"Hahaa, tiesin tämän: optimistit elävät pessimistejä kauemmin!"tai sittenkin:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288544301756.html
"Pessimistisesti elämään suhtautuvat vanhukset elävät optimistisia vanhuksia kauemmin. Näin kertovat asiaa selvittäneet saksalaiset ja sveitsiläiset tutkijat."Vai hetkinen:
http://www.kauneusjaterveys.fi/Kiitollisuus-tuo-pitkaa-ikää
"On todistettu tieteellisesti, että kiitollinen elämänasenne lisää monella tavalla hyvinvointia. Tyytyväisyys johtaa terveyden kohenemiseen ja pitempään elämään."Eiku kyllä se sittenkin on näin:
http://www.iltalehti.fi/terveys/Negaajat elävät pitempään!
"Optimisteilla on suurempi riski vammautua ja kuolla, sanotaan saksalaistutkimuksessa."Vai meneekö se toisin päin:
http://yle.fi/uutiset/positiivinen_ihminen_elaa_pitempaan_ja_tienaa_paremmin/6311091
"Positiivinen ihminen elää pitempään ja tienaa paremmin. Negatiivinen elämänasenne vie jopa kymmenen elinvuotta."Nyt en kyllä pysy yhtään kärryillä:
http://yle.fi/uutiset/pessimistit_elavatkin_pitempaan
"Tutkijoiden mukaan pessimismi tulevaisuuden suhteen saattaa rohkaista ihmisiä elämään varovaisemmin ja noudattamaan herkemmin terveys- ja turvallisuusmääräyksiä, ja näin kasvattaa eliniänodotetta."Pelkkien otsikoiden perusteella maailmamme voi vaikuttaa hämmentävältä paikalta - tai vähintään herää suuri epäluottamus herää mediaa kohtaan. Tämä on harmi, sillä monet ihmiset jaksavat lukea uutisista vain otsikot ja koettavat muodostaa niiden perusteella jonkinlaisen maailmankuvan.
Edes ingressit eivät tuo ristiriitaan valoa. Monesti edes koko uutisen lukeminen ei paljasta mistä on kysymys, sillä toimittajat käyttävät sanoja paljon huolettomammin kuin tutkijat, jotka saattavat sivukaupalla määritellä käsitteitä. Optimismi ei välttämättä ole sama asia kuin elämänmyönteisyys, luottavaisuus, iloluonteisuus tai positiivisuus.
Kielteisyydellä ei myöskään ehkä tarkoiteta ihan samaa asiaa kuin kriittisyydellä. Pessimismi voi viitata luonteeseen, maailmankuvaan, elämänasenteeseen tai yksinkertaisesti olla lähempänä realismia, jos yhteiskunnalliset olosuhteet tai henkilön omat tulevaisuudennäkymät eivät ole valoisat.
Kaiken kaikkiaan tiede kuitenkin kokee merkittävän arvovaltatappion, kun se näyttäytyy mediassa sisäisesti ristiriitaisena ja päättämättöminä. On vaikea uskoa että tutkimuksissa olisi mitään perää jos niiden tulokset vaikuttavat keskenään täysin vastakkaisilta.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka:
A) www.uusisuomi.fi Älykas ihminen juo enemman alkoholia kuin tyhmä
B) Ruotsalainen tutkimus: Mitä enemman mies juo sitä tyhmempi han on
Mutta ovatko tutkimustulokset keskenään ristiriidassa, jos kurkistamme otsikoiden taakse?
Jo alussa täytyy huomata, että toisessa otsikossa puhutaan ihmisistä ja toisissa miehistä. Tämä ero voi osoittautua merkittäväksi.
Toinen uutisissa esiin nouseva ero on sanan "enemmän" merkityksessä. Yhdessä tutkimuksessa on mitattu juomisen aikana kulutetun alkoholin määrää. Toisessa tutkimuksessa on puolestaan tutkittu juomakertoja.
Älykkäät juovat alkoholia useammin. Tyhmät juovat itsensä joka kerta umpitunneliin.
Jos ihminen juo itsensä aina täysin edesvastuuttomaan kuosiin ja käyttäytyy asiattomasti, hän todennäköisemmin pyrkii välttämään juomista. Niinpä juomakerrat jäävät harvemmiksi, mutta juomisesta alkaa herkästi useamman päivän putki.
Kolmas tärkeä ero älykkyyttä käsittelevissä juomatutkimuksissa liittyy itse älykkyyden käsitteeseen. Sitä nimittäin ei ole mitenkään standardisoitu - ainakaan kevyissä alle liuskan mittaisissa tiedeuutisissa. Silmäilin läpi useampia vastaavia tutkimuksia ja joissakin älykkyys mitattiin ÄO-testeillä, kun taas toisissa tutkimuksissa "älykkyydellä" tarkoitettiin pikemminkin asiallista käytöstä, koulutusta, viisautta, taloudellista menestystä tai jonkinlaista henkilön saavuttamaa statusta.
Älykkyystesteillä älykkääksi havaittu henkilö voi silti pilata elämänsä sillä, ettei hän kestä alkoholia ja alkaa humalassa öykkäröidä. Toisessa testissä hänet siis sijoitettaisiin älykkäiden kategoriaan - koska jokainen koehenkilön ÄO on mitattu - kun taas toisessa kokeessa hänet tulkittaisiin typeräksi, koska hän humalassa käyttäytyy typerästi ja myöntää sen itsekin haastatteluissa.
Ihmiset eivät aina itsekään tiedä, että he saisivat hyvän tuloksen älykkyystesteissä, vaikka useimmiten älykkäämmät ihmiset eivät ihan täysin luokittele itseään tyhmiksi. Voi kuitenkin käydä esimerkiksi niin, että huippukoulussa koko ikänsä keskimääräisiä tuloksia kerännyt henkilö voi olettaa älykkyysosamääränsä olevan lähellä keskiarvoa, koska hänen lähipiirissään on monia huippuälykkäitä ihmisiä. Hänen oma älykkyysosamääränsä yllättää hänet itsekin, jos se on esimerkiksi 120. Se ei tunnu ihmeelliseltä, jos samalla luokalla on ollut , Marie Curie, joku Steven Jobsin kaltainen visionääri ja pari huippupuhujaa, joista myöhemmin tulee kansanedustajia.
Alkoholiongelmien taustalla voi toki olla myös traumoja. Sodan kokenut sukupolvi kärsi huomattavista alkoholiongelmista ja tilannetta vain pahensi se, että veteraanien juomista häpeiltiin. Muutkin kuin sotilaat olivat kokeneet kauhunhetkiä ja menettäneet perheenjäseniä.
On vaikea tietää mitä tarkalleen ottaen tutkitaan, jos tutkitaan juomista, älykkyyttä tai niiden välistä suhdette. Mikään tällainen tutkimus ei tapahdu kulttuurisessa tyhjiössä, vaan kansanluonne ja sovinnaiseksi koettu käyttäytyminen vaikuttaa kuvioon. Etenkin totuutta on vaikea tietää pelkkien otsikoiden perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti