-tutkielma-vapaudesta.html

Vuoden 2011 essee on varsin sekalaisesti jäsennetty, sillä se on kirjoitettu lennosta, kuten blogitekstit yleensä. Silti muutama ajatus tuntuu yhä ihan varteenotettavalta - lähinnä juuri siksi, että filosofiassa niistä vaietaan.

Batman on toinen huutava esimerkki siitä, mitä vapaus voisi merkitä - tai miten se kuvitellaan.

Bruce Wayne on kaikkea muuta kuin tavallinen ihminen. Ensinnäkin hän on pohjattoman rikas. Lisäksi hän on samaan aikaan urheilullinen ja älykäs. Positiivista vapautta hänellä toisin sanoen riittää yllin kyllin.

Varsinainen vapauden ilmentymä hänestä kuitenkin tulee vasta fobian ja trauman kautta, kun hän näkee vanhempiensa murhattavan ja putoaa kaivoon, jossa on lepakoita.

Jos Bruce Wayne käyttäytyisi kuten miljonääri, me emme ajattelisi että hän edustaa vapautta. Hän edustaisi pikemminkin etuoikeuksia. Hän voisi ajaa hienolla autolla, käydä bisneslounaille ja järjestää PlayBoy-tason juhlia omalla kartanollaan, mutta samaan aikaan hän kärsisi - tai näin me ainakin kuvittelemme.

Hän ei olisi vapaa, sillä hänestä tulisi oman yhteiskuntaluokkansa vanki. Hän ilmentäisi ylhäältä ojennettuja mahdollisuuksia, valitsisi jonkin annetuista elämänurista tai vain ajautuisi rappiolle ja toteuttaisi hemmotellut miljonääriperijän stereotypioita.

Itse asiassa elokuvissa me näemme kuin Bruce Wayne vaipuu rappiolle heti kun hän lakkaa olemasta Batman. Jos hän ei joisi, hän olisi tylsä. Rikkaus ei maistu miltään sen rinnalla, että voi ilmentää omaa sairauttaan.

Eräällä tavoin Batman on taiteilija, jonka täytyy pakkomielteisesti toteuttaa itseään. Hänen luomisen välineensä ovat nyrkit. Vahvoin pensselinvedoin hän ilmentää suurkaupungin yössä omaa kutsumustaan ja maalaa oikeuden toteutumista päin rikollisten pläsiä.


Batmanin vapaus edellyttää lainvastaisuutta

Rikolliset eivät ole Batmanin ainoa vastustaja. Tarinat alleeviivaavat moneen kertaan, että varsinainen päävastustaja on Gotham City, jonka silkka suuruus pakottaa sen eräällä tavoin mädäntymään pystyyn.

Gotham on myös Batmanin suojeluksessa. Hän suojelee Gotham Cityä siltä itseltään.

Gotham City on säädyllisyyden sekä ihmisen alhaisimman luonnon ikuisen kamppalun taistelukenttä. Päiväsaikaan kaupunki on täynnä tekopyhyyttä. Eräällä tavoin kaikki sen asukkaat pitävät kasvoillaan naamiota. Jokainen on jotain muuta kuin mitä he esittävät - paitsi ehkä Jokeri, joka on sanoutunut irti kaupungin tästä puolesta. (Tarkemmin ajateltuna muutama muukin Batmanin arkkivihollinen on sidottu omaan rooliinsa, eikä heillä ole normaaliuden suojapukua.)

Säädyllisyyden ohella Batmanin vastustaja on lainsäädäntö. Hänet luokitellaan rikolliseksi, koska hän toteuttaa korkeampaa oikeutta.

Kenties emme edes uskoisi, että Batman kykenee vastustamaan korruptoitumista, ellei hän olisi niin rikas ja mielenhäiriöinen. Hänen hulluutensa eräällä tavoin vapauttaa hänet vastuusta - ja samaan aikaan myös tavallisen inhimillisyyden itsekeskeisistä piirteistä.

Batmanin vapaus edellyttää sitä, ettei hän kuulu kumpaankaan maailmaan. Hän ei noudata lakia, mutta ei myöskään alkukantaista inhimillisyyttä.

Konservatiivinen lainsäädännön peruste on ihmisten pimeimpien puolien hillitseminen. Me alistumme laille, jotta voisimme elää paivässä. Jos olemme rikollisia tai taiteilijoita, päästämme itsessämme valloilleen asiattomat ajatukset ja siirrymme asumaan yöhön.

Taiteilija ei muun yhteiskunnan näkökulmasta ole sen enempää kuin hulttio ja pikkurikollinen. Vaikka taiteilija on Batman, hänet luokitellaan Batmanin tavoin vain ihme hiippailijaksi.

Todellinen taiteilija tietää, että hänen vahvuutensa perusta on traumassa. Se muuntaa hänet ihmisenä. Vaikka hän luopuisi kokonaan yleisestä säädyllisyydestä, hän ei muutu itsekkääksi pedoksi, vaan ylläpitää omaa sisäistä moraaliaan.

Muut eivät ehkä ymmärrä sen moraalin arvoperustaa, mutta taiteilija tietää, että hänen koodinsa on omassa monimutkaisessa ihanteellisuudessaan paljon kirjoitettua lakia korkeampiluokkaisempi. Batmanin lailla hän ei ole vallaton, vaikka pakeneekin valtaa. Hän on vapaa.