torstai 14. helmikuuta 2013

Oikaistut johtopäätökset

HÄTIKÖINTI, OSA 2.

Näkyvin ja huomaamattomin hätiköinnin muoto ovat oikaistut johtopäätökset. Ne ovat huomaamattomia, koska ne naamioituvat joko syy-seuraussuhteiksi tai loogisiksi johtopäätöksiksi. Silti ne ovat vain hätiköintiä.

Oikaistulla johtopäätöksellä tarkoitan varmana tai todennäköisenä pidettyä tietoa, joka on muotoa: "a --> e". Se on hätiköity ja oikaistu, koska oikeasti syy-yhteys on muotoa: "a --> b --> c --> d --> e". Monet välivaiheet on siis unohdettu tai jätetty mainitsematta.
Hätiköintikaavio 2: Johtopäätösten oikaiseminen.
Tällaisessa oikaisemisessa on kaksi vaaraa... tai oikeastaan kolme tai jopa useampia. Suurin vaara on se, että ihmiset oikeasti ottavat tosissaan tällaiset yksinkertaistukset ja perustavat niiden varaan koko maailmankuvansa ja elämänsä.

Ja tämä huoli koskee erityisesti taloustieteitä, jotka ovat oikaistujen johtopäätösten varsinainen mellastuskenttä.

Toinen vaara on se, että sekoitetaan keskenään loogiset johtopäätökset ja todennäköisyydet. Oletetaan vaikkapa, että a johtaa b:hen 70% todennäköisyydellä. Samoin b johtaa c:hen 70% todennäköisyydellä ja niin edespäin. Tästä voisi hätiköiden tehdä sen johtopäätöksen, että a johtaa e:hen myöskin 70% todennäköisyydellä.

Täsmällisempi todennäköisyys on 0.7 potenssiin 4, eli 24%. Todennäköisyydet ovat kääntyneet jo näin lyhyessä ketjussa nurin, eli 76% todennäköisyydella sääntö ei johda odotettuun tulokseen.


Seurausketjujen sumentuminen

Paljon todennäköisyyksiä vaarallisempi on kuitenkin se tilanne, jossa ei enää edes osata selittää mihin päätelmäketjut perustuvat.

Talouspuheessa esitetään toistuvasti oikaistuja väitteitä. Esimerkiksi oletetaan, että verojen alentaminen lisäisi talouskasvua. Tämä perustuu välivaiheisiin, joissa oletettavasti kotitalouksien käytettävissä oleva varallisuus lisääntyisi, ja että tuo varallisuus siirtyisi kulutukseen, ja että kulutus kohdistuisi kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, eikä esimerkiksi näkyisi lisääntyneinä ulkomaanmatkuina, ja, että yritykset, joihin rahat on haaskattu, investoisivat ne tai palkkaisivat lisää väkeä, eivätkä vain maksaisi ulkomaisille omistajilleen suurempia osinkoja, ja että kulutuksen lisääntyminen ei kasvattaisi inflaatiota ja, että... ja, että... ja, että...

Melkein mikä tahansa taloustieteilijöiden väite on tällä tavoin purettavissa välivaiheiksi, jotka paljastavat sen olevan oikaistu johtopäätös. Jokainen välivaihe on lisäksi ainoastaan todennäköinen, ei suinkaan looginen ja automaattinen.

Tässä ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, koska me tarvitsemme oikaistuksia. Muutoin yksityiskohdat täytyisi jatkuvasti selittää. Ne oletetaan tunnetuiksi ja tämä erottaa asiantuntemusta vaativat alat sekä diskurssit kansantajuisista. Pätevä asiantuntijuus tarkoittaa oikaisuperusteiden tuntemusta.

Esimerkiksi väite, että syanidi tappaa, on lääketieteellinen oikaisu. Syanidimyrkytys ei johda kuolemaan, vaan soluhengityksen estymiseen. Soluhengityksen estyminen puolestaan johtaa siihen, ettei solu saa happea. Tämä johtaa kuolemaan.

Kyse ei kuitenkaan ole hätiköinnistä, eikä talouspuhe myöskään aina ole hätiköityä. Siinä on kuitenkin suuri hätiköimisen vaara.


Oikaistujen johtopäätösten ongelmat

Historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa yhdessä systeemissä tai pelissä toimiva strategia on sellaisenaan yritetty sovittaa toiseen systeemiin. Oletusketjujen kaikkia välivaiheita ei ole huomioitu tai edes osattu tulkita oikein. Kyse on siis aivan ensiluokkaisesta hätiköinnistä.

IMF:n johdolla esimerkiksi talousmalli "a --> e" on siirretty maahan, jossa välivaiheet b, c ja d puuttuvat tai toimivat täysin erilaisen periaatteen varassa. Vasta vuosikymmenien jälkeen on purettu logiikka osiksi ja nähty, missä ongelmat piilevät. Epäonnistumisen syynä on liiallinen, liki maaginen usko omien talousperiaatteiden universaaliin toimivuuteen.

Ensiluokkaista hätiköinnin taitoa opetetaan myös Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella. Perusaineiden opetussuunnitelma koostuu lähes ainoastaan kaavoista ja säännöistä, joiden välivaiheita ei selitetä. Monet näistä säännöistä ovat lisäksi auttamattoman vanhentuneita.

Taloudessa puhutaan "mekanismeista", kuin kyse olisi vivuista ja rattaista - siis mekaniikasta. Jo tällainen puhe itsessään kertoo, kuinka sokeasti oletettuihin faktoihin suhtaudutaan. Tästä kun kääntää, niin tuolla toisessa päässä syttyy valo... tai sitten ei. Jopa mekaniikassa kohtaa tilanteita, joissa pitkän operaatioketjun jossakin kohdassa on kosketushäiriö ja koko kone menee jumiin.

Mekaniikassa käydään tällaisessa tilanteessa läpi jokainen mahdollinen virtapiiri, kun taas taloudessa ongelman uskotaan ratkeavan hokemisella ja vakuuttelulla. Kyllä sen pitäisi toimia!

Kehitysapu on myöskin klassinen tapaus oikaisusta. On ajateltu, että henkilö A, joka asuu vaikkapa Suomessa, maksaa viisi euroa kuukaudessa henkilölle E, joka asuu vaikkapa Etiopiassa. Raha kulkee avustusjärjestön B kautta yhtiölle C, joka maksaa korruptoituneille valtion virkamiehille osuuden D, ja lopulta henkilön E käteen jää viisi senttiä.

Tämä hätiköinnin muoto tunnetaan paremmin nimellä optimismi.

1 kommentti:

  1. Epätietoisuuden lisäksi harmistusta voi herättää ristiriitaisuus, joka ei niinkään johdu asianomaisen henkilön keljuudesta, vaan maailman luonteessa. Näkökulmien sato on runsas.

    VastaaPoista