sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Runokirjojen myynti - onko trendi kaikkialla sama?

Olen jo kauan aikaa elänyt epätietoisuudessa sen suhteen, koskevatko tietyt runokirjojen julkaisemista ja myyntiä koskevat haasteet ainoastaan Suomea - vai onko myynti laskenut kaikkialla läntisessä maailmassa? Aavistuksia minulla on toki ollut, mutta ei faktatietoa, koska eihän sellaisia asioita kukaan virallisesti tutki.

En viittaa nyt viime vuosien synkkiin kirjamyyntilukuihin yleensä, vaan nimen omaan runokirjojen myynnin tasaiseen hupenemiseen, joka on jatkunut vähintään jo 1980-luvulta alkaen. Suomessa runokirjojen myyntiluvuista ei löydy varsinaista tilastotietoa, koska ne harvoin nousevat kirjakauppojen myyntilistoille.

Runokilpailujen osallistujamäärät ovat huipussaan, mutta kirjoja ei osteta. Yksittäinen kirja saattaa tehdä poikkeuksen jonakin vuonna, jos se voittaa esimerkiksi Hesarin esikoispalkinnon tai Runebergin palkinnon, tai siihen liittyy jokin mediakohu, mutta tyypillisenä vuotena on lähes mahdotonta selvittää jo esimerkiksi kuka on toiseksi myydyin runoilija Heli Laaksosen jälkeen.

Vähäisestä myynnistä seuraa, että kustantamot eivät juurikaan odota runoteosten myyvän ja panosta niiden markkinointiin, mikä tietenkin entisestään vähentää myyntiä. Myös kirjakaupoissa runokirjat saavat harvoin nauttia parhaasta esillepanosta.

Yllätys tuskin on, ettei Suomi ole poikkeus


Päätin selvittää Googlesta, missä määrin kotimaisten keskustelujen pääotsakkeet toistuvat Britanniassa ja Atlantin takana.

"Poetry + sales" tuottaa tämänkaltaisia otsikkoja:
Poetry Bestsellers and other Oxymorons
Oxymoron on eräänlainen sanallinen ristiriita tai sisäisesti mahdoton väite. Kirjoitus alkaa toteamuksella: "Anyone with a vague sense of book publishing is acquainted with the orthodoxy that poetry doesn’t sell."

Americans love Poetry but not Poetry Books
Amerikkalaiset rakastavat runoja, mutta eivät osta runokirjoja.
"It should go without saying that no one goes into poetry for money."

The Guardian.com/poetry-new-territory-sales-salt-publishing
Jutun ensimmäinen lause sisältää lohdutuksen:
"News of plummeting sales do not, as some fear, indicate a dying art."

Poetry is dead - What the hell happened?
"Yes, it has been said many times and before you get defensive, there is plenty of proof."

Popularising poetry
"Workshops and university courses are far more profitable than writing books."

Useampia artikkeleja silmäiltyäni lähes kaikki englanninkielisen maailman tendenssit tuntuvat käyvän yksiin Suomessa tekemieni havaintojen kanssa.

Viime viikon Strada-ohjelmassa Miki Liukkonen kertoi, ettei hän juuri lue uusinta julkaistua runoutta, vaan mielummin vanhoja klassikkoja, kuten Pentti Saarekoskea tai Uuno Kailasta. Miki Liukkosella on erittäin herkkä vaisto, sillä tutkimusten mukaan tällainen asenne kuvastaa täydellisesti kansan makua.

Joidenkin hämmästyttävien amerikkalaisten tutkimusten mukaan tavalliset ihmiset ostavat 95% todennäköisemmin runokirjan, jos sen tekijä ei enää ole elossa.

Siis jos kustantaja julkaisee esimerkiksi Saarikosken koottujen runojen laitoksen, tai ottaa uusintapainoksen Tommy Tabermanin tai Eino Leinon kirjasta, sen voidaan odottaa myyvän 20 kertaa paremmin kuin elävän runoilijan uunituoreen teoksen.

Eläville runoilijoille tieto voi olla lannistava, sikäli kuin he odottavat voivansa juhlia suurta myyntimenestystä jo elämänsä aikana. Sentään kohtalaisen helppoa on yltää tiettynä vuonna uusien runokirjojen myyntilistan Top-5:een, koska siihen riittää jo vajaan tuhannen kirjan menekki - harmi vain, ettei tällaisia myyntilistoja kukaan tilastoi - tai ainakaan julkaise.

Kansa suhtautuu runouteen hyväksyvämmin usean vuosikymmenen viiveellä, kun runoilijan nimi ja elämänhistoria on tullut tutuksi, eivätkä hänen sukupolvensa soveltamat tekniikat enää ole liian edistyksellisiä. Tyyli on tullut tutuksi esimerkiksi sitä kautta, että runoilijaa on kopioitu lauluissa sekä muualla kirjallisuudessa.

Toki asiaan varmasti vaikuttaa myös se, että uudelleen julkaistavat kirjat ovat osoittaneet olevansa keskimääräistä parempia.

Tilastoja vääristää myös se, että kuolleiden runoilijoiden lista ulottuu vuosituhansien päähän ja kattaa koko maailman. Runoidella on paljon romaanitaidetta pidemmät perinteet. Jokaisen elävän runoilijan täytyy siis konkreettisesti kilpailla tuhansien aktiivisesti kummittelevien kansallissankareiden kanssa.

Seuraavan uutisen perusteella Yhdysvaltojen parhaiten myyväksi runoilijaksi (ainakin kyseisenä vuonna) olisi noussut Persiassa 800 vuotta sitten elänyt Rumi.
Why is Rumi the Best-Selling Poet in the US?

Rumi myy, koska hän on kansainvälinen, ajaton, taidokas sekä turvallisen kuollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti