Minkä näköinen runokirjasta tulisi, jos sen tekstin saisi valikoida huippu-urheilija tai iskelmälaulaja? Mitä jos suuren runokilpailun tuomareina toimisivat Jere Karalahti ja Jope ruonansuu?
Heijastelisi lopputulos tavallisen suomalaisen ihmisen sielunmaailman? Olisiko se kansan mieleen? Olisivatko runot urheita ja urheilullisia, kannustaisivatko ne ihmisiä liikkumaan? Myisikö kirja - muistakin syistä kuin mahdollisen huomioarvonsa tähden?
Asiahan ei ratkea millään muulla tavoin kuin testaamalla. Niinpä haluan esittää suomalaisille kustantamoille ja kulttuuriyhdistyksille haasteen: tulkaa mukaan leikkimieliseen kokeiluun.
Järjestetään runokilpailu, jonka tuomaristo on koottu anti-lyyrisin perustein. Kaikki saavat osallistua, eikä tuomareita voi syyttää akateemisuudesta tai elitismistä.
Voin toimia projektissa oikolukijana tai juoksupoikana. Yhtä hyvin voin luopua kaikesta idean jatkokehittämisen vastuusta. Haluan vain nähdä, voiko runoudella olla erilaisia laatukriteerejä, jos sen arvioiminen irroitetaan sosiaalisesta ja kirjallisesta perinteestä? Onko runous pienten piirien juttu, koska se uusintaa itseään tietyn estetiikan ja teoriakehyksen lävitse?
Palaavatko tavalliset ihmiset runouden pariin, jos ensin valta arvioida runoutta palautetaan tavallisille ihmisille? Voisiko tällainen seula löytää lupaavia amatöörirunoilijoita, joiden tyyli ja sanoma miellyttäisi kansan syviä rivejä?
Mitä jos jälki olisikin erikoisempaa ja kokeellisempaa kuin mihin runouden asiantuntijoilla ja anvantgardella on kanttia?
Asia ei ratkea millään muulla tavoin kuin testaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti