Taiteilijaresidenssi Pieksämäelle

Asuntojen hinnoissa on Suomessa valtaisia eroja. Halvimmat asunnut Ylen toimittaja oli löytänyt Pieksämäeltä.
Kaksioilla hirvittavat hintaerot Pieksämäella 16.000 Stadissa 685.000 euroa

Tilanne on erikoinen sikäli, että liikenneyhteyksien kannalta Pieksämäki on ihanteellisella paikalla. Kaupunki on ehkä pieni, mutta sijaitsee rautateiden solmukohdassa. Kuopioon, Jyväskylään ja Mikkeliin on vain tunnin matka.

Puolisoni on Kotoisin Pieksämäeltä ja hän on joskus todennut, että sieltä on onneksi helppo päästä pois, kun junia lähtee moneen suuntaan. Hyvin näyttävät junat myös väkeä vieneen, kun asuntotilanne on noinkin pahasti päässyt vinoutumaan.

Useimmille ihmisille kaiken ratkaiseva kysymys on työpaikka - tai tarkemmin sanottuna työn antaja, nuorille koulutuspaikka. Yksityisyrittäjän, osuuskunnan, etätöiden tekijän sekä taiteilijan kohdalle tilanne on hieman toinen.

Uransa alkuvaiheessa taiteilijat kaipaavat virikkeitä sekä vertaistukea, joita usein löytyy vain suuremmista, taiteelle myönteisistä kaupungeista. Pidemmälle edistyessään he kuitenkin yhä enemmässä määrin tarvitsevat myös työrauhaa sekä taloudellisia mahdollisuuksia, joita helpommin löytyy pieniltä paikkakunnilta. Halvat asuinkustannukset, jos mikä, ovat taloudellinen mahdollisuus, mutta pysyvä muutto pienelle paikkakunnalle ei välttämättä sekään kiinnosta.

Suurten kaupunkien kirjailijat ja kuvataiteilijat joutuvat usein tekemään kohtuuttomasti töitä löytääkseen asuinseudultaan edes ylihintaisen pienen työhuoneen, joka yleensä sijaitsee hankalien liikenneyhteyksien päässä. Moni taiteilija varmasti tulisi kuukaudeksi tai kahdeksi työskentelemään Pieksämäelle, jos puitteet olisivat hyvät ja asiat hoidettaisiin kyllin selkeästi ja joustavasti.

Pieksämäen kaltaisilla, hyvin sijoittuneilla kunnilla, olisi kaikki mahdollisuudet kääntää junien suunta, jos avuksi löydetään uusia ajattelutapoja sekä innokasta asennetta. Taiteilijaresidenssi voisi olla hyvä alku uudenlaisen kaupunki-imagon synnyttämiseksi. Nykyajassa moni on käsi ojolla pyytämässä valtiolta tai yksityisiltä rahoittajilta miljoonia, mutta sosiaaliset innovaatiot eivät aina vaadi suurta alkupääomaa.

Ainakaan kokeilu ei edes epäonnistuessaan tulisi kovinkaan kalliiksi. Tarvittaisiin lähinnä pieni alkusijoitus ja remonttiapua. Remonttiraha jäisi sekin paikkakunnalle, eikä asunto menettäisi arvoaan, jos se peruskorjattaisiin ja yksi huone muutettaisiin ateljeeksi. Perustana voisi olla esimerkiksi 20.000 euron rintamamiestalo, josta perilliset eivät millään pääse eroon. Lisäksi tarvittaisiin keskustan kiinteistö, jossa residenssissä työsketelevät taiteilijat voisivat pitää näyttelyn, kun residenssiaika on ohitse. Uusi asukas voisi käydä gallerialla katsomassa, mitä edellinen on saanut aikaan. Syntyisi positiivista kilpailua ja tunne jatkuvuudesta.

Residenssin tiedotus voisi tapahtua kaupungin avustuksella ja käyttäen hyväksi taiteilijayhdistysten valmiita kontaktiverkostoja. Tiloja voisi käyttää myös tapahtumien järjestämiseen, eikä tällä hetkellä alueella asuvilla taiteilijoilla olisi niin suurta painetta muuttaa virikkeiden perässä pois, jos kaupungissa kävisi kylliksi uusia tyyppejä, joilla olisi tuoreita ideoita ja yrittelijäisyyttä.

Jos olet jo ajatellut jostakin vastaavaa, tai kuulut osuuskuntaan tai taiteilijayhdistykseen, ota yhteyttä. Mietitään yhdessä voisiko projektia viedä eteen päin: Monrepoo@gmail.com.

Kokemuksia residensseistä

Olen itse viettänyt kolmena perättäisenä vuonna kuukauden Sysmässä, jossa Nuoren Voiman Liitolla on Villa Sarkian residenssi. Taloon mahtuu samaan aikaan työskentelemään kolme kirjailijaa. Villa Sarkia on aivan ihastuttava vanha kartano puolen kilometrin päässä keskustasta.

Sysmässä on kaikki välttämättömät palvelut ja silti se on talvisin sopivan hiljainen mahdollistaakseen keskittyneen työrauhan.

En varmaankaan olisi ikinä poikennut Sysmään ilman residenssiä ja sama pätee kymmeniin muihinkin pääkaupunkiseudun kirjailijoihin. Ensimmäinen wow! pääsi jo bussimatkalla Lahdesta, sillä Päijänteen rantoja seuraileva reitti on valittu hiljattain suomen kauneimmaksi matkailureitiksi.

Linkki:Suomen kaunein matkailureitti

Sysmän residenssi on kirjailijoille täysin ilmainen, mutta samaan aikaan useimpien tietenkin täytyy maksaa kaupunkiasunnon vuokraa, joten kuukausi ei aina mahdollistu noin vain. Residenssin käyttöoikeuteen sisältyy velvollisuus vierailla esiintymässä itse valitussa kohteessa, mikä sopii itselleni oikein hyvin. Itse olen esiintynyt tai esitelmöinyt koululla, kirjastolla, kirjakaupalla ja vanhainkodissa.

Residenssin ansiosta sysmäläisillä on huomattavasti parempi kulttuuritarjonta ympäri vuoden, verrattuna muihin 4.099 asukkaan kuntiin. Vaikka joku ei innostuisi kirjailijahaastatteluista tai runonlausunnasta niin tuskin se ketään tappaakaan.

Itselleni residenssit ovat elintärkeitä, sillä muutoin ideoin ja työstän projektejani loputtomiin. Jatkuvat muusta elämänmenosta johtuvat katkokset myös vaikeuttavat intensiiviseen tunnelmaan virittäytymitä, mikä olisi välttämätöntä esimerkiksi romaanin kirjoittamiseksi - ainakin omalla kohdallani. Runoja pystyn kirjoittamaan muutamien päivien tai muutamien tuntien etapeilla, mutta myös runoteoksen kokoaminen ja editoiminen vaatii irtiottoa kaveripiireistä ja kodin rutiineista.

Myös internetin rajoittaminen edesauttaa tehtävän etenemistä. Sysmässä on kyllä toimiva nettiyhteys, mutta yläkerran huoneissa olen jakanut naapurini kanssa saman nettipiuhan ja pistokkeen - ja myös mielelläni sallinut hänen surffailla netissä, jotta itse saisin vain ja ainoastaan kirjoittaa.

Residenssiaika tarjoaa luontaisen deadlinen ja mahdollisuuden aikatauluttaa työtään hyvin tarkasti. Ehkä siksi työskentelen itse erittäin kurinalaisesti, kun olen Sysmässä. Joka kerta on syntynyt 100-150 liuskaa tekstiä ja kaikkiaan kaksi valmista käsikirjoitusta. Olisi henkisesti (ja selän kannalta) mahdotonta kirjoittaa päivittäin 5-7 tuntia vuoden ympäri, mutta kuukauden ajan se onnistuu kyllä.

Lisämietteitä Pieksämäen residenssistä

En tarkoita sanoa, että Pieksämäki olisi ainoa tai ylivoimaisesti paras paikka taiteilijaresidenssille, mutta ainakaan en näe sellaiselle mitään esteitä. Kuopiossa ja Jyväskylässä asuu paljon kirjailijoita, jotka voisivat kiinnostua mahdollisuudesta ottaa pientä etäisyyttä oman kaupunkinsa kuvioihin ja syventyä käsikirjoitukseen.

Tällä hetkellä pieksämäkeläisilllä on kaikki syyt vierailla Kuopiossa, mutta harvalla kuopiolaisella on syitä käydä Pieksämäellä. Työmatkan kannalta etäisyys on kipurajalla, ja Kuopion läheisyydessä on jo Siilisjärvi, jota on kehuttu suomen suosituimmaksi asuinpaikaksi (hieman kuten Kaarina Turun lähellä tai Ylöjärvi ja Pirkkala Tampereen lähellä).

On eri asia tahtooko henkilö asua kunnassa vai työskennellä siellä. Pieksämäellä en nykytilanteessa haluaisi asua, mutta voisin kyllä haluta työskennellä siellä. Siksi residenssi olisi ideaaliratkaisu - pienimuotoinen ehkä, mutta imagomielessä kulttuurielämällä ja taiteellisten mahdollisuuksien tarjoamisella on suurta merkitystä.

Kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden lisäksi Pieksämäellä voisi kokeilla aivan uutta residenssimuotoa, jota olen joitakin vuosia kaavaillut: bändiresidenssi.

Tällä hetkellä Bändiresidenssi ei tarjoa googlessa yhden ainutta hakutulosta, mutta idea on erittäin yksinkertainen. Nuorelle ja lupaavalle bändille - tai ihan kenelle vain halukkaalle - tarjottaisiin mahdollisuus viikon tai kahden mittaiseen oleskeluun talossa, jossa yhdistyisivät asuintilat ja äänitysstudio.

Kyseessä voisi olla kenties myös liikeidea, mutta nyt se on sosiaalinen innovaatio, jonka tarkoitus on edistää yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Levyn äänittäminn on yksi aloittelevien artistien kynnyksistä, ja tuottaa joskus varmaan vaikeuksia myös pidemmän linjan artisteille. Suomessa asiat ovat sikäli hyvin, että taitoa ja laitteistoja kyllä löytyy.  Esimerkiksi syyrialainen "Pensselisetä" Ebdo Mihemed saattoi äänittää ensilevynsä vasta Suomessa vieraillessaan. Levyttämisen kynnys alenisi, jos olemassaolevien, edullisten tilojen käyttöaste saataisiin korkeammaksi ja hinnat alas. Se onnistuisi siirtämällä tarjontaa suurten kaupunkien ulkopuolelle.

Hyviä vinkkejä ensilevyn esituotantantoon tarjoaa Rytmimanuaali: http://www.rytmimanuaali.fi/musiikin_tekeminen/esituotanto/kymmenen-neuvoa-esituotantoon/ Selkeät ja fiksusti laadittu sivut, josta löytyy paljon tietoa pähkinänkuoressa.

Rikkailla ja menestyvillä bändeillä on mahdollisuus vuokrata itselleen äänitysstudio, mutta aloittelevilla bäbdeillä menestys usein edellyttää sitä, että pappa betalar. Pieksämäki voisi olla suomen ensimmäinen paikkakunta, josta bändi voisi ILMAISEKSI vuokrata residenssijakson. Kaupunki tarjoaisi miksauslaitteet ja mikrofonit. Varsinaiset instrumentit bändi toisi itse.

Yhden mainoskampanjan tai design-toimiston konsulttipalkkion hinnalla Pieksämäestä voisi tulla Suomen svengaavin paikkakunta, jossa pian kaikki maan kovimmat bändit olisivat aloittaneet uransa. Helsingistä ja Rovaniemeltä asti bändit ajaisivat hyödyntämään ilmaista mahdollisuutta, joka maksaisi kaupungille pikku hiluja, mutta tuottaisi älyttömän paljon kuhinaa.

Tarvittaisiin vain talonmies, joka seuraa, etteivät rokkarit ole tulleet paikalle ryypiskelemään. Sekin järjestyisi ilman erityiskuluja, jos viereisessä talossa (tai samalla kadulla) sijaitsisi kuvataiteilijoiden aleljee, ja heille olisi annettu tehtäväksi viinan kohtuukäytön valvonta - mutta ei siksi, että juominen olisi moraalisesti väärin, vaan jotta bändi ei haaskaisi kallisarvoista tilaisuuttaan äänittää ensimmäistä levyään ja edetä urallaan.

Mihin rahaa sitten menisi alkuremontin ja lämmityskulujen ohella? Hyödyllisintä ehkä olisi palkata osaava äänimies vierailemaan edes lyhyesti talolla, näyttämässä miten homma toimii ja avustamassa säädöissä. Jone voisi vaikka tulla Jonen pajalta ohjaamaan yhden päivän ja kaupungin sivari kävisi muina päivinä katsomassa, ettei mitään ole hajotettu.

Käytännön syystä tiloja ei ehkä tarvitsisi luovuttaa täysin ilmaiseksi, sillä pieni rahallinen sitoumus saisi residenssiasukkaat paremmin sitoutumaan työhön. Bändien näkökulmasta kyse voisi kuitenkin olla alan selkeästi edullisimmasta kokonaispaketista, jos kaupunki sitoutuisi elävöittämään kulttuuritoimintaa, ja voittojen sijaan suostuisi hyväntekeväisyyteen ja lieviin tappioihin.

Moni bändi varmaan kiinnostuisi mahdollisuudesta, vaikka äänityslaitteisto olisi käytettyä ja täyttäisi pelkästään minimivaatimukset. Kyllähän demonauha tai ensimmäinen EP saavat kuulostaakin vähän kotikutoisilta. Tärkeämpää on sitoutuminen aikatauluihin ja asioiden vieminen loppuun. Vieraalle paikkakunnalle matkustamisessa juuri testävään sitoutumisen aste ratkaisee lopputuloksen.

Kaikkiaan kuvailemani projekti on vain tällainen ilmainen sosiaalinen innovaatio: ottakaa kiinni, uskaltakaa ja toteuttakaa! Sittenhän sen näkee. Epäonnistuminenkin tuottaisi omanlaistaan näkyvyyttä ja mainetta. Saa minut palkata konsultiksikin, jos välttämättä tahtoo lisää neuvoja alkuperäisestä lähteestä. Liksani ei ole kovin suuri, jos työskentelen kaupungille. Yhteisöjen kanssa työskentelen vaikka ilmaiseksi.

Zen Cafe'n Samuli Putro kävi aikoinaan Imatralla kirjoittamassa levyllisen biisejä, koska kaipasi nihkeän pikkukaupungin tunnelmaa. Hän asui hotellissa, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut tarjolla. Tarina on poikkeuksellinen, mutta moni on ajatellut samaa. Se on vain se hotellista maksaminen, mihin yritys usein kaatuu.

Juice Leskinenkin olisi voinut hengailla Pieksämäellä myös jossain muualla kuin juna-asemalla, jos kaupungissa olisi ollut tunnettu avoimien ovien taiteilijayhtisö: kaupunkigalleria, työtilat ja bändien levytysstudio. Pieksämäki olisi enemmän kuin ohikulkupysäkki tai paikka, josta aloittaa pitkä pakomatka.


Jos residenssin perustaminen missään päin maata kiinnostaa, ottakaa yhteyttä. En välttämättä vie projektia loppuun (ainakaan yksin), mutta mielipiteen esittäminen ei maksa mitään: Monrepoo@gmail.com.

Kirjoittaja on Suomen Kirjailijaliiton jäsen, tapahtumatuottaja sekä kulttuuriyhdistyksen taloudenhoitaja. Hänen yhteiskunnalliset ja taiteelliset visionsa sopii ilomielin kyseenalaistaa.

PS.
Löysin vasta tätä kirjoittaessani Rytmi-instituutin, mikä vaikuttaa kaikkiaan hienolta blogilta. Monilla aloilla olisi tarvetta tällaisille tietopaketeille, jotka perustuvat kokemukseen: Rytmimanuaali.fi: Äänittäminen-ja-julkaisu / studiotyö

Rytmimanuaalin neuvoista voi olla paljon spua myös Pieksämäki-projektin jatkosuunnittelussa, missä hyvänsä paikkakunnalla se sitten ensimmäiseksi toteutetaankaan. Residenssivierailu olisi kosketus moniin muusikon elämän realiteetteihin, joita itse en edes tunne.

PPS.
Yleisradiokin saisi vähän innostua ja vaikka tehdä dokumentin projektin vaiheista. Ehkä Opetus- tai kulttuuriministeriö voisi rahoittaa kokeilua jonkinlaisella innovaatiotuella? Tässähän ei ole kyse vain yhdestä tai kahdesta residenssistä, vaan koko yhteiskuntaa koskettavista ilmiöistä.