Voisi luulla, että kyse on pikemminkin Hikipedia-artikkelista, sen verran lyhyesti ja nuivasti suomenkielinen Wikipedia kertoo muotinäytöksestä.
"He kävelevät yleensä pitkää lavaa pitkin ja poseeravat lavan päässä." (23.3.2015)Muotinäytöksen koko syvin olemus on kuvailtu kolmessa virkkeessä. Jollain on ollut tarve kirjoittaa tällainen artikkeli, mutta hän ei näytä tietävän mitään muodista tai muotinäytösten tarkoituksesta.
Voisi jopa luulla, että Wikipedian käyttäjille muoti ei ole maailman keskisin asia - tai muotialan ihmiset eivät jostain syystä olleenkaan käytä Wikipediaa. Ei se niinkään voi mennä.
Lahjakkuutta haaskataan, kun kuvitellaan että "fuck the rules" jonkun T-paidassa ennakoisi tyhmyyttä. Järjestelmän ennakoi itsensä toimintakelvottomaksi.
Keskustelu syntyy erilaisista näkemyksistä. Eduskunnassa onneksi jo keskustellaan, mutta epäilen, että aika monen suuryrityksen hallituksen kokouksissa vain jutellaan ja nyökytellään.
Suomi on insinöörikansaa, minkä lisäksi olemme ujoja metsäläisiä. Suurin ongelmamme ei ole ahkeruuden tai tietotaidon puute, vaan vaikeus kohdata toisia ihmisiä, etenkin jos he ovat yhtään erilaisia.
Verkostoituminen tuottaa erityisen paljon haasteita jopa huippuosaajille. Vain muutamat poikkeushenkilöt osaavat sukkuloida eri alojen välillä ja koota yhteen taitavan tiimin. Tehtävän tulisi kuulua yliopistoille ja yritysmaailmalle.
Kestävällä pohjalla toimivien yritysten tulisi jatkuvasti etsiä osaavia nuoria ja rakennella heistä mielikuvituksellisia uusia yksiköitä. Toimivin ryhmien kokoamisen tulisi olla ammattimaista, mutta yhä luotamme vain siihen, että sattumalta kerran vuosikymmenessä muodostuu oikeanlainen ryhmä sopivan idean ympärille.
Kestävällä pohjalla toimivien yritysten tulisi jatkuvasti etsiä osaavia nuoria ja rakennella heistä mielikuvituksellisia uusia yksiköitä. Toimivin ryhmien kokoamisen tulisi olla ammattimaista, mutta yhä luotamme vain siihen, että sattumalta kerran vuosikymmenessä muodostuu oikeanlainen ryhmä sopivan idean ympärille.
Jo useiden satojen vuosien ajan on tiedetty, että erityislahjakkaat ihmiset, etenkin keksijät kuten Leonardo da Vinci tai Nikola Tesla - ovat hankalia persoonia, joilla on vaikeuksia tehtä yhteistyötä keskenään tai kaupallistaa keksintöjään. Miksi valtio ei vieläkään palkkaa neroille omaa manageria? Miksi kukaan ei katso heidän peräänsä, vaikka heidän arvonsa tiedostettaisiin?
Espoo on elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos 200.000 koulutettua introverttiä sijoitetaan samalle alueelle - kukaan ei koskaan tutustu keneenkään omalla asuinalueellaan - vain sattumalta syntyy vaivautunut tuttavuus, jos sopivat ihmiset päätyvät samaan työpaikkaan.
Miksi Monty Python tai Queen eivät voisi toimi luovan yritysmallin esikuvana? Molemmissa on pohjana hyvin sekalainen, mutta korkeasti koulutettu poppoo. Luonteiden törmäyttäminen kehittää asteittain kunkin yksilön potentiaalia huippuunsa.
Yritysmaailman ja ylipäänsä ryhmätoiminnan tärkeimmät teesit eivät toteudu, jos rakenteet eivät kannusta yksilöitä kohtaamaan. Ne pikemminkin erottavat ja yhdenmukaistavat yksilöitä, mikä on individualismin ydinongelma: jokaisen vakavasti otettavan kansalaisen täytyy selvitä lukuisista yhdentekevistä kriteereistä, ennen kuin hänen varsinaista osaamistaan voidaan tunnustaa.
Modernissa individualismissa ihmisen täytyy ensin todistaa olevansa normaali, ennen kuin häntä voidaan kiittää erilaisuudesta. Yksilö vastuutetaan selviämään kaikesta yksin kuin yhteiskuntamme olisi jonkinlainen hengenvaarallinen erämaa. Jopa kehitysvammaisten elämän päämääräksi asetetaan asuminen omassa asunnossa: siivoaminen, ruoanlaitto ja veroilmoitusten täyttäminen. Tämän jälkeen hän ehkä saa luvan maalata tai säveltää musiikkia.
Yksityishenkilöt pakotetaan kuluttamaan parhaat vuotensa itsestään huolehtimiseen, vaikka se ei olisi kaikille luontevaa. Moni ennemmin saavuttaisivat mestaruuden missä tahansa paitsi siinä.
Kaikki lepää sen toivon varassa, että yksittäiset kylähullut (kuten Spede, joka näki Veskun markkina-arvon ja ymmärsi mitä kansa haluaa) sattumalta korjaavat niitä ongelmia, joista ollaan tietoisia, mutta joille kukaan ei tee mitään. 1) Tiedämme, että yksilöt eivät opi esiintymään mallikansalaisina, mutta he silti saattavat olla superlahjakkaita, sekä 2) suomalaiset muutokseen ja luovuuteen nykyään pakotetut ryhmät ovat usein homogeenisia, koska tiimi usein muodostuu jo opiskeluaikana.
Modernissa individualismissa ihmisen täytyy ensin todistaa olevansa normaali, ennen kuin häntä voidaan kiittää erilaisuudesta. Yksilö vastuutetaan selviämään kaikesta yksin kuin yhteiskuntamme olisi jonkinlainen hengenvaarallinen erämaa. Jopa kehitysvammaisten elämän päämääräksi asetetaan asuminen omassa asunnossa: siivoaminen, ruoanlaitto ja veroilmoitusten täyttäminen. Tämän jälkeen hän ehkä saa luvan maalata tai säveltää musiikkia.
Yksityishenkilöt pakotetaan kuluttamaan parhaat vuotensa itsestään huolehtimiseen, vaikka se ei olisi kaikille luontevaa. Moni ennemmin saavuttaisivat mestaruuden missä tahansa paitsi siinä.
Kaikki lepää sen toivon varassa, että yksittäiset kylähullut (kuten Spede, joka näki Veskun markkina-arvon ja ymmärsi mitä kansa haluaa) sattumalta korjaavat niitä ongelmia, joista ollaan tietoisia, mutta joille kukaan ei tee mitään. 1) Tiedämme, että yksilöt eivät opi esiintymään mallikansalaisina, mutta he silti saattavat olla superlahjakkaita, sekä 2) suomalaiset muutokseen ja luovuuteen nykyään pakotetut ryhmät ovat usein homogeenisia, koska tiimi usein muodostuu jo opiskeluaikana.
Lahjakkuutta haaskataan, kun kuvitellaan että "fuck the rules" jonkun T-paidassa ennakoisi tyhmyyttä. Järjestelmän ennakoi itsensä toimintakelvottomaksi.
Koulutuspaikan vaihtamisen mahdollistava joustava opintotuki on hyvä järjestelmä. Sen ohella muita ihmisiä yhteen törmäyttäviä insitituutioita ei juuri ole.
Tiedämme, että hyvin toimiva ryhmä koostuu ihmisistä, joilla on erilainen persoonallisuus ja eri alojen tietotaitoa - heillä vain täytyy olla yhteinen päämäärä ja osapuilleen samat elämänarvot, jotta he kykenevät ylittämään luontaisen epäluuloisuutensa.
En ole vielä tavannut ainuttakaan insituutiota, joka perustuisi siihen, että eri alojen ihmisiä tutustutettaisiin toisiinsa - ellei sitten puhuta Vapaamuurareista - mutta silloinkin persoonat voivat vaikuttaa siihen, ketä kutsutaan mukaan leikkiin.
Yliopiston ja korkeakoulujen ehkä suurin ongelma on osaamisen klimpittäminen. Mitä tekee tutkijaryhmällä, joka koostuu pelkästään tutkijaluonteisista biologeista? Eipä paljon mitään. Jos sen sijaan koottaisiin yhteen insinööri, valtiotieteilijä, humanisti ja kosmetologi, ryhmä kykenisi todennäköisesti ratkomaan hyvin monimutkaisia haasteita - edellyttäen, että mukana olisi sopivasti eri luonteisia ihmisiä, joista vähintään yhdellä olisi taitoa sovitella riitoja.
Netissä on helppo ajautua tilanteeseen, jossa kaikki kaverit ovat samaa puoluetta äänestäviä, saman ikäisiä, samoja aineita opiskelleita - ja pahimmillaan myös samaa sukupuolta.
Jos tällainen kehitys etenee, Suomi on kusessa.
Yritysmaailmamme tervehdyttämiseksi olisi hyvä sekoittaa pakkaa. Siihen tarvitaan aivan erityisellä tavoin suunniteltuja instituutioita.
Kun tähän maahan perustetaan start-up-yrityksiä, niitä ei missään tapauksessa tulisi koota esimerkiksi pelkästään nörteistä.
Jokainen yritys tarvitsee yleisen osaamisen lisäksi perustason taloushallinnon ammattilaista sekä markkinointiin ja tiedottamiseen erikoistunutta, mielellään ei introverttiä henkilöä.
Taloutemme lähtisi saman tien kasvuun, jos työllistämistoimena valtio sijoittaisi jokaiseen noin 5 - 10 hengen yritykseen palan, joka olisi eri väriä.
Kauppakorkean käyneet ehkä omaehtoisesti ymmärtävät, että he hyötyvät tietokonenörtistä, joka tekee nettisivut - mutta he eivät välttämättä tajua palkata humanistia, jonka tärkein anti olisi vaa'an kallistaminen.
Keskustelu syntyy erilaisista näkemyksistä. Eduskunnassa onneksi jo keskustellaan, mutta epäilen, että aika monen suuryrityksen hallituksen kokouksissa vain jutellaan ja nyökytellään.
Start-up-maailmassa pienet nuorista urbaaneista vihreistä ja kokoomuslaisista kootut yksiköt helposti kadottavat kokonaan yhteyden siihen elämän todellisuuteen, jossa demarit ja maaseudun ihmiset elävät. Kun yritys kahdottaa kosketuksensa todellisuuteen, se ei voi menestyä - liian usein ajatukset törmäävät käytäntöön ja mainoskampanjoillakin tavoitetaan vain marginaalinen osa koko potentiaalisesta yleisöstä.
On ällistyttävää, miten suuri osa aloittavista yrittäjistä epäonistuu vain siksi, ettei itse osata kaikkea.
Ihmisen ei kuuluisikaan itse osata kaikkea.
Se ei mene niin.
Kyllä minullekin on tuottanut vaikeuksia tarttua puhelimeen ja peruuttaa lehden tilaus. Joskus olen hyvinkin rohkea, mutta kaikkina päivinä en.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla yksi sosiaalinen ihminen, jolla puhelimeen tarttuminen ei ole ongelma.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla joku numeroja neuroottisesti laskeva henkilö, joka pitää huolen siitä, että muut eivät sössi tilauksissa tai elä yli varojen.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla visionääri-haaveilija, joka aina näkee tulevaisuudessa huimia mahdollisuuksia ja tarttuu tilaisuuteen, jos sellainen aukeaa.
Jokaisessa yrityksessä tulisi olla pessimisti, joka sanoo ei, koska muutoin riskit kasvavat liian suuriksi.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla humoristi, joka pitää yllä tunnelmaa.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla itsensä humalassa nolaava tapa-alkoholisti, jotta muut tietäisivät että nyt on juhlittu liikaa ja on aika tilata taksi. Huomennakin on töitä.
Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla viisas konkari ja yli-innokas aloittelija.
Yksi ihminen ei kykene likimainkaan kaikkeen siihen, mihin kykenee hyvin toimiva ryhmä.
Olen alkanut hahmottaa omia mahdollisuuksiani työelämässä. Voisin olla lahjakkuudenhavaitsija ekä törmäyttäjä.
Tutustun ihmisiin, huomaan heidän lahjansa ja sitten törmäytän heidät yhteen sopivien ihmisten kanssa.
Toimin hieman kuin se kaveri, joka perusti Spice Girlsit, Hän kokosi bändin. Niin se käy.
Jos itselläsi on start-up-yritys, kutsu minut kylään. Tulen kahville, selvitän ketä teiltä puuttuu ja sitten etsin siihen tehtävään oikean henkilön.
Niin se käy.
En piileskele kiven alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti