Aivan mahtavahan tätä on lukea. Kuin olisi minulle kirjoitettu, kuin itseni kirjoittama, miten vain. Joka tapauksessa tyyppiesimerkki teoksesta, joka onnistuu sanomaan ääneen ne asiat, jotka olen hiljaa mielessäni ajatellut, mutta joita en ole huomannut vielä ajatelleeni... tai joita olen puoliääneen mutissut kaiken aikaa, mutta jotka eivät tunnu kiinnostavan juuri ketään."100 best books of the 20th century. 1,000 best poems of history, 10,000 best poets of all times, 1000,000 best metaphors of eternity - bleh bleh bleh and blah blah blah."
Jos nämä ansiot kuulostavat jonkun korvassa vähäpätöisiltä, sanon lisäksi että kirja on on oppineen humoristinen, taitavasti kirjoitettu ja sen asiantuntemus on kauniisti rönsyilevää (se siis käsittelee vähän mitä sattuu). Huima osoitus kotimaisen esseen kansainvälisestä tasosta... tai toisin päin. Islantilainen Eirikur Örn Norddahl (hassuilla kirjaimilla kirjoitettuna) asuu Suomessa, kirjoittaa englanniksi ja teoksen on julkaissut Osuuskunta Poesia.
Parasta joka tapauksessa on se, että E.Ö.N. ei ole liian vakavissaan. Tai on ja ei ole. Hän rakastaa runoutta niin paljon, että haluaa sanoa siitä suorat sanat.
"poetry attracts everyone who wants to be an artist without having to strain themselves too much."
"people don't seem to have the same hesitancy about publishing their therapeutic poetry as they have about, for instance, recording and publishing their songwriting."
"Poetry is the lazy man's artform."Eikä kyse ole niinkään ironiasta vaan sen laatuisesta intohimosta, joka velvoittaa olemaan itselleen rehellinen; tietoinen siitä kuinka vähän yleisesti ottaen runoudelle annetaan arvoa ympäröivässä yhteiskunnassa - ja kuinka runoilijat itse ovat osallisia tähän tilanteeseen vaipumalla tiettyyn omahyväiseen itsetyytyväisyyteen.
"it's the easiest art to get away with faking."
"Ultimately I found the result extremely satisfying."
Kirjan pakinat (kutsun niitä nyt pakinoiksi, vaikka äsken oli puhetta esseistä) uskaltavat mennä henkilökohtaisuuksiin, eivätkä etäännytä. Ainakin itse luin näitä vilpittöminä itsetutkiskeluina, ja ehkä siksi myös vilpittömästi nautin lukemisesta.
Uskottava runouden puolustuspuhe
Kirjoittajalla ei ole naivistisia harhaluuloja runoudesta korkeimpana taiteenmuotona, jonka pyhyyttä ei saa loukata. Juuri siksi hän pääsee pureutumaan niihin piirteisiin, jotka todellisuudessa tekevät runoudesta niin merkityksellistä - sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Ja näitä näkökulmiahan riittää.
"I find all this horribly exciting, as you can imagine"Kirja puhuu toki paljon muustakin kuin runoudesta. Se käy läpi historiaa ja kommentoi pohjoismaista yhteiskuntaa - niin tunnistettavasti, että on välillä helppo unohtaa että sen kirjoittaja on "maahanmuuttaja". Hetkittäin tulee vaivaantunut olo, kun tajuaa, että monet mukamas kotimaisen runoskenen mullistukset ovat toistuneet liki samanlaisina myös meren takana ja ylipäänsä joka paikassa. Nykyään maailma on kovin pieni, ja oletettu omaperäisyys usein itsepetosta.
Eirikur Örn Norddahlin maailmankuva on kultturellihumanistinen ja silti maadoitettu. Pystyn lukemaan hänen mietelmiään kyseenalaistamatta juuri mitään ja vähän väliä hymähdellen jollekin tarkalle havainnolle. Voi tietenkin olla että me molemmat olemme samalla tavoin pihalla todellisen maailman kuvioista.
Sanoisin kuitenkin, että tämän kirjan kirjoittaja on älykäs, sivistynyt ja useimmiten oikeassa.
"people in general, and me, in particular, make a living - how-ever meager it may be - from what is best understood as behaving like idiots on stage."Suosittelen.
English Summary/ kesä Englannissa
I love this book. It really shows that there is very little originality involved to poetry. The author speaks of islandic phenomenan, but practicvally all of it applies to Finnish art scene as well. Eirikur is not writing about poetry when he says the following (but he as well cound be):
"we fail to make the system accountable, and we fail to notice that these things happen repeatedly and systematically."Realizing that is such a relief. It is so much easier to write passionately and well, when you don't go around pursuing something new and spectacular. Just write what you want, knowing that there are propably million as talented people around the world trying to be special, just like you. If you still choose to write...
There is nothing that special about poetry and thats the reason I love it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti