Syntagma ja feminismi

Viime vuosikymmenten filosofian kiintoisimpia termejä on syntagma. Alkujaan muodikkaan paradigman vastinpariksi keksitty käsite voi lopulta selittää inhimillistä käyttäytymistä jopa paljon enemmän kuin paradigma. Ainakin se on monipuolisempi ja helppokäyttöisempi. Syntagmasta on myös helppo keksiä konkreettisia esimerkkejä.

Syntagma oikeastaan tekee käytännössä juuri sen, mitä paradigmaattisuus-puhe ja dekonstruktio lupaavat.

Syntagmalla viitataan ihmisen maailmankatsomuksen tai jotain elämänpiiriä käsittelevän kokonaisnäkemyksen saumakohtiin: mistä kohdin ja millä tavoin asiat ihmisten mielessä liittyvät yhteen.

Syntagmat voivat rakentua monin tavoin, eivätkö yhteenliitymien perusteet useinkaan ole kovin rationaalisia tai perustu tutkimustietoon tai muunkaanlaiseen todelliseen näyttöön.

Otetaan esimerkiksi seuraava kommentti Prisma-Studion kolumnissa, jonka on lähettänyt nimimerkki "Tuttu syyllinen":
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/08/vaarinkasitys-suomalaiset-harrastavat-jatkuvasti-parempaa-seksia

"Feminismihän se tämänkin negatiivisen kehityksen takana pääosin on...

Tämä kävi aika selvästi ilmi Ylen muutama vuosi sitten lähettämästä sarjasta, jossa seurattiin hieman yli 30-vuotiaita sinkkunaisia. Ohjelma muodostui täydeksi farssiksi. Nämä tavallisen näköiset ja oloiset naiset, joiden kello jo kovasti tikitti, asettivat puolisolleen vaateita syötävästä ulkonäöstä pituuteen, koulutukseen ja asemaan, jotka olivat aivan mahdottomia. Sellaiset miehethän olisivat lähes kaikkien naisten mieleen, joten miksi tämä vähemmistö halutuimmista miehistä olisi vapaina markkinoilla, tai ottaisi puolisoikseen näitä yli 30-vuotiaita tavallisia naisia kun kauniimpaan ja nuorempaan olisi heillä nuo kaikki vaateet täyttävinä mahdollisuus? Todennäköisimmin he ovat kuitenkin jo perheellisiä.

Mutta nuo naiset olivat noiden kuvitelmiensa vankeja siinä määrin, että tyrmäsivät edes mahdollisuutta antamatta aivan tavallisia, tavallisen näköisiä, hyvin käyttäytyviä, siistejä, koulutettuja miehiä, joita ohjelmaan oli kutsuttu deittikandidaateiksi."

Ottamatta kantaa suomalaisten seksielämään tai kirjoittajan väitteiden todenperäisyyteen, voimme kiinnittää huomion puhtaasti oletettuun yhteyteen, eli kokonaisnäkemyksen liitoskohtaan, jossa:

feminismi = mielikuvamaailmassa eläminen

Kaikki mitä "feminismin" teoriasta tiedän puhuu päinvastaisesta. Feministeiksi itseään nimittävät ajattelijat, etenkin klassiset intellektuellit, kuten Simone de Beauvoir, ovat nimen omaan taistelleet erinäisiä sukupuoleen liittyviä mielikuvia vastaan. He ovat loputtomasti kritisoineet esimerkiksi juuri mainonnan tai median kertomien fantastisten tarinoiden vaikutusta tavallisten ihmisten vääristyneisiin odotuksiin.

Kirjoittajan mukaan feministi on kuitenkin nainen, joka on hullaantunut naisliikkeen voimaannuttamispuheista niin suuresti, että kuvittelee olevansa parempi kuin onkaan ja torjuu kaikki tavalliset miehet - koska hänelle ei kelpaa mikään tavallinen mies?

Jonkin verran on täytynyt oikoa mutkia, jotta päästään tällaisiin yhteyksiin. Aika kauas täytyy myös erkaantua sanojen alkuperäisten merkityksistä - kenen syytä se sitten onkaan.

Jo tällainen nopea argumentaation liitoskohtien ja oletusten välisten yhtäläisyysmerkkien dekonstruoiminen osoittaa syntagman voiman. Tästä avautuisi huimaava määrä sanottavaa, melkein mihin tahansa suuntaan.

Tällä kertaa jätän sen kuitenkin muiden huoleksi. Miksi repiä ovea irti saranoitaan myöten, kun lukko on jo tiirikoitu ja saranat hyvin öljyttyjä. Kun ristiriita on näin ilmeinen niin vähempikin riittää.

Sanomisen tarve kasvaa yllättävän suureksi. Sano sinä.