torstai 26. helmikuuta 2015

Asuntosankari Antero Vasara

Toiset rakentavat asuntoja, mutta yksi mies vapauttaa niitä. Hän kutsuu itseään asuntopatistajaksi, ja on tähän mennessä omin voimin vapauttanut Helsingissä jo yli 1000 neliötä asuinkäyttöön. Tärkeimpänä työkalunaan hänellä on puhelin.

67-vuotias Antero Vasara pitää itseään aivan tavallisena eläkeläisenä, joka vain sattui keksimään itselleen mielekkään harrastuksen:
- Tämä on tällaista pienimuotoista etsiväntyötä. Selvitän vain, missä osoitteissa ei ole vakituisesti kirjalla ketään ja sitten soitan omistajalle ja utelen syitä. Mikään ei estä minua kysymästä, ei se ole lain vastaista.

Tähän mennessä Antero on jo löytänyt Helsingistä yli 300 käyttämätöntä asuinkiinteistöä ja onnistunut hankkimaan vuokralaisen noin kahteenkymmeneen. Hänen ansiostaan kaupungissa on siis yli tuhat uutta asuinneliötä, eikä hän pyydä työstään mitään korvausta.
- Syyt asunnon tyhjilläänoloon ovat joskus todella heppoisat. Osaan liittyy jotakin dramaattista tai hullunkurista - ja sitten on paljon sellaisia salaisia perusteita, joista en ole vieläkään päässyt perille.

Omistajilla on usein vain ontuva selitys sille, miksi vuokralaista ei ole. Antero jakaa omistajien perusteet neljään ryhmään: 1) Perhedraama, 2) Sijoitusperuste, 3) poliittiset syyt sekä 4) silkka saamattomuus.

Viimeiseen ryhmään on helpoin puuttua, jos osaa olla syyllistämästä omistajia. Antero on muutamia kertoja itse auttanut laiskoja omistajia laittamaan asuntonsa vuokralle ja etsimään sopivan vuokralaisen.
- Monet perustelevat asunnon tyhjilläänoloa esimerkiski sillä, että vuokralainen saattaisi sotkea paikkoja. Asunnon hinnat ovat viime vuosikymmeninä kohonneet reilusti, joten moni pelkää, että asunnon käyttäminen alentaisi sen arvoa. Tämähän ei tietenkään ole totta. Vuokratuloja saa vähintään 5000 euroa vuodessa joten vuokralaisen täytyy olla melkoinen tuholainen. Syynä on pohjimmiltaan silkka tyhmyys tai laiskuus.

- Todellisia sijoitusperusteita ei ainakaan tällä hetkellä ole asunnon tyhjilleen jättämiselle, Antero toteaa. - Valtiolla sietäisi olla jokin virasto, jonka tehtävänä on patistaa ihmisiä vuokraamaan tyhjät asuntonta. Ongelma on nykyään se, ettei valtio mukamas saisi huolehtia ihmisten eduista ja holhota heitä. Paskanmarjat! Jos valtio ei patista asunnonomistajia niin meidän eläkeläisten täytyy tarttua toimeen. Meillä on oikein Asuntoministerikin, mutta eihän se tällaisia aloitteita suostu tukemaan. Mitä hyötyä sellaisista ministereistä sitten on?

Myös omalla taustalla vuokraamaton asunto

Antero sai idean asuntojen vuokrauttamisesta, sen jälkeen, kun hänen perheessään kehkeytyi monia vuosia kestänyt perintöriita.
- Yleisin syy asunnon tyhjänä pitämiselle taitaa kumminkin liittyä sukulaissuhteisiin, Antero sanoo. - Minunkin tätini kuolinpesä oli koskematta lähes viisi vuotta. Asia kaiversi minua aivan valtavasti, ja ehkä se syyllisyys sitten jotenkin johti tähän.

Antero ja hänen kaksi sisartaan väänsivät vuosia tädin asunnon kohtalosta. Yksi sisarista oli rahapulassa, ja olisi halunnut myydä asunnon. Toinen sisar oli tädin kanssa läheisempi, eikä olisi halunnut luopua siitä. Keskusteluja käytiin harvakseltaan ja oli paljon puhetta lapsenlapsista, jotka ylioppilaaksi valmistuttuaanehkä muuttaisivat Helsinkiin.
- Niin se asunto vain kaikki ne vuodet oli käyttämättömänä, ja siihen kasautui paljon riitaa ja pahaa  oloa päälle, Antero sanoo.

Lopulta tilanne ratkesi vasta, kun Anteron toinen sisar kuoli. Siinä vaiheessa sisarukset eivät olleet parin vuoteen edes puhuneet keskenään.
- Siita asunnosta tuli lopulta kaiken epäsovinnon symboli ja myimme sen pois. Viiden vuoden vuokratulot jäivät saamatta, vaikka asunto oli kalliilla alueella Töölössä.

Hieman tapahtuman jälkeen Antero tapasi naisen, jonka perheessä oli liki samanlainen tilanne. Hän myös luki lehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että Helsingissä on 10.000 tyhjää kiinteistöä, joista monet ovat hyvällä paikalla sijaitsevia asuntoja. Koko ajan etsitään uusia rakennusalueita, mutta mitään ei tehdä tyhjien asuntojen hyödyntämiseksi.
- Kyse on niin arkaluontoisesta aiheesta, ettei kukaan tahdo siihen puuttua. Ja kuitenkin perheille voisi olla vain suureksi helpotukseksi, jos joku virallinen taho tulisi auttamaan. Meillä on valtakunnansovittelijoita, mutta joku sen sorttinen tarvittaisiin myös sovittelemaan perintöriitoja. Muuten tämä kaupungin jokaisen korttelin jokaisessa kerroksesssa on pian tyhjä asunto, joissa kuollut perheenjäsen kummittelee.

Anteron mukaan läheisten on itse vaikea ottaa itseään niskasta kiinni ja tyhjentää läheisen ihmisen kotia, johon liittyy paljon muistoja. Sinne ei myöskään haluta päästää tyhjennysfirmoja, koska lipastoissa on yksityisiä valokuvia ja kirjeitä.
- Monilla asuntoja omistavilla suvuilla ei ole välitöntä painetta tehdä asialle mitään. Perintöverot usein saadaan maksetuksi perityllä rahalla tai metsätuloilla. Asunto ajatellaan investoinniksi, vaikka se olisi käyttämättömänä.

Syyt joista ei uskalleta puhua

Kaikissa tapauksissa taustalla ei kuitenkaan ole perintöriitoja, tyhmiä sijoituksia tai saamattomuutta.
- Sitten on vielä tämä yksi ryhmä, jota nimitän poliittisiksi - mutta oikeasti kyse on jostain paljon likaisemmasta. Ei tekisi mieli puhuakaan siitä. En minä edes tiedä missä määrin se on totta.

Anteron monia vuosia kestäneen salapoliisityön seurauksena hän on kuullut monia kummallisia tarinoita, selvitellessään taustoja sukulaisilta, kuolinpesiä ostavilta yrityksiltä, talonmiehiltä, isännöintitoimistoilta, vuokrafirmoilta ja naapureilta.
- Minun mielestäni pitäisi olla jokin nettisoite, jossa näitä voi ilmiantaa, koska tyhjistä asunnoista pitäisi puhua - eikä silloin saisi häpeillä myöskään syitä.

Poliittisiksi asunnoiksi Antero alkoi aluksi nimittää sellaisia kiinteistöjä, jotka kuuluvat rikkaille yritysjohtajille tai kansanedustajille. Nämä asunnot eivät olleet täysin käyttämättömiä, mutta kylläkin vajaakäytöllä. Yriyksillä esimerkiksi saattoi olla useita toimipisteitä ympäri Eurooppaa ja pidettiin helpompana sijoittaa maasta toiseen usein liikkuvat työntekijät firman omistamaan asuntoon. Myös kansanedustajilla oli usein perhe toisella puolella Suomea ja Helsingin asunto oli vain väliaikainen majoituspaikka.
- On ikään kuin muodostunut ylemmän väen tavaksi, että asuntoja on useita, koska siihen liittyy muitakin etuja. Ei tarvitse esimerkiksi tavata rakastajattaria hotelleissa, joissa joku voisi tunnistaa. Paljon helpompi on, jos salarakkaalla on oma avain ja kumpikin voi eri aikaan hiippailla porraskäytävässä.

Antero ei osaa antaa tarkkaa lukua tällaisten "sivusuhdeasuntojen" määrästä, mutta kyse on vähintään sadoista asunnoista, jos huomioidaan ammattumaiset prostituoidut ja muu hämäräbisnes.

Antero toivottaa kaikki muutkin eläkeläiset talkoisiin metsästämään tyhjiä asuntoja omasta kaupunginosastaan. Yhteiskunnan kannalta tyhjien asuntojen hyödyntäminen olisi mitä parhain keino lisätä tehokkuutta ja synnyttää säästöjä. Hän on kuitenkin skeptinen sen suhteen, että kansanedustajat puuttuisivat asiaan nimittämällä esimerkiksi virallisen asuntopatistustoimiston tai perintösovittelijan.

Muutaman virkamiehen vuosipalkalla voitaisiin vapauttaa tuhansia asuinnelijöitä, mutta tiellä on monia esteitä.
- Jos asuntojen omistajia alettaisiin kartoittaa ja tentata, ennen pitkää osuttaisiin johonkin poliittisesti arkaluontoiseen tapaukseen. Tämä on se syy, miksi kansaedustajat tuskin innostuvat ajamaan uudistusta.

Yksityinen firma tuskin voi voisi tehdä riittävästi voittoa pelkällä patistamisella, sillä etsiväntyöhön haaskaantuu aikaa. Valta on ennen kaikkea kaupungilla. Lisäksi tarvitaan yksittäisten kansalaisten aktiivisuutta, jotta mahdollisimman monet heräisivät ongelmaan vakavuuteen.

Linkki:
Taloussanomat.fi: Helsingissä 24600 tyhjää asuntoa

PS. Anteron tuttavapiirissä on myös monia vakavaraisia vanhuksia, jotka asuvat Helsingissä kesät, mutta viettävät talven Välimerellä. Jotkut taas päin vastoin asuvat Helsingissä talvella, mutta siirtävät lähes koko kesän ajaksi postinsa mökille.

Lisäksi monet asunnot ovat tyhjillään, koska niiden entinen asukas on hyvin iäkös ja liian heikossa kunnossa asuakseen yksin. Hänen eläkkeensä ja säästömsä juuri ja juuri riittää hoitokodin maksuihin, ja hän haluaa jättää asunnon perinnöksi lapsenlapsilleen - jotka eivät kuitenkaan kehtaisi jo siinä samassa ehdottaa huoneistoon muuttamista. Niinpä asunto jää vaille mitään käyttöä useiden vuosien ajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti