Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi...
(Toinen Mooseksen Kirja 1:11)
Tällä kertaa esitellelen toisen näkökulman, joka perustelee millä tavoin yksilöt voivat hyötyä näkemästään tai kokemastaan julmuudesta.
Ensin kuitenkin kiirehdin johtopäätöksiin. Joskus nimittäin ikävien ilmiöiden normalisointi tai luonnollistamispuhe herättää tietynlaisia pidempiä tulkintoja - enkä puhu nyt vain siitä, että mitään "luonnollista" ei olekaan. Tietenkään ei mitään täysin yleistä essentiaa löydy, ja "luonnollinen" on vain tapa sanoa, että jotkin taustasyyt on palautettavissa myös laajempiin ihmispiirteisiin. Aina on yksilöllisiä ja kulttuurisia eroja, mutta syiden palauttaminen kieroon kasvaneen yksilön perversioihin ei opeta meille mitään.
Toinen hätäinen johtopäätös on se, että koulukiusaamisen luonnollistaminen olisi sen sallimista. Päin vastoin. Jos koulukiusaamisen ajatellaan olevan vain häiriintyneiden yksilöiden ja huonojen koulujen syytä, se johtaa vain silmien sulkemiseen ja kiusaamisen hyväksymiseen omassa lähipiirissä - koska "eihän meillä päin voisi sellaista sattua". Vasta kun ilmiön laajuus tunnustetaan, saattaa joku peräti koettaa ehkäistä sitä ennakkoon.
Harry Potter ja rokote aikuisuuteen
Toinen näkökulma koulukiusaamiseen: sen tarkoitus on opettaa lapsille varhain, että elämä on rankkaa ja että myös aikuisena omasta asemasta täytyy taistella. Tämä on niin sanottu "kovat läksyt kovassa maailmassa" tulkinta.
Näkökulma on ilmeisen fasistinen, mutta itse asiassa se piiloutuu hyvin moneen nuortenkirjaan ja -sarjaan (about kahteen kolmesta, jos ollaan tarkkoja). Esimerkiksi Harry Potter -sarjat antavat meidän ymmärtää, että Harryn täytyy kokea tiettyjä vastoinkäymisiä ennen kuin hän on riittävän kovaksi keitetty kohdatakseen pahempia pahiksia.
Harry kasvaa rinta rinnan Malfoyn perheen luihusten kanssa - ja he toimivat Harrylle ja hänen ystävilleen eräänlaisena kylmäharjoituksena. Ensin Harry päihittää omanikäisensä Draco Malfoyn, myöhemmin hänen isänsä Luciuksen - ja lopulta Harry on valmis kohtaamaan Voldemortin. Kirjasarja seuraa klassista "rokote aikuisuuteen" -paradigmaa, jossa pikkupaskiaiset kehittyvät rinta rinnan ja antavat sankareille sopivaa puuhasteltavaa, jotta he kasvaisivat tehokkaiksi sotureiksi.
Taustalle on piilotettu tietty äärikapitalistisen kilpailuyhteiskunnan malli, joka hyväksyy paitsi lasten rääkkäämisen, myös voimakkaasti oikeistolaisen aikuisten yhteiskuntajärjestyksen, jossa jokaisen täytyy varustautua hampaisiin asti ja olla valmis päihittämään kenet tahansa. Harry Potter yhdistää tähän myös fatalistiset ryhmittymät, Potter-jugend-leirit: Rohkelikot, Puuhkupuhit, Korpinkynnet ja Luihuset.
Potterin maailmassa ihmisen syntyperä ja hänelle nuorena asetettu joukkue määrittävät hänen koko tulevaisuutensa. Myöhemmässä elämässään Tylypahkan opiskelija ei esimerkiksi voi lainkaan vaihtaa tupaa, johon kohtalo hänet on sijoittanut. Hyvien ihmisten lapsista kasvaa hyviä ihmisiä ja pahojen lapsista pahoja. Niinpä hyvien on jo varhain opittautuva valmistautumaan aikuisuuteen, joka on täynnä vihollisuuksia ja taisteluja.
Tällaisessa maailmassa koulukiusaaminen on vain välttämätön paha - ja tyypilliseen nuortenkirjan malliin myös Potter kostaa kaiken kokemansa pahan - hän ei siis opi antamaan anteeksi esimerkiksi kasvatusperheelleen, vaan hän aina maksaa samalla mitalla takaisin.
Jos Potter-paradigman sisäistäneessä perheessä lapsi tulee valittamaan, että häntä kiusataan, voi aikuinen reagoida kahdella tapaa:
a) Mene karateen ja kosta takaisin vuoden tai parin päästä.
b) Odota kunnes molemmat kasvatte aikuisiksi ja kosta vasta sitten.
Mitään konfliktia ei voi ratkaista rauhanomaisesti, eikä syy ole koskaan kulttuurisissa rakenteissa, eriarvoisuudessa tai perustu esimerkiksi väärinkäsitykseen. Parempi siis opetella tyrmääviä iskuja tai taikoja, koska maailma on juuri niin rankka kuin mitä tällaisella kasvatuksella siitä teemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti