Itsenäisyyspaine, laumaimmuniteetti, ryhmätoiminta ja tunteiden sosiaalisuus

(Ainakaan kukaan ei voi syyttää, että kalastelisin klikkauksia seksikkäällä otsikolla)

Peliteoreettinen ajattelu on useimmille ihmisille teoriatasolla vaikeaa - mutta vain teoriatasolla. Käytännössä pelien pelaaminen ei ole ollenkaan vaikeaa, ja ihmiset oppivat aivan luonnostaan toimimaan joukkueena esimerkiksi urheilussa. Myös työnjako, sosiaalisten arvohierarkioiden ymmärtäminen tai roolien omaksuminen onnistuu aivan itsestään, asiaa sen kummemmin miettimättä.

Kenties ongelma piileekin siinä, että sosiaalisuutemme on erityisen tarkasti suojeltu tietoiselta järjeltä - kenties siltä varalta ettemme liikaa sotkisi yhteistyötä neuroottisuudella. Toinen taustatekijä liittyy normeihin ja sopimuksiin. Me emme kykenisi muodostamaan suuria yhteiskuntia, elleivät kyllin monet sokeasti noudattaisi kulttuurisia sääntöjä ja pitäisi niitä suorastaan pyhinä.

Sanattomien sopimusten lausuminen ääneen on tärkeä osa huumorin viehätystä. Kyse on kuitenkin vain väliaikaisesta karnevalismista, joka toteutuu määrätyssä tilanteessa, määrättynä aikana. Jatkuvan itsereflektion vaatimus johtaa vain yhä useampien putoamisen kelkasta, ja modernismikehityksen barbaristiset vastavoimat kasvattavat kannatusta.

Modernismin suuri tragedia, johon taiteessa ja politiikassa aina palataan, on ihmisen itsenäistymisen ja eristäytymisen samanaikaisuus. Meillä on houkutus vallata ja puolustaa omaa reviiriämme sekä pelko yksinäisyydestä.

Yksin elämisen ja yksin pärjäämisen haaste on monissa elämänvaiheissa aivan kohtuuton. Omin voimin menestyvä sankari on myytti, joka elää sitkeässä. Parhaiden yksilöiden paremmuus ylikorostuu, kun he saavat valita rinnalleen alan parhaan tiimin.

En ollenkaan kiistä sitä, etteikö esimerkiksi Cristiano Ronaldo olisi aivan fantastisen hyvä pelaaja, mutta hänkään ei kyennyt viime kesän MM-kisoissa nousemaan Portugalin maajoukkueessa sille tasolle, jolla hän pelaa Real Madridissa. Seurajoukkue on koottu koko planeetan parhaista yksilöistä, ja maajoukkue... niin, Portugalin parhaista.


Naamamme on tarkoitettu muiden nähtäväksi

Taitojen suhteellisuudesta on sentään kohtuullisen helppo keskustella, koska kateus on apunamme. On helpottavaa kuvitella, että kenties minäkin voisin tehdä pari maalia Mestareiden Liigassa, jos voisin palkata Messin ja Ronaldon jakelemaan itselleni namusyöttöjä.

Silti minun on kaikkien muiden ihmisten tavoin melko vaikea tiedostaa yksinkertaisiakaan tunnetilojani, koska naamani on tarkoitettu muiden nähtäväksi.

Kuinka monesti olenkaan kuullut lauseen, kuten:

- En minä ole ollenkaan vihainen!

- Ei minua vielä väsytä.

- MITEN NIIN HUUDAN, EN MINÄ HUUDA!!!

Ihminen voi läpäistä omia tunnetilojaan koskevan valheenpaljastuskokeen, koska hän on tyystin tietämätön omista tunnetiloistaan. Siihen löytyy järkevät syyt.

Evoluution sallimus on ohjelmoinut meidät sokeiksi omille tunteillemme. Itsetarkkailun, itsetietoisuuden ja itsereflektion taidot eivät ole järin kehittyneittä, koska lähtökohtaisesti toimimme ryhmänä.

Tunteemme ovat tarkoitettu luettaviksi. Sillä tavoin ryhmä kykenee kontrolloimaan työnjakoa.

Kaksi oman maanisuutensa uuvuttamaa ja stressaantunutta työläistä tuskin ehtivät tuijottaa peiliin, mutta toistensa kasvoista he ymmärtävät olevansa kuolemanväsyneitä.


Muutamia havaintoja sosiaalisuudesta:

1.) Illalla on helpompi käydä aikaisin nukkumaan, jos tietokoneen käytöstä tulee perheessä riita. Ratkaisu on se, että kukaan ei käytä konetta ja kaikki menevät aikaisin nukkumaan.

Yksin asuva ihminen hengaa helposti iltaisin netissä aamu neljään.

Sama pätee aamuihin. Aamu-unisen on helpompi herätä ajoissa, jos aamuvirkku on jo tunnin ajan kalistellut astioita.

2.) Kenties tehokkain unilääke on se, että saa luvan. Sillä on huima vaikutus, jos toinen sanoo, että nyt sinun on lupa nukkua.

Nukahtamisen lupa tarkoittaa, että työt on siltä päivältä tehty. Aikuinen elää jatkuvassa huolessa, ellemme saa virallista lupaa levolle - esimerkiksi lomalla tai viikonloppuna. Mukava kun joku peittelee illalla, antaa pusun otsalle ja toteaa että kylläpä olit tänään ahkera. Hyvää yötä! Sitä ei korvaa mikään lääke.

Yksin nukahtamisen vaikeus liittyy kenties myös siihen, että menneisyydessä yö on merkinnyt mahdollista petoeläinten tai vihollisten vaaraa. En tiedä osaisiko joku intiaaniheimoja tutkinut antropologi vastata siihen, onko tavallista että joku valvoo ja vahtii tulta.

3.) Tekniset apuvälineet hyvin usein tavalla tai toisella pyskivät korvaamaan toisten elävän ihmisen tarpeen, vaikka emme halua tiedostaa asian olevan näin. Olemme kehittäneet monia apuvälineitä, kuten herätyskellon, mutta silti indivualistisessa maailmassa ajantajun säilyttäminen ja ajankäytön hallinta tuottaa suurempaa stressiä kuin aiemmin historiassa. Myös keinovalo lisää vaaraa valvoa iltaisin. Maalla myös elikot ovat aamuisin pitäneet mekkalaa, jos niitä ei ole tullut määräaikaan ruokkimaan tai lypsämään,

Nykyaikaisen ihmisen elämä vaatii kohtuuttomasti itsenäistä kontrollia, etenkin jos asuu yksin. Se kuluttaa paljon henkisiä voimavaroja, joille olisi käyttöä muussa elämässä.

2.) Kauhuelokuvissa ryhmän ei koskaan kannata jakautua. Parasta pysyä yhdessä. Tämä sääntö pätee myös tosielämän taisteluihin, joissa lähes aina hajalleen ajetut yksiköt on helpompi tuhota silkalla miesylivoimalla.

Ainoastaan tiheä metsässä tai vuoristo saattavat tarjota pienille ryhmille etuja, jos ne tuntevat alueen ja osaavat hyödyntää kivien ja kanjonien suojaa. Tuntemattomassa maastossa ryhmän hajaantuminen todellakin merkitsisi sitä, että näkymättömistä tarkkaileva vihollinen voisi väijyttää jokaisen yksi kerrallaan.

4.) Itsenäisyyspaineen suhde mielenterveyteen on monimutkainen, mutta ilmeinen.
A.) Nykyihmiset yhä useammin kärsivät keskittymisvaikeuksista tai maanis-depressiivisyydestä. Etenkin mania ja masennus voimistuvat siitä, että ihminen joutuu kamppailemaan sosiaalisiksi tarkoitettujen tunnetilojensa kanssa yksin.

Ryhmässä ongelma ei välttämättä koskaan kärjistyisi, koska jo pienistä signaaleista toinen ihminen ärähtää takaisin tai kysyy onko jokin hätänä. Yksi toimiessamme angstin tai manian on kehityttävä äärimmilleen, ennen kuin tiedostamme, että jokin on vikana - ja yleensä silloinkin joku toinen on se, joka sanoo, että tämän on loputtava.

Kuuluisien näyttelijöiden, yritysjohtajien tai julkkisten maniaan usein liittyy se, ettei kukaan heidän ympärillään uskalla kyseenalaistaa heitä. Mitä suurempi stara on kyseessä, sen vaikeampi toinen on sanoa, että vauhtia on liikaa ja kusi läiskyy pääkopassa. Vastaavasti yksinäisyyteen eristäytyneellä, masentuneella ihmisellä ei ole sosiaalisia signaaleja, joita hän saattaisi lukea.

B.) Sosiaalisuuden aspekteja edustavat myös superegomme lukuisat vaatimukset, jotka ilmenevät usein eräänlaisina äitimme tai isämme ääninä, jotka kehuvat tai sättivät. Myös julkinen tila on täynnä laulujen ja mainosplakaattien käskyjä, jotka riittävästi toistuessaan vaikuttavat kuin jonkun tuttavamme mielipteet - etenkin, kun laulaja tai mainoksessa esiintyvä henkilö koetaan tutuksi ja luotettavaksi.

Työnarkomania on suurelta osaltaan opittua, alitajuista tunnetta riittämättömyydestä. Moderni aika tarjoaa meille jatkuvasti signaaleja siitä, että me emme ole kyllin ahkeria ja menestyneitä. (Luulin, että sana "itsenäisyyspaine" olisi yleinen, mutta eipä sekään liiemmin tuottanut tuloksia Googlessa.)

Peliteoreettisesti on helppo selittää esimerkiksi työuupumuksen, saamattomuuden, aloittamisvaikeuksien tai keskenjättämisen syitä. Miltei kaikki tuntemani ihmiset kärsivät jostakin näistä ongelmista. Minun on esimerkiksi äärimmäisen vaikea pitää kiinni aikatauluista ja tehdä asioita ajallaan - aloittamisen vaikeutta minulla sen sijaan ei ole - juuri aloittamisen ja aloitekyvyn alhaisuudesta johtuu, että myöhästelen. Saatan aloittaa liian monta asiaa harkitsematta, jolloin mikään niistä ei valmistu ajallaan. Myös äkillinen innostuminen ja randomiin puuhasteluun uppoaminen kuluttaa yllättävän helposti tarpeettoman paljon aikaa.

Ryhmätilanteissa sosiaalinen kontrolli säätelee myös minun toimintaani, jolloin ongelma ei kärjisty. Joku toinen voi olla paljon vaikeampi saada tarttumaan työhön, joten hänet houkuttelee aloittamaan se, että olen aloittanut omin päini ja hänen on pakko tulla apuun. Jos esimerkiksi olen saanut päähäni että flyygeli täytyy siirtää alakertaan, hänen on pakko juosta paikalle, kun portaiden puolivälissä huudan että otteeni on lipeämässä.

Niin se toimii. Vastaavasti saatan jättää työn kesken kaiken lojumaan ja aloittaa ihan uuden projektin, ellei joku toinen ole syyllistämässä ja vaatimassa että emme noin vain luovuta, vaan teemme homman loppuun.

Kun laitetaan yhteen ihminen, jolla on vaikeuksia aloittaa ja toinen ihminen, jolla on vaikeuksia lopettaa, asiat yleensä tulevat valmiiksi.

Se on nimeltään organisaatio, firma, tiimi, joukkue. Hyvä tiimi koostuu useammasta ihmisestä.

Siinäpä mattinykäsmäinen aforismi. Pitäisiköhän painattaa t-paita?

"Hyvä tiimi koostuu useammasta kuin yhdestä ihmisestä."
- Pikkujättiläinen

Nykyajan hölmöläistarinoita

Toinen esimerkki liittyy peltotöihin. Oletetaan, että kolme miestä lähtevät kyntämään peltoa käsivoimin ja yksi heistä on laiska, toinen puolestaan työnarkomaani.

Muutaman tunnin ahertamisen jälkeen laiska toteaa, että eiköhän tämä riittänyt.

Muut eivät pidä työtä ollenkaan valmiina, eikä laiska kehtaa yksin häippäistä, joten hän suostuu jatkamaan.

Hetken kuluttua laiska taas valittaa, että hän on väsynyt.

Silloin kestävyytensä osalta keskimmäinen tajuaa, että tosiaankin on jo mennyt neljä tuntia, ja olisi aika pitää ruokatauko. Kolmas miehistä on työnarkomaani, eikä hän yksin olisi lainkaan osannut pitää taukoa.

Muut istuvat kannon nokkaan, joten kolmaskin laskee hetkeksi kuokan ja ottaa vesihörpyn.

Tällä tavoin yksilöiden erilaiset taipumukset ryhmätoiminnassa säätelevät toisiaan ja lopputuloksena on kohtuullisuutta.

Kun ihmiset eristetään toisistaan ja heille annetaan itsenäinen velvollisuus säädellä omaa elämäänsä, lopputulokset ovat keskimäärin aika heikot.

Voimme puhua puuttuvista elämänhallinnan taidoista ja koulutuksen merkityksestä, mutta tosiasia on se, että ihmiset voivat paremmin, jos heillä on hyvä parisuhde ja työpaikalla yhteistyökuviot toimivat.

Paras lääke yksittäisen ihmisen elämänhallinnan ongelmiin on toinen ihminen.

Päätettäköön kirjoitus tältä erin illan toiseen mietelauseeseen:

"Paras lääke elämänhallinnan ongelmiin on toinen ihminen."
- Kaikkien Asioiden Pikkujättiläinen

Ai niin, ylempänä oli vielä kolmas helmi samasta aiheesta:

"Naamani on tarkoitettu muiden nähtäväksi."