keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Väärinkäsitysten arkeologiaa: VÄRÄHTELYT

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta "värähtely"?

Maanjäristykset? Jympyttävä bassokone auton takakontissa?

Entä mitä tietoa tarjoavat hakukoneet - yllättyisitkö yhtään, jos selviäisi, että ajassamme "värähtelyt" alkaisivat yhä vahvemmin olla yhteydessä sanaan "tärähtänyt".
"Oletko ajatellut, että jokin sairaus tai tunneongelma voi olla tulosta energiaylikuormasta? Ei ole mikään salaisuus, että ihmistietoisuus ja planeetan tietoisuus käyvät läpi monumentaalisia muutoksia. Monet näistä muutoksista ovat tulosta siitä korkeamman energiavärähtelyn tulvasta, mikä tulee planeetallemme ja erityisesti virtaa jokaiseen meistä. "
http://www.adonai.fi/4353
"Olen pyörinyt vähän tutkailemassa näitä asioita pitkin nettiä ja näyttäisi olevan jonkinlainen yhteys myös auringon nykyisellä käyttäytymisellä näihin värähtelyihin ja nykyisiin muutoksiin. Kunnon purskaukset aiheuttavat myös ihmisissä erilaisia reaktioita, ja nostavat pintaan alintajunnasta/karmasta asioita putsattavaksi. Ainakin itse huomasin noihin aikoihin jos jonkinmoisia oireita."
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=64201.0

Millainen on se erinäisten päähänpistojen kehityskaari, jonka ansiosta ihmiset ovat saaneet päähänsä, että heidän täytyisi tavoittaa korkeampia värähtelytasoja valaistuakseen tai vaikkapa saadakseen yhteyden enkeleihin tai avaruusolentoihin?

Monet filosofit puhuvat dekonsturuktiosta tekemättä mitään konkreettista, mutta haluan saattaa valmiiksi edes pienimuotoisia kulttuuriarkeologisia projekteja, jotta vuosien humanistisesta opiskelusta olisi edes jotakin iloa.

Katsotaan siis mitä voimme oppia historiasta. Apuna käytän mullistava NGram-ohjelmaa, jolla voimme googlettaa hakutuloksia historiasta digitalisoidun kirjaston avulla.

Hakusana, jota olen käyttänyt on englannin vibrations.

Ensimmäisessä kaaviossa näkyvät sanan esiintymistiheyksiä vuosien 1780 ja 1920 välillä - siis karkeasti ottaen Amerikan itsenäisyysjulistuksesta aina I Maailmaansodan päättymiseen.

Olen pyrkinyt kunkin piikin kohdalla selvittämään millä tavoin lisääntynyt puhe "värähtelyistä" on selitettävissä tieteessä tapahtuneista edistysaskelista, niiden uutisoinneista tai uusista käytännön keksinnöistä. Kun siirrymme 1900-luvulle, löytyy aineistosta jo enemmän new age -diskurssiin viittavia esiintymiskertoja, vaikka on toki mahdollista, että löydämme niitä jo varhaisemmalta ajalta.

Yleensä pseudotieteellisen puheen logomimeettinen (= näennäisen mielekäs) ulkoasu on reilusti jäljessä oikeaa tiedettä, eli huuhaata markkinoivat tahot hyötyvät esimerkiksi kvanttifysiikkaa imitoivasta puheesta vasta kun kyllin suuri osa väestöstä on kuullut tiedemiesten ensin käyttävän samoja termejä, mutta ei kuitenkaan ymmärrä mitä niillä tarkoitetaan. Jos taas uskonnolliset ryhmät säilyttävät konkreettisia sanoja, jotka ovat poistuneet kehityksen myötä normaalikielestä. (Historian hämärään vaipuneet sanat voivat säilyä myös esimerkiksi lauluissa, sananlaskuissa tai vanhojen raamatunkäännösten sitaateissa.)

Toivon, että yhä useampi gradunsa taustatyötä tekevö opiskelija ymmärtäisi miten vallankumouksellinen potentiaali digitaalisiin korpuksiin sisältyy. Toki pienimuotoisempia hakumahdollisuuksia on jo pidemmän aikaa löytynyt suurten yliopistojen omista kokoelmista, joiden materiaalia on asteittain digitalisoitu. Nämä sähköiset kirjastot eivät kuitenkaan välttämättä ole kenen tahansa julkisesti käytettävissä.


1 OSA: VÄRÄHTELYT TEOLLISTUMISEN AIKAKAUDELLA

Vuonna 1711 säveltäjä Georg Händelin ystävä, trumpetisti John Shore kehitti ääniraudan, mutta sen kaupallistaminen eteni vaivalloisesti.
Vuonna 1784 Charles-Augustin de Coulomb tuli kuuluisaksi tutkimuksillaan sähkömagneettisesta varauksesta.

Vuosina 1798-1802 keskusteltiin siitä millä tavoin ääni kulkeutuu ilmassa värähtelynä ja voisiko myös valo olla jonkinlaista värähtelyä.

Vuonna 1832 Michael Faraday julkaisi tutkimuksen sähkömagneettisesta induktiosta, jonka pohjalta myöhemmin kehitettiin sähkömoottoreita ja dynamoja.

Vuonna 1834 Saksalainen J. H. Scheibler toi markkinoille sarjan metallisia äänirautoja, joilla pystyi helposti ja luotettavasti virittämään musikaalisia instrumentteja

Vuonna 1863 Herman von Helmholtz julkaisi vaikutusvaltaisen kirjan akustiikasta.

Vuonna 1864 James Clerc Maxwell julkaisi teorian elektromagneettisista aalloista.

1860-luvulla keksittiin myös ensimmäinen vibraattori, joka toimi seksileluna.

1880 ja 1890-luvulla muun muassa Thomas Edison ja Nikola Tesla kehittelivät useita sähköteknisiä kojeita.

Vuonna 1901 Marconi lähetti ensimmäisen radioviestin Atlantin ylitse.


2 OSA: VÄRÄHTELYT 1900-LUVULLA

Toisessa kaasiossa näkyvät vibrations-sanan piikit vuosina 1920-2000. Näitä piikkejä on itse asiassa huomattavasti vähemmän, eli tarkasti ottaen vain yksi. Voisi jopa väittää, että sana on jäämässä historiaan.

Yllätyin suuresti siitä, ettei Beach Boysin Good Vibrations -biisi ja hippiaika ole synnyttänyt näkyvää piikkiä 1960-luvulle.

Merkittävin piikki 1900-luvulla sijoittuu II Maailmansodan loppuhetkiin, mikä oletettavasti liittyy etenkin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien herättämään keskusteluun.

Tämän jälkeen "värähtelyt" on eräällä tavoin kadotettu vakavalta tieteeltä runoudelle (good vibrations jne) sekä new age- diskurssille. Ohitse on noussut aiemmin olematon keskustelu "värähtelytaajuksista", eli englanniksi frequencies.

Vibrations antaa tulokseksi esimerkiksi:
"All your thoughts and feelings are energy, and energy is vibration. Learn to Raise those Vibrations and watch your life change dramatically."
http://www.spiritscienceandmetaphysics.com/5-ways-to-raise-your-vibration/

http://themindunleashed.org/2013/12/10-ways-raise-vibrations.html

Ydintutkimuksen ohella värähtelyistä on puhuttu myös neuropsykologiassa, jossa aivojen toimintaa on kartoitettu sähkömagneettisten antureiden avulla.

Onkin hyvin luontevaa, että ajatuksen maailmasta löytyvästä näkymättömästä värähtelystä (radioaallot sekä ydinsäteily) yhdistyvät havaintoon, että aivomme toiminta perustuu (kemiallisten välittäjäaineiden ohella) sähköisiin impulsseihin.

Itse asiassa sekä radioaktiivisia säteitä että aivojen on harhaanjohtavasti kutsuttu alfa-hiukkasiksi tai alfa-aalloiksi sekä muilla, gamma-, delta- yms. etuliitteillä. Tiedettä voi siis osin syyttää myös omasta huolimattomuudesta termistön kehittelyssä:
"Alfahiukkasia syntyy ydinhajoamisissa, mutta alfahiukkanen ei etene ilmassa kuin muutaman senttimetrin. Ihmisessäkin alfahiukkanen absorboituu jo ihoon."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfahiukkanen 
sekä:
"nukahdettaessa alfa-toiminta korvautuu vähitellen hitaammilla theta-aalloilla, jotka taas unen syvetessä muodostavat hetkittäisiä synkronoituneita komplekseja (unisukkulat). Nämä taas estävät aivoissa samaan aikaan syntyviä suuri-amplitudisia potentiaaleja (K-sukkulat) herättämästä nukkuvaa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uni 
Tällaiset huolimattomat assosiaatioyhteydet ovat omiaan lietsomaan oppimattomia ihmisiä spirituaalisten väärinkäsitysten tielle.

Eikö kuulostakin aika jännittävältä, että meidän viattomasti nukkuessamme astraaliolennot lähestyvät kehoamme unisukkuloilla, joista käsin he herättelevät meissä suuri-amplitudisia potentiaaleja. Lauseen voisi melkein sellaisenaan sijoittaa Star Trek -sarjan dialogiin. Ei kuulosta enää niin suurelta arvoitukselta mistä Juhan af Grann on ammentanut ajatuksiaan.


OSA 3: HENGELLISET VÄRÄHTELYTASOT - AJATUSTEN ALKUPERÄSTÄ

I Maailmansodan alla (noin vuosina 1912-1914) Rudolf Steiner perusti Antroposofistisen seuran, joka toisaalta erottautui ja toisaalta jatkoi teosofian perinteitä. Samoihin aikoihin Pekka Ervasti kutsui Steinerin myös Suomeen esittelemään ajatuksiaan, millä oli myöhemmin suuri merkitys useiden Steiner-koulujen perustamiseksi.

Jo 1800-luvulla lopussa teosofit (Blavatsky ja kumppanit) olivat tehneet merkittävää työtä kahdella tavoin - ensinnäkin popularisoimalla omia tulkintojaan itämaisista uskonnoista, kääntämällä kaukaisten kulttuurien pyhää kirjallisuutta sekä edistämällä hypnoosin tutkimusta - jotka siis mielestäni ovat keskimäärin varsin tervetulleita saavutuksia. Toisaalta teosofit samaan aikaan onnistuivat tuottamaan valtavan määrän käsitteellistä hämmennystä pseudotieteellisillä kirjoituksillaan.

Kenties suurin yksittäinen Teosofisen seuran saavutus oli kuitenkin Jiddu Krishnamurtin löytäminen, ja julistaminen uudeksi messiaaksi, sillä Krishnamurtista tuli myöhemmin vaikutusvaltainen höpsähtäneiden kulttien kriitikko ja itsenäisen ajattelun puolestapuhuja. Mielikuvani on, että Krishnamurti valittiin jonkinlaisten älykkyys- ja persoonallisuustestien avulla tuhansien intialaisten lasten joukosta - hieman kuten Dalai Lamat valitaan, näennäisen mystisten toimitusten kautta.

Ilmeisesti sekä tiibetinbuddhalaisten että teosofien salaperäiset jälleensyntymiskokeet on kehitetty mittaamaan niin koehenkilöiden luontaista myötätuntoa, sanavalmiutta kuin loogista älykkyyttä, koska sekä Dalai Lama että Krishnamurti lukeutuvat 1900-luvun fiksuimpien tyyppien joukkoon.

Kokeita toimittavat papit eivät välttämättä ajattele olevansa suorittamassa monimutkaista työhaastattelua (jotkut ehkä tiedostavat työssään juuri tämän roolin), mutta siitähän loppujen lopuksi on kyse. Uudeksi johtajaksi valitaan sellainen lapsi, jonka useat kokeneet mestarit tunnistavat hyväksi tyypiksi, eli heille tulee intutiivinen aavistus, että he ovat viisaan jälleensyntyneen mestarin seurassa, koska lapsi esimerkiksi ymmärtää monimutkaisempia asioita kuin hänen ikätoverinsa.

Täytyy nyt korostaa, että kannatan jälleensyntymäoppia, mutta en usko sielunvaellukseen. Buddhalaiset kieltävät sielun olemassaolon ja kutsuvat "jälleensyntymäksi" eräänlaista tradition jatkuvuutta. Jos joku henkilö on osoittanut sellaisia kykyjä, että hän kykenee säilyttämään sosiaalisen kudoksen ja sopeutumaan annetuun rooliinsa, hän kykenee täyttämään sen aukon, jonka henkilön kuolema on yhteisössä synnyttänyt. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kun lähtee liikkeelle siitä, ettei mitään yksilöllistä minuutta ole omassakaan. Me kaikki olemme vain yhden ja saman tietoisuuden ilmiön reinkarnaatiota - emme sillä tavalla sama, että meillä olisi yhteinen tajunta, mutta sillä tavoin yhtä ja samaa, että me kaikki kykenemme todistamaan olemassaolon ihmeen.

Karma viittaa puolestaan siihen, että edellä mainittu tradition jatkuminen voi toteutua hyvässä tai pahassa. Jos sodimme, tuotamme pelokkaan ja katkeran sukupolven, joka on herkästi valmis aseellisesti puolustamaan itseään. Jos edistämme rakkautta, tulemme luoneeksi enemmän onnellisuutta ympärillämme, eikä kenenkään tietoisuus ratkaisevasti muuta sitä onnea enemmän tai vähemmän todelliseksi. Kaikki onni ja suru ovat samalla tavoin todellisia, mutta erehdymme keskittymään oman tajuntamme harhakuviin, jotka nousevat esiin, koska olemme syyn ja seuraksen vankeja, eli esimerkiksi reagoimme vihaisiin asioihin vihalla. Jos katkaisemme tuon riippuvuuden ulkoisista tapahtumista, voimme valita onnellisuuden, tai ainakin sen lisääntymisen.

Noh, nyt eksyin ihan väärille raiteille. Tämä ei liittynyt enää mitenkään mitenkään.


OSA 3B: NEW AGE VÄRÄHTELYISTÄ

Monet henkiset opettajat ovat kautta historian olleet runoilijoita ja tarinankertojia, jotka ovat onnistuneet vetoamaan suuriin kansanjoukkoihin symbolismilla tai ylevällä retoriikallaan. Esimerkiksi Jeesus kertoi opetuslapsilleen useita vertauksellisia tarinoita, joihin myös sisältyi tärkeitä symboleja.

Kenties Jeesus puhui esimerkiksi kaloista ja kalansaaliista siksi, että hänen opetuslastensa joukoissa oli kalastajia - tai kenties juuri kalastajat lähtivät hänen matkaansa, koska heihin vetosivat hänen puheensa kaloista ja kalansaaliista. (Vaikea sanoa kummin päin se tarkalleen ottaen mahtoi mennä, eikä kysymys ole mitenkään oleellinen.)

1900-luvun hengellisten opettajien elämää ja opetuksia seuraamalla voimme tunnistaa tietyt vaiheet runollisten ilmausten ja oppisisältöjen kehityksessä. Aikalaiset yleensä vielä ymmärtävät mikä on vertauskuvallista ja mikä ei - mutta myöhempien sukupolvien seuraajilta puuttuu osittain tai jopa kokonaan yhteys symbolisen sanaston konkreettiseen alkuperään.

On hyvin mahdollista, että jotkut 2000-luvulla syntyneet ihmiset jo kadottavat sanan "vibrations" yhteyden sähkömagneettiseen värähtelyyn, radioaaltoihin tai akustiikkaan. Näillä aloilla kenties jo vuoteen 2100-mennessä suositaan jotakin vähemmän hörhöä termiä. Voi tietenkin olla, että musiikin teoriassa termi on aivan liian keskeinen ja se jää siellä elämään. Radio on kuitenkin jo monella tapaa jäämässä historiaan, eikä monikaan mieti, että internet levittäytyy ympärillemme värähtelyinä, jotka kantavat mukanaan informaatiota.



OSA 4... Jää toistaiseksi kesken. Täytyi lähteä vähän mökkeilemään. :)

Aivojen toiminnasta lisää

Karma, synti jne. "etymologiaa"

xxx

Elämän tarkoitus yms. muita hengellisiä klassikoita! SITAATTEJA, joissa puhutaan värähtelyistä tai ajatusyhteydet menevät siihen suuntaan...

Väärinkäsitysten arkeologia jatkunee kirjoituksesssa, jonka nimi on "Kylmäfuusio ei ole kylmää, eikä fuusiota"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti